sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Patikkaa Sallassa

Jälkijunassa: hyvää juhannusta!!  Tästä lähdettiin: edellisenä päivänä iltakävely, jossa otin kuvan elämäni miehistä.



Aaton painoin töissä pitkää päivää muina smurffeina eli 7-20:30.
Kävi sillä lailla uskomaton tuuri, että meillä oli kiitettävän hiljaista ja pitkän päivän lisäksi iltavuorossa oli sairaanhoitaja normaalissa iltavuorossa.
Oltiin tehty kaikki tarvittavat toimet jo 19:30 mennessä ja hän sanoi, että "mitä sinä täällä enää roikut kun lomakin alkaa, lähde menemään."

Kerrankin ei tarvinnut toiste käskeä.

Kello herätti sitten 02:15, auto oli pakattu jo illalla valmiiksi ja muutaman tunnin olin siinä torkkunut.
Turha puhua minulle yöttömästä yöstä, täällä ainakin on ihan pimeää kahdelta!
02:30 oltiin portista ulkona ja vajaa 10 kilsan jälkeen totesin "en sitten pakannut muuten hupparia tai muutakaan pitkähihaista mukaan...."  
Yhteen ääneen totesimme, että eiköhän niitä kauppoja ole matkan varrella jos tarve tulee....

Ihanaa ihanammat ihmiset matkan varrella toivottivat meidät tervetulleeksi juhannuspäivän aamuna 6:20 kahville ja voikkarille. Hyvin toivottu pissatauko.
Kahvin avulla jaksoi hyvin.


Kajaanin ABC:llä pysähdyimme tankkaamaan. Sitä edelsi kohtuullisen jännittävät 65 km, koska bensavalo syttyi ja en ole koskaan ajanut tankkia noin tyhjäksi. (Toisessa samanlaisessa autossa bensavalo syttyy niin, että tietokone näyttää vielä olevan 180 km varaa ajella. Mutta mistä näistä tietää.)
Matkan varrella ei ollut luonnollisesti yhtään ainutta huoltoasemaa ennen tuota ABCia.
Vaan sinne päästiin.

Tankkasin siellä itselleni tuollaisen kuvan tölkin ja voi hyvä maailma mitä sontaa ihmisille saadaankaan myydä kofeiinintarpeeseen!! JÄRKYTTÄVÄÄ PASKAA!
Tulipa kerralla kolme ostosta: ensimmäinen, viimeinen ja ainoa.  Mieli ei tehnyt yhtään kahvia mutta sen verran väsytti, että oli pakko kokeilla jotain energiaa....
(Ja meillä näitä juo porukka töissä ruokajuomana!!! En käsitä!)

Perillä Sallatunturissa joskus klo 16 paikkeilla. 
Sitä edelsi hyvin ripeä pysähdys Kuusamossa, jossa jouduimme toteamaan, että eläinkauppa ei ole juhannuspäivänä auki (asia, jonka olisi voinut tarkistaa netistä....) vaan koiralle pitää keksiä sapuskaa jostain muualta. (Kun koira syö siis raakaruokaa, ei ole ihan niin yksinkertaista ottaa vaan jotain pussia. Onneksi tavan ruokakaupat myy nykyään hyvin noita raakaruokia pakasteesta.) 
Ajoimme siis tunturista ohi Sallaan ruokakauppaan ja takaisin.
Tuntui kyllä taivaalliselta päästä perille. On se sellainen 12 tunnin ajo ja tauot päälle.

Ensimmäisenä iltana ajateltiin tehdä vaan pieni iltahyppely vähän vertyäksemme, ja päädyimme kävelemään Poropuistoon ja sieltä takaisin - vaatimaton kymppi....
Ajoissa nukkumaan ja koko sakki nukkuikin kuin tukit.


Aamu valkeni upeana. Meillä on nyt kahtena vuonna käynyt mieletön tuuri näiden säiden suhteen.
Pakkasimme reput ja otimme suuntiman kahden tunturin ympäri -lenkille.
Aikaa oli koko päivä.


Reissukaverit

Pahaojan kurulla ensimmäinen kunnon tauko: sissimuonaa eli kuiva-ainepussiin kuumaa vettä termarista ja 8 minuutin odottelu. Yllättävän hyvää, vaikka luonnollisesti vähän puuromaista. Riittävän ravitsevaa kuitenkin.
Hyvinkin tunnin breikki ennen seuraavaa etappia.

