sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Kvartaalitilinpäätös liikunnan osalta

Kun ihmisen pitää olla yllytyshullu ja menee julkisesti leuhkimaan, miten rikkoo viimevuotiset ennätykset, tehtäköön se tehtailukin sitten julkisesti. Ei kuitenkaan kuukausitasolla, mutta edes näin kvartaaleittain.

Edellisessä elämässä opin näihin kvartaaleihin.


Tammikuu: 29/31 liikuntapäivää. 251 km eli n. 8,5 km/pv.
Helmikuu: 26/28 liikuntapäivää. 185 km eli n. 7,12 km/pv
Maaliskuu: 27/31 liikuntapäivää. 190 km eli n. 7,0 km/pv.

Nollapäiville selitys: tammikuussa ilta päivystyksessä ja pitkä päivä töissä. Helmikuussa pari pitkää päivää. Maaliskuussa koiranäyttely, pitkiä päiviä ja kolme päivää Gdanskissa. Tosin Endomondon kalenterin mukaan Gdansk on vaikuttanut vain kahtena päivänä, minähän kävelin aamulenkin lähtöpäivänä ja iltalenkin paluupäivänä. Hyvä näin!

Tavoitteessa ollaan! Laskujeni mukaan pitäisi saada 200 km joka kuukaudelle, että täyttyy. Kiitos tammikuun sairasloman, se on vähän paikannut näitä puuttuvia.
Jännittää miten seuraavan kvartaalin käy. Tästä eteenpäin toukokuun puoliväliin tiedossa vähintään yksi pitkäpäivä töissä joka viikko....


Päivä Gdanskissa.
Tällainen tietysti ottaa vähän aivoon.
Ei näitä kilsoja missään ole mitattuna, vaikka tiedänkin ne kävelleeni.

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Aikuinen

Niin siinä kävi, että nuorinkin on sitten aikuinen.
Pienestä heppatytöstä on kasvanut kaunis nuori nainen!! ♥

ONNEA IPANA!! ♥


2001 palattiin sairaalasta kotiin aprillipäivänä ja pihassa kukki jo krookukset täydessä auringonpaisteessa.

Tänään nuoriso lähti ensimmäistä kertaa baariin!

torstai 21. maaliskuuta 2019

Epäsuositut mielipiteet

TRIGGER WARNING!!!

Älä provosoidu, teen parhaani provosoidakseni.

Mielipiteeni ovat omiani.

Näillä mielipiteillä en edusta mitään tahoa, jossa
työskentelen, harrastan, vaikutan tai muuten.



Kuvan koira ei liity mielipiteisiin.

Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä. Ihmisen omat mielipiteet saavat muuttua. Joskus on ihan terveellistä pohtia ajatteleeko asioista kuten muut vain siksi, että muut ajattelevat niin.

1. TV:n katsominen on vaan tylsää.
Jos voisin, jättäisin maksamatta Yle-verot ja kapinoin aikanani jättämällä maksamatta TV-luvan. Koska siitä pöntöstä ei ole enää vuosiin tullut mitään katsomisen arvoista. Jos ei tule uusintaa, ei tule mitään. 
Tuuba on täynnä pelkkää tosi-TV:tä, valmiiksi naurettuja muka-hauskoja ohjelmia (ilmeisesti suomalainen käsitys sketseistä on päätyä hokemaan jotain munamiestä?) tai muuta skeidaa tyyliin Big Brother, Voinko panna sun vaimoa paratiisissa ja Naidaan yhdessä alttarilla tms. 
*puistatus*

2. Kännissä ei ole hauskaa.
En sylje lasiin, mutta en kyllä koe pätkääkään tarpelliseksi örveltää niinkään, että joka viikonloppu on oltava jossain baanalla. Tätä en tehnyt edes nuorena.
Jos viina kiellettäisiin tänään, minulla olisi edelleen hauskaa huomenna. Taidan olla sen verran elämänhumalainen, etten tarvitse naista vahvempaa siihen.

