Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Kun keli on nätti ja ehtii viettää koirien kanssa useita tunteja metsässä rauhallisesti samoillen ja ihaillen, sitä kyllä pakosta vähän nousee pintaan huono omatunto sairaslomasta, jolla ei tunne olevansa sairas. Olkoonkin, että tiedän, etten voisi repiä mitään painavaa repimättä siinä samalla itseäni rikki. Mikä se onkin, että pitää olla niin luterilainen käsitys, että raataen sinun on leipäsi syötävä! Lääkärin toiveesta hain heti magneettitulosten jälkeen terkkarista collar cuffin , hassun pehmustetun roikottimen, jossa käsi pysyy paikallaan. Ehkä maailman viheliäisin kapine: niska on kuin tulessa, koska raajan paino vetää koko ajan toisen puolen lihaksia jumiin. (Käytin sitä sitten ihan kokonaisen viikon....) Toinen juttu on toki myös se, että jos kättä pidetään kaksikin viikkoa koko ajan 90° kulmassa roikkuen, sitten tarvitaankin useampi viikko fysioterapiaa, että saadaan kyynärvarsi taas pelittämään. Näitä siis ei suoraan enää suosita, jos potilas osaa yhtään itse arv

Meillä ilmestyy pieni hauska paikallislehti kerran viikossa. Olemme tilanneet sitä vuodesta 1997 eli heti kun muutimme tänne. Uutiset ovat aitoja paikallisesti kirjoitettuja, mitään ei osteta valtakunnan uutisista eikä samoja juttuja tarvitse lukea ensin Hesarista ja sitten Salon seudun sanomista. Kirkkaana ja rapsakkana päivänä tein koirien kanssa aamulla varhain pikkulenkin, pakkanen nipisteli -25,7°C ja Bono totesi reilun kilsan jälkeen, että varpaat ei kestä. Edu puolestaan oli syvästi tyrmistynyt, että aamulenkki loppui sikseen.... se istui vartin eteisessä ja tuijotti ovea syyttävän näköisenä. Olin sopinut treffit toimittaja-tutun kanssa klo 11. Pakkanen ei merkittävästi lauhtunut, keittiön mittari näytti vielä -22 kun pakkasin vaatetta päälle. Onneksi löysin kätköistä Bonolle sopivat töppöset, joskus Mummo-Karolle ostetut fleecesukat. Tepasteltiin treffipaikalle eikä pakkanen totta puhuen tuntunut ollenkaan niin kylmältä, mitä lämpötila antoi ymmärtää. Toimittaja-Aku sa

Kun ei ole muuta kuin aikaa, sitä ehtii pohtia syntyjä syviä ja syventää jotain pohdintojaan. Ostin pienen Bodumin kahvimyllyn jo 2015 ja se on ollut ahkerassa käytössä siitä lähtien. Nykyään tavallisista kaupoista saa kaikenlaisia mielenkiintoisia kahvipapuja, ja omia sekoituksiakin pystyy tekemään. Näitä Kaffa Roasteryn kahveja on tullut meille kiitoksena sähkösopimuksesta. Kaikesta huolimatta aion kilpailuttaa sähkön jälleen uudelleen. Minä juon määrällisesti enemmän teetä kuin kahvia, mutta olen teen suhteen tosi tylsä ja tykkään yhdestä, kahdesta mausta. Kahvin suhteen taas huvitan itseäni hifistelemällä sen suhteen. (En siis suhtaudu tähän juttuun vakavasti sitten alkuunkaan.) On hauskaa ottaa pieni määrä papuja pakastimesta ja rouhia ne, keittää kahvi, ja jos mahdollista, vaahdottaa vielä maitovaahto siihen päälle. Sellaista hassua arjen kohottamista helpolla ja halvalla. Tämä Alpron soijakahvimaito saa minulta ison kiitoksen. Se tosin pitää lämmittää, kos

