maanantai 25. huhtikuuta 2022

Pikaiset

Jossain naistenlehdessä oli näitä nopeita, joten varastan idean ja tarjoilen teille omat vastaukseni. Kuvat pihistetty nettisaiteilta.

Kulkuneuvo:
henkilöauto tai omat jalat matkan pituudesta riippuen. Haluaisin vastata tähän polkupyörä tms mutta käytännössä se ei olisi rehellistä

Unelmamatkakohde:
pohjoisen kesä, Sallatunturi. Toisaalta aika iso nälkä jäi Madeiran suhteen ja sinne haluaisin suunnitella uutta reissua hyvässä seurassa levadoita kävelemään. Anyone??

Musiikkilaji:
pop/rock

Kukka:
leikkokukista gerbera, maassa kasvavista tällä hetkellä valkovuokko

Jälkiruoka:
creme brulee

Keittiöväline:
uusi leivänpaahdin, joka on haaveeni mukaan musta

Lempivaate:
mikä vaan riittävän pehmeä ja löysä, verkkarit/legginsit ja yläosa

Kosmetiikkatuote:
olen opetellut ihastumaan seerumeihin ja näistä C-vitamiiniseerumi (Revolution make-up)



Lempikaupunki:
Kiss my Turku, syntymäkaupunkini

Lempikirja:
ei pysty, näitä on liian monta ja palaan moniin aina uudelleen.

Juoma:
vesi, tee, kahvi, lonkero - tässä järjestyksessä

Tuoksu:
ulkona kuivattu pyykki

Iltarutiini:
hampaiden pesu ja sängyssä lukeminen

Jäätelö:
itsetehty (2 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, puoli desiä rahkaa ja kondensoitu maito)

Flunssankarkoituskeino:
sinkki + D-vitamiini läpi talven, flunssan iskiessä Thaimaalainen sitruuna-inkivääritee

Aamupala:
rahka, marjat, soijamaito, chia+hampunsiemenet

Huonekalu:
meidän TV-sohva, jossa on vielä järjettömän hyvä nukkua

Vuodenaika:
kesä

Juhlaruoka:
savukala ja vihannekset


Otahan kiinni ja laita omat vastauksesi.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Kevät taisi tulla vihdonkin

Kyllä se olikin pitkä. Talvi nimittäin.
Erityisesti se huhtikuun alussa iskenyt takatalvi sai minut kirjaimellisesti itkemään, koska loskassa raahustaminen ja joka askeleella jalan lipsuminen sai ennenkin niin kivuliaan vasemman iskiashermon ja sitä kautta selän ja jalan niin kipeäksi, että ei pystynyt olemaan.

Hollannin reissun jälkeen yllätyin iloisesti, kun meilläkin oli iso osa pihaa lumettomana, joskin hyvin märkänä, ja aivan valtavan ihana yllätys oli löytää ne pienet, vaatimattomat sipulikukkien piipat karikkeen joukosta jo ihan häivähdyksen verran näkyvissä. ♥


Tulppaani. Ehkä.


Narsissi.
Saunan ikkunan alla.


En osannut ajatella asiaa syksyllä. Istutin noihin kukkapenkkeihin sipuleita perennojen juurelle, että lakastuvat varret sitten jäisivät sinne alle. Mutta eihän tuohon paista kuin vasta hyvin myöhään iltapäivällä, edes keskikesällä. Kuva on otettu kolmen aikaan iltapäivällä.

Saa nähdä jaksavatko sipulit nousta ollenkaan noin pimeästä paikasta, kun muistaa, että alla on sitä jääkylmää vanhaa merenpohjan sinistä savea.


Tyrni näkyisi selviävän.

