Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Hyvästi 2015, tervetuloa 2016

2015, en jää sinua kaipaamaan. Muutama hassu viikko, joita kannattaa muistella, muuten yhtä kuraa alusta loppuun. Paska vuosi. 2016, odottavalla kannalla. Aloitin sulkemalla sosiaalisen median omalta osaltani. Tulevan vuoden aikana nähdään oliko niitä oikeita kavereita, jotka ottaa yhteyttä kun ei voi koneelta lukea kuulumisia. Niitä on ehkä kolme. Loppujen kohdalla kyse on sitten iloisesta yllättyneisyydestä. **** Menen illaksi töihin. Kotiin siinä vaiheessa, kun kotona läähättää yksi levoton sielu, hermostuneena jatkuvasta metelistä. Ei pysty syömään, ei voi päästää pihalle asioilleen, ei voi olla paikallaan. Luultavasti istun lukemassa kirjaa kellarissa sen kanssa ja menen ennen puoltayötä nukkumaan. Yleensä se on siihen rauhoittunut. Miksi Suomessa pitää rakettien ampumisen olla kansalaisoikeus? Ottaen huomioon ne vahingot, joita joka vuosi tulee kun känniääliöt ja kakarat aiheuttaa itselleen ja sivullisille, puhumattakaan roskaamisesta joita yksikään ei takuulla seuraavan

Maalaistörpöt kaupungissa

Päivitykset menee aikataulullisesti vähän väärässä järjestyksessä. Voi voi.   =)  **** 27.12. sunnuntaina nappasin likat autoon ja porhallettiin Hesan itäkeskukseen. Ronjahan on syntyperäinen Hesalainen, se oli meidän "lähikauppakeskus" vielä 90-luvun alussa kun asuttiin Mellunmäessä. Oltiin Stockan parkissa just viittä vaille. Porukkaa jonotti jo ovilla (kaupat avasi vasta tasalta), mutta me oltiin nokkelia ja marssittiin sinne kauppakeskuksen oville ja päästiin sisään. Tyttöjen ilmeet oli näkemisen arvoisia siinä sisääntuloaulassa. Onhan ne isoja nähneet, mutta jotenkin sitä maalaisena kuvittelee, että näitä on vaan maailmalla. Takit oli jätetty autoon (ehdottoman fiksu liike) joten laskin likat irti. Sovittiin, että soitellaan. Itsellä oli treffit mun Maailman Rakkaimman ja Ihanimman Ystävän kanssa. Oltiin Porvoon lukiossa p&p (=paita ja peppu) ja vaikka elämä on kuljettanut erilleen, yhteyttä ollaan pidetty säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt kun muksut

Hammaslääkärissä

Kuva
Hetki, jota olen lykännyt: koirien hammaskiven poisto. Itse pelkään hammaslääkäriä. Melko huono tekosyy olla hoitamatta toisten hampaita. Mutta kun siihen liittyy se rauhotus.... Jo keväällä kyselin kavereilta uskallanko. Mummokoira kun on kroonisesti sairas vanhuuden lisäksi. Lääkäri lohdutti, että sillä on hyvä sydän joten miksi ei kestäisi. Toisaalta hampaat ei omaan silmään nyt NIIN likaisilta edes näyttäneet, kiitos raakaruuan.... Tekosyitä toisensa perään. Joten kun piti rokottaa, varasin samalla hammashoidon kummallekin. Aamulla pimeässä ihana metsälenkki. Saivat toheltaa vapaana, Mummokoira on aika säpäkkä näin pakkasella. Herättiin tarkoituksella hirveän aikaisin, että sain antaa niille ruokaa, lääkäri kun oli vasta puolilta päivin. (Edu oksentaa tyhjää mahaa, joten en olisi voinut pitää niitä nälässä sinne asti.) Mummokoira laitettiin ensin alas. Se riehaantui piikistä, säntäili pitkin lääkärin huonetta kuin pahainen penikka... kunnes kiipesi ikkunalaudalle ja sa

Joulu

Kuva
Lupauduin tekemään ylimääräisen yön tässä välissä.... joten ne paljon puhutut (ja hivenen lyhentyneet) vapaat siis vasta huomisesta. Sunnuntaina meillä on joulu. Joten näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, kohti uusia tuulia, uusia seikkailuja.....

