Noloja tunnustuksia "kuinka usein"

Tiian blogissa oli hauska setti kysymyksiä elämän noloistakin puolista. Pakkohan se on haasteeseen tarttua.

Siis kuinka usein?

Vaihdat lakanat

- kerran viikossa. Olemme valinneet tien, jossa koira(t) nukkuvat sängyssä ja pelkästään karvoista johtuen ne on pakko vaihtaa tiuhaan. Kesällä hikoillessa saattoi mennä paritkin lakanat viikossa

Vaihdat pyyhkeet

- kerran viikossa nämäkin. Inhoan niitä märältä koiralta haisevia pyyheliinoja, jotka on jo valmiiksi vähän nihkeän kosteat kun menet suihkuun. Tämä ongelma korostuu meillä erityisesti kesäaikaan, kun a) suihkuillaan useimmin ja b) lämmitys ei ole päällä, mistä syystä pyyhkeet eivät kuivu yhtä hyvin kuin talvella

Peset hiukset

- olen pitkään harkinnut CG metodia, joten sana peseminen .... mutta noin joka kolmas päivä tähän asti. Jos aloitan tuon hoitoaineilla läträämisen, joudun varmasti alkuun käymään siellä päivittäin, ettei hiukset näytä rasvaiselta.

Soitat isälle/äidille

- harvoin. Viestitän kyllä isän kanssa sekä WhatsAppilla että sähköpostilla useita kertoja kuukaudessa talvikaudella. Kesäaikaan nähdään viikottain. Soittelemme, kun on kysyttävää tai esim. kutsutaan kahville.

Näet vanhempiasi

- no, kesäaikaan viikottain, useammankin kerran viikossa. Asumme vain 600 metrin päässä isästäni.

Käyt leffassa

- tänä vuonna alkuvuodesta oli monta leffaa, jotka oli pakko nähdä, silloin käyntejä saattoi olla parikin viikossa. Sitten oli taas pitkään hiljaisempaa, ja odotan syksystä melko aktiivista leffasyksyä. Sanoisin, että ehkä 6-10 kertaa vuodessa.

Föönaat hiukset

- jos föönaamisella tarkoitetaan pelkkää kuivausta, satunnaisesti, mutta jos muotoilua/kihartamista, en ikinä.

Putsaat lattiakaivot

- kylppärin lattiakaivon päältä saa noukkia kasan epämääräistä tahmeaa karvaa lähes joka suihkukerralla. Se noukkii, joka sen huomaa. Viikottain. Varsinainen lattiakaivon peseminen eli kannen poisto ja oikein pesu ehkä kaksi kertaa vuodessa kun käyn kylppärin läpi höyrypesurilla.

Käyt metsässä

- joka ikinen päivä!! Se on mun henkireikäni!

Käyt suihkussa

- vaihtelee kovasti. Vähintään joka toinen päivä, tai päivittäin.

Sanot läheisillesi, että rakastat heitä

- aivan liian harvoin

Sanot miehellesi, että rakastat häntä

- kuten edellä, aivan liian vähän! ♥

Tarkistat kuivakaapin sisällön

- omassa tapauksessani tällä tarkoitetaan koko pantryä. Käyn sen läpi noin kerran vuodessa, ennen suuren säilömissesongin alkua eli kesällä.

Luuttuat lattiat

- siis pesen? Laminaattia ei pestä. Satunnaisesti pyyhin mikrokuidulla keittiön ja eteisen.

Peset vessan

- liian harvoin *nolo*

Se kaipaisi ehdottomasti tehopesua ainakin kaksi kertaa viikossa, pääsen siihen kerta viikkoon tahtiin.

Puhdistat liesituulettimen

- en ikinä. Tämä kuuluu asioihin, jotka olen ulkoistanut miehen töiksi. Koska meillä on täysin toimimaton liesituuletin ja inhoan sitä, lähinnä odotan inspiraatiota, että selvittäisin minkälaisen voisin laittaa ja vaihtaa sen.

Syöt noutoruokaa

- jos viikonloppuna osuu työvuoroon pitkäpäivä ja työkavereina on sellainen porukka, jotka innostuu tilaamaan, syön Salon ainoan kotikuljetuksia tekevän paikan kanasalaatin. Arviolta noin kahdesti kuukaudessa.

