Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2020.

Särkynyt sydän: In Memoriam ♥ Edu ♥

Kuva
 Eilen oli päivä, jota olen kammonnut jo edeltä.  Tammikuussa Pikkukoira, Pappakoira, meidän rakkain Edu, liukastui ja loukkasi jotain. Sillähän oli vanhastaan vammoja nuoruuden seikkailuista, mm. yksi täysin revennyt lapaluun päällä oleva lihas.....  Kumman sitkeästi Pappa vaan siitäkin nousi, vaikka se oli yksi pisimmistä viikonlopuista, kun pohdin onko aika lähteä.  Valitettavasti ikä ja vaivat painoivat. Mieli olisi vielä mennyt kuin pentuna mutta kroppa alkoi olla sitä mieltä, että lenkkien tekeminen ei ole kivaa. Saimme 10 hyvää kuukautta sen jälkeen, kun sydän hajoten jo itkin, että joudun rakkaimman ystäväni päästämään.... Suomen Muotovalio  FI MVA Suomen Jälkivalio  FI JVA Viron Muotovalio  EE MVA Latvian Muotovalio  LV MVA Meidän Rakkain Pikkukoira. Minun Elämäni Koira Waterfox Eduardo ♥ Edu ♥. 24.3.2008 - 29.10.2020

Seikkailemassa Joulupukin pajalla

Kuva
Koska olisi tylsää ja tavanomaista vaan tyytyä tilaamaan poronlihaa kuljetettuna etelään, otimme yhden ihanan ystävän kanssa perjantaina auton alle ja porhalsimme Rovaniemelle. Hänen veljensä asuu siellä ja oli tilannut meille joltain tutulta paliskunnan isännältä poron vakumoituna ja pakastettuna. Tehtiin siis varta vasten reissu noutamaan poro kotiin.  Pihtiputaan Putaanportissa pizzalla menomatkalla. Olipa tuhdin kokoinen pizza. Kolmannes olisi riittänyt. Ja aijai miten hyvää..... Kemissä oli pakko pysähtyä pissatauolle ja laittaa töihin viesti, että koronteeni taitaa odottaa.... Meistä ei kumpikaan ollut aiemmin käynyt Rollossa, joten kerta oli ensimmäinen. Menomatkalla pysähdyttiin kolmesti tai neljästi, pari vähän pidempää taukoa pidettiin ja ajoaikaa meni joku 13 tuntia. Päästiin kuitenkin perille hyvissä ajoin, että ehti vielä ottaa jalat alleen ja vähän katsella keskustaa ja hakea aamupalatarpeet. Asunnossa oli sauna, joka luonnollisesti meille lämpeni. Meidän AirBnB kämppä ol

Työajan minimistä vähän enempään

Kuva
Tein 60 % työaikaa osittaisella sairaspäivärahalla elokuusta lähtien. (Mainittakoon, että sitä osittaista ei ole kyllä näkynyt, jotta huhuu vaan Kela.... alkaa tulla nälkä!!!) Lokakuun puolivälistä, eli itse asiassa tämän syysloman jälkeen, prosentti nousee 80 %.  Tämähän olikin jo viime viikolla. Jestas miten aika menee..... Onhan tämä toki ollut vähän sellaista työnteon harrastamista tietyssä mielessä. Silti missään vaiheessa ei ole tullut oloa, että olisi tylsää olla kotona näin paljon. JA huomasin varsinkin alkuun useamman työpäivän putkien jälkeen olevani tavanomaista väsyneempi. Eli kyllä se tarpeeseen tuli. Tosin tässä kävi sellainen källi, että olin varannut pari kesälomapätkää syys- ja lokakuille, mitkä tavallaan menevät nyt hukkaan. Tämän pienen työajan kanssa kun oli muutenkin vapaata. Vähän jännittää alkaako loppuvuodesta väsyttää kunnolla, kun ei ole lomaa ja toisaalta enemmän töitä.  Väsymystä koetan paikata syömällä järkevästi, lisäämällä D-vitaa ja sinkkiä päivittäin li