3. MACin koneet ei ole yhtään parempia kuin mikä tahansa perusläppäri.
Sori vaan omena-uskovaiset. (Ja tässä yhteydessä puhun tällaisesta viihdekäytöstä, jota itse harrastan. En pysty ottamaan kantaa miten kone toimisi työ/yrityskäytössä, koska en ole sellaista kokeillut.)
Kun jossain vaiheessa vuosia sitten aloitin opiskelut, eteen tuli fakta, että minulle piti ostaa läppäri koulutehtävien tekemistä varten. Moni suositteli silloin siirtymistä suoraan Appleen. Kun näin hintalapun, tajusin, ettei se todellakaan ole minua varten.
Nyt vuosia myöhemmin ihmettelen edelleen tiskaako se astiat tai tekee jotain muita kotitöitä minun tietämättäni, koska en edelleenkään näe niissä koneissa mitään parempaa kuin perus-Acerissa tai vastaavassa. Hintalapussa on kyllä nolla enemmän eikä se ole yhteensopiva läheskään kaiken kanssa. Asia, joka olisi ottanut raskaasti pataan silloin opiskeluaikana.

4. Sama pätee iPhoneen, on tyhmää maksaa siitä minkä saa halvemmalla muista merkeistä.
Vielä en ole keksinyt syytä vaihtaa myöskään luuria omppuun. Aikanaan tytär käytti koko kesäloma-ansionsa ostaakseen ensimmäisen Applensa, koska kaverit sanoi, että se oli hyvä. Muistan silloin varoitelleeni, että jos se 700 euron puhelin (siis vuonna 2014) menee rikki, minä en todellakaan osta uutta, vaan joutuu tyytymään johonkin vanhaan, mitä kotona pyörii.

5. Yhteiskunnan pitäisi voida maksattaa itse hankitut sairaudet ihmisillä itsellään.
Tässä yhteydessä viittaan tupakointiin, alkoholin käyttöön, huumeisiin ja liialliseen (väärin) syömiseen ja älyttömään sokerin ja/tai rasvan käyttöön. Yhtä lailla viittaan siis itseeni.
Kun muistaa mitä terveydenhuolto oikeasti maksaa, on naurettavaa, että jengi saa tuhota itseään eri aineilla ja silti saada ilmaisen hoidon. 

6. Nykyinen peruskoulu tasapäistää, ennen oli paremmin.
Se, että vanhat tarkkailuluokat ja muut erityisluokat integroitiin tavallisiin luokkiin, tasapäistää kenties oppilaat muka-tasa-arvoisiksi, mutta samalla tekee niiden oppimisesta vaikeampaa, jotka haluaisivat oppia, kun näitä perässävedettäviä joudutaan odottelemaan.  
Itse luin yläkoulussa tiettyjä aineita tasokurssien mukaan ja se toimi. Minusta on enemmän leimaavaa tuoda tällaiseen yhteiseen luokkaan erityisope sitä yhtä jannua varten, kun ennen heillä oli oma pieni yksikkönsä, jossa jokainen voitiin ottaa erikseen huomioon ja opettaa eri tahdissa.
Äitini teki töitä tarkkailuluokalla ja vierestä seuranneena uskon, että se malli oli toimiva.

7. Yhteiskunnan rahoilla eläjiä pitäisi voida velvoittaa johonkin tuottavaan rahansa eteen.
Vähän sama kuin nuo itsehankitut sairaudet, minusta on järkyttävää seurata näitä jo peruskoulun jälkeen syrjäytyneitä nuoria, jotka lähtevät siitä, että heillä on oikeus saada rahaa ja hengailla. 
Oman poikani luokalta peruskoulusta pääsi poika, joka sen jälkeen kokeili kymppiluokkaa, kokeili ammattikoulua, kokeili lukiota ja niin edespäin, mutta "kun ei oikein napannut". Ei napannut edes sen vertaa, että olisi ajanut ajokortin loppuun, aloitti kyllä autokoulun. 
Nyt samainen sälli hengailee pitkin kylänraittia tekemättä mitään. Aika ajoin rööki suupielessä ja kalja kädessä.
Hienoa ajatella, että siinä omat veroeurot todella kohtaavat tarvitsijan. *roll*



No niin. Hermostuitko? Saitko edes ajateltavaa.
Ja kuten sanottua, mielipiteitä on monia ja jokaisen oma lienee juuri sille henkilölle sillä hetkellä oikea.
Eikä minulla ole viisastenkiveä eli oikeita vastauksia tai ratkaisuja edes omiin väittämiini.