Valehtelet

- Mitähän tällä haetaan? Pyrin olemaan valehtelematta koskaan, mutta tietty kohteliaisuus ja käytöstavat edellyttävät aika ajoin valkoisia valheita, eli esim. myöntelemään jonkun olevan aika oikeassa vaikka olisin itse asiasta täysin päinvastaista mieltä.

Riitelet suhteessa

- nykyään aika harvoin.

Sheivaat

- pari kertaa viikossa. Sääret käyn sokeroittamassa noin joka toinen kuukausi.

Vaihdat hammasharjan

- vähintään sen joka kolmas kuukausi. Vaihdan aina koko perheen harjat kerralla.

Käyt kirjastossa

- varmaan kerran viikossa keskimäärin. 

Peset peitot ja tyynyt

- pyrin pesemään ne kerran kesässä ja silloin kun vaihdan paksummat täkit, pesen kesäpeitot säilöön.

Soitat anopille

- tuskin koskaan

Peset rintsikat

- käytän töissä ja vapaa-ajalla eri liivejä. Ns. työliivit päätyvät pesuun n. neljän työpäivän jälkeen, kotona käytettävät urheiluliivit jotakuinkin 2-3 päivän välein.

Leivot

- ennen paljon enemmän kuin nykyään, mutta ehkä kerran kuukaudessa

Siivoat jääkaapin

- silloin kun se on sen tarpeessa. Jos jokin on valuttanut jotain mähmää hyllylle, se pestään kunnolla eikä vaan vähän pyyhkäistä siitä päin..... 

Käyt puntarilla

- en omista

Komennat miestäsi

- Määritelkää komentaminen. Saatan tiukastikin muistuttaa, että jokin asia on odottanut jo vähän aikaa toimintaa....

Syöt irtokarkkeja

- tein juuri Ipanan kanssa diilin, että olemme karkinostolakossa jouluun saakka. Ipana meni ja osti jogurttipähkinöitä joten puolustelin sillä ja ostin muutaman irttarin kun olin leffassa. Melko harvoin. Ostan yleensä jonkun vakiokarkkipussin enkä jaksa pussittaa irttareita, mutta silloin kun pussitan, 500g on vähin mitä ostan ja syön niitä pitkään ja hartaasti monta päivää.

Vierailet isovanhempiesi luona

- koska meidän kummankaan isovanhemmat eivät ole hengissä, vastaus on ilmeinen. 

Peset pyykkiä

- vähintään joka toinen päivä, usein päivittäinkin. Riippuu vuodenajasta ja siitä, mitä aktiviteettia perheessä on. 

Imuroit

- minun pitäisi imuroida vähintään kolmesti viikossa, että olisi siistiä. Tyydyn kahteen kertaan tai joskus harvempaankin....  silloin kun villakoirat alkaa kieriä jaloissa ja se häiritsee. 

Perheessä kinataan vaatetuksesta

- ei enää. Joskus aikoja sitten tyttäret kulkivat talvella napapaidoissa takki auki ja kesällä villapaidoissa ja kommentoin sitä.

Käyt kaupassa

- ehkä pari kertaa viikossa. Pyrin ostamaan kerralla tarpeeksi, ettei siellä tarvitse käydä koko ajan.

Peset ikkunat

- tämä kuuluu miehen töihin, koska hän ylettää ylös asti lattialla seisten. Noin kerran vuodessa.

Vaihdat sukat

- päivittäin

Olet eri mieltä miehesi kanssa

- voin olla eri mieltä monestakin asiasta, mutta ei se tarkoita riitaa tai kinastelua. Loppujen lopuksi hyvin harvoin. 

Ostat uusia vaatteita

- voin olla pitkäänkin ostamatta mitään ja sitten saan puhdin tonkia nettikauppoja ja jään koukkuun ja tilaan kaikenlaista.... 

Siivoat

- no niin, eikö tämä ole jo käyty monelta kantilta läpi?

Olet tehnyt raskaustestin

- viimeksi vuonna 2000

Tarkistat toimiiko palovaroitin

- Verisuren kautta hoidettu palovaroitin-systeemi ei kaipaa meidän käpälöintiä.

Peset autosi

- kesäaikaan voin pestä sitä useinkin, talvella aivan liian harvoin, koska olen äärettömän laiska käyttämään mitään automaatteja eikä talvella voi/viitsi pestä pihassa.

Käyt läpi vaatekaapit

- noin kerran vuodessa. Heitän kyllä pitkin vuotta jotain pois, jos siltä tuntuu tai jokin vaate on täysin loppuun käytetty.