Talven ihmemaa

Kyllä ei mikään virkistä mieltä kuin se, että herää aamukolmelta julmettuun mekkalaan kun lumiaurat pitää kokoontumisajoja makuuhuoneen ikkunan takana. Olihan sitä lunta tullutkin jo peräti 2,5 senttimetriä. Vähintään kolmelle auralle oli tarve tuossa meidän risteyksessä. Se siitä unesta sitten loppuyöstä. Vuoro vasta iltaan, mutta heräsin kyllä harvinaisen tympeällä tuulella. Eikä ainakaan vähennä intoa pohtia sitä muuttoa.... ... niin. Appivanhemmat oli syömässä lauantaina ja kerroin heillekin suurena järkytyksenä, että jos ja kun tuo työpaikka siirtää meidät kaikki Turkuun, minä en jää tänne ihmettelemään kenen sormesta se suurin reikä vesilasiin jää, vaan muutan. Ajoin yhden talven tuota väliä, enkä edes päivittäin, ja tiedän mitä se oli. Ei kiitos. Jossain muualla voisi ehkä olla myös kadut hoidettu vähän paremmin. Tänään nimittäin tein koirien kanssa iltalenkin pitkin kylää, oikeastaan sen ympäri, ja koska täällä tunnetusti on jalkakäytävää n. 400 metriä yhteensä, kaikki tie

Jouluhösellystä

Kuva
Yövuorojen jälkeen viisi (5!!!) vapaata, niin ylellistä. Tässä ensimmäinen. Tiedättekö miten hienolta tuntuu ajaa mäkeä ylös kun sekä naapurissa että omassa ikkunassa loistaa tähti, kuin opastamassa väsynyttä perille. 1988 Jenkeissä perheellä oli sellainen pata, johon Mom jätti päiväksi ruuan tulemaan ja palasimme koulusta ihanaan tuoksuun. Muistan vieläkin ne chili con carnet ja muut järjettömän hyvät syötävät. Olen sellaista pataa pohtinut vuosien varrella. Kesällä Jonilla oli vastaava ja siellä heräsimme myös viimeisenä aamuna melkoisiin tuoksuihin...  ja oma ideani kirkastui, pata on saatava. Toisaalta samanaikaisesti pohdin olisiko painekattila kuitenkin meille kätevämpi. Oma lieteni vaan toimii niin, että kahden tunnin jälkeen se sammuttaa itse itsensä. Valmistuuko ihan kaikki kahdessa tunnissa? Joskus on ollut ongelma, kun olen jättänyt lihapadan hautumaan ja levy on sammunut kesken.... Google oli ystäväni ja hetken kaivelun jälkeen löytyikin nettikauppa, jos

Voihan peba

Alkoi talvikausi sen suhteen, että lenkkareissa kastuu varpaat mikä on tympeää. Erityisesti kun ensimmäisen 400 metrin jälkeen vasta mennään metsään ja varpaat on puolen kilsan kohdalla märät ja kylmät, ja lenkkiä jäljellä rapiat 7 km. Oli ihan pakko siirtyä maihareihin. Monet minut tuntevat ovat joutuneet kuulemaan, miten mun selkä ei tahdo kestää juuri mitään kenkää. Vaiva johtuu jaloista: aikanaan 80-luvun lopulla leikatut nilkat on kiristetty vähän liian tiukoiksi ja askellus oireilee siis lonkkaan asti ja säteilee siitä näppärästi ylöspäin. Heti kun lyön jalkaan kovapohjaisen jäykän kengän, askellus muuttuu ja selkäongelmat alkaa. Tästä syystä vihaan talvea. Sellaista talvikenkää ei ole tehtykään, joka vastaisi mun ääreis-neutraalia ja löysää Asicsin tossua. Joten vaihdoin Meindlin maiharit koipeen viime viikon lopulla. Lenkit sujui kivasti, varpaat oli kuivat ja niillä ON erittäin hyvä kävellä maastossa. (Tosin jäykkäpohjaisena ne on kallioilla yllättävän liukkaat kun ei ole

Hyväpäivä

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun asiat vaan loksahtelevat paikalleen ja kaikki sujuu kuin valssi? Tänään oli sellainen päivä. Aamulla heräsin peltien kolinaan, kuulosti kuin olisi satanut tasaisesti ja lisäksi tuullut kunnolla. Kuitenkin kun olin noussut, syönyt ja pukeutunut ja pihalla koirien kera, ei vettä satanutkaan. Tuuli toki oli reipas, mutta siihenhän on totuttu. Aloitettiin perinteinen aamulenkki suunnistamalla metsään. Ja kyllä, olin ollut viisas ja pukenut maiharit (vaikka jalka ei niistä tykkääkään....) joten metsänreunaan päästyämme en kastellut sukkia heti, vaan pystyin kävelemään varsin kivasti. (Ehkä olen oppinut kävelemään älykkäämmin, ainakaan jalka tai selkä ei ottanut itseensä mitenkään merkittävästi....) Hurjan pimeää tosin oli. Kello oli tasan 8 kun lähdettiin ja vasta hyvinkin tunnin päästä valostui niin, että pystyi sanomaan muutaman kymmenen metrin päästä mitä siellä näkyy. Tämän asian hyvä puoli: eipä ollut ruuhkaa poluilla....  Koirat sai häröillä vapa

