Valoa kohti

Olen ehkä keksinyt tavan toipua yövuoroista.
Kevätkin toki tekee asiassa paljon. Talven kammottavat valvotut yöt ja ennen kaikkea sairaan väsyneet päivät ovat ehkä hetkeksi taas takana....

Nämä viimeiset yövuorot eivät olleet enää niin hirvittäviä kuin edelliset viikkoa aiemmin. Silloin olin valmis lopettamaan työt kokonaan tuolla osastolla, varsinkin öisin. Sen verran panikoin asiaa, että viikon verran kyselin jos joku olisi ollut halukas tekemään mun yövuorot, mutta vapaaehtoisia ei liiemmälti ollut. ONNEKSI ne oli rauhallisia. (Niin rauhallisia, että lopputulos oli jälleen yksi lapaspari ☼ )

Nukuin eilen tosiaan kahteen. Jossain vaiheessa iltapäivällä lähdettiin lenkille ja siitä tuli vähän vahingossa pidempi kuin alunperin suunniteltiin, mutta eipä se tuossa ihanassa auringonpaisteessa haitannut. Lenkkiseurakin oli parasta mahdollista:

Maahan on heitetty nameja. Etsintä päällä. 

Metsäautotiellä.

Kyllä, olen käyttänyt pelkkää tuulipukua koko talven. 

Sienimaastot

Ihanan ylellistä. Ajoin kotiin 7:25 ja selvästi tien penkat oli jo vaaleammat. Aurinko nousee jo niin paljon aikaisemmin.

Lenkki loppui vasta 16:45 ja oli vielä täysin valoisaa. IHANAA!!!

****

Yövuoroista muuten: harkitsen nyt kevään ja kesän yli mitä teen jatkossa niiden suhteen. Olen näköjään melko herkkä valvomiselle ja rytmi menee sekaisin kun kaamos alkaa. Otin asian sen verran puheeksi töissä, että sain kuulla, ettei vuoroja voida noin vain lopettaa, vaan niistä käydään aina kolmikantaneuvottelu. Mietin nyt, menenkö ensi syksynä siis työterveyslääkärille asiasta puhumaan, koska käytännössä sillä yövuorot olisivat historiaa. Toisaalta tuntuisi hullulta jättää ne kokonaan... mutta miten perustella lääkärille, että oireita on vain talvisin?

Onneksi tässä on aikaa miettiä. 

Lisät on niin onnettomat ettei noita raskaita vuoroja minkään rahan takia kannata edes ajatella. Vapaina sillä menettää yhden vapaapäivän kolmessa viikossa. 

****

Mamma Mia

Ihastuin tuohon leffaan Tukholmassa kun ostin sen DVD:nä. Nyt se sitten menee Svenskanissa ja pakkohan sitä on päästä katsomaan....

Tohkeissani aloin varaamaan lippuja... en tajunnut, että sivusto avaa aina uuden välilehden nettiin, vaan katselin niitä esityspäiviä ja lippujen hintoja. Lopulta päädyin, että menemme Pasin kanssa vähän hunningolle PK-seudulle viikonlopuksi ja päätin varata liput lauantain päivänäytökseen. Tuumasta toimeen, nettipankkitunnukset esiin ja tilaamaan.... kaikki meni jouhevasti siihen asti, että printtiliput lävähti ruudulle ja niissä oli päivämäärä 7.3. (piti olla 2.5.)

No hitto! 

Soitto Svenskaniin auttoi: vaihtavat toki liput, mutta ne pitää ihan henkilökohtaisesti käydä vaihtamassa eli eivät pysty tekemään muutosta mitenkään sähköisesti. Voi kurrrrrja.... 

Onneksi ihmisellä on ihania ystäviä Hesan alueella, joten lippujen vaihto onnistuu ilman että ajelen tässä 300km tuon takia. (Olisi tullut vähän lipuille hintaa....)