Siivoat lääkekaapin

- hmmmm..... sisar hento valkoinen tässä. Eipä siitä niin kauaa ole, kun lapseni kaipasi laastaria rakkulan päälle eikä meillä sellaista ollut, koska "mähän olen sairaanhoitaja, meillä laitetaan haavasidokset eikä laastaria"....  

Vakavasti, Burana ja Panadol purkit ja ne pari laastaria ei isompaa siivousta kaipaa. Ennemmin meille pitäisi ilmeisesti hankkia jotain lääkekaappiin kuuluvia tuotteita....

Pudistat harjan hiuksista

- sitten kun se alkaa olla liian täynnä. Joka toinen viikko?

Virkavapaalla

Minähän olen jo useita vuosia pyrkinyt säästämään osan lomista syksyyn, koska nautin näistä syyspäivistä, kun kaikki ihmiset ovat töissään ja kouluissaan, ja tuolla luonnossa saa olla ihan itsekseen. Täysin itsekkäistä syistä siis. Lisäksi lataan akkuja talven varalle tällä tavoin parhaiten.
Jotenkin alkusyksy on ollut töissä raskas. Olen jo jonkun aikaa ollut aika takki tyhjänä. Tulee siis todelliseen tarpeeseen!

Tänä vuonna töissä meinasi tulla ilmiriita, kun jostain ylhäältä päin oli päätetty, että "jokainen tarvitsee vähintään kolme viikkoa putkeen lomaa". On siis tutkimustuloksia, joissa todetaan, että ihminen pääsee eroon työstressistä parhaiten riittävän pitkällä palautumisella.

Mutta mitä sitten kun et kuulu siihen joukkoon "kaikki"? Mitä, jos itse oletkin ihmisiä, joille lyhytkin vapaa palauttaa paremmin kuin stressi pitkästä lomasta kerralla? Niinpä....

Sain esimieheni lupaamaan, että hän puoltaa kun haen syksylle palkattomia vapaita, ns. virkavapaita, koska kesälomat pakotettiin pitämään enkä pystynyt niistä säästämään. Yllätys oli melkoinen, kun ylempi esimies palautti hakemukset hyväksyttynä ja vielä kannustavalla viestillä!

Aloitin siis maanantaista kahdeksan päivät vapaat, joista kolme menee palkattomaksi ja viisi listalle soviteltuja vapaita. Täytyy myöntää, että olen edelleen iki-kiitollinen ihanasta esinaisesta, joka kommentoi heti hakemustani, että "älä nyt viikonloppua hae palkattomaksi, laitetaan siihen sovitusti vapaapäivät".

Stressi alkoi purkaantua jo sunnuntaina kun palasin töistä iltapäivällä. Koiralenkillä oli kevyt hengittää ja jotenkin maailmakin näytti tihkusateesta huolimatta valoisalta ja raikkaalta.

Sadonkorjuuta aloittelin vihdoin eilen. Chilit eivät ole kaikki kypsyneet, otin ne silti talteen. Taimi itsessään oli jo ehtinyt paleltua kasvihuoneessa..... Toin sen keittiön pöydälle ja jos selviää, saa asustaa siinä talven yli. Muussa tapauksessa heivaan sen kompostiin.

Palot avasin ja poistin siemenet ja kuivatin. Silmiä kirvelevä tuoksu saatteli kotiin illansuussa ja laitoin kuivatut chilit blenderiin ja ajoin jauhoksi. Huh, kyllä yskitti kun otti kannen pois. Tavattoman tiukkaa tavaraa!!! Ei parane laittaa isoja lusikallisia ruokaan...

Rypäleet pitää kerätä tänään tai huomenna ja keitellä mehuksi. Katsotaan sitten juodaanko mehuna vai teenkö taas rypälehyytelöä. 

Harmittaa sikäli, että tuo Zilga on tosi kivanmakuinen rypäle, mutta ei niitä kyllä kestä syödä, kun jokaisessa on 4-5 isoa siementä ja niiden sylkemiseen menee koko keskittyminen syömisen sijaan.

Tiistain aamulenkki yllättäen jälleen Teijolla. Mies kun on iltavuorossa, ehdittiin aamulla yhdessä.

Siellä tuli alkumatkasta vastaan näky, jota piti hetken oikein tuijottaa:

Voi olla, että olisi hauska kokeilla nukkua tuollaisessa. En tosin tiedä.... yksin ehkä. Jos siellä on kaksi ja toinen kääntyy, todennäköisesti efekti on kuin myrskyävällä merellä. Siinä on siis puiden väliin ripustettu teltta.

