JOULU tulee ♥

Hei, alle kuukausi jouluun!! Hip hei!! 😍
Saako alkaa joulupöhköilemään luvalla?

2019 joulukuussa Tukholmasta ostettu tonttu.

Olen edelleen aivan myyty, tykkään tästä valtavasti.

Olen ollut itsekin vähän ihmeissäni, etten koe sen suurempaa tuskaa tästä matkustamattomuudesta. Mehän ollaan jotakuinkin vuosittain käyty jossain, ja olisin toki kovasti halunnut jonnekin joulumarkkinoille tänäkin vuonna. Ihan alkuvuodesta (ennen kuin tiedettiin mihin tämä vuosi menisi) puhuttiin yhden kaverin kanssa, että Kööpenhaminan Tivolin jouluvalot olisi kivat nähdä. Mutta jonain vuonna jälkeen koronan ehkä. 

Tällä hetkellä on tosi levollinen olo olla vaan kotosalla ja suunnitella korkeintaan seuraavaa retkeä patikoimaan. 

Ennakkojoulu.
Olen tästä NIIN innoissani.

Minähän olen vuosittain tehnyt jotain, en uudenvuoden lupauksia, mutta sellaisia tavoitteita. Tähän asti ne on liittyneet käveltyihin/pyöräiltyihin kilometreihin, enkä niistä luovu jatkossakaan, mutta nyt otamme 10 vuoden tavoitteeksi kävellä ainakin kerran jokaisessa Suomen kansallis- ja luonnonpuistossa. Aion vielä tilata sen uuden Kansallispuistot tutuiksi Suomi -kirjan. 

Laitoin jo vähän joulun karkkipöytää kasaan. Lähinnä itse asiassa siksi, että osa lasipurkeista piti saada esiin, pois kaapista. (Jouduin toteamaan, että saatan päätyä laittamaan osan näistä kirpparille, koska määrällisesti niitä alkaa olla ehkä hivenen liikaa......)
Laitoin joihinkin purkkeihin jo karkkiakin ja totesin miehelle, että nyt meillä on niin paljon kivoja purkkeja, että kohta tarvitaan isompi hylly, jotta saadaan kaikki mahtumaan. Uskoisin, ettei jouluviereaat pistä pahakseen, vaikka pöytä/hylly olisi suurempi.... 

Vähän olen ehtinyt tehdä jouluostoksia. Toisin sanoen enää muutama hassu paketti on hakematta ja minulla on selkeä käsitys mitä vielä haluan hankkia. Ai että!!
Meillä julkistettiin joululistat maanantaina ja ilokseni olen tänä vuonna joulun..... tadaa... VAPAALLA! (Myönnettäköön, että aikaisempina vuosina, kun olen ollut töissä, se on ollut vapaaehtoista. Ja nykyään suunnittelemmme itse omat työvuoromme, joten tästä voin taputtaa itseäni olkapäälle. Hyvin suunniteltu.)

Ilmeisesti poika tulee jo jouluaatoksi, vanhempi tytär varmaan jo viikkoa ennen eli edeltävänä viikonloppuna. Heidänkin on hyvä saada tienattua muutama ylimääräinen euro, kun joulunpyhinä saa tuplapalkan, sellaisella alalla kun ovat. 
Nuorin tytär taas tekee yötöitä 24-25.12. joten ilmeisesti saapuu paikalle joulupäivänä. 

Taidan virittää jälleen vähän erilaiset jouluruuat, muutaman kivan lautapelin, skumppapullon tai pari ja pesen saunan ja kylppärin. 
Odotan itse joulua joka vuosi kuin pieni kakara!!  =D 

Melli hampaineen  😂

Melli-pieni vaihtaa hampaitaan. 
Tässä iltana eräänä se itki ja söi. Annoin siis pureskeltavaksi poronluun ja toisen ikenet on niin punaiset ja turvoksissa, että ihan pahaa tekee. Kulmahampaat ei olleet kaikki vielä tulleet läpi, mutta turvottelivat jo. Maitohampaat taas heiluvat itään ja länteen, mutta eivät vielä irronneet. Yksi jäi poronluuhun ja seuraavana aamuna olin ikävä ja tarjosin porkkanaa pureskeltavaksi. Kun ne maitohampaat vaan pitää saada alta pois.

