Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Niinhän siinä kävi, että koska työ vaan haittaa pahasti harrastustoimintaa, ja lisäksi yksin puurtaminen on puuduttavaa, otettiin lopulta remppaporukka tekemään tuo yläkerran makkari loppuun. Pääasiallinen syy siihen oli ehdottomasti se, että sellaisenaan huone oli kylmä ja viereinen huone luonnollisesti kylmeni myös. Tuntuu hölmöltä lämmittää kun lämpö menee suoraan harakoille. (Ja voi olla, että allekirjoittanut alkoi stressata tulevasta joulusta, kun yläkerta ei tuntunut tulevan valmiiksi.....) Muistaapa taas hetken miksi käy töissä ja vähän extraakin. Nättiä ei ole millään mittapuulla. Tästä pystypalkit otettu pois ja tuohon paljaan seinän kohdalle tulee pystyt, joiden päälle se hirvittävä palkki sitten tukemaan kattoa. (Tässä kuvassa näkyy lattiassa oleva palkki, joka on tulevassa kuvassa peitetty ja komero nostettu...) Sieltä oli seinät kertaalleen finnfoamattu ja lisäksi mies oli pakertanut katon valmiiksi niin, että katossa oli finnfoamit ja päällä reilu kerros villaa ennen tuu

Enpä olisi uskonut kirjoittavani moista. Minä ja koiranäyttely on vielä varovainen kyllä, mutta että Viroon. Tässä kohtaa. Tuossa kahdeksisen viikkoa sitten sain vinkin, että Tartossa olisi kahden päivän koiranäyttely tarjolla. Meidän setäkoira-Bono on perheen näyttelytähti, ja jotenkin tämä loputon korona-hässäkkä on alkanut käydä hermoille, kun mitään harrastuksia ei ole voinut harrastaa sen takia. Kun lisäksi serkkutyttö oli helposti houkuteltavissa reissuun mukaan, pistettiin ilmot kehiin ja päätettiin lähteä. Perjantaina laivaan aamupäivällä. Rahtilaivalla yli, matkan aikana pystyi istumaan kanttiinissa, muuta viihdettä laivalla ei ollut. Mutta syötiin kevyt lounas.  Muugassa koirien pissatus ja suunta kaakkoon. Virossa satoi, joten suurempia ulkoiluja ei houkutellut edes tehdä.  Tarttoon saavuimme pimeällä, kuinkas muuten. Idioottimainen kellojensiirto teki sen, että neljältä alkaa hämärtää.  Hotelli oli kiva ja siinä oli kivat ulkoilumaastot ihan vieressä. Olisi varmasti kesällä

Minähän olen saunahullu. Voisin saunoa vaikka joka päivä. No jaa, en ehkä. Mutta joka toinen.  Meillä saa aina saunaan kaverit.  Kauan sitten edesmennyt Mummokoira Karo ei saunasta piitannut. Se ei tullut sinne edes houkuteltuna eikä ollut vähääkään pahoillaan jäädessään yläkertaan nukkumaan, kun me mentiin saunaan. Pappakoira Edu taas halusi lämpöön jo pienestä pitäen. Sen mielestä saunassa oltiin rauhallisesti ja hiljaa, makailtiin pää tassuilla eikä hötkyilty. Välillä käytiin viilentymässä pihalla, kesät talvet, ja sitten palattiin. (Ja juotiin löylyvettä, johon oli kaadettu tilkka olutta. Se oli Edun bravuuri ja se oli syvästi loukkaantunut kun saunoin yksin miehen iltavuorossa, koska en juo olutta....) Edu koulutti Bonon aikanaan tähän käyttäytymiseen ja sen myötä myös juniorisarja on oppinut olemaan rauhassa. Boogie tuli ensimmäistä kertaa saunaan kun oli asunut meillä ehkä viikon ja hoksasi heti mikä on homman juju. Näistä kukaan ei härvää tai häslää mitään, vaan asettuvat kuten

Tutustuin sivustoon feelia.fi , joka myy kotiruokaa vakuumiin pakattuna. Jostain syystä olen tullut saamattomaksi tai muuten vaan hidastunut (ikä!!), mutta koen pelkän ruokahuollon pyörittämisen tässä kahden hengen taloudessa jollain tavoin äärettömän rasittavana ja aivan liian usein havahdun hakevani töihin jotain valmisruokaa eväiden sijaan. No, Feelia kuulosti hyvältä mutta en ehtinyt (lue: saamattomuuttani) tilata vielä, sen sijaan ystäväni tilasi. Hän toki kehui osaa ruuista, mutta jollain tavoin kuulosti älyttömältä tilata jonkun toisen tekemää kotiruokaa sen sijaan, että sen tekisi itse. Harkittujen herkkujen Emma toteutti jonkinlaisen arkiruokahässäkän ja helpotti elämäänsä sillä. Annukka taas jo joitain aikoja sitten pakasti smoothie-aineet kerta-annoksiin. Muistan jo silloin ihailleeni moista tapaa ja edelleen mietin miksen vaan pysty toteuttamaan sitä. Olen pari kertaa miettinyt asiaa ja kaupassa havaitsen seisovani vihanneshyllyjen edessä pää täysin tyhjänä siitä, mitä