Meillä on Bonolle suunnitteilla vielä yksi näyttely. Ensi viikonloppuna lähdetään oikein "kiertämään maailmaa" eli peräti Ahvenanmaalle. Eckerössä on näyttely sunnuntaina ja yllytyshulluna lähden Bonon siskon omistajan kanssa pienelle retkelle sinne. 

Pesin koiran eilen saunareissulla. Aamulla otin sen pöydälle ja avasin kaikki takut. Ai että, oli kuin silkkiä koko hurtta! 

Sitten lähdettiin retkelle. Vettä tihkutti ja maa on tietenkin kurainen......

Laavulla Bono ei tietenkään hypännyt laitapenkin yli vaan punnersi sen alta, suloiset silkkiset valkoiset vatsakarvat nokista maata hieroen....

Niinpä niin. Toisaalta minä haluan koirani retkikaveriksi ennemmin kuin pönöttämään näyttelykehään virallisena. Joten.... pyykkiä, pyykkiä, tiedossa on pyykkiä. *huoh*

Nyrjähdyksiä ja kolotuksia

VAROITUS: Seuraa kärjistävää naukumista!!

Urheileva ihminen ei tervettä päivää näe.
Ja sen jälkeen kun tuli 40 mittariin, kaikki on mennyt yhtä alamäkeä.

Alkuvuoden murtunut olkapää hyvin vielä muistissa. Ja taas.
Nelisen viikkoa sitten oltiin porukalla keilaamassa ja onnistuin palloa paiskoessani jotenkin reväyttämään ilmeisesti hamstring-jänteen vasemman jalan takareidestä. Siis kuka sitä nyt lämmittelisi tai venyttelisi ennen keilaamista?? Sehän on tuollaista kevyttä, ei edes urheiluksi laskettavaa.....

Onneksi vamma on kuitenkin suostunut toipumaan hyvin. Ylämäet ja portaat ylös on edelleen ajoittain hankalia, mutta muuten lenkit sujuvat. Nyt sitten näiden uusien töppösten kanssa voi olla, että löytyy uusia jännittäviä lihaksia, mitkä kipeytyy.....

Tämä kuva on siis pakko jakaa. Heli hehkutti kesällä näitä Vibram-pohjaisia Merrellin tossuja/paljasjalkakenkiä (jotka nimesin heti Fukushimaksi, oikea nimi taisi olla Furoshiko...) ja kun töihin tuli kenkäesittely, tulikin yllättävän kallis työpäivä ihan ilman parkkisakkoa. Tilasin nimittäin myös lenkkarit näiden sukkatossujen lisäksi. Hi hii!!

Ainakin jalkaterän lihakset tuntui illalla lenkin jälkeen. Minähän en tietenkään voinut mitään älyä käyttää, vaan pingoin menemään heti normaalin reilu 7 km lenkin.  *roll*  Mutta yllätyksekseni edes yöllä ei tullut mitään pohjekramppia tms vaikka illalla nimenomaan penikat ja pohkeet tuntui vähän tiukemmilta noiden jalkaterän lihasten lisäksi.

Tossut sitten, seuraa mielipidettä: kivat jalassa. Toki havaitsin heti ensi tepastelulla, että toden totta, näissä ei sitten ole yhtään mitään suojaa kosteutta vastaan, eli pohja on tosi ohut ja jos polulla on sammalta tms mikä on yhtään märkää, niinpä hulvahtaa kosteus sukkaan.... Onneksi oli kuiva reittivalinta. Kaikki kivet, juuret ja muut kohoumat toki huomaa ja jalkoja tarvitsee nostaa!! Yhden kerran varpaat tömähti johonkin niin, että vähän sattui. Samoin huomasin, että näillä en sitten hölkkää yhtään. En kertakaikkiaan osaa askeltaa oikein paljasjalkakengillä. Aiemmat vähän vastaavat on olleet paljon tossumaisemmat ja niilläkin juokseminen on vaikeaa, näillä mahdotonta. Minä en siis sinällään juokse, mutta aika ajoin tulee otettua joku sata metriä hölkkäaskeleita, kun Bonon vauhti on reipas.