Koetin katsoa miltä hevoskastanja ja kultasateet näyttävät. Nehän olivat surkeita 30 cm taimia viime syksynä, ja talvi oli kova.
Kastanja näyttäisi tekevän pulleaa silmua eli todennäköisesti on hengissä. Olen siitä kovin iloinan.
Kultasateet taas näyttävän ennemminkin siltä, että ovat kuivuneet latvasta noin puoliväliin.... pahus. Viime kesä oli hankala ja luulen, että niille kaivetut kuopat ei olleet riittävän suuret. Eivät ehkä saaneet kesän aikana riittävästi vettä ja toisaalta syksyn sateissa joutuivat sitten opettelemaan uimista.

No, aina ei voi voittaa. Hevoskastanja ilahduttaa minua kyllä kovin. Pidän siitä puuna, sen ulkonäkö jotenkin viehättää ja on kovin kaunis kukkiessaan. Lisäksi se istutettiin harkiten paikkaansa, jossa saa kasvaa rauhassa olematta minkään tiellä. Tulppaanit on laitettu rinkiin sen juurelle. Muistaakseni saatoin laittaa siihen joko krookusta tai narsissiakin, en nyt muista.

Pitäisi piirtää itselleen kartta, mitä istuttaa minnekin ja minkä värisenä. Tästä itselleni kuvaannollinen solmu sormeen!

Mikä ilahdutti eniten, ja pääsi yllättämään täysin puun takaa oli tämä kuistilla talvehtinut kaktus:

Minä nimittäin kyttäsin tätä kaktusta toiveikkaana ihan viikko sitten, ja noita vaaleanpunaisia ei ollut näkyvissä yhtään. ♥

Olen saanut saman kaktuksen kukkimaan joskus vuosia sitten parina peräkkäisenä kesänä, mutta sitten se lopetti. Aloittaakseen näemmä jälleen. Taisi olla oikeat olosuhteet talven yli: viileää mutta valoisaa, ja kertaalleen kastelin talvella laittaen kaikki kerralla isolle lautaselle ja saivat imeä vettä useita tunteja.

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Keväinen Hollanti, pikainen irtiotto

Joskus viime vuonna ihan loppukesästä tuli ensimmäistä kertaa pariin vuoteen sellainen olo, että on pakko päästä jonnekin reissuun. Reissuun lentokoneella. Jotain spessua.
Isä suositteli yhtä matkatoimistoa, joiden kanssa ovat reissanneet, ja katso: heillä oli pitkä viikonloppu Amsterdamiin ja Hollantiin. Keväällä tulppaanien aikaan. Keukenhof, josta olen haaveillut! Ja hinta oli miellyttävä. Bingo!

Varauksin sikäli, että olen nirppanokka matkustaja valmismatkoilla, mutta todellakin tätä matkatoimistoa kehuttiin ja sillä lailla all inclusive-retki, että tarvitsee vain herätä ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Suomen kevät todella näytti sitten närhen munat edellisellä viikolla heittäen oikein kunnon takatalven. Huoh! Lähdin enemmän kuin mielellään minne tahansa, missä ei tarvitse rämpiä puurossa ja pöperössä päästäkseen eteenpäin. Selkä kiukutteli liukastumisen jälkeen huolella ja valvoin useamman yön, kun mikään asento ei ollut hyvä.

Poika tyttöystävineen oli helposti puhuttavissa talon- ja koiravahdiksi. He voisivat tehdä töitä täälläkin ja koirat eivät kaipaa kuin ruokaa ja pari lenkkiä. Lahjoin nuorisoa tekemällä valtavan lasagnen peuran jauhelihasta ja mielettömästä määrästä juustoa etukäteen, lisäksi paistoin ihanan jenkkiläis-tyylisen juustokakun, joka yllätti itsenikin iloisesti. Mansikan ja mustikan kanssa todella hyvää!


Lahjonta jälkiruokaa


Sitten olimmekin perillä. Ihana aurinkoinen Amsterdam, +15 lentokentällä. Iso ryhmä, me luonnollisesti porukan nuorimmat. Huvitti, kun tädit puhuivat nuorista.... mutta olimme tosiaan ainoat, jotka eivät olleet vielä eläkkeellä.
Kivaa porukkaa. Kaikkiin ei tietenkään ehtinyt tutustua, mutta mukavia pariskuntia, joiden kanssa oli helppo jutella ja epätyypilliseen Suomalaiseen tyyliin juttua riitti.