Loppumatkasta emme  pysähtyneet erikoisemmin. Juuri alakuvan pitkosten jälkeen noustaan tuohon nyppylän päälle ja siellä on laavu. Siinä joimme loput vedet ja minä piipahdin huussissa. 

Tuolla oli kaikki paikat todella siistit, ei roskia eikä ylimääräisiä mitään. Vessat oli siistit ja ehjät ja jokaisessa isot säkit kuiviketta. Kaveri kertoi nimittäin samalla viikolla Pieneltä Karhunkierrokselta, että siellä oli jaloissa asti pyörimään mehupurkkia ja -tetraa, nenäliinoja ja vessapapereita pitkin puskia, ja porukka muina miehinä teki isojakin tulia vaikka se erikseen kiellettiin. Kun ne makkarat oli mukaan otettu.
Ihme tyyppejä, kun on pelkkiä oikeuksia! Pistää kiukuttamaan!

Tuo oli muuten hullu paikka: suo nousi ylämäkeen. Se näytti luonnossa todella hassulta.


Päivälle tuli mittaa kuutisen tuntia, kilsoja joku 20. 
Perillä suihku ja lisää juotavaa sekä suolaista syötävää. Opimme heti ensimmäisenä päivänä, että maastoon on pakko kantaa vettä myös Vichyn muodossa. Pelkkä vesi tulee suoraan läpi ja vie hapoille.

Ilta meni huilaten ja sauna lämmittäen. 


Näkymä rinteeltä kohti hotellia


Hangasharjulla päiväkahvit

Viikon kävelimme reittejä, joita olemme kartasta suunnitelleet kevään. Moni niistä olisi jo viime vuonna ollut haluttujen listalla, mutta Pappakoiran kanssa niitä ei voinut ajatellakaan.
Bono oli kyllä niin reipas reissukaveri. Se oli aina valmis lähtemään, osasi levätä kun pysähdyttiin, ja jatkoi taas innolla.
Oli hetkiä, jolloin minä pohdin jaksaako tuo pieni koira, mutta se on sitkeää tekoa. Toki se sitten vastapainoksi lepäsi joka hetki, jonka oltiin kämpillä, mutta joka kerta lähti iloisesti häntä heiluen matkaan.

Vasta keskiviikkona mäkäräiset alkoivat kiusata ja silloin Bonolla oli vähän kurjaa, kun ne menivät mahan alle, missä pääsivät käsiksi ihoon.


Toi kysyy jaksanko. Siis jaksanko?
Minähän jaksan niin kauan kuin purutikkuja irtoaa.


Pienisuuri patikkakoira Sallatunturin huipulla

Meidän toinen pidempi, pisin reissu, oli suunnitellusti vasta keskiviikkona ja kohteena Syväojankuru. Sinne oli jo kartalla hyvinkin 12 km yhteen suuntaan.
Tällä kertaa pakattiin hillitön määrä juotavia ja useampi ruoka sekä välipaloja.

Nykyään tuolla ei välttämättä uskalla juoda vettä puroista, jollei keitä sitä. Koska metsäpalovaara oli päällä, emme tehneet tulta kertaakaan, joten kuuma vesi kannettiin termareissa.

Syväojankurun reitti oli heti alkuunsa todella tylsä: soista maastoa vähän ihmisten mökkien takapihoilla, joten sääsket söivät, kengät ja sukat kastuivat ja koirat haukkuivat ohikulkijat.
Sittemmin maasto muuttui kauniiksi kangasmaisemaksi ja oli todella viihtyisää. Muuttuakseen toki 2-3 km ennen ensimmäistä taukopaikkaan jälleen hyvin kosteaksi, jossa sääskiä sitten riitti......
Ainoa kerta, kun allekirjoittaneella meinasi mennä kuppi nurin. En välitä siitä, että inisevät, mutta kun tunkevat nenään, silmiin ja suuhun, se on raivostuttavaa.

Joimme ja pureskelimme jotain välipalapatukkaa Kalliojärvien autiotuvan pihassa, mutta kävelimme Syväojalle asti ennen ruokaa. Kannatti!!!
Kuva ei tietenkään tee minkäänlaista oikeutta.

