Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Kesän aikana olen oikein erikseen pistänyt silmälle näitä erilaisia lenkkireittejä ja mitä niiden varrella näkyy. Tässä yhteydessä en puhu noista patikkalenkeistä, vaan ihan "kaupunkikävelyistä". Meillä on ollut kotona sisäpiirivitsi, että lähdetään city-urbaanille kävelylle.... koska asumme kuitenkin aivan maalla. Että asfaltti on sillä lailla uusi juttu koirille, jos sitä pitkin kävellään. Luonnollisesti ihan omilla hoodeilla on myös kivoja reittejä, ja jostain syystä meidän koirat on ottaneet Vähäjokipolun lempi-iltalenkikseen. Vähäjokipolku on kehitetty jollain EU-rahalla, ja meistä se on varsin hieno. Hiekkatietä on ehkä 1,4 km, kiemurtaa joen vartta pitkin. Se tuntuu olevan hyvin suuressa suosiossa monien paikallisten ihmisten silmissä. Ainakin siellä riittää liikennettä.  Vähis loppuu ihan "isolle tielle" eli kaupungin läpi kulkevalle kadulle. Siitä kun jatkaa tien yli ja vähän talojen ohi, päätyy Jokipuistoon, jossa on puolestaan myös uudehkot hiekkatiet ja

Meillähän ei ole vielä keittiössä valoja. 👀 Muutto oli keväällä ja kesän valoisat ajat edessä. Sitten sähkömies kävi asentamassa kaikenlaista muuta ja ledilistojen laittaminen vaan jäi. (Totuuden nimissä sähkäri jäi pohtimaan jotain ja minua alkoi tympimään se, ettei homma etene vaan aika käytettiin kahvin juomiseen enkä pyytänyt häntä enää tulemaan....  joten ihan peiliin katsomisen paikka.) No, tässä eräänä aamuna heräsinkin jälleen aamuun varhain (työaamu) ja kas: viideltä ei ole ihan niin valoisaa kuin koko kesän on ollut. Pirskatti. Valot olisi saatava. Olisikin niin yksinkertaista. Mikä olisi ja milloin? 😁 Tiedostan hyvin, että meillä  minulla on ärsyttävä tapa aloittaa jostain, jättää kesken ja aloittaa sitten uudesta paikasta. (Kun remonttia pitäisi tehdä kolmessa kerroksessa ja tekijöitä on yksi tai kaksi, tuntuu olevan tuhoon tuomittu juttu.) Olen itse lyhytjännitteinen ja idearikas, ja koska vain niin paljon ehtii tekemään, aika ajoin jotain on aloitettu ja sitten jää kesk

Kerta kiellon päälle. Lomaahan tässä oli. Koska edellisestä kerrasta on hyvinkin 20 vuotta, oli jotenkin tosi kiva ottaa auto laivaan ja hurauttaa Turusta tuo viitisen tuntia meren yli saarelle. Merellä on aina niin kaunista! Stallhagenin panimoravintolassa oli erinomaisen maistuva  myöhäinen lounas (klo 15:30). Suosittelen! Lemströms kanal oli kaunis. Menomatka oli laivareissuksi edullinen: kahvit ja voileivät ja muutama pullo vettä. Siinäpä ne ostokset. Itse vietin suurimman osan aikaa hytissä koirien kanssa ja luin kirjaa. Checkasimme sisään hotelliin ja nostimme laukun huoneeseen. Samantien vaan tien päälle. Nälkäkin jo vähän vaivasi....  Kävimme katsomassa Lemströmin kanaalin, josta luin ensimmäistä kertaa kohta pari vuotta sitten, kun olin Bonon kanssa Eckerössä koiranäyttelyssä. Satuimme paikalle, kun kanaali avattiin purjevenettä varten ja reippaasti vene tulikin moottorilla kanaalin läpi. Paikalla on jäätelökioski, mutta juuri sillä hetkellä vatsa kurni niin vahvasti jo ruuan

                                               Matkalla pohjoiseen saimme viestin tyttären mieheltä, että vauvalla ei ole kaikki hyvin ja tytär lähtee hätäsektioon. Sattuneesta syystä siinä ei ehditty tosiaan kuulumisia vaihtaa ja matkanteko Ikaalisista Jalasjärvelle oli hiljainen.... (Ehdin miettiä toiseenkin kertaan olisiko syytä kääntyä ympäri ja palata kotiin.) Jalasjärven kohdalla tuli viesti kuvalla: syntyi klo 15:00 ja huokaisimme.  En mene yksityiskohtiin, mutta kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Vauva päätyi lasten teholle. ja oli kyllä vaikeaa olla viikko 1200 kilsan päässä ja pohtia mitä etelään kuuluu..... Suojelusenkeli pienelle prinsessalle, Lapin kultaa ja Lapin hopeaa! ♥ Tämä ihan hyppäsi silmille kaupassa. Sillä oli merkityksensä. Meidän viimeisenä päivänä Saariselällä tuli sitten kuva, jossa tytär piti vauvaa kenguruna sylissään ja asiat olivat hyvin, ainakin parempaan päin. Olin ottanut kotoa mukaan skumpan, jolla uskalsimme vihdoin silloin skoolata! Mies pa

Matka jatkui. Olipa hassu juttu. Huomasimme Ivalossa kyltin "uimaranta" ja sinne oli pakko ajaa katsomaan. Tunnistin paikan siksi, josta kesäisin tulee "mainoskuvia", kun porot pötköttelevät hiekkarannalla.  Kuva: MTV3 uutiset Ihan mieletöntä, että näillä leveysasteilla on hiekkaranta. Ja silkinhienoa, upeaa hiekkaa!! Saavuimme Saariselälle hyvissä ajoin iltapäivästä. Majoitus oli valmis joten pääsimme kantamaan lähinnä ruuat samantien sisälle ja jääkaappiin. Olimme käyneet tekemässä isot ruokaostokset Ivalossa matkalla. Majoituksena paritalon puolikas. Sijainti 2,5 km Saariselän keskuksesta. Ihanan hiljaista ja rauhallista. Olkoonkin, että naapuritalon edessä porot kalistelivat sarviaan.... Teimme lyhyen lenkin ja pistimme saunan lämpiämään. Oli suorastaan ylellistä levittää tavarat vihdoin kaappeihin, pois kasseista. Melko ajoissa vaakatasoon ja unta kuulaan. Aamu valkeni pilvisenä, mutta kauniina. Tutkimme aamuteen aikana karttaa, ja päädyimme Prospektorin lenkki