Minäkin pystyn myöntämään, että joissain asioissa olen muuttanut mielipiteeni alkuperäisestä.
Esim. silittäminen onkin nykyään ihan kohtuullisen hauskaa.

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Ilmastonmuutos ja lentäminen

Todellakin, tuli taas tehtyä turhuuksia ja tuhmuuksia ja lennettyä lomalle. Niin. Enkä edes maksanut ylimääräistä hiilijalanjäljen kattamiseksi. Hyi olkoon!


Ruotsalainen "pikkutyttö" Greta Thurberg on ehdolla Nobelin palkinnon saajaksi pitämästään puheesta ilmastonmuutoksen puolesta. Suomessa koululaiset lakkoilivat päivän samasta syystä ja kävivät eduskuntatalon edessä protestoimassa ja heiluttamassa kylttejä.

Mutta.

Kuinka moni näistä äidin pienistä tissiposkista olisi edelleen ilmastonmuutoksen puolesta puhujia siinä tapauksessa, että:

- heidän pitäisi luopua kuukaudeksi

  • kännyköistä
  • pleikkareista
  • tietokoneista
  • mopoista
  • mopoautoista
  • tietsikkapeleistä
  • konsoleista
  • kiinasta rahdattavasta halparoinasta
  • merkkivaatteista
  • lomamatkoista etelään

- JA pitäisi kävellä tai fillaroida kouluun, harrastuksiin ja kavereille

Ihan vaan kysyn.  Onko kukaan muistuttanut heille itselleen, että ei tämä ole yksin meidän keski-ikäisten syy ja seuraus.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Gdansk

Koska ihanat naiset, miksei.
Syksyllä pohdittiin, että jotain pitäisi akkaporukalla tehdä ja kohteeksi valikoitui Gdansk, koska lentodiilien hinta oli niin mainio.

Pahoittelut, ihastuin niin syvästi tuohon arkkitehtuuriin, että kuvasaaste on suurelta osin pelkkää taloa....


Wizzair.
Tuota. En tiedä käytänkö uudestaan.
Toisaalta, kaikki toimi.
Kermaperseenä vaan tottunut vähän toisenlaiseen....






Kauppahalli


Todettiin, että tänne on mentävä.


Ensin syötiin, ja sillä välin aurinko tulikin esiin.



Merirosvolaiva palaamassa ravintolan eteen.
Juuri ennen tätä olimme kävelleet tuota siltaa pitkin.



St. Mary's kirkko oli valitettavasti kiinni vielä maaliskuussa.
Sen kellotornista on kuulemma mielettömät näkymät.



Turku mainittu.


Välikahvi.
Tai ehkä aamupalan jälkiruoka.


Suloisia pääsiäistavaroita oli esillä.
Onneksi oli pehmeä matkalaukku ja hintataso kallis.


Miten olisin voinut olla tarjoamatta tytöille skumppalasilliset
nähtyäni tämän pullon etiketin?


Maailmansotien museo.
Ehdottomasti käynnin arvoinen.
Sivistystä reissun lomassa.


Museo oli mielenkiintoinen, vaikkakin ahdistava.
Jotenkin järkyttävää tajuta mitä ihmiset tekevät toisilleen....
Jotkut mustavalkoiset filmit olivat Helsingin kulttuuritieteen laitokselta, se huvitti.


Perjantain viisastelut kadulla.


Kotiin. ♥

Lensimme Gdanskiin keskiviikkona illaksi ja lauantaina aamulla takaisin. 
Ensimmäinen erehdys oli ottaa taksi lentokentältä hotellille. Olin kyllä selvittänyt etukäteen, millä bussipysäkillä tulee jäädä pois ja minne kävellä, että päätyy hotellille, mutta naiset halusivat mennä taksilla.....
No, seikkailumieli loppui sitten siihen ajeluun. 