Ruuan päälle otin kengät ja sukat pois ja kävin dippaamassa varpaat jokeen. JÄÄTÄVÄÄ!! Lumi oli ehkä sulanut viikkoa aiemmin....


Syväojankuru

Seuraavana päivänä päätimme pitää tietoisesti lepopäivän ja kävimme huiputtamassa Karhutunturin Sallan Naruskassa, missä tehdään edelleen lähes vuosittain pakkasennätyksiä.
Hilpeä kylä: 35 asukasta!!
Kesäaikaan siellä väki lisääntyy mielettömästi, kun mökkiläiset tulevat ja ihmisiä saattaa olla satakin!!

Karhutunturi oli hieno aamukahvipaikka. Sieltä näki 360 astetta joka puolelle, myös vanhat Sallatunturit, jotka jäivät rajan väärälle puolelle. Niillä oli vielä lunta huipuilla.


Karhutunturin huiputtajat


Aamukahvit

Sää meitä todella suosi. Lämpötila oli koko ajan shortsikeliä, mutta tunturissa käyvän tuulen vuoksi oli miellyttävää pitkähihaisessa teknisessä paidassa.



Viimeisenä iltana tehtiin suunnitellusti Poropuiston "pikkulenkki" mutta palattiin pyörätietä, koska sääsket ja mäkäräiset olivat vähän liiallisesti iholla. Kotiin palatessa pihalla patsasteli useampi poro vasoineen syömässä. Nämä ovat siis meidän ulko-ovelta 20 metrin päässä.....

Mieletön viikko. Kävelyä tuli yhteensä reilu 100 km, en ole vielä laskenut. 

Suunnitellusti lähdettin jo perjantaina valumaan alaspäin. Ajettiin rauhassa aamulla ensin katsomaan Kiutaköngäs, joka oli upea. Jälleen kerran: kuvat eivät tee minkäänlaista oikeutta!!
Tuo olisi järjettömän hienoa nähdä keväällä varhain kun sulamisvedet tulvivat....


Kiutaköngäs


Koska aikaa oli, ajoimme myös Hossan kansallispuistoon ja teimme puolen tunnin veneretken Julma Ölkyllä.
Kyllä on 50 metriä korkea kallio todella korkea kun sitä katsoo juurelta.
Itseä ahdisti lievästi, kun kuski kertoi alla olevan vettä toiset 50 m..... 


Luppakorva veneilemässä


Julma Ölkky

Yövyttiin Kuopiossa.
Soitin edellisenä päivänä ja kysyin olisiko huonetta koiralliselle pariskunnalle, ja mainittakoon, että koira oli se, joka otettiin eniten huomioon: sille annettiin oma herkkupussi respasta ja huoneessa oli pyyhe ja kuppi odottamassa.
Tiedän olevani helppo, mutta saatan käyttää tuota hotellia uudestaan!!

Lauantaina aamulla rauhassa sitten roiloteltiin kotiin. 5,5 tunnin ajo enää.
Kuortissa kahvin ja jäätelön mittainen pisutauko.

Kotona kaikki hyvin.
Ipana oli hoitanut Pappakoiraa viikon ja se oli ratketa riemusta kun palasimme.


Kotona

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Miksi useita sosiaalisen media tilejä?

Olen hiljattain löytänyt "vanhoja tuttuja" myös muista sosiaalisen median tiimoilta. Hei vaan te ihanat blogiystäväni, jotka olette jättäneet sormenjälkenne omiin some-kanaviin!!



Piti pelleillä pallolla

Jäin itse miettimään miksi oikeastaan ylläpidän tavallaan tällaista turhaa rumbaa pyörittämällä blogia, Instaa, Facebookia ja Twitteriä.
Mutta havaitsin, että toimin näissä tavallaan eri ryhmille/kohderyhmälle.