Kaikenlaisia kokeiluja

Joulu vaikuttaa siten, että löydän itseni pohtimasta mitähän kivaa voisi kokeilla tarjoiltavaksi.... 
Tästä seurasi mm. sitä, että kippasin miehen tummaa rommia pari desiä rusinoille ja jätin ne likoamaan toviksi, kunnes paistoin niistä kakkua. Vähän kuin perinteinen hedelmäkakku, paitsi että en jaksnut alkaa voitelemaan tyypillistä rengasvuokaa, vaan kippasin kakkuaineet ihkauuteen sydänmuottiin. 

Taikinan kanssa kävi muutenkin sillä lailla vanhanaikaisesti, että vasta sekoitteluvaiheessa hoksasin, ettei meillä ole yhtään ruokasoodaa ja toisaalta jauhotkin vetelivät viimeisiään.... joten lopputulos yllätti iloisesti pysyessään kasassa.

Kakku ja kuorrute (tuorejuusto + tomusokeri)

Jäätelöähän olen tehnyt varmasti liki koko vuoden itse. 

Mikään ei ole niin nopeaa ja helppoa kuin vatkata pari purkkia vaniljakastiketta, lisätä siihen purkki rahkaa ja tölkillinen kondensoitua maitoa ja pakastaa. Tuon jäätelön paras puoli on se, että sen voi sitten maustaa millä tykkää. 
Itse tykkään ihan vaniljajäätelöstä, johon lisään sitten päälle milloin mitäkin. Suuri suosikkini on lakritsijauhe tai pikakahvi.

Päivän kofeiinit jäätelössä...

Jovelan Johanna oli jakanut äärettömän helpon jogurttiohjeen, jonka pistin testiin. 

Oi miten hyvää!!!! Tosin taloudellisuudesta ei ollut tietoakaan, kun annoin sen muhia uunissa sen seitsemän tuntia.... mutta jatkoon jalostin jo ajattelua, miten kylmälaukun saisi lämpimäksi ja siellä muhiteltua riittävän lämpimässä. 

Tästä taitaa tulla meidän perheen vakiojuttu. Hyvää, pehmeää ja todella nopea ja helppo tehdä. 
Jäin toki pohtimaan tuleeko se nopeammin valmiiksi, kun en löytänyt litran purkkia vaan jouduin jakamaan jogun kahteen pienempään purkkiin. Silloinhan se olisi vielä helpompi tehdä kun ei tarvitsisi miettiä sitä lämpimyyttä niin kauan.

Ohje lyhykäisyydessään kopioituna Johannalta:

kuumenna litra punaista maitoa (voisi varmasti tehdä sinisestäkin) n. 80 asteeseen
vatkaa joukkoon 1 dl maitojauhetta ja anna jäähtyä n. 40 asteeseen
lisää joukkoon 0,5 dl maustamatonta jogurttia

Jätä tekeytymään n. 7 tunniksi 40 asteen lämpöön, jonka jälkeen siirrä viileään.

*****

Ei juttua ilman koiria.

Hirveän huono kuva otsavalossa, mutta pojilla on uudet valopannat, joten saan nimittää niitä ihan luvalla jatkossa valopäiksi.  =) 

Bonolla on ollut alusta lähtien turkoosi panta, joten turkoosi valo oli ainoa vaihtoehto.
Mellis taas on saanut oranssia, joten tuo punainen/oranssi panta oli täydellinen valinta.

Tiedän pimeässä heti valon väristä kumpi on kumpi ja missä seikkailevat. Otsavalo ei aina riitä kaikkialle ja teen joka tapauksessa yhden lenkin pimeässä, on se sitten ilta tai aamu.

Ostoksia, pohdintoja

Koska meillä on kohta toista vuotta väännetty kättä siitä, että talon molemmat läppärit ovat toinen toistaan surullisemmassa kunnossa, otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kävin hakemassa uuden. Eipä ollut kovin kaksinen vaiva se ostamis-osuus. Visa ehkä vingahteli, mutta..... *huoh*  Menköön joululahjasta.
Ongelmathan liittyvät aina allekirjoittaneen kohdalla siihen, että kärsivällisyyden suhteen selkärankani on ameeban luokkaa. 

