perjantai 31. joulukuuta 2021

Vuosikatsaus 2021

Minähän kirjoitan vuosittain joulukirjeen, jossa käyn läpi mennyttä vuotta. Kirjoitan sitä itse asiassa läpi vuoden, aloitan joskus jopa tammikuussa, kuten viime vuonna.

Ehdottomasti valtavin asia koko vuoden 2021 aikana oli pienen Hillan syntymä! Me kuulimme tästä juuri ennen edellistä joulua, koska tytär on parantumaton jääkellarin lohi-fani, ja hän koki tarpeelliseksi kertoa meille, ettei voisi sitä syödä ollenkaan. Selitys oli loistava ja kalan koko oli sopiva meille muille.(Mainittakoon, että 2021 jouluna jääkellarin lohta oli sitten sitäkin enemmän, koska se todella maistuu meille kaikille, mutta oli se yksi syöjä enemmän....)


Talvi oli hieno. Jopa etelässä oli kunnolla lunta ja pakkastakin aika ajoin jopa ihan purevaksi asti. 
Meitä tämä kosketti sillä lailla, että koska talo laitettiin myyntiin heti helmikuussa, oltiin hyvin runsaasti "tien päällä" eli koiralenkeillä kun esittelyjä oli. 
Muutto oli toinen hyvin iso juttu tälle vuodelle.

Meitä lykästi omilla näytöillä sikäli, että nykyinen talo löytyi heti ensimmäisellä kierroksella.
Samalla reissulla otin myös ylinopeussakon, koska olin niin tohkeissani talosta, etten keskittynyt liikenteeseen vaan ajoin edellä menevän vauhtia. No, ansaitusti sain sakon, ja myönsinkin poliisille, että harvoin tulee näin oikeaan paikkaan. Edellä menevää ei pysäytetty, koska hän havaitsi tutka-auton ja jarrutti, minä sen sijaan pälätin jotain enkä keskittynyt ja jatkoin siis sillä liian kovalla vauhdilla.



Kesä oli myös hieno. Minähän vaihdoin työpaikkaa lennossa heti kesän alussa, vähän niinkuin vahingossa. Joskin tarkoituksellisesti. Joitain asioita vaan hiersi vastakarvaan vanhan työpaikan suhteen ja uudessa samantapaisiin asioihin suhtauduttiin heti lähtökohtaisesti hyvin joustavasti ja kannustavasti. En päätynyt missään nimessä huonompaan paikkaan, päinvastoin. Minut otettiin tosi kivasti vastaan ja olen viihtynyt, Työmatkakin on nyt 10 km lyhyempi ja oikeaan suuntaan eli niin, että aurinko paistaa takaa. Vanhaan paikkaan ajaminen oli ajoittain hyvin raskasta juuri tästä syystä, että koko 35 km sai siristellä eikä voinut olla varma näkeekö, jos sorkkaeläin tulee eteen.

Vanha talo meni kaupaksi heti kesäkuun alussa ja hengähdimme velkavankeudesta. 
Uuden talon piha on vanhaa kunnon savista merenpohjaa, joten kaikki istutukset todennäköisesti pitää tekohengittää uudelleen tulevana kesänä. Epäilen niiden selviämistä.... 

Kesä oli hieno myös säiden suhteen. Kuumaa kyllä, mutta aurinkoista ja kaunista.
Pihasauna on ehkä parasta mitä ihmisellä voi olla. Vaikka tosi paljon jäi tekemättäkin, silti paljon saatiin tehtyä ja ensi kesänä voi jatkaa.



Kesän lomaretki kohdistui jälleen Lappiin. 
Pietarsaari ja Kalajoki matkalla pohjoiseen olivat tosi hienot, suosittelen!! Lemmenjoki oli kaunis, Inari vähän mitäänsanomaton ja Saariselkä on nyt nähty. En pidä noista valmiiksi tehdyistä metsäautoteistä, joita myös latupohjiksi mainostetaan. Minusta patikoinnin tarkoitus menee siinä vähän katukävelyksi. Lisäksi vierastan niitä ihmismassoja. 
Mutta loman aikana saimme kävellä rauhassa tunturissa ilman ihmisiä ja olla aivan omissa oloissammekin. Loma oli hieno! Pyhä-Nattanen oli aivan uskomaton. Sinne on ehkä mentävä uudestaan ihan vaan siksi, että se oli niin käsittämätön.


Syksyn uutinen oli Boogie. 
Kaksi koiraa menee siinä missä yksi, lähes helpomminkin, kun niillä on toisistaan seuraa. Kolme koiraa on silkkaa typeryyttä, mutta on nuo karvakaverit kuitenkin hirveän hauskoja. Joskin menetän hermoni niiden kanssa noin kolmasti päivässä.
Ja menettäisin kahden kanssa ihan yhtä lailla, joten siinä mielessä kolme ei tee tilanteeseen muutosta.

Onneksi on koirat. Niiden ansiosta oma henkinen jaksamiseni on hyvällä tolalla. Tarvitsen todella päivittäin annoksen raitista ilmaa ja kävelyn, ja ilman koiria en takuulla huonolla ilmalla lähtisi.



Syksyllä tuli tehtyä joitain retkiä ihan eväiden kanssa ja vielä enemmän ilman eväitä. Nykyään on niin nastaa tulla kotiin ja laittaa puuhellaan tulet ja tehdä kahvi siinä. Jopa enemmän hauskaa kuin juoda se ulkona. 
Niitä laavu-keikkoja tulee kuitenkin vielä.