Kultasade parhaimmillaan

Blogi on tavallaan kuin oma päiväkirjani. Siellä kerron laveammin tapahtumista, fiiliksistä eri tilanteissa, julkisuuden rajoilla. En siis suinkaan jaa mitään äärettömän henkilökohtaista, en perhesalaisuuksia ja pakko myöntää, että pääasiassa vain silloin kun on hyvä fiilis. Huonoja fiiliksiä ei halua jakaa. Toisaalta huonoja uutisia, kuten vaikka meidän taannoinen katastrofaalinen kylpyhuoneremontti, on ihan kivakin kirjoittaa auki, koska kirjoittaminen jollain tavoin ajaa sen suuren pahan fiiliksen pois, kun sen pystyy jakamaan näin. Kuvataanko sitä sitten vaikka empatian hakemiseksi. 😅

Instagram on omalta osaltani selkeästi eniten Jenkkiperheelle suunnattu, siksi myös kieli. Rapakon toisen puolen perheeni on hyvin aktiivinen Instassa, tästä syystä sinne on kiva laittaa kuvia ja lyhyttä tarinaa milloin mistäkin. (Ja sitten voi leikillään stressata, että kuvat on jaettu Instassa jo kertaalleen eikä niitä huvittaisi jakaa esim blogissa uudestaan....) En käytä sitä palvelua, jossa IG ja FB jakavat saman kuvan ja tarinan.

Face on ihan vaan viestittelyn väline, jossa lähinnä kerron pikaisesti jotain kuulumisia tai kommentoin sarkastisesti jotain tapahtumaa....
Facessa parasta on päivittäiset kuulumiset esim. kavereista, jotka asuvat Kuopiossa, Oulussa tai muuten fyysisesti kaukana.

Facebook olisi ensimmäinen toinen some-taho, josta lähtisin pois kokonaan, jos se ei olisi yhteydenpitoväline myös minulle tarpeellisissa tahoissa kuten harrasteryhmissä...
Aika ajoin suorastaan pännii, että yhdistykset ym tahot eivät enää päivitä nettisivuilleen tapahtumia vaan kaikki pitää bongata facesta. Toisaalta olen kohtuullisen menestyksellisesti myös käyttänyt facen kirpputoripalstoja sekä myymiseen että ostamiseen. Siksikin tarpeellinen.

Twitterissä käyn lähinnä lukemassa. Satunnaisesti kommentoin jotain tai laitan mitään omaa. En ole tämän palvelun ideologiaa pystynyt sisäistämään ja lähinnä pyörittelen silmiäni siellä. En ymmärrä täysin omaakaan tarvettani siellä piipahtaa. Ehdottomasti ensimmäinen taho, josta voi luopua eikä jää edes kaipaamaan.


maanantai 8. kesäkuuta 2020

Pitääkö unelmoida?

Annukan ansiokas pohdinta ihmisen unelmista ja siitä pitääkö niitä aina olla, sai tarttumaan näppäimistöön.


Paras toteutunut unelmani: oma sauna

Kyllähän sitä aina unelmoi jostain: kahvista, pitkistä rauhallisista yöunista, ihanasta metsälenkistä..... Mutta sellaisia oikein isoja unelmia. Noh! Toki sitä aina ajattelee ja haaveilee kaikenlaisesta, mutta sellaisia haaveita, joille olisi valmis tekemään jotain - enpä tiedä.

Taidan olla liian realisti. Kun on jokin asia, josta haaveilen. Olkoon nyt esimerkkinä vaikka patikkaretki eväineen, sellainen pitää vaan järjestää ja sen teen. Katson kalenterista milloin on yhteinen vapaapäivä ja suunnittelen aikataulun sen mukaan. (Sitten juuri sinä päivänä on karmea sadekeli tai tuulee tai jotain.... ja totean, että "no, sateen sattuessa sateessa".... tai jään kotiin enkä sen erikoisemmin asiaa harmittele.)


Hurjan näköiset pilvet Otus-myrskyn jälkeen

Toki on asioita, joista on kiva haaveilla, sillä lailla vähän leikillisesti: jokin melko valtava reissu, retki tai vastaava. Sellainen, minkä järjestämistä täytyy oikeasti puuhata pidempään. Olkoon nyt esimerkkinä vaikka tämä jo mennyt 5-vuotissuunnitelmani tuosta viimetalvisesta Kanarian reissusta koko perheen kera.

Sitten taan olen jollain tavoin laiska. En viitsi edes käyttää sanaa mukavuudenhaluinen, koska kyse on puhtaasti laiskuudesta.
En jaksa suunnitella, säästää, nähdä hirveästi vaivaa... 
Mainittu reissu tänä vuonna oli huikean kiva. Siihen säästin ja sen järjestäminen oli helppoa: sen kuin meni matkatoimiston sivuille ja varasi.