Kehun tässä kohtaa heti matkatoimistoa. Ohjelma oli rakennettu niin, että ohjelmaa oli ja niihin jollain tasolla odotettiin kaikkien osallistuvan, mutta joka päivälle oli runsaasti omaa aikaa, eikä noissa kohteissakaan odotettu kenenkään kulkevan toistensa taskuissa tai parijonossa. Opas oli asiantunteva ja huumorintajuinen Suomalainen nainen. 

Suoraan Schipolista ajettiin Schaanse Zaansiin. Vähän kuin suuri kotiseutumuseo. Ihmiset toki asuivat siellä edelleen, hurmaava paikka. Kaunis kuin nappi!
Leipomoita, puukenkätehtaita, kahviloita, kukkakauppoja, turistikrääsäkauppoja, ja kauniita hiekkateitä ja vanhoja tuulimyllyjä.




Näistä taloista ei ole pöllömmät maisemat!


Toisaalta en pistäisi pahakseni voidessani asua tässäkään....


Rouva osti vähän kasvunvaraa...

Puiston jälkeen ajettiin hotelliin, jossa nopea check-in ja sen jälkeen omaa aikaa. Olimme saapuneet kentälle jo aamulla 9 aikaan ja tuulimyllypuistossa meni lounaaseen saakka. Näin ollen mehän olimme välittömästi uteliaita hankkiutumaan kaupunkiin.
Läheltä hotellia (700 m päästä) kulki metro keskustaan, joten sinne.
Koko ryhmälle oli varattu yhteinen illallinen ensimmäisenä iltana hotellin ravintolassa, joten palasimme nälkäisinä juuri ajoissa päästäksemme syömään.
Ja uni tuli hyvin parin viinilasillisen jälkeen, kun edellinen yö oli ollut lyhyt.

Seuraavana aamuna ohjelma alkoi yhteisellä orientoivalla kävelyllä Amsterdamissa. Vanhan kaupungin alue, Punaiset lyhdyt, vähän uudempaakin. Sitten yhteinen kahvi/juomahetki ja kanaaliristeily.



Olen kovin ihastunut näihin taloihin.
Kaipaisin Suomeenkin eri näköisiä taloja.


Kanaaliristeilyllä

Risteilyn jälkeen kävelimme kelluville kukkamarkkinoille. Jöösseeeess!!! Älkää päästäkö minua sinne lompakon kanssa.
Onneksi hyvin iso osa sipuleista olisi pitänyt istuttaa jo syksyllä, joten passasin lähes kaikki sipulikukat. Daalioista en taas ymmärrä mitään, enkä gladioluksista. Enkä edes haaveile kasveista, jotka kukkivat kesän ja pitää syksyllä kaivaa ylös ja pitää jossain kellarinloukossa.....

Mutta vitsi, että oli huikea paikka. Tuonne kun pääsisi aamulennolla lokakuussa ja iltakoneella takaisin.... voisi tuoda matkalaukullisen. Sipulit ei maksaneet oikeastaan mitään. (No, lippujen kanssa toki....)


Siitä sitten.
Mitä täältä ei saa, sitä ei tarvita.

Loppu iltapäivä oli jälleen vapaata. Me hankkiuduimme takaisin vanhan kaupungin kujille ja löysimme kivan ruokapaikan. Haukkasimme todella hyvät savulohileivät ja istuimme hetken. Sen jälkeen palasimme kaupungille ihmettelemään.
Jano yllätti ja koska kerrankin ihan turistina, Bubble Tea. Kuplatee
Olen nähnyt mainoksia tästä kotonakin, mutta nyt oli hyvä tekosyy selvittää mitä, missä, miksi ja miten.

Noh. Hyvä, että tuli testattua. Ei tarvinne uudestaan tilata.