Meillä on tosi kivat ulkoilumaastot. Kotoa kun lähtee, laiskimmillaan voi kävellä tien yli ja on metsässä. Toisaalta 900 m käveltyään on myös metsässä, jossa on sitten huisit polut ja reitit. Vähän toiseen suuntaan pitää kävellä 1,2 km ja on metsässä, jossa tullaan etsimään sieniä yms jatkossa. Sielläkin kivat polut ja reitit, ja meidän uimalampi. 

Kaiken kaikkiaan ollaan tosi tyytyväisiä päätökseen muuttaa. Meillä on älyttömän kivat naapurit, joiden kanssa vietetään yhdessä uudenvuoden aattoa ja toisaalta tullaan varmasti tekemään yhtä sun toista jatkossa. Pihat kun on vierekkäin, on helppo pujahtaa naapuriin milloin minkäkin tekosyyn nojalla. Tuossa kadulla nähdään viikottain ja pälistään seudun asioita. Vähän sellainen "meillä lämmitetään tänään sauna, tuletteko" -meininki. Tykkään ja arvostan!!



Joulun olin melko odotetusti töissä. Kun aloittaa uutena, ikäänkuin velvollisuuksiin kuuluu tarjoutua olemaan töissä, että muut saa juhlia. Lisäksi Hilla oli vielä niin pieni, ettei tajua joulusta mitään, joten jatkossa on tärkeämpää viettää se kotona.
Me oltiin miehen kanssa joulusaunottu 23. päivä illalla. Aattona tehtiin rauhallinen lenkki ja juotiin yhdessä kahvit ennen kuin lähdin töihin iltavuoroon. Mies jatkoi mun työpaikalta sitten koirien kanssa suoraan anoppilaan yllättämään heidät iloisesti. Sai viettää siellä kivan päivän ja tuli illalla noukkimaan allekirjoittanutta töistä, joten ihan joulumieli kaikilla. 

Mies noukki pojan puolisoineen ja Ipanan joulupäivänä meille ja pääsin itse kirjaimellisesti valmiiseen pöytään. Oli kyllä ihanaa!! Lisäksi lapset innostui lämmittämään saunaa ja isot jäi jopa yöksi. (Harmi sinänsä, että menin pitkään päivään töihin 26. päivä, koska lyhyeksi jäi seurustelu....)

Varsinais-Suomessa näyttää tällä hetkellä hyvin kauniin talviselta. Toivon, että jatkuukin näin ainakin jonkin aikaa.
Yllätyksekseni olen jo pari kertaa kuullut lintujen tirskutusta metsässä. Yleensä ovat aloittaneet vasta helmikuulla, mutta sopiihan se tähän nykyiseen kiire-aikaan, että linnutkin ovat aikaisessa. Ihan titityytä ei ole vielä kuulunut, mutta se lyhyt tityy kyllä.

Mahtavaa tulevaa vuotta!! 
Onnea ja menestystä, tulkoon kohdallesi se, mistä sitten ikinä haaveiletkin!!


lauantai 18. joulukuuta 2021

Loppuvuoden tuumailuja

                                     

Edelliseen kirjoitukseen liittyen: oli tosi hauska revyy ja jälleen kerran kiiteltiin ääneen kotimatkalla päätöstä muuttaa. On se vaan niin helppoa, kun ison kirkon keskustasta kotiin menee se 25 min ovelta ovelle. 
On kiva huomata, että joskus tietyt äkkinäiset päätökset poikii positiivisuutta, vaikka siinä tilanteessa ehkä jännitti ja toisaalta mietti mennäänkö ojasta allikkoon.


Joulutunnelmissa. Ihana ihminen kävi reissussa ja toi mulle pannan, jossa poronsarvet. Tätä edelsi siis Tarton reissulla laivalla katsotut hiuskoristeet, jotka jätin jostain syystä ostamatta, ja paluumatkan laivalla ei mitään kivaa ollutkaan myynnissä. Puhuin siitä silloin, että olisi kiva mennä jouluna töihin, kun olisi jotain, edes kulkunen ponnarissa.... 
Joten nyt siis ihan muina poroina.

Psst! Tilasin kampaaja-ajan heti alkuvuoteen. Peräti kolmas kerta 7 kuukauteen. Herrändå, tästä alkaa ihan tulla tapa.


Karkkihyllyä

Työkaveri puhui kahvipöydässä tehneensä jo useana vuonna hilloa persimoneista. Sharon, kaki, mitä niitä nyt on, rakkaan lapsen monet nimet. Sopii kuulemma juustojen kanssa, tai paahtoleivälle. Miksei letuille, pannarille ja mille vaan, mihin kukakin nyt hilloa haluaa laittaa.

Minusta tuo on kivanmakuinen hedelmä ja ostan niitä usein syksyllä, kun hintataso on järkevä. Mutta enpä ollut koskaan edes ajatellut, että niistä voisi jotain tehdä. Yllytyshulluna kuitenkin.... 
Google vinkkasi paristakin ohjeesta, joissa laitettiin ihan hippunen kardemummaa ja toisessa kanelia. Minähän tykkään molemmista mausteista kovin, joten lusikankärjellinen kardemummaa ja lusikallinen kanelia tuohon kattilalliseen. 