Viikonloppuna makumatka Kanarialle uudestaan.
Mojo-kastike on hyvää myös kotimaisten
uusien perunoiden kanssa. NAM!

Iltapäivälehti uutisoi maskulaisesta naisesta, jolle soitettiin työpaikalle lauantaina ja kerrottiin 5,6 miljoonan euron lottovoitosta.
Sivulauseena: mietin heti juttua lukiessa, että ai vitsi miten kiva, kyse täytyi olla jostain hoitajasta tai kaupan "tädistä", koska kukapa muu olisi töissä lauantaina. Eli siltä osin meni voitto oikeaan osoitteeseen!! 

Niin, mitäpä minä tekisin, jos lottoaisin ja moinen kopsahtaisi kohdalle?
Luonnollisesti lapset saisivat kaikki oman osansa. Pitäisi kysellä verottajalta miten lahjaveron saisi mahdollisimman pieneksi. Koen joltain kohdalta epäreiluksi, että vanhempana en saisi antaa lapsilleni suurta summaa ilman, että valtio vie välistä. Toki en itsekään olisi tässä kohtaa tehnyt mitään ansaitakseni moisen summan, mutta silti. Vähän tuntuu hullunkuriselta.

Mutta mikä muuttuisi omassa elämässäni? 
Jatkaisin edelleen töissä. Mahdollisesti vähän pienemmällä työaikaprosentilla, mutta jatkaisin kuitenkin. 
Saattaisin pitää haaveilemani puolen vuoden sapattivapaan. 
Tekisin vähän pidemmän retken pohjoiseen, saattaisin peräti piipahtaa kurkistamassa Jäämerta (jos Norjan raja on jo auki.)
Epäilemättä hankkisin yhden koiranpennun.

Kyllä on melko vaatimattomia omat haaveeni.
Noistakin suurin osa olisi toteutettavissa ilman lottovoittoakin. Kyse on lähinnä arvovalinnoista ja viitseliäisyydestä. Ja laiskuudesta. 




Rodot aloittelevat

Olisi kivaa jos.....

Voisin tehdä miehen kanssa pitkän reissun Jenkkilään niin, että lentäisin esim. itärannikolle, tasaisin aikaeroa siellä muutamia päiviä ja vuokra-autolla ajaisin maan halki katsellen paikkoja.
Päätyisin eteläisten valtioiden (New Mexico, Arizona) kautta pohjoisempaan tervehtimään taas kerran perhettä Utahissa, ajaisin pohjoisen kautta (Idaho, Montana) Seattleen, joka on kuulemma maailman kahvipääkaupunki, ja jonne haluaisin päästä käymään.
Vanhana Greyn Anatomia -fanina haluaisin nähdä ne lautat, saaret, maisemat...
Siitä pohjoiseen Vancouveriin Kanadan puolelle ja sitten takaisin rantatietä alas San Fransiscoon. Sieltä lento kotiin.

Lystikäs haave. Toteuttamiskelpoinen joiltain osin.

Sitten realisti iskee: en tykkää ajaa pitkiä matkoja tai matkustaa autolla tuhansia kilometrejä. Tuolla on erilaisia riskejä kuin kotimaan matkailussa autolla.... 
Tuo vaatisi vähintään kuukauden, etten olisi ihan puhki reissun jälkeen. En tiedä voisinko olla pois kotoa ja koirien luota niin pitkään. 
Ei paljon 5 miljoonaa auttaisi, kun ei tykkää ideasta vaikka sen itse keksii.


Lipstikkapesto

No nyt löytyi sitten herkku!!! 


Pilkottua pihtaa,
parasta hartiajumppaa

Joten heivataan tällaiset haaveet. Palataan normaaliin arkeen ja vietetään sitä hyvin ja ansaitusti.
Olen aika innoissani järjestäessäni nyt tyttärelle lakkiaisia. Saamme käyttöön palokunnantalon, missä on iso terassi ja ihmisten mahdollisuus pitää vähän etäisyyttä. 
Herkkuruokia olen jo listannut, ihana ystäväni tekee lakkiaislahjaksi lapselle pari Britakakkua!! ♥

Kesälomaan aikaa vajaa pari viikkoa. Työvuoroja 9. 