Joulumarkkinat

Ihania kuvia jostain Saksan ja Itävallan joulumarkkinoilta. Kuka lähtee mun kanssa marras-joulukuun taitteessa 2016 jonnekin pitkäksi viikonlopuksi??

Yövuoron krapulassa; myyntimies, älä vaivaudu

Kuva
Ensimmäiset yövuorot yli 9 viikkoon takana. Jännitti muuten ihan tolkuttomasti ennen ensimmäistä yötä. Olin takuuvarma, etten pysy hereillä. Ja aamulla viiden jälkeen seisoin parvekkeella pakkasessa ja toivoin, etten nukahda.... väsytti nimittäin niin paljon. Ennen seiskaa seisoin siellä uudestaan ja odotin, että tuttuja naamoja alkaisi tulla pihaan ja kävellä ohi, olisi lupaus kotiinpääsystä. Kotimatkalla pää oli niin tyhjä, että onneksi yhtään elukkaa ei osunut näköpiiriin.... Joka tapauksessa, näistäkin selvittiin. Sää suosi päivällä-nukkujaa. Kaunis pakkaspäivä ja aurinko. Oli ihanaa lenkkeillä koirien kanssa herättyään. Päivänvalo teki hyvää ja mieli piristyi kummasti. Tänään sää sitten näytti jo toisen puolensa kun alkoi vapaat: vettä tuli aamusta ja edelleen on harmaata ja synkkää. **** Meillä uusittiin taloon kaikki ikkunat muutaman vuoden aikana. Viimeiset hankittiin ehkä 2008 tai niillä main. (Voin hyvinkin muistaa väärin.) Joka tapauksessa minusta kyllä ulkoa katsott

Hyvä päivä

Kuva
Satunnaisia hauskoja tapahtumia ja sattumia: - Mulla on tosi kiva opiskelija. Hän on syventävällä jaksolla ja täysin valmis vaikka tulemaan mulle kollegaksi, niin pätevä. Ihana ohjattava. (Auttaa toipumaan edellisen jättämästä fiiliksestä.....) - Eilen jälleen TYKSissä luennolla. Hyvä puhuja (kuten muutkin yliopiston puhujat tähän asti) ja mielenkiinto aiheeseen on edelleen kova. Täytyy siirtyä kirjoittamaan seuraavaa työtä pikkuhiljaa. - Turun reissulla pitkästä aikaa visiitti lapsen luokse. Treffattiin Myllyssä, jossa hän söi ja minä join kahvit, sitten haettiin vielä kassillinen ruokaa ja ajettiin kämpille. Sillä on kaikki niin hyvin. Ilo katsoa ja kuunnella. Olivat olleet jossain Slushin viereisessä tapahtumassa, minne heidät oli valittu osallistumaan. Viikonlopun koodaustapahtuma ja hyviä kontakteja. Ihanaa kun se on niin innostunut valitsemastaan alasta ja motivoitunut opiskelija. - Ostin joitain viikkoja sitten puhelimen. Eilen kävi ilmi, että lapsikin on ostanut itsell

Nightwish

Kuva
Olen aiemminkin (edellisessä blogissa) hehkuttanut bändiä. Ei auta. Olen ollut intohimoinen Dingo-fani muinoin 1980-luvulla ja tämä kolahti samalla tavalla silloin 2000-luvun alussa. Kesällä keikka oli samaan aikaan kun olimme Jenkeissä. Hirveän pahoillaan ei toki voinut olla, ettei keikalle päässyt kun vaihtoehto oli Yellowstone..... mutta toki mielessä kävi, että marraskuun konserttiin olisi hienoa päästä. Työvuorotoiveeksi laitoin, ettei iltavuoroa, mutta sitten tuli saikku ja kaikkea muuta ja liput jäi ostamatta. Joskus viikko sitten katsoin lippumyyntiä ja vain aivan korkeimmalle piippuhyllylle olisi saanut enää paikan joten vähän haikeana totesin, ettei aina pysty. Ja sitten vanha koulukaverini laittaa fb-sivuilleen, että hänen kaverinsa yrittää päästä lipusta eroon muiden menojen takia. Jösses! Olin samantien käsi pystyssä. Työvuorotkin natsasi täydellisesti. (Joskus ihmisellä käy mäihä!!) Eilen ajoin vanhoille huudeille Itä-Helsinkiin. Treffasin tämän Marjon, joka luo