Ja huh hei, olipa muuten sitten niin hyvänmakuinen hillo, etten sanotuksi saa. ♥ 
Minä tein näin:

Persimonhillo

6 persimonia (mitä kypsempiä, sitä helpompaa)
3 dl hillosokeria
1 dl vettä
0,5 tl kardemummaa
1 tl kanelia

Kuori hedelmät, pilko paloiksi. Keitä tilkassa vettä, kunnes pehmenevät. Minä surautin tässä vaiheessa ne monitoimikoneella sillä lailla pehmeiksi, että soseeseen jäi selkeästi vielä kokkareita. Aivan sileän hillon saa ajamalla sosemaisemmaksi.
Palauta kattilaan, lisää sokeri ja mausteet ja keitä sokerin ohjeen mukaan, kymmenisen minuuttia. Kuori vaahto, jotta saat kaunista ja kirkasta hilloa.

Luin, että kovemmista hedelmistä tulee kirkkaamman keltaista ja kypsemmistä tummempaa hilloa. Oli miten oli, tästä tuli itselleni uusi suosikki.

Ikionnellinen tietyistä ihmisistä ympärilläni! Bonon tämän kesän pentujen kasvattaja ja narttukoiran omistaja (kaksi eri henkilöä) ovat tulleet tutuiksi. No, minähän olen kerännyt noita Taika-sarjan mukeja (joista en sivumennen alunperin edes tykännyt yhtään) siten, että jokaista mukia on kolme. Sittemmin sarjaan on tullut myös näitä samankokoisia, mutta eri nimellä kulkevia, joita olen joko saanut tai itse ostanut aina yhden, tyypillisesti joulupakettiin. Viime vuonna ostin Joulupukin Pajakylästä toisen tätä Satumetsää ja tänä vuonna oli tarkoitus hankkia kolmas, mutta kas kas, sarjaa ei tehdä enää.

Huutelin sitä Facebookissa ja toinen näistä kesän uusista koiratuttavista ilmoitti, että heillä on mukeja yllinkyllin ja yksi joutaisi meille vaikka heti. Niinpä tein tikusta joulusta asiaa ja piipahdin viemään pienen joulutervehdyksen ja palluttamaan yhtä Bonon pennuista (superkaunis tyttö muuten!), ja kotimatkalle sain mukaani siis mukin. ♥ (Jatkossa painan mieleeni, miten mukeja suunnitellaan tehtäväksi, että ehdin hankkia tarpeellisen määrän, JOS nyt tätä vielä jatkan ja uusia kerään.)


Koska yläkerta on saatettu suunnilleen siihen tilaan, miksi se nyt toistaiseksi jää, sain ison sohvan rohjakkeen vihdoin sinne telkkarisohvaksi. Olohuone toisaalta huusi jotain istuinta siltä varalta, että joskus joku tulee kylään.... 
Ikea oli helppo vaihtoehto ja Ektorp vielä helpompi. Erityisen helppoa oli se osuus, kun netistä tilaa ja jää vaan odottamaan.

Se nyt ei mennyt ihan Strömsönä kuitenkaan.
Olimme lähdössä Raskasta Joulua -keikalle. Päätin kuitenkin, että ehdin kuin ehdinkin tilata yhden sohvan siinä juuri ennen. No, tilasin, Visa vinkumaan ja iloisena konserttiin. Seuraavana päivänä tarkistin sähköpostiin tullutta tilausvahvistusta ja hitsiläinen, sohvan väri oli joku beige. Nooouuu!
Tutkimaan pystyykö tilausta vielä muokkaamaan, eipä tietenkään, vaikka toimitus oli sovittu vasta viikon päähän.
Tylysti peruin koko roskan, se oli yllättävän helppoa.
Ja sitten perään uutta tilausta, tällä kertaa tarkistaen kolmeen kertaan, että koko ja väri oli oikein.

Se, minkä kämmäsin jälkimmäisellä kerralla oli toimituspäivä. En hoksannut muuttaa, joten eihän täällä ketään ollut paikalla sitä vastaanottamassa. Mutta jätin postille puhelimessa ohjeet laittaa se autokatokseen, koska vettä tuli kaatamalla.

Kun ajoin työpäivän jälkeen kotiin, mies oli metkan näköisenä pihalla. 
Autokatoksessa oli litteä laatikko.
Mmmhh!! Sohva siis tuossa?? 
Keräsimme rohkeutta ja avasimme ja simsalabim, kyllä siellä oli sohva. Jotenkin blondina olin kyllä ajatellut, ettei sohva sentään tulisi itse rakennettavana, mutta hei, Ikea.....


Varsinais-Suomi soi meille melko kivan viikon pakkasineen. (No, oli siinä kymppi liikaa mun makuun....) Sittemmin yllättäen tai sitten ei, muuttui kuraksi, loskapaskaksi ja niin edelleen. Ja kun tienpinnat on nyt ihastuttavasti märät, on hyvä heittää siihen pakkanen jälleen päälle. 😕

Tänään aamulla lenkillä oli taas lipsuvaa: askel eteen ja puolikas taakse. Ja selkä jumittaa lupaavasti. Se niistä tulevista yöunista. 
Toisaalta sääennuste lupaa onneksi pidemmälle menevää pakkasjaksoa ja vähän luntakin.
Saatan tehdä toisen satsin jäälyhtyjä, koska ne edelliset pääsivät kaikki sulamaan ja olisi kivaa, jos aattona tai ylipäänsä joulunpyhinä saisi kynttilät pihalle kauniisti. 