Aivan mielettömän hauska sunnuntai. Herättiin ajoissa ja koirien kanssa metsään. Bonolla oli mantteli päällä ja siitä näki, ettei palellut. (Jätin manttelin laittamatta edellispäivänä ja silloin sillä oli kiire kotiin... aluskarvattomuus ei paljon lämmitä.) Kotona join kahvia ja pohdin päivän ohjelmaa. Ipanan kanssa kauppareissu, koska tarvitsen kantajan. Muistettiin onneksi Ipanan tuleva viisurin poisto ja ostettiin pehmeitä ruokia. Jälleen yksi niistä päivistä, jolloin jälkeenpäin harmittaa, etten viettänyt koko päivää kamera kaulassa seikkaillen ja kuvaillen. Tulossa kontrollikuvat ja lääkäri. Siinä samalla voisi viedä jotain herkkuja vähän kiitoksena polin tytöille. Tiedän, ettei kukaan niitä odota, työtäänhän ne tekivät. Mutta kollegaa on kiva huomioida! Kotiinkin olisi kiva saada vähän jotain hyvää....... Outi Pakkanen on julkaissut jossain kirjassaan Anna Laineen taivaallisen kaurakeksireseptin . Sen parempaa ei ole. En vaan löytänyt ohjetta mistään. Onneksi pikai

Sattuneesta syystä liukkaus ja hyvät kengät tuli vähän mieleen tuon olkapää- ja kylkiluumurtuman myötä. Kuten sanottua, täällä Lounaisessa Suomessa talvet on mitä on: välillä hyviä ja välillä aivan järkyttäviä; kuraisia ja jäisiä. Ehkä ilmastonmuutos tekee siihen (toivottavan?) muutoksen ja saamme sellaiset enemmän Keski-Suomalaiset talvet jatkoon? Viime vuosi ja tämäkin ainakin vaikuttaa tosi lupaavalta. Tosin viime talvenahan otin kunnon peffaliusut alas portaita  kun kuljin lenkkareissa lumella.... Eli järjen käyttö on ihan suotava asia kuitenkin talviliikkuessa. Minä ostin kauan sitten Icebugin nastakengät. Jalkani koko on niin pieni (36), että mitään irtonastaremmi-systeemeitä on vaikea saada, koska niissä tahtoo ne nastat osua väärään kohtaan jalan alle. No. Alkuun tykkäsin. Tosin mullahan on vaikeat jalat siinä mielessä, että harva sopii kalvamatta, ja niin nämäkin Bugit on 10 vuoden aikana edelleen sellaiset, että tekee rakkulan molempiin kantapäihin. En käsitä m

En jaksa enää käyttää energiaa talven vihaamiseen. Liki se kuitenkin taas on ollut, kun vuoropäivinä sulaa ja sitten pakastaa - eli koko maailma on täysin mahdoton kulkea millään välineellä. Tämä Lounais-Suomalainen talvi on vaan niin pyllystä kuin voi. Tuollaisia kuvan päiviä on ollut muutama ja ne on niin kauniita, että ihan sydämestä ottaa. Mutta pääasiassa on sitä lonkerokeliä eli täysin sumuisen harmaata ja tasapaksua, on sitten pakkasta tai ei. Sitten kävi niin, että kävelin näitä huonosti (vai itse asiassa liian hyvin eli liipattuja?) hoidettuja pyöräteitä taannoin ja pysähdyin, kun koirat haistelivat jotain. Olen ilmeisesti siirtänyt painoa jalalta toiselle, koska havaitsin vaan ilmalennon ja päädyin aivan täydellä vauhdilla toisen olkapään päälle kyljelleen. Siinä Bonon riekkuessa päällä "Jipii, se leikkii meidän kanssa" kampesin itseäni ylös ja ajattelin, että nyt sattui . Roikottelin kättä ja haukoin henkeä....  ajatuksella luut lienee ehjät. Lenkki kävelt

Siinähän sitten kävi niin, että isäni, joka on viettänyt viimeiset 10 vuotta Thaimaassa talvet, keksi keväällä, että Espanjan Aurinkorannikko kuulostaisi hauskalta paikalta. Minä vähän varoittelin. Fuengirolassa kolattiin lunta 2018 helmikuussa eikä siellä tunneta kolminkertaisia ikkunoita ja hyvää keskuslämmitystä.... Mutta mitäs muna tietäisi, kun kana päättää.  Niin vanhukset ottivat suunnan kohti Torreviejaa joulukuun alussa. Tammikuun alkuun mennessä olivat palelleet riittävästi, ja pääsin pariin kertaan sanomaan ne kuuluisat "mitäs minä sanoin" -sanat. Heh! Palasivat Suomeen viikoksi ja lähtevät kokeilemaan onneaan Kanarialle seuraavaksi. Mutta Suomeen tulivat, ja koska olivat välissä pois eikä joulua vietetty yhdessä, ohjelmistoon siis jouluateria vol 3 . Jotkut omista työkavereistani hikkasivat melkoisesti, kun kerroin, että meillä syödään taas jouluateria. Että "joo, olet jouluhullu, mutta siihen on sellaiset 350 päivää... että...." Aurinko