Marraskuu

Kuukausista kamalin, elämme sitä juuri nyt. Olen niin syntynyt väärään maahan, en kestä kaamosta, pimeyttä, sadetta, synkkyyttä ja kalseutta. Tänä vuonna myönnettäköön, että on ollut helpompaa kuin aiemmin. Tosin maailmalta tuli huonoja uutisia, joiden takia oli mieli aika maassa tässä menneen viikon. Jos olisivat lähempänä, olisin lentänyt itse paikalle, nyt teki vähän heikkoa.... Parempaan päin kuitenkin onneksi jo mennään. Arki pyörii.

Uutiset Suomesta

Aamun Hesari sai ärsyyntymään: juttu jostain koulusta, jonka lapset opiskelevat parakeissa kun rakennus on homeessa. Pikkujutussa vieressä tarina jostain paikkakunnasta, jonne rakennetaan maan ensimmäistä hirsikoulua, koska on todettu hirsirakennuksen olevan sisäilmaltaan erinomainen. Ongelma vaan on, etteivät hirsirakennusten ilmanvaihtomääräykset toteudu nykystandardien mukaan. Pisti kiukuttamaan tosissaan. Mikä tässä maassa mättää kun asioita ei osata enää tehdä kunnolla vaan kaikki on yhtä juosten kustua ja sekundaa? Ja että raha on ainoa, mikä ratkaisee. Miksei niitä standardeja voida muuttaa kun KAIKKI rakennukset järjestään jostain 80-luvulta on nykyään mätiä, kun rakennustekniikka on muuttunut ja sen mukana näköjään maalaisjärkikin on vedetty vessasta alas. Ehkä nämä muovipussikämpät kaikkine hiton hienoine ilmanvaihtosysteemeineen ei todistettavasti sovi tähän ilmastonalaan? Eikö noin 30 vuoden jälkeen voi todeta, että metsään mentiin ja lahjakkaasti? Miksei? Tämäkö on h

Halloween

Olen vuosia ollut sitä vastaan, että kaikki mahdollinen jenkki-hapatus raahataan tänne ja sitten krääsäkauppiaat on ainoa taho, joka ideasta hyötyy. Toisaalta jo aika monta vuotta sitten isompi tyttö järjesti useampana vuonna peräkkäin synttäreidensä juhliksi Halloween-teemaisen diskon... kaikkine oheiskrääsineen ja tarjottavineen. Tänä vuonna meillä ei mitenkään juhlittu, mutta olen muuttanut omaa ajatusmaailmaani matkan varrella. Suomen syksy on synkkä, pimeä ja pitkä. Miksei siihen voisi jotain hippaloa vähän ujuttaa? Trick or treat -kierros ja mahdollisesti jopa tuttujen kesken sovittu trick voisi olla ihan hauskaa (ilman vessapaperia tai kananmunia....). Isolla porukalla yhteiset illanistujaiset. Kyllä. Tässä maassa muutenkin pönötetään ihan liikaa. Juhlapyhät on yhtä haudoilla juoksemista (mielellään räntäsateessa) ja sen jälkeen pimeässä kämpässä yksin istumista telkkarin äärellä ja pitäähän sitä nyt kossua ottaa, Suomalainen juhlapyhä kun ***kele on.... Jenkkilässä itsen

Jatkuu

Siitä, kun ensimmäisen kerran päädyin hengittelemään Ventolinet ea:n verhoihin, on nyt kolme viikkoa. Virallista saikkua takana 15 päivää, mutta käytännössä olen näiden kolmen viikon aikana käynyt tekemässä sen yhden vuoron, joka toi saikun... Kolmessa viikossa ehtii paljon. Olen kävellyt koirien kanssa 205 km (tänä aamuna laskettu luku). Ilman yhtään lepopäivää. Valitettavasti se tuntuu selässä ja jaloissa.... lepoakin tarvittaisiin. Kirjasto on lempipaikkani, olen lukenut 18 kirjaa, 19. on nyt vaiheessa... saan sen loppuun tänään ja jatkan seuraavaa. Lukeminen on intohimoni. Olen aloittanut katsomaan Greyn Anatomian kausia alusta, nyt on viides ohi (eilen kaksi viimeistä ahdistavaa jaksoa pikakelauksella) ja kuudes aloitettu. Pysyykö työote tällä kasassa? Ei takuulla...  *röhönauru*  (Tjaah, taisin aloittaa katsomisen ja paljon ennen lomaa...) Olen leiponut. Leipää, pullaa, kakkuja, piirakoita, yhtä sun toista. Tehnyt ruokaa, nautiskellut keittiöstä ja ajasta. Pessyt pyykk

