Valoa kohti
Olen ehkä keksinyt tavan toipua yövuoroista. Kevätkin toki tekee asiassa paljon. Talven kammottavat valvotut yöt ja ennen kaikkea sairaan väsyneet päivät ovat ehkä hetkeksi taas takana.... Nämä viimeiset yövuorot eivät olleet enää niin hirvittäviä kuin edelliset viikkoa aiemmin. Silloin olin valmis lopettamaan työt kokonaan tuolla osastolla, varsinkin öisin. Sen verran panikoin asiaa, että viikon verran kyselin jos joku olisi ollut halukas tekemään mun yövuorot, mutta vapaaehtoisia ei liiemmälti ollut. ONNEKSI ne oli rauhallisia. (Niin rauhallisia, että lopputulos oli jälleen yksi lapaspari ☼ ) Nukuin eilen tosiaan kahteen. Jossain vaiheessa iltapäivällä lähdettiin lenkille ja siitä tuli vähän vahingossa pidempi kuin alunperin suunniteltiin, mutta eipä se tuossa ihanassa auringonpaisteessa haitannut. Lenkkiseurakin oli parasta mahdollista: Maahan on heitetty nameja. Etsintä päällä. Metsäautotiellä. Kyllä, olen käyttänyt pelkkää tuulipukua koko talven. S