Kun uuden koneen ottaa käyttöön, se ei suinkaan tarkoita sitä, että painat virtanappia ja alat surffata. Ehei. Ensin käytät puolisen tuntia siihen, että riivatun rakkineelle pitää kertoa nimi, osoite, henkkarit, rintsikoiden koko, miehen toinen nimi, saunan tilavuus, asunnon neliöt, postitoimipaikka, lähimmän kirjaston sijainti, äitisi edellisen lemmikin nimi yms. Ja jos et halua näitä kaikkia tietoja kertoa, kone "ei pysty" asentamaan tarvitsemiasi ohjelmia, jotka siis lupauksen mukaan on jo koneessa..... (kyse on tässä tapauksessa ihan Windows-paketista.)

Kiukulla tein kaiken tuon. Sitten päädyin ällistelemään, että Mikkisoftan ohjelmia (Word, Excel yms) pystyisi muka käyttämään ilman ostettua Office-pakettia, mutta jollain minulle oudolla versiolla.... 
Todistettavasti kuitenkin ohjelmat aukesivat, vaikka ne on tehty maksetulla versiolla edellisellä koneella.

Aikani tätä(kin) pähkäilin ja päädyin sitten lunastamaan paketin kuitenkin rahalla. Luulen pääseväni helpommalla. Käytän kuitenkin noita ohjelmia viikottain, koska rakastan Exceliä (pyöritän siinä kaikki kodin raha-asiat, lisäksi koirien painotaulukon, mittareiden lukemat yms) ja Wordissä taas kirjoitan joulukirjeet, teen listauksia asioista (kuten patikkaretken lista pakattavista tavaroista).

Kun olin päässyt näin pitkälle, tajusin surukseni, että seuraavaksi pitäisi pystyä löytämään kaikki ne ihanat nettisivut, jotka edellisellä koneella oli muistissa, että pystyisin niihin palaamaan.......   ja kun avasin netin, ryökäle kone tarjosi jotain Edgeä, vaikka nimenomaan olin avaavinani Chromea. *huoh*
(Niitä päiviä, kun mikään ei mene putkeen...)
Siirsin lisäksi myös tiedostot, joitain kuvia ja muuta. Nyt enää jännittää mitä huomaan kaipaavani, mikä on jäänyt vanhaan koneeseen.

Osaisinpa suhtautua asioihin näin kevyesti

Viime viikolla tein ihanan työkaverin kanssa pienen hupiretken ensin paikkaan nimeltä Kasvihuoneilmiö. Paikka on tuossa vanhan ykköstien varrella, sanoisin, että paikka on Lahnajärveä/Suomusjärveä. Kannattaa poiketa. Munkit oli valtavia!!! Kahvi oli hyvää ja paikka on vaan kaikessa korniudessaan niin hupaisa, että siellä sai hyvin kulumaan tunteroisen jos toisenkin. Hintataso toki lykkäsi meidät tekemään varsinaisia ostoksia muualle. Jotain joulusalaisuuksia löysin, mutta niistä ei nyt kuvaa vielä tässä vaiheessa....

Tämän peltitaulun ostin. En voinut sitä sivuuttaa, kun näin tuon rodun. Noutajaa ei ollut, olisin kyllä senkin ottanut mukaan, hinnasta viis.
Tämä ei ollut ihan niin naurettavasti hinnoiteltu kuin moni muu kapine, ja värin puolesta istuu tuohon meidän vessan oveen yllättävän hyvin. Taidan potea peltitaulufetissiä, koska en vaan tunnu pääsevän niiden ohi, kun niitä jossain on tyrkyllä.

Päädyimme vielä kotimatkalla Muurlan Lasin tehtaanmyymälään, jossa olen ehkä itse pysähtynyt viimeksi 80-luvulla. Se paikka olikin muuttunut edukseen. Ihania tavaroita ja en lopulta pystynyt hillitsemään itseäni vaan ostaa pamautin 8 uutta lasia, koska ne niin kutsuvasti viheltelivät minulle tarjouspöydästä. Olivat siis viimeiset kappaleet...