Turun Eerikinkadulla on etninen myymälä, josta olen jo muutaman vuoden käynyt ostamassa kuivamaitoa. Käytän Completa-nimistä jauhetta kahvissa, koska se säilyy hyvin ja juon kahvia kotona oikeastaan vain vapaapäivinä. Näin ollen maitopurkit tahtoivat aina vanhentua, ja niin hyviä kuin letut ovatkin, ei niitäkään pysty joka viikko syömään. (Tai pystyisi, mutta arvostan sitäkin, että mahdun housuihini.....) (Kyllä, olen tietoinen, että voisi ostaa 2 dl purkkeja jotain UHT maitoa, joka säilyy suunnilleen ydinsodasta, mutta tykkään tuon Completan mausta. Meillä kaikilla on omat kummallisuutemme.) kuva netistä Käyn Eerikinkadun myymälässä siksi, että sieltä saa Completaa suurissa 800 g purkeissa samaan hintaan kuin normikaupan 400 g purkit. Lisäksi tykkään tutkia tuon kaupan hyllyjä, koska tuotevalikoima on hyvin erilainen kuin perus ässässä. Olen tehnyt joitain kiinnostavia löytöjä.... Thaimaasta toin monena vuonna muutamia paketteja inkivääri-sitruuna-hunaja juomajauhetta, joka on niin va

Työpaikkojen paras puoli on ehdottomasti se, että aina joku on tilaamassa/toimittamassa jotain, mihin saa osallistua joukkoon. Eli esim. Dermosil, Oriolashop tai joku sukka/pikkuhousu/keksi/suklaa-tilaus meneillään. Paitsi että on kiva sponssata koululuokkia ostamalla keksejä ja suklaata, olen kyllä löytänyt muutamia hirmu hyviä tarjouksia vitamiineista ja shampoista noista muista. Dermosilin tuotteista olen tykästynyt ripsiväriin, joka on vähän kuin vanha kunnon Kanebo, nykyinen Sensai 38°, joka tosiaan pysyy omissa räpsyttimissä loistavasti varisematta, ja lähtee pelkällä vedellä. Omat silmäni eivät siedä meikinpoistoaineita. Kanebon tuote maksaa tarjouksessakin sen 25 eur ja Dermolta vastaavan saa kympillä.  Halpis Kanebo   Nyt tilasin myös kokeiluun suolashampoon. Tarkoitettu noin kerran viikossa pesuun, jonkinlainen syväpuhdistava tuote. Purkissa on ehkä pari desiä tuotetta. Kokemus oli metka: tuotteessa on tosiaan oikein karkeaa merisuolaa ja se tuntuu käteen jännän tahmealta. Li

Kaunis lauantaiaamu ja hyvin nukuttu yö takana. Miksipä ei, kun mahdollisuus on. Paimiossa on kiva luontopolku, jossa laavu ja näköalatorni matkan varrella. Tornista vaan ei harmi kyllä enää näe juuri muuta kuin männynlatvoja, metsä on kasvanut sen verran ympärillä. Mutta ajatus oli, että siellä saattaisi olla edes jotain ruskaa. Suo oli kyllä kaunis väreissään. Eihän niitä kuviin saa koskaan aitoina... Polut ovat helposti kuljettavia, vaikka sai siellä jalkoihinsa katsoa. Yhdessä kohtaa on pieni suojoki, jonka yli on tehty pieni silta. Jostain syystä pentukoira sai päähänsä, että hän ei menekään siltaa pitkin, vaan loikkii mättäältä mättäälle, ja ennen kuin ehdimme kissaa sanoa se oli tehnyt pantteriloikan suossa kelluvalle turvemöykylle..... joka ei tietenkään pitänyt yhtään jalkojen alla.  Hirvittävää polskimista sillan ali ja autoin niskasta toiselta puolelta ylös. Rapanenäinen pikkukoira oli hämmentynyt: miten tässä nyt näin kävi. Puolimatkaan siltaa kannettiin, sitten näytettiin,