Hurjan kiva uutinen meidän jouluun: Ipana pääsee lomille 23.12. ja on lomilla uudenvuoden yli! ♥
Koko perhe ilmeisesti joulupöydässä. ♥♥♥

Luulen, että tämä kanava asettuu nyt joulurauhaan!
Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa teille kaikille! Nauttikaa, levätkää, tehkää sitä, mistä eniten tykkäätte!

tiistai 7. joulukuuta 2021

Joulua odotellessa

Jouluhullu nainen täällä, päivää!!

Työvuorolistan mukaan olen kiinni koko joulun, mutta se ei haittaa. Tänä vuonna pieni Hilla on niin pieni, ettei hän vielä tiedä joulusta mitään, ja lisäksi oma perheeni on samanlainen kuin minä: joulu on mielentila, ei tietty päivä kalenterissa. ♥  

Tänä vuonna toki täytyy vähän pohtia miten onnistumme yhdistämään kaikkien työvuorot ja kiinni-olot yhteiseen ruokapöytään, mutta jos niin ei käy, sitten vietämme vaan useamman joulun. Ei huono vaihtoehto sekään! Tähän meillä on jo totuttu.


Ipana tiesi viime lomalla käydessään vain, että on kiinni joko joulun tai uudenvuoden, mutta ilmeisesti Puolustusvoimat eivät päätä noita listoja kovin varhaisessa vaiheessa, ja voi olla iloinen yllätys saada lapsi kotiin jouluksi nopeallakin aikataululla.


Minua on nyt hemmoteltu urakalla sään puolesta. Ainakin edelliset kolme kertaa vapaapäivinä on ollut kuulas ja kirkas päivä ja olen saanut ulkoilla ihanassa auringonvalossa ja oikein helliä sillä kirkkaudella.
Lisäksi havaitsen itsessäni yllättävän piirteen, että ihastelen tuota kuuraista ja valkoista maastoa. Tämän havainnon tein jo viime vuonna, ja näköjään sitä vanhemmiten alkaa enenevässä määrin nauttia siitä, että ON useita vuodenaikoja. Varsinkin, jos miettii, että ei siitä niin montaa vuotta ole kun vietimme sen viiden kuukauden mittaisen marraskuun sateineen ja rapoineen lokakuusta maaliskuulle. 


Joulupöytää olen vähän rakentanut eteiseen, ja lisäksi aloitellut pikkuhiljaa joulun karkkipöydän valmistamista. Koska lämmitän päivittäin takkaa ja puuhellaa, en ole erityisemmin kaivannut kynttilänvaloa, mutta sain ihanalta työkaverilta noita oransseja lyhtykoison kukkia, jotka on maljassa hauskat kynttilärimpsun joukossa. (Sain myös koison juurakoita, jotka toivon mukaan juurtuvat ja lähtevät kasvamaan....)

Pientä pikkujoulutunnelmaa olen hakenut tilaamalla itselleni ja miehelle liput teatteriin, jossa menee revyy. Pitäisi olla sellainen, että illalla on poskilihakset hellänä nauramisesta. Samoin ostin taas parin vuoden tauon jälkeen liput Raskasta Joulua -kiertueelle. Sikäli kun sitä voidaan järjestää epidemia-tilanteen takia...... 😡

Noin ammatillisesti olen vuoroin kauhuissani ja vuoroin valmis itkemään tätä meneillään olevaa tilannetta. Tää on ihan älytöntä. Tosin varmasti ihan odotettua ja todennäköisesti näillä tullaan menemään jatkossa sitten vuosittain.... mutta silti. Huoh!

torstai 18. marraskuuta 2021

Remppaa, retkeilyä, isänpäivä 2021

Niinhän siinä kävi, että koska työ vaan haittaa pahasti harrastustoimintaa, ja lisäksi yksin puurtaminen on puuduttavaa, otettiin lopulta remppaporukka tekemään tuo yläkerran makkari loppuun.
Pääasiallinen syy siihen oli ehdottomasti se, että sellaisenaan huone oli kylmä ja viereinen huone luonnollisesti kylmeni myös. Tuntuu hölmöltä lämmittää kun lämpö menee suoraan harakoille.

(Ja voi olla, että allekirjoittanut alkoi stressata tulevasta joulusta, kun yläkerta ei tuntunut tulevan valmiiksi.....)

Muistaapa taas hetken miksi käy töissä ja vähän extraakin.


Nättiä ei ole millään mittapuulla.


Tästä pystypalkit otettu pois ja tuohon paljaan seinän kohdalle tulee
pystyt, joiden päälle se hirvittävä palkki sitten tukemaan kattoa.

(Tässä kuvassa näkyy lattiassa oleva palkki, joka on
tulevassa kuvassa peitetty ja komero nostettu...)

Sieltä oli seinät kertaalleen finnfoamattu ja lisäksi mies oli pakertanut katon valmiiksi niin, että katossa oli finnfoamit ja päällä reilu kerros villaa ennen tuuletusrakoa. Hankittuna oli koolauspuut ja levyt ja lisäksi sellainen hirvittävä palkki, jonka rakennustarkastaja halusi kattoa tukemaan, kun poistimme sieltä pystypuut tulevan vaatekomeron tieltä. Kun remppaporukka tuli maanantaina aamulla, totesivat vaan, että "tämähän on paljon pidemämllä kuin silloin kun kävin ensi kertaa katsomassa". Heidän oli helppo jatkaa siitä.