Bubble Tea
BoBa

Kolmannelle päivälle oli varattu aikainen lähtö Keukenhofiin. Päivä, jota itse odotin.
Sääennuste lupaili +20 ja aurinkoista. Ei ollenkaan huono!

Olimme portilla klo 9 ja ryhmä päästettiin sisään. Sitten kolme tuntia rauhallista vaeltelua alueella. 
Istuttavat sinne vuosittain 7 miljoonaa uutta sipulia!! Joka vuosi. Vanhojen lisäksi. 😐
Oli kyllä ehdottomasti yksi upeimmista paikoista, mitä olen nähnyt. Uskomattomia istutuksia, kauniisti sommiteltuja väriyhdistelmiä. 
Metrossa näimme seuraavana päivänä mainosvideon, jossa alueen yli ajettiin dronella. Jotkut noista istutuksista on tehty jättimäisten kukkien muotoon; siis yhdellä värillä varsi, toisella lehdet ja kolmannella kukka. En löytänyt netistä dronekuvaa tähän hätään.


Ei tullut joulu mieleen,
paitsi tuoksusta vähän 


Jotkut näistä tulppaaneista oli suurempia kuin minun kämmen.



Keukenhofissa saa olla kerralla kolme tuntia. Siinä ehtii kävellä alueen ympäri ja ihastella, myös haukata kahvit tms. ja ehkä ostaa sipuleita tai muita matkamuistoja.

Sieltä siirryimme bussilla seuraavaan kylään, jossa oli Clara Marian puukenkä- ja juustofarmi.
Ensin meille esiteltiin puukengän tekoa ja juuston valmistus, sen jälkeen söimme lounaan, johon kuului oleellisena osana juustojen maistelu. Heillä on n. 12 erilaista goudaa valikoimissaan, ja käsitin puheista, että tekevät suuren osan kaikesta täysin käsin. 

Minä, joka olen suuri juustojen ystävä, olin tuolla aivan fiiliksissä. Maistelin ja päädyin ostamaan kolme erilaista. (Olin jo aiemmin ostanut kaksi, joten juustossa löytyy......)
Goudat säilyvät suunnilleen ikuisesti niin kauan, kuin niitä suojaava vahakerros on ehjä.


Taisin päätyä goudataivaaseen!

Alunperin lentojen piti olla KLM:n ja aikaisemmalla aikataululla. Matkatoimisto kuitenkin joutui jostain syystä siirtämään meidät sinivalkoisille siiville, ja kotimatkan lento lähti vasta 18:50. 
Koko keskiviikko oli siis omaa aikaa.
Me lähdimme aamupalan jälkeen suunnistamaan Vondelparkiin.

Viehättävä puisto lukuisine vesiaiheineen, kiertäviä polkuja ja kujia. Jonkun viikon päästä takuulla uskomattomat alppiruusut, siitä jonkun viikon päästä uskomaton ruusupuisto.

Ihmiset ulkoiluttivat koiriaan, siellä ne juoksentelivat vapaana ja leikkivät toistensa kanssa. Porukkaa oli lenkillä ja muuten vaan viettämässä aikaa puistossa.
Me kävelimme ympäri ja päädyimme kahville yhden vesialtaan ääreen. Hetken tauko.

Siitä kävelimme lopulta keskustaan, kävin uudestaan kelluvilla kukkamarkkinoilla ja ostin muutaman pionin juurakon sekä kielon mukuloita. Laukussa kun oli vielä tilaa.....



Kahvipaikka laiturilla


Oli todella kiva reissu. Juuri riittävän lyhyt. Sillä lailla tehokas, että näki kiinnostavat paikat, mutta ei tullut sellaista "jokohan me huomenna lähdetään kotiin" tunnetta. Päinvastoin, ehkä jäi ihan vähän nälkä käydä toistamiseen.

Kiittelin matkatoimistoa ohjelmasta. Emme olisi itse esim. tajunneet lähteä Keukenhofiin niin aikaisin. Kun poistuimme puistosta puolenpäivän aikaan, portilla oli kirjaimellisesti tuhansien ihmisten jono. Sisään kun lasketaan vain rajallinen määrä kerralla, että kaikki pystyvät katsomaan haluamaansa.