Sikäli kävi uskomaton tuuri myös muutamaa hetkeä myöhemmin, että pistin vanhat Iittalan Verna-lasit kirpputorille myyntiin ja sain ne myytyä samantien. Tavallaan siis vaan vaihdoin lasien väriä tällaisen mutkan kautta. 

Mutta olen edelleen aivan hurjan iloinen kun katson astiakaappia ja näen nämä siellä. Joulupöydän kattaus tulee olemaan tänä vuonna vähän eri näköinen. Meillä on puhtaan valkoiset lautaset ja tähän asti on menty perinteisillä pöytähopeilla ja kirkkailla laseilla. Näistä tulee kiva jouluinen fiilis - ja mainittakoon, että testasin, ja punaviini maistui varsin hyvälle tällaisesta saunan jälkeen..... 

Muurlassa oli myös muutama muu juttu, joita jäin pohtimaan. Totuus on, etten todellakaan tarvitse yhtään mitään, mutta mm. aika hauska lasinen kasvatusastia huonekasville samoin kuin ne kasteluvahdit jäivät kyllä mieleen. Katsotaan, jos joku joulualennusmyynti tulee ja näen mainoksen. Meiltä ajaa tuohon tehtaanmyymälälle puolisen tuntia ja siellä olisi kahvila. Mikä tahansa tekosyy. 😏

Patikkakoirat

Minähän toivoin patikkakoiraa, kun Merlin meille haettiin. 
No, Patikkakoiran toden totta olen saanut. ♥ 

Eilen olin vapaalla. Käytin koirat tietenkin lenkillä aamusta, päivä meni sitten vähän "tehden ei-mitään", mikä on maailman paras tapa viettää vapaapäivää. Mutta joskus puolenpäivän jälkeen laitoin miehelle töihin viestin, että mentäiskö iltapäivähyppelylle Teijolle. Mies ei ollut kovin vastahakoinen  =)

Järvi oli aivan rasvatyyni

Olen kuvannut tätä maisemaa satoja kertoja.

En kyllästy siihen koskaan. 

Kahvitauko pidettiin tutussa paikassa Vicksbäckinlahdella. Meidän lemppari laavu. 

Kahvi katettiin grillin päälle, ettei koirat ylettäisi. Koirille oli omat purutikut.

Merlin oli tässä kohtaa ehtinyt rypeä kunnolla mudassa, järvessä, hiekassa ja tässä tuhkaisessa maassa grillipaikalla.....   Valkoisesta koirasta löytyi jännittäviä värisävyjä. 

Kun koira "sukeltaa" tuon alakuvassa taustalla näkyvän penkin alta maha maata viistäen tullakseen laavulle, tuo nokinen maa tosiaan värjää karvan kuin karvan. Valkoisessa koirassa näkyy hyvin. 

Kahvi maistuu aivan valtavan hyvälle ulkona. Sää oli tosi kaunis ja aurinko laskemassa. 

Jos siltä vaikka tippuisi keksiä..... 

Lenkin kokopituus on reilu 6 km. Kumpikin koira tepsutti menemään häntä tötteröllä eikä tuntunut paljon jaloissa painavan. 

Loppumatkasta oli pitkospuita, joiden pinta vetikin liukkaaksi. Yöllä oli ollut pakkasta ja ilmeisesti varjopaikoissa ei puun pinta ollut päässyt kuivumaan/lämpenemään edes päivän aikana, joten varovasti sai tepsuttaa itsekin, ettei lävähdä jalkoineen lätäkköön. 

Viritimme otsavalot loppumatkasta, kun alkoi olla riski kompuroida juuriin ja kiviin. 

Kotona laitoimme saunan päälle ja koska eräs valkoinen koira oli kipeästi pesun tarpeessa, pesin sen tassut ihan shampoolla. Tämän jälkeen molemmat koirat retkottivatkin lauteilla rentoina ja raukeina.

Uskoisitko näiden kahden olevan elävässä elämässä todella vilkkaita?

Mun Patikkahauvat ♥♥