Verkkoja vesillä, osin rannallakin

 Oi! Ihana haaste! Kiitos, Emma. Genre, johon et halua tarttua Olen kerran lainannut kirjastosta jonkun kirjan, jossa kellolla oli äly ja tunteet ja se ohjaili jotenkin kelloa kantavaa ihmistä. Jotain scifiä lienee ollut. Jäi lukematta, koska siinä on vain aihealue, jota en käsitä enkä jaksa. Olen jollain tavoin pahoillani, mutta en ole lukenut yhtään Harry Potteria, en Twilight-sarjaa tai muita vastaavia. Jotenkin ei vaan ole kiinnostanut. Potterit kuuluisivat kaiketi yleissivistykseen, joten mahdollisesti lähden jossain kohtaa niitä kahlaamaan läpi (ja ihastunkin kenties!) Kohtaan ei kuuluu myös äänikirjat. Tällä hetkellä luen eniten dekkareita, nimenomaan pohjoismaisten kirjailijoiden. Suuria suosikkejani on mm. Jo Nesbo ja erityisesti Harry Holet. Pohjoismaista on tullut muutaman vuoden aikana valtavasti upeita kirjailijoita. Jonkin verran jaksan Nora Roberts -tyyppistä ällöromantiikkaa, mutta toisaalta ihan chicklit-kirjat eivät sytytä. Fifty shades of Grey oli huonoin koskaan luk

Pihassa poukkoilee västäräkkejä!!! Ai että. Aamu varhaisella aurinko paistaa ihanasti toiselle puolen jokea. Tuolla pelloilla on jo ehditty nähdä kettua, peuraa, pupuja, fasaania ja muita lintuja. Remontit tapaavat lähteä laajenemaan, eikä tämä talo tehnyt poikkeusta. Me emme pelkää työtä ja toisaalta nautimme siitä, kun saa omin käsin tehdä mieleistä ja itsen näköistä..... Aivan alkuperäinen ajatus oli vaan hankkia lisää vastaavia keittiön kaappeja/laatikostoja ja lisätä säilytystilaa sikäli, mutta harmiksemme ovimalli oli juuri sellaista sävyä, mitä ei tietenkään enää saa, ja olen jo edellisessä keittiössä elänyt kahden värin mallia joten sitä en halunnut. Joten otin kuvan uuden kodin keittiöstä ja laitoin sen Toriin. Yllättäen yhteydenotto tuli samantien, nuori nainen kävi mittaamassa ja totesi ostavansa. Riemuitsin, ja sitten mies ystävällisesti pudotti maan pinnalle kertomalla, että olisi ehkä syytä hommata se uusi keittiö, jos meinaa jotain sapuskaa joskus saada suuhunsa.... (Ikä

Kesken pahimman muuttotohinan muistettiin, että vuosi sitten varattiin viikon lomareissu Lappeenranta-Imatra akselille. Eipä sitä ollut järkeä jättää kokonaan käyttämättäkään, eikä siinä vajaan viikon varoajalla ollut kovin montaa ihmistä, joilla olisi osunut loma ja mahdollisuus lähteä....  joten pakattiin auto ja ajettiin perjantaina illaksi itään.  Maisema uuden keittiön ikkunasta Jälkiviisaana oli kyllä hyvä idea. Kolme päivää rauhallista oleilua, kävelylenkkejä kauniissa maisemissa, valmista ruokaa eteen (kaupan pakastealtaasta) ilman kokkausta, riittävästi kahvia ja vettä ja hyvää tuulta. Kaiken hässäkän keskellä nollasi hienosti, ja nyt jaksaa taas vääntää keittiötä ja muuta kotia siihen kuntoon, mihin halutaan. Joitain vuosia sitten voitin sairaanhoitajapäivien arvonnassa viikon tuossa samassa kohteessa , ja silloin olimme syyslomaviikon siellä. Kokemuksesta muistimme, että kävelyreitit ovat kauniita ja paikkoja kahvitella löytyy kivasti matkojen varrelta. No, perjantai-iltana

Alkaa olla aika sanoa hyvästit, ainakin suurelta osin, vanhalle kodille. Vaikka hyvin paljon tavaraa on vielä pakkaamatta ja siirtämättä, suurin osa kodista, ja varsinainen elämä, siirtyy nyt jo uuteen osoitteeseen. Lievää haikeutta tuntien kuljen pihalla. Oma piha viimeiset 22 vuotta. Siihen aikaan mahtuu paljon. Oi niitä aurinkoisia päiviä, kun uusi terassi oli juuri valmistunut.  Tai niitä ensimmäisiä kesäpäiviä, kun lapset oli pieniä ja nykyään keskimmäinen keräsi valtavan kimpun voikukkia iloiten siitä, että "pihassa kasvaa niin paljon kukkia"....   2 veen vaatteet oli hurjan näköiset niiden leikkien jälkeen. 😀 Marjapensaat ja ensimmäiset herukat omista pensaista.  Ensimmäisen syksyn omenat ja jossain määrin se kauhistus, miten paljon niitä tuleekaan....  Suunnitelmat omasta perunapenkistä. Siinä oli ollut ilmeisesti komposti ja maa oli niin ravinteikasta, että perunanvarret ylettyivät monta senttiä yli silloin 4-vuotiaan pojan. Perunatkin olivat toki valtavia.  Ja ah,