Kuski paahtoi menemään 130 km/h koko matkan vähät välittämättä tien varrella olevista 50 rajoituskylteistä, puikki ja pujotteli sellaisista väleistä, mistä minä en mahtuisi pikku-Skodalla, ja runttasi menemään torvi soiden. Siinä ohessa mutisi ja murisi Puolaksi ja antoi kaiken kaikkiaan järjettömän aggressiivisen kuvan.....

Kun olimme selvinneet hotellille hengissä, seikkailumieli oli siinä, että paluulennolle mentäisiin vaikka kävellen.
Sikäli mielenkiintoista, että muuten turistioppaissa annettiin ymmärtää, että siellä on liikennesääntöjä noudatettava, koska sakot tulee jo punaisia päin kävelemisestä. Toden totta, porukka seisoi valoissa, vaikkei ollut autoja mailla eikä halmeilla. Samoin jokainen autoilija pysähtyi, jos edes katsoi suojatietä päin. (Salolaisena hyvin erikoinen tunne.)
Näin ollen siellä oli mielenkiintoinen tapa noudattaa jotain sääntöjä ja jättää noudattamatta toisia.

Hotelli Novotel oli siisti, pieni ja todella kiva. Sijainti oli aivan loistava, siitä oli noin 25 askelta vanhaan kaupunkiin. Kun oltiin saatu laukut hotelliin ja käyty paniikkipissalla, tepasteltiin etsimään ruokapaikkaa. Ensimmäinen ilta meni syödessä ja lopulta etsiessä pikkukauppa, mistä saatiin aamuksi tuoremehut ja jogurtit hotellihuoneeseen. Koko sakki sammui kuin kynttilä illalla ennen kymmentä. (Varsinaiset bilettäjät....)

Toisaalta torstaiaamuna oltiin hereillä paikallista aikaa viideltä (Suomessa kuusi) ja pohdittiin aukeaako mikään aamiaispaikka jo seiskalta. Käveltiin, ihmeteltiin, syötiin aamupala, sitten aamupalan jälkiruokakahvit, toinen aamupala, välipala, lounas, käveltiin lisää, katseltiin, ihmeteltiin.....
Kun ensimmäinen koko päivä päättyi, mittarissa oli kivasti 30 000 askelta päivälle eli yli 19 km. 

Mitä jäi kaupungista mieleen?
Todella siisti, viehättävä ja yllättävän kallis. Ruoka, kalja ja votka oli halpaa. Näin kun ei juo olutta (saati votkaa), juomisen löytäminen muusta kuin lasten listalta oli yllättävän haastavaa, Euroopassa ei kaikkialla tunnuta tuntevan edes siidereitä. 

Tavaroiden hintataso taas oli jotakuinkin Suomalaista tasoa. Se yllätti! Pohdittiin, miten paikalliset pystyy ostamaan mitään sillä palkkatasolla.

Pääasiassa kukaan ei puhunut hyvää englantia. Kielitaidottomuus yllätti myös. Saksalla olisi pärjännyt, jos osaisi. Hienoa oli se, että kortilla pystyi maksamaan turvallisesti, myös debit-puolella. Rahanvaihtokojujen kurssit vaihtelivat laajasti ja turistialueilla vedätettiin tyylikkäästi huonolla kurssilla.

Suosittelen, mutta keväämmällä tai kesällä. Kesällä kiinnostaisi myös Sopot, jonne emme tehneet retkeä, koska kesäkaupunkina siellä tuskin olisi ollut juuri mitään. Se kuuluisa laiturikin lienee paremmin auki kesäaikaan.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Kevät keikuttaa

Kyllä se tuloaan tekee. Kevät.


Huilupuiden lenkki oli jo käveltävissä.
Hankikanto toki suurelta osin. Muuten olisi mennyt rämpimiseksi.


Tulppaanit ♥

Niitä keittiössä ja mielessä on heti hyvä olla.


Terassikauden voisi julistaa kohta avatuksi.
Jos ei muuten, ainakin yhden kahvikupillisen verran.

Tällä viikolla on ehditty joka iltapäivä kävellä kivoja lenkkejä hankikannolla. Eilen vaan yllätti ja alkoi sataa lunta! Siis kääk!
Toivon, että vanha sanonta uudesta lumesta vanhan surmana pitää paikkansa....