Alkukeskustelussa käytiin läpi sitä, minkälaista materiaalia laitetaan. No, koska "pikkuolkkarissa" on minusta ihana puulattia, halusin samanlaisen. Kalliimpi toki kuin joku halpa laminaatti, mutta on kestänyt hirveän hyvin koirien kynnet ja lisäksi tykkään vaan puulattiasta vanhassa talossa. Sen maalaaminen tulee olemaan operaatio sinänsä, koska maali haisee ja se vaatii ainakin kaksi kerrosta. Toisaalta sitten kestää. Hajuton sisämaali ei ole vaihtoehto lattiassa juuri keston vuoksi vaan se on oltava Betoluxia.


Levytettyä seinää ja tulevan vaatekomeron lattia vähän koholla, 
koska alapuolella oleva palkki oli korkeampi kuin huoneen lattiataso

Yläreunassa vilahtaa niukalti sitä valtavaa palkkia,
joka kiinnitettiin kattoon.

****

Ystävän mies harrastaa epämiellyttävää pahetta nimeltä nuuskaaminen, joten lähdin kaveriksi piknik-risteilylle nuuskanhakua varten. Tekosyy juoruta päivä syöden hyvin.

Minullahan on vanhastaan melko vakava angsti sinivalkoista laivayhtiötä kohtaan, koska jättivät minut kolmen alaikäisen kanssa muutama vuosi sitten Tukholmaan vain yhden PMS-oireisen virkailijan takia.... (seikkailusta) mutta punaisilta laivoilta ei piknikillä voi ostaa nuuskaa, joten vaihtoehtoja ei ollut.


Vähän parempi aamupala Steak Bar & Grillissä.



Aamupalan jälkiruokapöytä oli herkullinen

En ole itse suuri suklaan ystävä, mutta nuo konvehdit oli todella kauniita, ja maistoinkin pari. Vähän liian tryffelistä ja imelää itselleni, mutta edelleen: älyttömän hienoa käsityötä.
Skumppa-aamupala oli tietenkin kiva ja istuttiin ihan huolella ajan kanssa, koska matka Maarianhaminaan kestää sen kuutisen tuntia. 

Aamupalalla ainoa hassu juttu oli rikkoutunut kahvikone. Minä hain kupillisen cappucinoa ja se toimi hyvin. Hetken päästä näin, kun siinä vilkkui diskovalot, mutta tarjoilija sanoi sen kuuluvan asiaan.... ja olin hakemassa lisää kahvia, kun edellä ollut rouva totesi, että se antaa maidon, muttei kahvia ja toisaalta toisessa annoksessa espresson muttei maitoa....  (pikku vika tosiaan...)

Otin termarista Löfbergin liilaa, mikä on kammottavinta kuraa, mitä maa päällään kantaa. Mutta kofeiini.



Paluumatkalla otettiin buffet-ruokailu ja siellä angstasin uudestaan laivan järjestelyjä. 
Joka paikassa toitetettiin maskeista ja turvaväleistä. Samalla laivan oma henkilökunta kulki ilman maskeja ja seurasin ruokaa jonottaessani miten tarjoilija hiplasi omia hiuksiaan koko ajan, ja välittömästä sen jälkeen meni korjaamaan jotain ruokatarjoiluja samoilla käsillä. EI NÄIN!!!
Samoin buffassa oli toinen puoli suljettu kokonaan ja kaikki ihmiset plaseerattu vain keulaan yhteen klimppiin. Toden totta, varmasti helpompi plokkarille, mutta mites se koronaturvallisuus ja ne välit? Kun mekin istuttiin neljän hengen pöydässä, vieressä joku 30 cm korkea kukkahässäkkä ja sen takana toinen pöytä ja ventovieraat, väli oli ehkä 70 cm.

No, siitäkin selvittiin. Angsti ei sanottavasti helpottanut, enkä edelleenkään käytä ko. laivayhtiötä saadessani itse valita. Mutta pakko sanoa, että kaikki meni muuten ihan ok ja meillä oli kiva päivä.

Meille oli paluumatkalle varattu hytti, ja käytiin tekemässä ne pakolliset ostokset (ts. ostin kilon brie-juuston, vakio-ostokseni laivalta) ja sen jälkeen pälistiin hytissä.
Pitkä päivä se on. Sitä on jotenkin ihan valmis siihen mennessä kun vasta vaihdetaan laivaa. Siinä mielessä hytti on äärettömän kiva, koska on edes vähän omaa rauhaa ja voisi vaikka ottaa päiväunet, jos väsyttäisi. 

****

Isänpäivää vietettiin hyvässä hengessä ja mainiossa kelissä.
Aamulla koirille kunnon lenkki kaikessa rauhassa ja sää oli kuvien mukainen.



Lenkin jälkeen meidät oli haastettu pojan toimesta ärhäkkään nelinpeliin vetämään tunti sulkapalloa. Yksi hauskimmista tavoista viettää aikaa yhdessä!!!
Sen jälkeen noukittiin vielä tytär perheineen kyytiin ja ajettiin meille syömään isolla porukalla. Ipana oli valitettavasti joutunut siirtymään lomilta takaisin palvelukseen jo ennen, joten hän oli mukana omissa ajatuksissaan.


Oli jälleen niin rentoa ja mukavaa koko porukalla. Pieni Hilla oli vaunuissaan pöydän päässä tärkeimpänä osallistujana ja meidän koirat oli hirmuisen kiinnostuneita hänestä, kun nyt alkaa olla liikettä ja ääntä. Pientä Boogieta piti vähän toppuutella, kun olisi koko ajan ollut nuolemassa, ja varsinkin vaippaosasto oli niiiin kiinnostavan tuoksuinen..... 