Ärsyynnyn

Sallin itseni ärsyyntyä. Pikkuasioista? Takuulla. * myynti-ilmoituksissa: 1 kpl:tta (1 kpl), drigoo (trikoo?), teeppari (what?? T-paita kuvasta päätellen), gollarit (college (paita/housut)), vähästi/muutamasti käytetty (vähän/muutaman kerran??), painavEmpi, kyynErpää....   jukolauta ihmiset, opetelkaa kirjoittamaan! * ketä, ketä, ketä.... sissus tätä varsinais-suomalaista puhetapaa.... tätätätätätätät..... * samaan liittyy tää "nyt mä istusin", "huomenna mä kaatusin, sit mä kait nousisisisin..."  isi isi isi... * miten olisi mimmottis, kummottis, sillattis.....  luoja varjele.... * maggaraa (siis ilmeisesti olen huumorintajuton yksilö kun minusta makkara on makkaraa eikä muutu paremmaksi muuttamalla koot geeksi) * ja pahin kaikesta: joka ikinen "tykkää ja jaa" joita edelleen suurin osa mun "kavereista" tuntuu pitävän ainoana "kuulumisena" koskaan **** Jep, nyt on korkea aika siirtyä tekemään ihan mitä tahansa oikeassa elämä

Keittiössä

Poistan näiltä sivuilta osion "Ohjeet". Tein toisen pelkästään keittiöjuttuja varten. Yhtä älyvapaata tajunnanvirtaa. http://vivinkeittiossa.blogspot.fi/

Kampaajalla ja lisää ruisleipää

Mun kampaaja-Taru on taiteilija!! Kävin leikkauttamassa hiukset heinäkuun puolivälissä, just ennen Jenkki-reissua. Itse asiassa ne oli mun makuun aika paljonkin liian lyhyet, mutta toisaalta siellä helteessä tosi helpot koska päivittäin oli pakko pestä eikä kaivannut muuta laittamista. No, lyhyt tukka ei ole mun juttu, koska olen onneton käymään kampaajalla. Se on ihanaa, nautinnollista ja muuta, mutta mulla ei vaan ole aikaa tai rahaa hypätä siellä joka kuukausi. Joten moppi on vähän päässyt roikkumaan....   (Lyhyt tukka on siisti ja kiva kun sen pitää siistinä ja kivana! Ei näin!) Eilen otin itseäni niskasta kiinni kun aamulenkin jälkeen (pipokausi....) olo oli "lievästi" rähjäinen ja ulkonäkö jotain pöllönperseen ja metsässäasujan väliltä. Soitto auttoi, joten suihkun jälkeen tiesin pääseväni hakemaan apua. Iltapäivällä siis tuttuun tuoliin ja yhteinen hämmästys: miten se on voinut kasvaa näin paljon muutamassa kuukaudessa? Esim. päälaelle oli leikattu n. 5cm pitkiä k

Arvostuksia

Taustaa: ajelin rauhassa kotiin kaverin luota ja ajattelin soittaa.... ja kas, puhelin ei toimi. Herjaa vaan jotain "pakkosulkeanytheti" viestiä eikä herää henkiin enää edes johdon nokassa. (No, heräsi sitten kotona...) Inhoan tilannetta, jossa jokin riivatun kodinkone alkaa hikata. Ja puhelin nyt on kohtuullisen oleellinen tänä päivänä kun lankasellaista ei löydy. Vähän vertailin netissä. Sitten kyselin fb:n kautta kavereilta suosituksia tietyin ehdoin. Jatkoin vertailua. Nyt tiedän suunnilleen mitä haluan hipelöidä tarkemmin.... Samanaikaisesti kaveri linkitti jonkun uutisen, jonka mukaan n. 78 % ihmisistä arvostaa toisia sen mukaan miten he kertovat elämästään fb:ssä. Tuosta puhelinkeskustelusta ja tästä linkistä tuli sitten mieleen sekin, että mitä eri ihmiset arvostavat. Siis yleisesti. Mihin ovat valmiita pistämään rahojaan. **** Henkilökohtaisesti joku iPhone edustaa mulle statussymbolia siinä missä Ferrari tai Porche. En halua sitä itselleni (tai en ole valmi

