Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Hei, alle kuukausi jouluun!! Hip hei!! 😍 Saako alkaa joulupöhköilemään luvalla? 2019 joulukuussa Tukholmasta ostettu tonttu. Olen edelleen aivan myyty, tykkään tästä valtavasti. Olen ollut itsekin vähän ihmeissäni, etten koe sen suurempaa tuskaa tästä matkustamattomuudesta. Mehän ollaan jotakuinkin vuosittain käyty jossain, ja olisin toki kovasti halunnut jonnekin joulumarkkinoille tänäkin vuonna. Ihan alkuvuodesta (ennen kuin tiedettiin mihin tämä vuosi menisi) puhuttiin yhden kaverin kanssa, että Kööpenhaminan Tivolin jouluvalot olisi kivat nähdä. Mutta jonain vuonna jälkeen koronan ehkä.  Tällä hetkellä on tosi levollinen olo olla vaan kotosalla ja suunnitella korkeintaan seuraavaa retkeä patikoimaan.  Ennakkojoulu. Olen tästä NIIN innoissani. Minähän olen vuosittain tehnyt jotain, en uudenvuoden lupauksia, mutta sellaisia tavoitteita. Tähän asti ne on liittyneet käveltyihin/pyöräiltyihin kilometreihin, enkä niistä luovu jatkossakaan, mutta nyt otamme 10 vuoden tavoitteeksi kävellä

Joulu vaikuttaa siten, että löydän itseni pohtimasta mitähän kivaa voisi kokeilla tarjoiltavaksi....  Tästä seurasi mm. sitä, että kippasin miehen tummaa rommia pari desiä rusinoille ja jätin ne likoamaan toviksi, kunnes paistoin niistä kakkua. Vähän kuin perinteinen hedelmäkakku, paitsi että en jaksnut alkaa voitelemaan tyypillistä rengasvuokaa, vaan kippasin kakkuaineet ihkauuteen sydänmuottiin.  Taikinan kanssa kävi muutenkin sillä lailla vanhanaikaisesti, että vasta sekoitteluvaiheessa hoksasin, ettei meillä ole yhtään ruokasoodaa ja toisaalta jauhotkin vetelivät viimeisiään.... joten lopputulos yllätti iloisesti pysyessään kasassa. Kakku ja kuorrute (tuorejuusto + tomusokeri) Jäätelöähän olen tehnyt varmasti liki koko vuoden itse.  Mikään ei ole niin nopeaa ja helppoa kuin vatkata pari purkkia vaniljakastiketta, lisätä siihen purkki rahkaa ja tölkillinen kondensoitua maitoa ja pakastaa. Tuon jäätelön paras puoli on se, että sen voi sitten maustaa millä tykkää.  Itse tykkään ihan v

Koska meillä on kohta toista vuotta väännetty kättä siitä, että talon molemmat läppärit ovat toinen toistaan surullisemmassa kunnossa, otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kävin hakemassa uuden. Eipä ollut kovin kaksinen vaiva se ostamis-osuus. Visa ehkä vingahteli, mutta..... *huoh*  Menköön joululahjasta. Ongelmathan liittyvät aina allekirjoittaneen kohdalla siihen, että kärsivällisyyden suhteen selkärankani on ameeban luokkaa.  Kun uuden koneen ottaa käyttöön, se ei suinkaan tarkoita sitä, että painat virtanappia ja alat surffata. Ehei. Ensin käytät puolisen tuntia siihen, että riivatun rakkineelle pitää kertoa nimi, osoite, henkkarit, rintsikoiden koko, miehen toinen nimi, saunan tilavuus, asunnon neliöt, postitoimipaikka, lähimmän kirjaston sijainti, äitisi edellisen lemmikin nimi yms. Ja jos et halua näitä kaikkia tietoja kertoa, kone "ei pysty" asentamaan tarvitsemiasi ohjelmia, jotka siis lupauksen mukaan on jo koneessa..... (kyse on tässä tapauksessa ihan Windows-

Minähän toivoin patikkakoiraa, kun Merlin meille haettiin.  No, Patikkakoiran toden totta olen saanut. ♥  Eilen olin vapaalla. Käytin koirat tietenkin lenkillä aamusta, päivä meni sitten vähän "tehden ei-mitään", mikä on maailman paras tapa viettää vapaapäivää. Mutta joskus puolenpäivän jälkeen laitoin miehelle töihin viestin, että mentäiskö iltapäivähyppelylle Teijolle. Mies ei ollut kovin vastahakoinen  =) Järvi oli aivan rasvatyyni Olen kuvannut tätä maisemaa satoja kertoja. En kyllästy siihen koskaan.  Kahvitauko pidettiin tutussa paikassa Vicksbäckinlahdella. Meidän lemppari laavu.  Kahvi katettiin grillin päälle, ettei koirat ylettäisi. Koirille oli omat purutikut. Merlin oli tässä kohtaa ehtinyt rypeä kunnolla mudassa, järvessä, hiekassa ja tässä tuhkaisessa maassa grillipaikalla.....   Valkoisesta koirasta löytyi jännittäviä värisävyjä.  Kun koira "sukeltaa" tuon alakuvassa taustalla näkyvän penkin alta maha maata viistäen tullakseen laavulle, tuo nokinen ma