Mitä tästä opimme: jos selaat jotain, sulje muut kuin se, mihin päädyt. (Jos satut huomaamaan, että sivuja aukeaa monia.... vähän hassu systeemi tuolla palvelulla.)

Tiukkis

Pöydälle on nostettu mm. Sari Helinin "Huono Äiti" -blogin teksti, jossa hän lyttää koulujen käyttämän Wilman sekä Maaseudun Tulevaisuuden kirjoitus, jossa jonkun kirjoittajan toimesta kommentoitiin tätä "Mammamafiaa", mikä on vallalla eritoten sosiaalisessa mediassa.

Ensin mainuttuun, Helinin kirjoitukseen, suhtauduin ääneen nauraen:
http://yle.fi/uutiset/sari_helin_wilma_pilaa_kodin_ja_koulun_loputkin_valit/7780204

Tykkään tuosta sarkastisesta otteesta. Lisäksi, (muistettakoon, että se oma tenavani, joka on vielä Wilman päässä, kerää suuremmassa määrin kehuja ja vain muutaman huomautuksen), minustakin tuo systeemi on melkoinen kysymysmerkki. Henkilökohtaisesti olen vältellyt koko Wilman käyttöä hyvin sujuvasti edeltävät vuodet eivätkä nuo kaksi peruskoulunsa päättänyttä ainakaan siksi jääneet päättötodistusta saamatta.
Wilma on varmasti toimiva, SILLOIN KUN
- vanhemmalla on kiinnostusta tietää jokainen pieraisu ja muu pikkuasia, joista ilmeisen herkästi toiset opettajat raportoivat
- vanhempi sattuu istumaan sellaisella tietokoneella päivät pääksytysten, että voi kirjautua Wilmaan ja ihmetellä sen salaisuuksia

Meillä muksut ovat olleet vastuussa omasta koulunkäynnistään alusta asti. Jokainen. En ole kenenkään kanssa tehnyt läksyjä, ehkä pari kertaa kaikkien kanssa kuulustellut jotain enkun sanoja tms. Koulu on meillä ollut lapsen työ, ja jokainen hoitakoon työnsä itse. Arvosanat ovat kertoneet, että työ on kantanut hedelmää.  (Olen valmis myöntämään tässä kohtaa, että jos joku tenavistani olisi tuonut kotiin pelkkiä nelosia ja vitosia peruskoulussa, olisin luultavasti tarttunut toimeen eri tavalla.)

Jälkimmäiseen sanon vaan sen, että systeemi voisi toimia, jos opettajat opettelisivat käyttämään systeemiä vanhempi-ystävällisesti. Eli nuo viestit voi saada myös sähköpostiin (allekirjoittaneella ne tulevat puhelimeen), mutta se vaatii yhden ruksin täppäämisen viestiä lähetettäessä. Minua kun ei hirveästi lohduta viesti "sinulle on Wilma-viesti opettajalta XXX". Luen niitä ehkä joka kolmas kuukausi jos satun kirjautumaan systeemiin koneelta. Töissä sitä en voi tehdä.

Toinen kirjoitus, http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/v%C3%A4%C3%A4r%C3%A4nlaiset-%C3%A4idit-ammutaan-somessa-1.84444 sen sijaan kohotutti vähän kulmia täälläkin.

Ihan lievää kärjistystä sanoa, että "äippärillä ei saa olla kivaa". Totta helkatissa saa. Mutta ei se kiva tarvitse olla sitä, että isompi kersa raahataan päivähoitoon ja äiti saa "laatuaikaa" vauvan kanssa. Saati että sille kersalle hankitaan hoitopaikka, että äiti pääsee vähän laittamaan kynsiä ja ripsiä....

Subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen on asia, josta itselläni on mielipide, että se pitäisi tehdä. Yksinkertaisesti en halua omia veroeurojani käytettävän siihen, että ns. latteäidit pääsevät helpommalla viemällä lapsen kunnalliseen päivähoitoon. Käyttäkööt MLL tai vastaavaa ja maksakoon siitä palvelusta.