Sääennuste 10 päivälle ei kyllä lupaa vielä mitään pidemmälle menevää kevättä. Huoh! Tulisi jo.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Bono näyttelyssä

Kevään näyttelykausi potkaistiin käyntiin.
Koska kesä on meille aikaa, jolloin harrastetaan metsässä ja tykkään kyttyrää noista sisähalleista, meille järkevin näyttelyaika on kevät, jolloin ainakin kuvitteellisesti joku näyttely osuu malliin pihalla.
Toki tiesin etukäteen, ettei maaliskuun alussa voi vielä olla mitään kehää hangessa, mutta koska se tarjosi samalla mahdollisuuden nähdä kasvattaja, sinne suunnattiin.


Kouvola siksi, että vaikka täältä on täysin älytön matka, osallistujia (ja samalla tiukkoja kilpakumppaneita) on siellä todennäköisesti vähemmän, koska Varsinais-Suomessa asuu järjetön määrä cockeri-ihmisiä.

Edeltävästi puunattiin ja huollettiin.
Mehän käytiin trimmissä tammikuun alussa, jolloin aika luokattomasta Ransusta kaivettiin esiin show-koira ja nyt sitten viimeisteltiin. Reilun tunnin Mari sitä silti joutui tupsuttamaan, mutta lopputulos kyllä hiveli silmää! ♥


Enää ei tarvitse kuin opetella esittämään ja Bonon esiintymään. Helppo nakki. (Paitsi että ei ole.)

****
No. Meillä on ollut jokseenkin vauhdikas viikko. Miehen kanssa täsmälleen eri vuoroissa, minä aamuissa, hän illassa. Kun tähän komboon lasketaan Ipanan kuljetukset, muutama oma meno ja pakolliset kotijutut, ihan hirveesti ei ole ollut aikaa tehdä mitään kovin tuottavaa ja järkevää. Niinpä Bonon pesu jäi perjantaina hyvin myöhään iltaan, ja kämmäsin itse siinä, että en laittanut sille kylpytakkia yöksi kuten yleensä.... (Se painaisi turkin kauniiksi.)
Niinpä se heräsi lauantaiaamuna kuin sähikäinen, turkki pörrössä ja pystyssä. Mikään ihme ei sitä karvaa saanut laskeutumaan, mutta käytiin kammalla läpi ja oli sentään pehmeä ja takuton.

Mutta mietin kyllä todella lauantaiaamuna, kun kello soi viideltä ja reissuun piti lähteä kuuden jälkeen, että ehkä tälle taudille olisi jokin ICD-koodikin....  eihän tämä voi olla järkevää!!!

Kolmen tunnin ajon jälkeen perillä. Onneksi oli ihana keli!!!
Näyttelypaikka oli hirveä. Alkuperäinen kuplahalli romahti joitain viikkoja sitten ja näyttely jouduttiin siirtämään. Nyt se oli raviradalla, mutta koska turkkirotuja ei yleensä esitetä pihalla talviaikaan, kehät oli sijoitettu ahtaisiin käytäviin kahvion nurkkaan ja yläkertaan. Lisäksi raviradan piha oli pelkkää jäätä ja sinne ei oltu saatu yhtään kehää, koska juokseminen olisi ollut vaarallista.

Bono oli sitä mieltä, että me oltiin ollut rankasti erossa tuo kolme tuntia ja oli aivan minussa kiinni. Siis kirjaimellisesti, koko ajan tunkemassa suunnilleen syliin. Sen esiintyminen olisi ihan mahdotonta!
Kysyin puolitutulta ihmiseltä sivumennen, voisiko hän viedä Bonon kehään, koska on konkari esittämisessä, ja ihana Saara sanoi heti, että toki.

Lopputulos kiittää:


Bono oli (käyttö)luokkansa ainoa taas. Samantien erinomainen ja SA.
Paras uros -kehään vein sen itse, koska Saaran valiokoira tietenkin sinne pääsi. Kahden valion jälkeen olimme kolmansia ja Bono sai toisen sertinsä. Nyt se on yhtä vajaa valio.

Huh huh!!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...