Ruisleipää

Kuva
Päähänpistoista ehkä paras. Lauantaina laitoin tekeille ruisleivän juuren. 3 dl 40 asteista vettä 3 dl ruisjauhoja 2 rkl siirappia Vatkasin nuo rivakasti velliksi ja jätin seisomaan. Jotta olisivat lämpimässä ja vedottomassa paikassa, peittelin liinalla ja heitin uuniin. Viereen asensin lämpömittarin. Päivittäin sekoittelin juurta kerran pari. Se muuttui liejuisemmaksi ja kieltämättä kolmantena päivänä tuoksahti jopa epämiellyttävälle. Aika ajoin heitin kiertoilman päälle ja nostin uunin lämmön jonnekin 35 ja jätin taas olemaan. Ja ruokaa tehdessä nostin tietty kulhon pois uunista (toim.huom.)! Eilen, tiistaina, kolmantena päivänä, lisäsin 5 dl lämmintä (40 astetta on hyvä luku) vettä ja saman verran ruisjauhoja, siirsin myös koko hoidon isompaan kulhoon. Tämä RASKI jäi samoin hautumaan puolilämpimään uuniin liinalla peitettynä. Tänään raski kupli iloisesti kun puolenpäivän aikaan otin sen uunista. Sekoitin ja otin siitä pari kauhallista sivuun ja heitin tämän, tulevien l

Rahkaomenapiirakka

Kuva
Kieltämättä ehkä vähän noloa aloittaa resepti sillä, että lähdetään tässä vaiheessa vuotta OSTAMAAN kaupasta omenoita... mutta tämän vuoden sato vaan on auttamatta tosi pieni ja huono, joten näillä mennään. Luin jonkun ohjeen, näin kuvan ja siitä kiinnostus heräsi. Tänään en enää löytänyt sitä ohjetta joten piti soveltaa. Omenapalat ja kinuski Kinuski: 4 dl kuohukermaa 3 dl fariinisokeria 1 dl sokeria vaniljaa Keitä kinuski, eli kerma ja sokerit, anna kiehua hiljalleen, kunnes vähän sakeampaa, ehkä 15-20 min. Lisää vanilja, jätä jäähtymään. Muruseos: 6 dl vehnäjauhoja 2,5 dl sokeria 2 dl kaurahiutaleita 2 tl leivinjahetta 1 tl soodaa 250 g sulatettua margariinia vaniljaa Tee muruseos: sekoita kaikki kuivat aineet sekaisin ja lisää niihin vatkaimen käydessä sula rasva. Ota seoksesta erilleen n. 1/3 pienempään kippoon, jätä sivuun. Lisää sekoituskulhoon jääneeseen muruseokseen 2 dl piimää, 3 munaa ja maun mukaan vaniljaa, sekoittele tasaiseksi. Levitä pelli

Kun happi loppuu....

Varsin vauhdikas maanantain lääkevuoro. Neljäs työvuoro putkeen, neljäs työvuoro niin, että osastolla on ollut käynnissä homeenpoisto / kuivatus / jokin merkillinen operaatio, mikä pitää sisällään muovitetun huoneen ja kovasti hurisevat imurit... Meillä oli töissä vastaava kuivatus ehkä puolisentoista vuotta sitten. Silloin aloin oireilemaan sillä nimenomaisella käytävällä: silmien kirvelyä, nuhaa, kurkkukipua.... Pyysin ja sain siirron toiseen soluun, mahdollisimman kauas tuosta kuivatuksesta. Selvisin. Nyt jo perjantai-iltana huomasin, että nokka on tukossa ja silmät kirvelee. Olo oli muutenkin jotenkin liian nuutunut siihen nähden, että olin töissä 12-20. Mutta ei kun uutta putkeen. Viikonloppuna jaoin myös tabletit, ja koska kuivatus on lääkehuoneessa, uusi paikka jaolle sijaitsee paikassa, jossa sai parvekkeen oven selälleen. Oli viihtyisää ja raitista. (Moni muu ei tykännyt kun huone oli kuulemma kuin jääkaappi, minusta siellä oli mukavaa.) Mutta eilen maanantaina farmaseu

Mikä syksyssä pännii?