Syksyn tuloa

Kuva
Syksy pääsi tänä vuonna yllättämään. Se vain putkahti tähän. Hups! Sateisehkon viikon päätteeksi viikonloppu oli nätti. Onneksi, koska meillä oli paljon vielä puuhaa. Lauantaina aamulenkin jälkeen kuitenkin ihan ensin kirpputorikierrokselle. Tunsin olevani aivan luopio kulkemalla ilman maskia. Toisella kirpparilla 99% ihmisistä oli maskilla, vain me ilman. Luikin häntä koipien välissä aika äkkiä ulos..... Kiitos ihmiset, kun pidätte maskia!! Pitäkää kuitenkin ensisijaisesti huoli käsihygieniasta ja etäisyyksistä. Niillä tämä ratkaistaan jos jollain. Erityisesti joillain oli ties mistä lakanasta revitty kangassuikale naamalla, ja mietin, että luo valheellisen turvallisuudentunteen vaan suotta.... Tein kuitenkin muutaman kivan löydön. Ison ihanan piparipurkin tiiviillä kannella, lisäksi kirkkaan Aalto-maljakon (halvalla!!). Saimme valkoisen joskus häälahjaksi ja tykkään siitä tosi paljon. Tuo kirkas on hieno lisä ja siihen sopii risut, oksat ja tulppaanit valtavan hyvin. Ja jompikumpi ty

Taas lomalla

Kuva
 Viime vuoden lopulla teimme hurjan päätöksen ja varasimme matkan.  Meidän piti alunperin olla tällä viikolla Kanadassa. Nähdä Toronto, jokin pieni Western-kylä, jonka mies tunnisti tietyistä lapsuuden inkkari ja länkkäri -leffoista, sekä Niagaran putoukset. Kerrankin matkatoimiston matka, ihan valmis paketti. Kokonaan maksettu, vaikka jo keväällä oli päivänselvää, ettei se toteutuisi. Matkatoimisto perui odotetusti ja palautti joka pennin. Kanadan sijaan tuli auto ja pentu, ja varsin kiva lomaviikko ihan kotosalla. Kaiken jälkeen: me taisimme voittaa näissä arpajaisissa loppujen lopuksi. Kanada on siellä vielä, jos joskus haluaa kokeilla uudestaan, mutta on vain yksi Merlin. ♥ Ja koska siis lomaa ja arkivapaita, mahdollisuus patikkaan .   (Heh, mitäs muutakaan!) Päätettiin heti alkuun, että tutustutaan itselle uusiin kohteisiin. Jos sää olisi ollut vähän vähemmän märkä, näitä kohteita oli plakkarissa enemmänkin. Toisaalta pennun kanssa oli ihan kivakin, että tuli lepopäiviä ja pelkkiä

Melli edestä, Melli takaa, Melli istuu, Melli makaa.......

Kuva
Mitäpä sitä muutakaan taloudessa kuvataan kuin pentua. Merlinistä tuli nopeasti kutsuhuutona Melli. Joskus Mer. Koettakaa kestää: pentusaastetta ruudun täydeltä. (Ja sivumennen, onpa todella onneton alusta tämä uusittu versio bloggerista. Aivan käpy! Minne voi kommentoida?) Pikku patikkakoira Wink Luonnollisesti Teijolla. Matildajärven rannalla Pitkospuilla kävely onnistuu hyvin. Pentutreffeiltä vielä, Siskonsa Lilja. Koska kävi miten kävi tämän epidemian kanssa, isä ei tänä syksynä pääse lähtemään reissuun. Sen sijaan ollaan tehty kimpassa patikoita Teijon puistoon. He kun eivät tunne aluetta, ovat olleen innoissaan, kun ollaan esitelty paikkoja. Tässä Teerisaaren laavulla päiväkahvilla. Pieni pentukoira kävi noutajien tapahtumassa ja tutustui siellä isoihin koiriin. Alkuun huolestutti kovin, vähän väisteli ja oli häntä koipien välissä. Mutta huomasi sitten, ettei nuo näytä spanieleita pistelevän lounaaksi ja alkoi tehdä tuttavuutta. Hyvä homma. Ei luulisi tulevan ihan korona-ajan lap