On TÄYSIN ERI ASIA viedä isompi lapsi hoitoon silloin, kun perheessä on selvästi jotain ongelmia, erityislapsi, masentunut äiti tai muuten tilanne, jossa LAPSI kärsii siitä, että on kotona.

Joten kyllä: antaa paukkua vaan. Ampukaa minutkin.

Menee miten menee....

Niin se taitaa olla, että kun se alkaa mennä päin helvettiä, se myös menee...

Tää surullisenkuuluisa kaivonporaus:

Myyjä: poraus tehdään päivässä ja sitten seuraavana kytketään kiinni. Se on ihan kahden päivän homma. Laitetaan rakennuslupahakemukseen paikat esim. tuohon ja tuohon (= kaksi paikkaa jotakuinkin keskellä pihaa, kohdassa, johon pääsee hyvin.)

Totuus: viime torstaista on porattu ja mekkaloitu, toisella puolen taloa huutaa rekka-autossa oleva kompressori, toisella pora. Sisällä ei kuule ajatuksiaan ja meteli lisää stressiä, mikä tuli näin todistettua.  Ilmeisesti eilen (VIIDEN!! päivän jälkeen) joku osa on valmis, koska ainakin ne helvetinkoneet on viety pois pihasta. Muuten piha sitten onkin kuin sodan jäljiltä ja osa istutuksista entisiä. Eli paikka on kaikkea muuta kuin esitetty....  Lisäksi meidän pihalla valuu vesi ja kura kuin suihkulähteestä, myös naapurin pihalle on valunut vettä.

Yläpihalta alaspäin.

Kuvan keskellä, jos tarkkaan katsoo, voi nähdä jäänteet mun jasmikkeesta.
KYLLÄ, harmittaa tosi paljon.

Suihkulähde. Mainitsemattakaan, että toi tötterö osuu keskelle polkua.

Kuvassa taustalla näkyvä kuralätäkkö on sivumennen mun valkoisten pionien penkki.....

Kura valuu alapihalle ja naapuriin....

Miten se menikään? 

Pari päivää, ihan helppo homma....

****
Sitten tulee se päivä, kun olen sopinut työkaverin kanssa vuoronvaihdosta. Olisi ollut menoa illalla joten tarjouduin tekemään aamun. Asia sovittiin ja laitettiin kalentereihin.
Tänään aamulla olemme sitten molemmat työmaalla, koska "asiasta ei ollut eilen puhetta".....
No tota.
En ollut myöskään vaihtanut sitä työvuorolistoihin vielä, koska aina voi tulla muutoksia muutosten perään ja tästä syystä teen merkinnät yleensä siinä vaiheessa kun ne toteutuu.
Eipä mitä, onhan se hauskaa ajaa tuolla pimeässä turhat 50km valvotun yön jälkeen.

Våffeldagen

Kaikenlaisia ideoita. Ensin kuulee joltain, sitten googlaa vähän ja soveltaa... ja pam, niitä on pakko saada hetitässäkaikkimulle.

Kauravohvelit

Ajoin n. 5 dl Nalle ruis-kaurahiutaleita jauhoksi blenderillä, heivasin sekaan suunnilleen saman verran maitoa ja sekoittelin, kunnes blenderissä oli sellainen löysä velli. Jätin jääkaappiin turpoamaan, oli siellä ainakin pari tuntia.
Rikoin lasiin kolme munaa, kaadoin ne vielä sekaan (kone käyden) ja lopuksi ehkä puolisen desiä pullomargariinia.

Muuta ei sitten tarvittukaan kuin paisto. Meillä laitetaan aina aina himppanen margariinia vohvelirautaan, ne tarkertuu muuten kiinni.

Päälle sekoittelin purkillisen pakastettua mansikkasosetta kohmeisena ja reilusti turkkilaista jogua (ei mitään kevytversiota vaan aitoa tavaraa.) Ei kaipaa sokeria tms. Ja jäisiä mustikoita.

Meidän tenavat oli aivan otettuja. Ne oli älyttömän hyviä.