Joskus viime vuonna ihan loppukesästä tuli ensimmäistä kertaa pariin vuoteen sellainen olo, että on pakko päästä jonnekin reissuun. Reissuun lentokoneella. Jotain spessua.
Isä suositteli yhtä matkatoimistoa, joiden kanssa ovat reissanneet, ja katso: heillä oli pitkä viikonloppu Amsterdamiin ja Hollantiin. Keväällä tulppaanien aikaan. Keukenhof, josta olen haaveillut! Ja hinta oli miellyttävä. Bingo!
Varauksin sikäli, että olen nirppanokka matkustaja valmismatkoilla, mutta todellakin tätä matkatoimistoa kehuttiin ja sillä lailla all inclusive-retki, että tarvitsee vain herätä ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Suomen kevät todella näytti sitten närhen munat edellisellä viikolla heittäen oikein kunnon takatalven. Huoh! Lähdin enemmän kuin mielellään minne tahansa, missä ei tarvitse rämpiä puurossa ja pöperössä päästäkseen eteenpäin. Selkä kiukutteli liukastumisen jälkeen huolella ja valvoin useamman yön, kun mikään asento ei ollut hyvä.
Poika tyttöystävineen oli helposti puhuttavissa talon- ja koiravahdiksi. He voisivat tehdä töitä täälläkin ja koirat eivät kaipaa kuin ruokaa ja pari lenkkiä. Lahjoin nuorisoa tekemällä valtavan lasagnen peuran jauhelihasta ja mielettömästä määrästä juustoa etukäteen, lisäksi paistoin ihanan jenkkiläis-tyylisen juustokakun, joka yllätti itsenikin iloisesti. Mansikan ja mustikan kanssa todella hyvää!
Lahjonta jälkiruokaa
Sitten olimmekin perillä. Ihana aurinkoinen Amsterdam, +15 lentokentällä. Iso ryhmä, me luonnollisesti porukan nuorimmat. Huvitti, kun tädit puhuivat nuorista.... mutta olimme tosiaan ainoat, jotka eivät olleet vielä eläkkeellä.
Kivaa porukkaa. Kaikkiin ei tietenkään ehtinyt tutustua, mutta mukavia pariskuntia, joiden kanssa oli helppo jutella ja epätyypilliseen Suomalaiseen tyyliin juttua riitti.
Kehun tässä kohtaa heti
matkatoimistoa. Ohjelma oli rakennettu niin, että ohjelmaa oli ja niihin jollain tasolla odotettiin kaikkien osallistuvan, mutta joka päivälle oli runsaasti omaa aikaa, eikä noissa kohteissakaan odotettu kenenkään kulkevan toistensa taskuissa tai parijonossa. Opas oli asiantunteva ja huumorintajuinen Suomalainen nainen.
Suoraan Schipolista ajettiin
Schaanse Zaansiin. Vähän kuin suuri kotiseutumuseo. Ihmiset toki asuivat siellä edelleen, hurmaava paikka. Kaunis kuin nappi!
Leipomoita, puukenkätehtaita, kahviloita, kukkakauppoja, turistikrääsäkauppoja, ja kauniita hiekkateitä ja vanhoja tuulimyllyjä.
Näistä taloista ei ole pöllömmät maisemat!
Toisaalta en pistäisi pahakseni voidessani asua tässäkään....
Rouva osti vähän kasvunvaraa...
Puiston jälkeen ajettiin hotelliin, jossa nopea check-in ja sen jälkeen omaa aikaa. Olimme saapuneet kentälle jo aamulla 9 aikaan ja tuulimyllypuistossa meni lounaaseen saakka. Näin ollen mehän olimme välittömästi uteliaita hankkiutumaan kaupunkiin.
Läheltä hotellia (700 m päästä) kulki metro keskustaan, joten sinne.
Koko ryhmälle oli varattu yhteinen illallinen ensimmäisenä iltana hotellin ravintolassa, joten palasimme nälkäisinä juuri ajoissa päästäksemme syömään.
Ja uni tuli hyvin parin viinilasillisen jälkeen, kun edellinen yö oli ollut lyhyt.
Seuraavana aamuna ohjelma alkoi yhteisellä orientoivalla kävelyllä Amsterdamissa. Vanhan kaupungin alue, Punaiset lyhdyt, vähän uudempaakin. Sitten yhteinen kahvi/juomahetki ja kanaaliristeily.
Olen kovin ihastunut näihin taloihin.
Kaipaisin Suomeenkin eri näköisiä taloja.
Kanaaliristeilyllä
Risteilyn jälkeen kävelimme kelluville kukkamarkkinoille. Jöösseeeess!!! Älkää päästäkö minua sinne lompakon kanssa.
Onneksi hyvin iso osa sipuleista olisi pitänyt istuttaa jo syksyllä, joten passasin lähes kaikki sipulikukat. Daalioista en taas ymmärrä mitään, enkä gladioluksista. Enkä edes haaveile kasveista, jotka kukkivat kesän ja pitää syksyllä kaivaa ylös ja pitää jossain kellarinloukossa.....
Mutta vitsi, että oli huikea paikka. Tuonne kun pääsisi aamulennolla lokakuussa ja iltakoneella takaisin.... voisi tuoda matkalaukullisen. Sipulit ei maksaneet oikeastaan mitään. (No, lippujen kanssa toki....)