Baby treffit

Parasta näissä päivissä on tosiaan yhdessäolo ja se rentous ilman pönöttämistä. 

maanantai 8. marraskuuta 2021

Koiranäyttelyssä Tartossa

Enpä olisi uskonut kirjoittavani moista. Minä ja koiranäyttely on vielä varovainen kyllä, mutta että Viroon. Tässä kohtaa.

Tuossa kahdeksisen viikkoa sitten sain vinkin, että Tartossa olisi kahden päivän koiranäyttely tarjolla. Meidän setäkoira-Bono on perheen näyttelytähti, ja jotenkin tämä loputon korona-hässäkkä on alkanut käydä hermoille, kun mitään harrastuksia ei ole voinut harrastaa sen takia. Kun lisäksi serkkutyttö oli helposti houkuteltavissa reissuun mukaan, pistettiin ilmot kehiin ja päätettiin lähteä.


Perjantaina laivaan aamupäivällä. Rahtilaivalla yli, matkan aikana pystyi istumaan kanttiinissa, muuta viihdettä laivalla ei ollut. Mutta syötiin kevyt lounas. 
Muugassa koirien pissatus ja suunta kaakkoon. Virossa satoi, joten suurempia ulkoiluja ei houkutellut edes tehdä. 


Tarttoon saavuimme pimeällä, kuinkas muuten. Idioottimainen kellojensiirto teki sen, että neljältä alkaa hämärtää. 
Hotelli oli kiva ja siinä oli kivat ulkoilumaastot ihan vieressä. Olisi varmasti kesällä mielettömän kaunis paikka, koska joki meni hotellin ravintolan ikkunoiden takaa. Muutenkin joki ja ne lukuisat sillat oli rauhoittava ja kaunis maisema. Tuonne pitää ehkä joskus matkustaa vain katsomaan maisemia.
Koirat lenkille, hetken lepo, ja sitten viereiseen kauppakeskukseen sen verran, että saatiin iltapalaa ja pientä purtavaa. 




Koiranäyttelyistä ei sen enempää. Bono oli erinomainen, mutta jäi vaille lisätitteleitä tai palkintoja. Kilpailu oli kovaa ja kisakumppanit tällä kertaa sen karvan verran parempia. 
Sikäli oli kuitenkin onnistunut reissu, että sillä oli mieletön draivi päällä, esiintyi minusta valtavan hyvin ja ennen kaikkea oli pöydällä reipas ja antoi katsoa itsensä. Häntä huiskui ja sen askellus, mikä on koiran paras puoli, oli lennokasta ja saikin siitä kehuja. Ylipäätään se sai kahtena päivänä huikeat arvostelut, joten eipä näkynyt kahden vuoden tauko tämän koiran näyttelymenestyksessä.

Myös matkakumppani-koira ehti nopeasti kehään, sai arvostelunsa eikä sen enempää. Päästiin siis livahtamaan messuhallista pois ajoissa ja suunnattiin kauppakeskukseen syömään. Mukana oli serkkutytön tytär kenneltyttöilemässä ja hän oli riemuissaan päästessään vähän shoppailemaan. Saattoi meille aikuisillekin vähän tarttua jotain joulumieltä mukaan.....


Koimme matkan melko koronaturvalliseksi kaikesta huolimatta. Joka paikassa oli tosi runsaasti käsidesiautomaatteja ja ihmiset käyttivät maskeja. Me pidimme väliä muihin esim. ruokapaikoissa, kun söimme, luonnollisesti ilman maskia. 
Koronapassit kysyttiin nähtäväksi koiranäyttelypaikalla ennen sisäänpääsyä ja vastineeksi sai rannekkeen, jota näyttämällä pääsi sisälle aina pissatusreissun jälkeen. Ja se myös kontrolloitiin, vaikka tulikin sellainen olo, että ne ihmiset näki meidät niin monta kertaa ramppaavan siinä edestakaisin, että tunnistivat jo kasvoista (maskin takana). 

Pizzapaikassa kysyttiin myös koronapassit ennen kuin pääsi istumaan. 


Pieni näyttelystara suuressa maailmassa



Nuo koristeet ikkuinoiden ympärillä on vaan niin kauniita.
Tuollaiset "verhonarut" ikkunoiden alla olisi huikean hauskat. 
Harmi, ettei nykyään enää haluta rakentaa tällä lailla kaunista.


Takana oleva kety näyttää, että
pulloilla oli korkeutta polveen saakka.
Lystikäs idea.



Aivan hotellin vieressä oli kirjakauppa, jonka läpi kuljettiin kauppakeskukseen. Se oli mieletön!!! 
Siellä oli tällaisia koristejuttuja myynnissä, kaikkea mahdollista lahjajuttua, ihania pieniä soppia nojatuoleineen, minne sai käpertyä selailemaan kirjoja, kirjahyllyjä eri puolilla ja kaikki laitettu todella kauniisti esille.
Olin salaa iloinen, etten lue viron kieltä, koska kirjakauppa oli muutenkin jo houkutteleva ja minähän olen ihan kirjahullu. 


Hullu muutenkin!
Jaaha, jouluun on niin vähän aikaa, että saatan jo pukeutua ja
valmistaudun tulemaan varastamaan teidänkin joulun..... 