Elämä on aika nastaa!!! ♥

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Kesän kukkia

Koska aurinko on muistanut meitä nyt pitkään lämmöllä, innostuin kuvailemaan omalla pihalla.


Orvokit ovat siementäneet itsekseen.
Rikkaruohotkin voivat olla näin kauniita.

Sain vihdoin aikaiseksi myös laittaa kasvihuoneen kuntoon ja siellä nyt pari kirsikkatomaattia ja pari kasvihuonekurkkua toivon mukaan tekee satoa kesän mittaan. Koska viimevuotisista chileistä otetut siemenetkin itivät, myös chili toivon mukaan ehtii tehdä jotain edes.... 


On siellä jo ihan pienet alut, joista tulee kukka.....  =D


Tämän virallista nimeä en koskaan muista.
Nimitän sitä kurkkuyrtiksi ja varjele se leviää..... 


Kevätesikko on myös siementänyt aidan viereen valtavan ryppään.
Laitoin kameran linssin aidan raosta ja nappasin kuvan.
Ihanat keltaiset!


Omenapuutkin ovat aloittaneet.
Viime keskiviikkona ei ollut vielä mitään,¨
lauantaina olivat täydessä kukassa.

Olisipa pörriäisiä!


Kaktusten kesäkoti

Kun terassi saatiin öljyttyä, nostin myös hyllyn takaisin ja kaktukset pääsivät kesäksi pihalle.
Kastelin ne ensin laittamalla isolle lautaselle ja kaadoin runsaasti (5 cm korkeudelta) vettä.
Imivät sitten useamman tunnin mitä imivät.

Seuraavan kerran kastelu ehkä heinäkuussa.


Sammalleimu tuijan juurella


Aamu, jolloin 22 km pyörälenkin jälkeen oli hyvin kevyt olo.


Saskatoon kukkii jo täysillä talon edessä.

Koska olemme nyt kaksistaan, olen pyrkinyt keksimään jotain ruokia, joita voisi tehdä isomman satsin kerralla ja syödä lisukkeena useamman päivän. Tai vastaavasti pakastaa kerta-annoksiin, jolloin olisi mitä ottaa.


Kehittelin jälleen tätä arkivuokaa.
Juureksia ja kasviksia, heitin joukkoon pari purkkia papuja ja kuorrutin
salaattijuustolla, joka itse asiassa ei näy tässä kuvassa.

Ihana lisuke mille tahansa, vaikka pelkästään.


Niitä pakastettavia herkkuja: täytetyt paprikat.
Karitsan jauhelihaa ja riisiä sisällä mausteineen,
pari siivua Oltermannia päälle.
En kypsentänyt mitenkään pitkään, kunhan juusto suli.
Tykkään paprikasta vähän rapsakkana ja pysyy ehkä
vitamiinit vähän paremmin.

Näitä paprikoita oli kiva laittaa pellillä pakkaseen ja jäätyneinä sitten pussittaa. Siitä nappaa helposti vaikka vasta aamulla mukaan. Yleensä meillä on jotain salaattivihanneksia sen verran, että saa muutaman kurkkupalan ja pikkutomaatteja edes, tällainen siinä vieressä on lopulta ihan ateria.

Ideoin, että seuraavat voisi tehdä härkis-riisi täytteellä tai vastaavalla kasvisideologialla. Paprikat ovat nyt halpoja, niin pitäisi tehdä pakkaseen iso satsi. Säilyvät sitten sen, minkä vaatii, kunnes on eväinä syöty.

Muita suunnitelmia alustavasti on: tyttären lakkiaisjuhlat lauantaina 4.7.
Laitoin isolla jakelulla vähän kyselyä tekstiviestinä sukulaisille, että uskallattekos lähteä, jos paiskaan juhlat kasaan. Ihanasti koko suku oli sitä mieltä, että kun ei meitä lopulta niin montaa edes ole, ja tuollaiset juhlat ovat yleensäkin pihalla, totta kai olemme tulossa!

Västäräkistä vähäsen ja uusi keittiö

Pihassa poukkoilee västäräkkejä!!! Ai että. Aamu varhaisella aurinko paistaa ihanasti toiselle puolen jokea. Tuolla pelloilla on jo ehditty ...