Syksyn alku, arjen paluu

En olisi kuuna päivänä uskonut sanovani ääneen, että "olen tainnut lainata liikaa kerralla kirjastosta".....
Näin kuitenkin pääsi käymään. Jotenkin kesäloman jälkeen arkeen paluu on ollut hirmu hektinen ja kiireinen, vaikka olenkin sitä mieltä, että kiire on mielentila. Yhtä kaikki, olen joutunut eräänkin kirjan laina-ajan uusimaan!!

Työmatkojen maisemat on joka aamu samat, mutta

silti aika ajoin tosi erinäköiset.

Mielettömiä sumuaamuja on ollut....

Vaikka en tee mitenkään enempää töitä kuin tähänkään asti, ehkä nuo yhden päivän vapaat on olleet riittämättömät, koska tuntuu, että jokaiselle vapaapäivälle on kertynyt hirveän paljon kaikkea tekemistä.

Ehdimme sentään kertaalleen Teijon kansallispuistoon kävelemään Matildajärven ympäri miehen työpäivän jälkeen, kun olin suunnitellut kaiken valmiiksi. Vielä illat ei pimene niin nopeasti, että olisi otsalamppua tarvinnut.

Säilöntäkausi on kuumimmillaan. Kirjaimellisesti.

Meillä siis kuivataan tänä vuonna ennätysmäärä kaikkea, ja koska ilma on muutenkin ollut kuuman kostean nihkeä, tuo kuivurin hurina keittiössä ei ainakaan ole millään tavoin viilentänyt kämppää.

Olemme joutuneet nukkumaan ikkunat auki ja aamulla heräämään siihen, että lattia on tosi epämiellyttävän kylmä....

Sisäinen hamsterini minussa hykertelee!!

Vielä on puolukat täysin aloittamatta, ja

juuresrouhetta teen kaiken aikaa.

Isän avokin poika, eli oma lainattu pikkuveljeni, poikkesi Saksasta pikimmiten, ja sattui olemaan juuri elokuun lopun viikonloppu, jolloin vietetään Venetsialaisia/Muinaistulien yötä. 

En ole tästä perinteestä kuullut kuin ehkä vajaa 10 vuotta sitten ensimmäistä kertaa, ja olemme olleet yleensä jossain muualla eikä sikäli tätä mitenkään vietetty. Nyt kuitenkin kiinnosti, koska olisi kiva tehdä porukalla jotain.

Googlaaminen kertoi, että se on aika iso tapahtuma täällä monessakin paikassa, meren äärellä kun ollaan. Suuntasimme tuttuun ja turvalliseen Teijoon ja siellä oli menoa kyllä tosi kivasti.

Rannassa oli elävää musiikkia, roihuja ja muita tulia, ihmisiä aivan mielettömät määrät. Suuri osa oli selvästi valinnut illan yhteistä ruokailua varten ja kaikki ravintolapöydät oli ääriään myöten täynnä. Porukka oli tosi iloisella tuulella ja kun bändi aloitti, jengi lauloi mukana ja tanssi. 

Huisin kiva fiilis!!

Klo 22 ammuttiin ensimmäiset ilotulitteet, mikä oli minusta sillä lailla kiva, että nuorempi väki saattoi sitten lähteä nukkumaan (ja niin mekin, aamulla kun oli herätys....) ja samalla sytytettiin kokko. Täällä kun ei juhannuksena saatu polttaa metsäpalovaaran takia kokkoa, sitä oli nyt kiva katsoa.

Kiva tapahtuma, saatan pohtia ensi vuodelle itsekin jotain vapaatoivetta siihen, ja ehkä varata pöydän pientä iltapurtavaa ajatellen ja istua jollain porukalla.....

Otin opikseni ennen kuin vahinko sattui. Laputin.

Omenarouhe näyttää aivan identtiseltä.

Näettekö, miten laitan lanttu-porkkanaa aamurahkaan joskus

tammikuussa puoliunisena?  Niin minäkin..... 

Yhden vapaapäivän käytin osittain siihen, että tukka lähti.

Olen siis kaiken kaikkiaan todella huono kampaajan asiakas, muistan käydä ehkä kerran pari vuodessa, ja kun tässä on ollut tuo vaihe, että sen sai ponnarille, mitäpä sitä enempää ihmettelemään.

Alkoi kuitenkin kyllästyttää, ja otettiin kerralla 15-20cm pois. 

Kevyt ja kiva. Ainakin siihen asti, että haluan sen taas kiinni ja alkaa ns. kasvatusvaihe....

Ennen ja jälkeen.