Tapaninpäivänä menimme koko isolla porukalla, minä, mies, poika tyttöystävineen ja Ipana, katsomaan Aquaman in. Pari vuotta sitten kävimme katsomassa silloisen uuden Bondin ja minusta se oli hauska tapa viettää tuota joulun päivää, jolloin ei enää ole tavallaan niin joulufiilis, mutta vielä ei voi ihan arjeksikaan nimittää. Leffateatterissa oli sitäpaitsi ihan jonoa, eli joku muukin on keksinyt tällaisen oivan tavan yhdistää perhe ja virkistys. Miksi muuten niiden popcornit on paljon parempia kuin kotona keitetyt?? Teen siis popparit ihan tavallisesti kattilassa, koska mikropopparit on minusta liian myrkkysuolattuja. Saisikohan sitä elokuvateatteri-popcornsuolaa jostain?? Mutta itse asiaan: Aquaman Hauska tulee tästä ensimmäisenä mieleen. Pääosan esittäjä on juuri sopivan hyvännäköinen ja sixpackeineen silmänilo naisille. Tarina kevyt ja hyvin perinteinen, mutta riittävästi rymistelyä ja actionia. Ihana sankari pelastaa maailman -saaga ja kauniita maisemia. Ei mitään uu

Täytyy sanoa, että vuoden 2018 loppu ja tämän vuoden alku kaikkinensa kyllä hemmotteli ihmistä! Jos ajatellaan minkälainen vuosi 2018 oli sään puolesta, ei voi kuin ihmetellä. Eikä joulun upeat joulukorttikuvaelmat lumisine metsineen jääneet yhtään häpeämään tuon ihanan kuuman kesän jälkeen. Sanon vaan, että wau! Tämä on kotimatkalta 2.1. Oli pakko pysähtyä bussipysäkille, kun taivas oli niin upea! Aloitin vuoden suoraan tekemällä 2.1. ylitöinä yhden päivän. Minulle kertyy kolmen viikon listaan ylityötunteja koko ajan, koska polipäivät alkavat listan mukaan 7:30 ja tulen paikalle 7:00. Lisäksi teen pitkiä päiviä, jotka suunnitellaan alkamaan klo 8 mutta minä tulen töihin aina jo seiskaan. Nämä on esimiehen kanssa sovittu, listateknisiä ongelmia, miksi ei voida ohjelmoida suoraan mun tunteihin. Mutta en valita, saanhan niistä tuon pienen extrakorvauksen, kun herään sianpieremän aikaan ja lähden liikkeelle. Ihana fiilis tietää, että kevät on kulman takana. Luonto antoi

Häshtäg bestnine eli #bestnine on näemmä oman ystäväpiirini yksi tapa tuoda vuosi nippuun. Minäkin siihen sorruin jo vuosi sitten, otetaan uusiksi. Parhaat yhdeksän. Melko lailla satunnaisia otantoja, niin paljon on hienoja juttuja, että karsiminen oli vaikeaa. Mutta niitä elämän isoja juttuja, niitä, mistä vuosi jää mieleen ja mitkä saa ison hymyn huulille: Mikä mieletön ja hieno vuosi!! ♥ * Porvoo , rakas kotikaupunki niin lyhyen aikaa (vanhemmat ehtivät kyllä asua siellä yli 10 vuotta), mutta niin suloinen. * Patikkaloma loppuvuodesta Ähtäriin, kun pikkupakkaset koettelivat jo Keskistä Suomea ja sää oli mitä hienoin! * Rakas suloinen Pappakoira , Edu, mun elämäni koira ♥ * Maailman paras tapa viettää viikonloppu: metsässä merkaten puihin verijälkeä, tavaten ihania ihmisiä, meidän rakkaimmat ystävät lienee näistä merkeistä, mejä-perhe * kesän 2018 vieraat, sisko Jenkkilästä , omat lapset, mielettömän kiva päivä! * lisää kesävieraita , tätä pikkuskidiä jäin niin