Hollanti on kiva maa: kaikki puhuvat hyvää englantia, joka paikassa kelpaa kotimainen pankkikortti (eivät hyväksy juurikaan käteistä nyt koronan takia) ja kaupoissa oli mielenkiintoisia teepakkauksia sekä kahvia. Ja juusto on vaan niin hyvää! Hanavesi oli juotavaa ja kulkeminen helppoa.

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Hoitajien lakko

En kuulu itse lakon piiriin, vanha työpaikka kylläkin ja sitä kautta hyvin paljon ihania työkavereita.

En jaksa alkaa purkaa pahaa mieltäni sen enempää. Totean vain, että iltapulut ym suoltavat yhdenlaista sontaa ja valtakunnan mediat toisenlaista. Myös hallitus tekee näemmä parhaansa, että Suomesta saadaan loputkin kotimaiset hoitajat pois markkinoilta ja voidaan aloittaa vanha kunnon kolonialismi tuottamalla tänne hoitajia jostain kolmannesta maasta (jossa palkkataso on lähtökohtaisesti halvempi niin meidän surkeat palkat tuntuvat hienoilta. Kunnes valkenee, että täällä sillä ei meinaa elää....)

Pari faktaa:

- yliopistosairaalassa sairaanhoitajan PERUSkuukausipalkka on 2500-2800 eur. Ei julkisuudessa mainittua 3500 euroa. Sairaanhoitopiiri täällä maksaa tällä hetkellä 2512,81 eur. Tämän voi tarkistaa nopeasti esim. MOL sivuilta hakemalla työpaikkoja. Tiedot ovat julkisia.
Itse sain yhden ikälisän. Sen arvo on 60 eur. Ikälisiä voi saada max kolme (20 v). Sitten olet urasi huipulla.

- ikävällä ja epäterveellisellä ajalla tehdystä työstä saa HAITTAKORVAUKSIA, ei lisiä. Niiden kanssa kolmivuorotyössä kk-palkka saattaa alkaa kolmosella. Riippuen kuinka monta pyhää, viikonloppua ja yötä tekee. Harvahan meistä tykkäisi olla jouluna kotona.
(Entisessä työpaikassa pääsin joitain kertoja tuohon 3500 euroon ja se edellytti kaikkien joulunpyhien tekemistä.)

- kaikki sairaanhoitajat edes yliopistosairaalassa eivät tee kolmivuorotyötä. Heidän täytyy elää peruspalkalla ilman mitään haittakorvauksia.

- uskoisin, että lähes joka paikassa ollaan tehty viimeiset pari vuotta, ja tehdään edelleen jatkuvasti, töitä liian pienellä miehityksellä. Kun niitä hoitajia ei vain ole. Kaikki vajaat paikataan henkilökunnan joustoilla; eli tekemällä tuplaa, luopumalla vapaapäivistä.

- yliopistosairaaloissa tai perusterveydenhuollossakaan ei ole hoitajamitoituksia. Ne koskevat lähinnä vanhusten asumispalveluita yms. Tästä syystä harva jaksaa enää viedä asioita AVIin, koska he eivät voi tehdä mitään.

Totta:

- lisäpalkka ei auta siihen, että jengiä on liian vähän, mutta silloin ei tarvitsisi tehdä niitä extravuoroja selvitäkseen laskuistaan
- lisäpalkka saattaisi aiheuttaa positiivisen vyöryn, eli hoitajia saattaisi hakeutua alalle sittenkin, kun palkalla pärjäisi
- > tämä tekisi sen, että jengiä olisi tarpeeksi eikä tarvitsisi tehdä niitä extravuoroja

Alkukesän harjoitteluloma

Työnantaja vaatii, että kesäkuukausien aikana on pidettävä tietty määrä lomapäiviä pois, ellei erittäin painavasta syystä niitä suunnittele ...