Lasit eivät ole omani.
Serkku osti itselleen pikkujoulurekvisiittaa.

Kotimatkalla tavallisempi laiva, jossa myös ostosmahdollisuus. Pakko myöntää, että nuo laivojen myymälät on kyllä niin nähty. 
Jonkun karkkipussin ostin ja itselleni yhden silmänympärysvoiteen, koska oli hyvä tarjous. Muuten meni enemmän sellaiseksi "huooooh, jaa niin, näitä samoja aina vaan" katselemiseksi.
Haukattiin jotain pientä ja odotettiin Helsinkiin saapumista. Paluumatkalla keinutti aavistuksen, ja meistä laiva piti epämiellyttävää kolahtelua ilmeisesti maininkia vasten. Itseäni arvelutti lähinnä se, miten koira reagoi moiseen kolinaan autokannella, mutta kaikesta päätellen siellä oli kiskottu huolella vaan unta. 😀

Minä olen nyt pari päivää vapaaehtoisessa "karanteenissa" ja käyn koronatestissä keskiviikkona. Töistä järjestettiin aika testiin, kun kyselin viime viikolla pääsisinkö. Tuntuu paremmalta mennä takaisin töihin tietäen, ettei ainakaan tarkoituksella levitä mitään.


Ihan parhaat tuliaiset aina Virosta mistä tahansa ruokakaupasta. Niiden teevalikoima on niin hieno!!
Tuo Greenfieldin minttusuklaa sulattaa sydämen lisäksi kielenkin..... 

tiistai 2. marraskuuta 2021

Saunoista, sisustelua (Saunaa en sentään sisusta!)

Minähän olen saunahullu. Voisin saunoa vaikka joka päivä.
No jaa, en ehkä. Mutta joka toinen. 


Meillä saa aina saunaan kaverit. 

Kauan sitten edesmennyt Mummokoira Karo ei saunasta piitannut. Se ei tullut sinne edes houkuteltuna eikä ollut vähääkään pahoillaan jäädessään yläkertaan nukkumaan, kun me mentiin saunaan.
Pappakoira Edu taas halusi lämpöön jo pienestä pitäen. Sen mielestä saunassa oltiin rauhallisesti ja hiljaa, makailtiin pää tassuilla eikä hötkyilty. Välillä käytiin viilentymässä pihalla, kesät talvet, ja sitten palattiin. (Ja juotiin löylyvettä, johon oli kaadettu tilkka olutta. Se oli Edun bravuuri ja se oli syvästi loukkaantunut kun saunoin yksin miehen iltavuorossa, koska en juo olutta....)

Edu koulutti Bonon aikanaan tähän käyttäytymiseen ja sen myötä myös juniorisarja on oppinut olemaan rauhassa. Boogie tuli ensimmäistä kertaa saunaan kun oli asunut meillä ehkä viikon ja hoksasi heti mikä on homman juju. Näistä kukaan ei härvää tai häslää mitään, vaan asettuvat kuten kuvassa, makailemaan rauhassa. Ja kyllä, tulevana kesänä todennäköisesti laajennamme lauteita ihan vaan, että sinne mahtuu mukavammin.... 😀

Erityisesti näin syksyn viileillä ja kosteilla keleillä mikään ei ole yhtä ihanaa kuin lämmin sauna, jossa ei ole liian kuuma. (Minulle ihannelämpö on siinä 60 asteen tuntumassa, koska silloin voi istua ja olla rauhassa, heittää aika ajoin löylyä ja silti pystyy hengittämään.) Saatan makailla jalat kohti kattoa vaikka puolikin tuntia ihan vaan hiljaa.
Tai sitten parannamme maailmaa sen kanssa, kuka nyt saunassa sattuukaan olemaan kanssani. Mies tai joku ystävistä.

Meillähän on tässä uudessa kodissa pihasauna. Milloinhan muuten lakkaan kutsumasta sitä uudeksi kodiksi? Milloin uudesta kodista tulee vaan meidän koti? Kun siinä on asuttu vuosi? Kaksi vuotta tai enemmän?
Pihasauna oli erityisesti miehen unelmien täyttymys. Ja täytyy sanoa, että mitä useammin sen itsekin lämmitän, sitä enemmän siitä kerta kerralta tykkään. Lisäksi tämä on ensimmäinen kerta kun meillä on puukiuas ja löylyt ovat kostean pehmeät.

Meidän saunassa on täysin kantovesi. Kiukaassa on ympärillä vesisäiliö, eli peseytyminen tapahtuu joko perinteisesti vadissa kauhomalla tai sitten ladattavalla retkisuihkulla, joka on hankittu metsäkeikkoja varten ja ehkä maailman kätevin laite tuolla. Vesi kannetaan sisältä. WC:n bideesuihkulla valutetaan ämpäreihin ja kirjaimellisesti kannetaan. Säiliöön uppoaa joku 3-4 ämpärillistä ja lisäksi kylmä vesi. Muutaman keikan saa tehdä.

Kiuas vaihdettiin sen jälkeen kun olin päättänyt pestä ja järjestää kiuaskivet uudestaan ja löysin savutorvesta muutamia läpipalaneita kohtia. Koska kyse on puilla lämmitettävästä, en totisesti halua pikkuhiljaa savustaa itseäni hengiltä....
Tämä nykyinen kiuas onkin äärettömän tehokas ja lisäksi siihen tosiaan tuli tuo vesisäiliö, kun ennen oli erikseen pata. Vesisäiliön olemassaolo taitaa olla se klikki, mikä tekee löylyistä pehmoisen kosteat, koska säiliössä oleva vesi tietenkin höyrystyy koko saunan ilmaan.