Kuva
Olen syntynyt keväällä. Tämä selittänee jotain angstista, jota koen aina loppuvuodesta. Inhoan syksyä. Suorastaan vihaan sitä. Kalenterista voisi poistaa loka-, marras- ja joulukuun kokonaan. Tänä vuonna tosin ei ole ollut ollenkaan niin miserable (tuo sana on NIIN kuvaava) kuin vuosi sitten, jolloin sade alkoi 5.9. ja jatkui jonnekin kesäkuulle.... Esim. viikonlopun aamulenkit olivat todella kauniita ja ajoittain jopa ajattelin nauttivani niistä. Niin, olihan viikonloppu tosiaan niin kaunis. Mänty, sielunpuuni. **** Eikä yksin sää. On olemassa montakin asiaa, jotka jurppisivat muutenkin, mutta kumuloituu jotenkin syksyyn: syyshelvetinkoneet ja niiden taukoamaton ulina. Siis mitä virkaa sillä on? Puhalletaanko ne lehdet tästäkin kylän keskustasta Tammisaaren rajan yli? Jonkunhan ne käsittääkseni pitää silti haravoida ja kerätä kasaan... Kun muuttaa kirkon viereen ja hautausmaalla kasvaa vaahteraa, tuota ulinaa riittää. (Mainittakoon, että mies, joka tässä talossa a

Lasten suusta

Kuva
Meidän Edu ei kerjää. Siis sanan siinä merkityksessä, että se notkuisi kuolaten pöydän ympärillä kun ihmiset syö. Se toki tekee tiettäväksi, että on olemassa ja ihan tässä lähellä. Ja jos jotain sattuisi putoamaan, tai jonkun yhtäkkiä tekisi mieli ojentaa maistipala pöydän alle, se on paikalla. Mutta se EI kerjää. Se tulee ja laittaa kuonon reidelle, tuijottaa vetoavasti ja heiluttaa häntää. Kun istun juomassa iltateetä (ilman mitään syötävää), tai kun luen keittiön pöydän äärellä. Se painaa päätä reittä vasten vaikka käsi irtoaa ja silittää, rapsuttaa, heiluttaa korvia. Voin hyvin toisella kädellä nostaa leipää suuhun, eikä se reagoi siihen. Tässä päivänä muutamana olin pitkän päivän töissä, lähdin 7 jälkeen ja palasin vähän ennen 21. Koirat nyt riemastuu joka kerta muutenkin kun tulee kotiin, sama se onko ollut pois vartin vai kolme viikkoa. Olin aika räytynyt ja kaadoin itselleni teetä, istuin plaraamaan postia, ja kuono ilmestyi reidelle. Silitin ja lepertelin. Lotta tuli he

Loman loppu

Kuva
Kuluneet 7 päivää oli kyllä pääsääntöisesti erittäin mukavat. Fyysisesti reipasta ja mukavaakin, jos ei oteta lukuun sitä perjantaista reipasta pyllähdystä pitkospuilla, joiden ansiosta koko oikea puoli on jumissa ja käsivarsi ja kankku nähtävästi vaihtavat väriä jossain vaiheessa sinertävämpään suuntaan.... Hei, kamera ei rikkoutunut. Ensimmäinen asia, mistä olin huolissani kun kömmin ylös.... sen jälkeen pohdin sattuiko johonkin. Psyykkisesti. Noh. Ehkä psyyke ei ollut ihan lomafiiliksissä alunperinkään riittävästi. Eniten johtuen aikataulutuksesta: tälle viikolle osui yksi vapaaehtoinen juttu liittyen talon alasajoon ja toinen koulujuttu, minne myös ihan itse halusin mennä. Olen toki stressannut työjutuista, mutta myös käyttänyt aikaa sen pohtimiseen, kannattaisiko Turussa nyt oleva yksiö myydä jollekin toiselle sijoitusta varten ja sijoittaa siitä saatavat rahat kaksioon tai muuhun isompaan. Jos muutto Turkuun jossain vaiheessa tulee, haluan itselleni joka tapauksessa asunnon

Elämme mielenkiintoisia aikoja

Eilen työpaikalla. (Sellainen kesäloma... huomenna työhön liittyvä koulutus.) Pääluottamusmiehet paikalla ja pienimuotoinen tiedotustilaisuus. Ajavat tuota Salon sairaalaa hyvää vauhtia alas ja kukaan ei tiedä mistä itsensä löytää 1.1.2016. "Ketään ei irtisanota."  No joo, itsellä sopimus 31.12.2015 saakka joten eipä tietenkään....  "Kaikkia määräaikaisiakin tullaan jatkossa tarvitsemaan." Niinpä niin. Sijoitupaikka vaan voi olla mitä tahansa... ja todennäköisesti se ei ole Salo. Päätöksiä pitäisi tehdä. Asuntokauppa kiinnostaisi kovastikin. Tiedän, ettei se vaadi kuin yhden ostajan. Käytännössä kuitenkin totuus lienee, että tätäkin kämppää saa myydä vähintään vuoden. Näillä mennään loppuloma. Fiilikset lievästi ristiriitaiset.