Siitä sitten.
Mitä täältä ei saa, sitä ei tarvita.
Loppu iltapäivä oli jälleen vapaata. Me hankkiuduimme takaisin vanhan kaupungin kujille ja löysimme kivan ruokapaikan. Haukkasimme todella hyvät savulohileivät ja istuimme hetken. Sen jälkeen palasimme kaupungille ihmettelemään.
Jano yllätti ja koska kerrankin ihan turistina, Bubble Tea.
Kuplatee.
Olen nähnyt mainoksia tästä kotonakin, mutta nyt oli hyvä tekosyy selvittää mitä, missä, miksi ja miten.
Noh. Hyvä, että tuli testattua. Ei tarvinne uudestaan tilata.
Bubble Tea
BoBa
Kolmannelle päivälle oli varattu aikainen lähtö
Keukenhofiin. Päivä, jota itse odotin.
Sääennuste lupaili +20 ja aurinkoista. Ei ollenkaan huono!
Olimme portilla klo 9 ja ryhmä päästettiin sisään. Sitten kolme tuntia rauhallista vaeltelua alueella.
Istuttavat sinne vuosittain 7 miljoonaa uutta sipulia!! Joka vuosi. Vanhojen lisäksi. 😐
Oli kyllä ehdottomasti yksi upeimmista paikoista, mitä olen nähnyt. Uskomattomia istutuksia, kauniisti sommiteltuja väriyhdistelmiä.
Metrossa näimme seuraavana päivänä mainosvideon, jossa alueen yli ajettiin dronella. Jotkut noista istutuksista on tehty jättimäisten kukkien muotoon; siis yhdellä värillä varsi, toisella lehdet ja kolmannella kukka. En löytänyt netistä dronekuvaa tähän hätään.
Ei tullut joulu mieleen,
paitsi tuoksusta vähän
Jotkut näistä tulppaaneista oli suurempia kuin minun kämmen.
Keukenhofissa saa olla kerralla kolme tuntia. Siinä ehtii kävellä alueen ympäri ja ihastella, myös haukata kahvit tms. ja ehkä ostaa sipuleita tai muita matkamuistoja.
Sieltä siirryimme bussilla seuraavaan kylään, jossa oli
Clara Marian puukenkä- ja juustofarmi.
Ensin meille esiteltiin puukengän tekoa ja juuston valmistus, sen jälkeen söimme lounaan, johon kuului oleellisena osana juustojen maistelu. Heillä on n. 12 erilaista goudaa valikoimissaan, ja käsitin puheista, että tekevät suuren osan kaikesta täysin käsin.
Minä, joka olen suuri juustojen ystävä, olin tuolla aivan fiiliksissä. Maistelin ja päädyin ostamaan kolme erilaista. (Olin jo aiemmin ostanut kaksi, joten juustossa löytyy......)
Goudat säilyvät suunnilleen ikuisesti niin kauan, kuin niitä suojaava vahakerros on ehjä.
Taisin päätyä goudataivaaseen!
Alunperin lentojen piti olla KLM:n ja aikaisemmalla aikataululla. Matkatoimisto kuitenkin joutui jostain syystä siirtämään meidät sinivalkoisille siiville, ja kotimatkan lento lähti vasta 18:50.
Koko keskiviikko oli siis omaa aikaa.
Me lähdimme aamupalan jälkeen suunnistamaan Vondelparkiin.
Viehättävä puisto lukuisine vesiaiheineen, kiertäviä polkuja ja kujia. Jonkun viikon päästä takuulla uskomattomat alppiruusut, siitä jonkun viikon päästä uskomaton ruusupuisto.
Ihmiset ulkoiluttivat koiriaan, siellä ne juoksentelivat vapaana ja leikkivät toistensa kanssa. Porukkaa oli lenkillä ja muuten vaan viettämässä aikaa puistossa.
Me kävelimme ympäri ja päädyimme kahville yhden vesialtaan ääreen. Hetken tauko.
Siitä kävelimme lopulta keskustaan, kävin uudestaan kelluvilla kukkamarkkinoilla ja ostin muutaman pionin juurakon sekä kielon mukuloita. Laukussa kun oli vielä tilaa.....
Kahvipaikka laiturilla
Oli todella kiva reissu. Juuri riittävän lyhyt. Sillä lailla tehokas, että näki kiinnostavat paikat, mutta ei tullut sellaista "jokohan me huomenna lähdetään kotiin" tunnetta. Päinvastoin, ehkä jäi ihan vähän nälkä käydä toistamiseen.
Kiittelin matkatoimistoa ohjelmasta. Emme olisi itse esim. tajunneet lähteä Keukenhofiin niin aikaisin. Kun poistuimme puistosta puolenpäivän aikaan, portilla oli kirjaimellisesti tuhansien ihmisten jono. Sisään kun lasketaan vain rajallinen määrä kerralla, että kaikki pystyvät katsomaan haluamaansa.
Hollanti on kiva maa: kaikki puhuvat hyvää englantia, joka paikassa kelpaa kotimainen pankkikortti (eivät hyväksy juurikaan käteistä nyt koronan takia) ja kaupoissa oli mielenkiintoisia teepakkauksia sekä kahvia. Ja juusto on vaan niin hyvää! Hanavesi oli juotavaa ja kulkeminen helppoa.