Edellisessä kodissa oli sauna, jota ihailin kaikki vuodet, ja olen edelleen sitä mieltä, että siitä tuli yksi parhaista itse tehdyistä kohteista siinä talossa. 


Tässä saunassa oli, ja on toivottavasti edelleen, sähkökiuas, joka oli hetken mielijohteesta ostettu, kun kerran oltiin hakemassa jotain ihan muuta rautakaupasta (ja jätettiin se jokin ihan muu vielä ostamatta...) 
Tuossa Harvian Cilindrossa oli riittävästi pöhinää tuohon melko suureen löylyhuoneeseen, mutta samalla sen löyly oli pehmeä eikä se kuivattanut ilmaa liiaksi. Parasta tässä saunassa oli isot U-malliset lauteet ja tuo koko saunan kattava keskimmäinen laude. 

Tuo sauna suunniteltiin täysin hatusta siten, että poika (perheen pisin) istutettiin tuolille ja mitattiin hänen yläkropan pituus penkistä. Näin päädyttiin asemoimaan ylälauteet korkeudelle, jossa hänen on mukava istua eikä pää ota kattoon, ja loput lauteet sitten niiden mukaan. 

Onhan tuo sisäsauna ehdottomasti maailman näppärin. Mikään ei ollut hauskempaa kuin vesisadepäivänä laittaa sauna lämpenemään kun lähti koirien kanssa lenkille. Palattuaan kylmissään ja märkänä sai heti mennä lämpimään.
Meillä on tässä talossa periaatteessa myös kellarissa pieni sauna, mutta se on auttamatta aivan naurettavan pieni, jopa yhdelle. Se on laivan hyttimalliin tehty komponenttina taloon kannettu eikä vaan toimi. Koska pihasauna on niin kiva, tuskin tulemme kellarin saunaa käyttämään muuhun kuin tavaran säilytykseen... 


Taitaa mennä mauttomuuden puolelle, mutta ostin vähän saksan marketista jouluvaloja. En arvannut miten riivatun pitkä on tuhannen valon ketju. Olin ajatellut, että se riittää niukasti tuohon pukuhuoneen ikkunan ympärille (oikea reuna) ja ehkä vähän oveen..... mutta nyt on koko piharakennus huolella jenkkityyliin valaistu. Pitänee lähteä liioittelemaan ja vetäistä lisää räystäisiin ja kulmiin. Ei puutu kuin teko-joulupukki kapuamassa tikapuita katolle. Valaistuna tietenkin.

Valoista tuli mieleen, että joulukin tulla jolkottaa.
Minun tuli lähes huoli, että mistä karkkihylly. Eihän voi tulla joulua ilman moista. Siitä tekemällä tehtiin perinnettä vanhassa kodissa ja jokainen muksu, joka meille jouluna tulee, odottaa takuulla löytävänsä taas äidin kaikki kirpputoreilta ostetut purkit täynnä herkkuja....¨


2019 karkkihylly valoineen

Apuun onneksi astui luottomarket ruotsalaisessa kuosissa. Olin nähnyt jossain kuvan ja vähän ideoinut sitä itse:


Tykästyin nimenomaan tuohon peiliin kaapin yläpuolella. No, kaappi oli haettavissa samantien kun nettisivuja tarkistin, mutta peili löytyi vain mustana. Seuraavalla viikolla ilmoittivat, että nyt löytyy peiliäkin ja koska mies oli ajamassa muutenkin Ikean ohi, hän lupasi noukkia sen tullessaan. 
Siinä kävikin sitten niin, että hän otti numeroa isomman ja sehän onkin hieno! 

(Onpa muuten metka efekti tuo perspektiivi: kaapin ja peilin välinen tila on todellakin sentilleen samankokoinen molemmissa päissä, mutta tästä kuvakulmasta näyttää, kuin jompikumpi olisi vinossa...)

Sain noissa kaapeissa lisää kaipaamaani säilytystilaa. Hankin niihin sisälle käteviä kannellisia muovilaatikoita, joissa pysyy paperit, kynttilät, nenäliinat yms pikkusälä, mitä on pakko jossain kuitenkin hillota. Laatikot pinoutuvat päällekkäin ja istuvat kätevästi kaappiin, koska sen syvyys on niin hyvä.
Eikä tuosta laskutasosta haittaa suinkaan ole..... 😏

Kaapit ovat samaa sarjaa kuin jo aikaisemmin ostetut astiakaapit. Ne ovat nyt vastapäisellä seinällä, mutta päällä on vielä vitriinit. Tuo peili heijastaa aivan valtavasti valoa ja tuo huoneeseen uskomattomasti avaruutta. 

(Ja käytyäni tässä taannoin ystävän kanssa kirpputorilla, pystyin kuin pystyinkin vastustamaan muutamia suloisia purkkeja, koska totuus on, että mulla todellakin ON riittävästi karkkipurkkeja eikä niitä minnekään ylimääräisenä mahdu....)

T niinkuin taimikasvatus, niinkuin turhautuminen

Joku uskoo siihenkin, että siemenet pitää istuttaa jonkun tietyn kuun asennon mukaan. No, meillä nyt feng shui ja kuut on olleet nähtävästi ...