Kesälomalla

Kuva
Aika rankkoja viikkoja töissä takana. Psyykkinen ja fyysinen väsymys ihan todellinen. Täydellinen aika viettää viikko kesälomia. Tai no, tässä on pari päivää ensin valvomisvapaita ja sitten muutama kesälomapäivä höystettynä vapaalla viikonlopulla, joten ei niitä arvokkaita päiviä loppujen lopuksi kulu niin kovin montaa. Ehdottomasti yksi parhaista ideoista säästää näitä päiviä syksyyn. Pasi meinasi pitää myös jäljelle jääneen kesälomapäivän, joten suuntasimme aamulla vaihteeksi Teijolle. Pikainen tutustuminen retkikartta.fi -sivuston karttaan ja päätös, että Puolakkajärven ympäri voisi tepsuttaa. Hirmu pitkiä reissuja ei enää voi suunnitella, Mummokoira ei välttämättä jaksa eikä tuo Pikkukoirakaan ole enää mikään teini-ikäinen. Matildan parkista suunta siis eteenpäin. Keli oli mainio puolipilvinen ja kaikki hyvällä tuulella. Teerisaaren laavulle oli lyhyt matka, siellä pikainen pissapysähdys ja vähän maiseman katselua. Vielä ei ollut ihan kahvin aika. Sillä lailla tuo r

TYHY-reissu Tallinnaan, ostoksia

Kuva
Työpaikalta starttasi eilen aamulla bussi kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Meitä oli 17, jotka halusivat päiväksi reissuun. Ilmoittautuneita oli kuulemma alunperin 35, mutta jostain syystä yli puolet perui.... sääli. Oli varsin mukavaa viettää aikaa työkavereiden kanssa välillä puhuen ihan muustakin kuin työstä. Laivalla söimme buffasta aamupalan, jotta jokainen jaksaisi pitkän päivän. Tallink-Siljalla on kyllä ihan toimiva buffa, vaikkei se kyllä sinänsä ole hintansa väärtti (lue: itse en pysty mitenkään syömään 11,50 euron edestä aamulla ensimmäisenä) tai mitenkään ihmeellinen. Mutta onpa mahdollisuus tankata ja toisaalta saa takuu-istumapaikan. Tallinnassa osa porukasta suuntasi Sakun tehtaille tutustumaan oluenpanemisen saloihin, me toiset säntäsimme satamasta ilmaiseen bussiin, joka kuljetti meidät Rocca al Mare-kauppakeskukseen. Päivä meni hömpsötellessä. Itsellä ei ollut tarkoitus kuin katsella, mutta niinhän siinä aina käy, että jotain jää käteen.... Pari työkaveri

Vuorotyöläinen

Vuorotyössä. Tämä ei taida kaikille avautua. Usein tulee kommenttia: siis viikonloppuna töissä? Etkö sä vois toivoa niitä vapaaksi? Voisitko vaihtaa vuoroa jonkun kanssa? Miten sä joudut noin paljon tekemään iltoja ja viikonloppuja? Niin.  Meitä on osastolla n. 70 henkilöä töissä.  Vuoroja vaihdellaan, paljonkin, itse asiassa. Mutta todellakaan en pysty edes kysymään työkavereilta jos ne vaihtais KAIKKI mun vuorot niin, että tekisin pelkkää aamua ja maanantaista perjantaihin. (Totta puhuen en tekisi sitä vaikka pyydettäisiin...) Sitäpaitsi siellä on joku muukin, jolla on oma elämä, ei ne ihan noin vaan niitä vaihda.  Jos/kun joku sairastuu, pomo saattaa soittaa töihin vapaalta tai pyytää tekemään aamuvuoron perään illan jos korvaavaa ei muuten saada. Lomat pyörii läpi vuoden. Ne huikean paljon parjatut 38 päiväää vuodessa noilla konkarihoitajilla ei tarkoita sitä, että ne sais olla vapaalla kesä- ja heinäkuun. Ei, meillä saa max 4 viikon putken kesällä ja loput ripotellaan pitki