Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Jälleen pelkkää listaa. Enni Mustonen: Kukkia Piretille Enni Mustonen: Nostovara Enni Mustonen: Yksinäisten sydänten kerho Jaana Taponen: Lalalandia Liza Marklund: Turvapaikka Alistair McLean: Pelko on aseeni Eeva Nikoskelainen: Keltainen vaara Taavi Soininvaara: Ebola-Helsinki Jo Nesbo: Veitsi Agatha Christie: Viisi pientä possua Agatha Christie: Sininen juna Agatha Christie: Kellot Jarkko Sipilä: Syvälle haudattu Jarkko Sipilä: Uhripeli Leena Lehtolainen: Henkivartija Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura (kesken) Oma havainto: olenpa ehtinyt lukea paljon tässä kuussa. Tosin Enni Mustoset oli yhtenä kirjana, jonka ahmaisin menemään. Jotkut muutkin noista sellaisia "en pysty laskemaan käsistäni ennen loppuratkaisua" joten näillä on menty.

Otsikko on harhaanjohtava sikäli, että tasaisen harmaa lonkerokeli täällä on, mutta henkinen aurinko kyllä paistelee. Ihan tällaisesta ruskasta ei ole enää tietoa. Muutama pakkasyö ja lehdet putoilivat.....  Jotenkin näiden värit on herkulliset auringossa. Jokunen kerta on ehditty vähän sienestämäänkin. Henkilökohtaisesti en pidä mitenkään valtavasti suppilovahveron mausta. Olen ehkä kyllästynyt. Meillä on sitä syöty 15 vuotta ämpärikaupalla.... Mutta kiva sieni siitä, että niitä tulee tasaisen varmasti joka vuosi, ja ne kuivuvat äkkiä. Tänäkin syksynä laitoin isälleni mukaan ison säkillisen kuivattua, kun lähtivät etelän lämpöön talveksi. Siellä on kiva paistaa munakas tai jotain ja maustaa kotimaan herkuilla. Samoin jouluna tekevät sienimuhennuksen "jouluaterialle". Minähän teen vastaavan täällä kanttarelleista.  Hih! Kun siitä keittiöremontista kirjoitin..... No, olipa kerran sunnuntai. Oltiin juuri tuotu ämpärillinen suppiksia kotiin aamulenkiltä,

Minä haluaisin "uuden keittiön". Tai siis. Meillä on tehty keittiöremontti alunperin 1999 kun muutettiin. Silloin laitettiin kaikki. Sittemmin, ehkä 5-8 vuotta sitten piti vaihtaa liesi, ja halusin silloin upotettavan uunin sekä liesitason. Olen näihin hirmu tyytyväinen, mutta muu keittiö on edelleen siltä 90-luvulta ja alkaa olla aika kulahtanut. Lisäksi vuosien varrella olemme ostaneet pari alakaappia (tai siis laatikostoa) lisää, ja niiden etuosien väri on pyökki, vaikka muu keittiö on valkoinen. (Syy tähän on hyvin proosallinen: alkuperäisten kaapien väri ei ole puhdas valkoinen ja täysin saman valkoisen löytäminen oli mahdotonta. Oli helpompi valita suoraan täysin muu väri.) TämäKIN on asia, joka ottaa itseäni silmään, nyt kun annan sen osua silmiin joka kerta. Niinpä niin. Päästä ajatus päähän ja sen poistaminen onkin järjettömän työlästä. Tuo lieden takaseinän laminaattikin lähinnä ärsyttää. Mainitsemattakaan liesituuletinta, jonka ainoa toimiva ominaisu

Instagramissa löytyy mahdoton määrä tosi hienoja kuvia hakusanalla glassball_photography. Minähän tilasin tällaisen pikkupallon Kiinasta, kun halusin kokeilla. Jonkunlaisen telineen se tarvitsisi. Käytin tässä nyt aurinkovarjon jalkaa. Yllättävän vaikeaa se oli. Jos palloa pitää sormien välissä ja toisella kädellä kuvittelee zuumaavansa palloon, ei ainakaan mun kännykän kamera pysty sitä tarkentamaan riittävästi, vaan lopputulema on melkoista tuhrua.  (Mainittakoon, että kun kuvattava juttu on myös levoton ja sekava, tuskin siitä voi odottaa kovin kaksista kuvaa paikallaankaan....) Suurennuslasimaisena se taas toimii hauskasti. Pitänee muistaa sijoittaa niin, ettei aurinko pääse paistamaan siihen ja sytytä koko torppaa.... Onpahan lelu.

Facebookissa kiertää hauska haaste otsikon mukaisesti. Oma listani näyttää tältä: 1/10 Oma hetki työpäivän jälkeen. Kahvia, lukemista (tiistai, ei ollut postia) ja tovi hiljaisuutta. 2/10 Työ. Tykkään työstäni älyttömästi. Mulla on ihan parhaat kollegat hoitajissa ja lääkäreissä, ja työkavereina laikkareissa ja sihteereissä. 3/10 Dinosaurukset. Olen hassu dinosaurus-fani vuosien takaa. 4/10 Mejä. Metsä. On vain yksi harrastus yli muiden. Milloin tahansa viikonloppu metsässä tuhat kertaa mielummin kuin kaljakellunta paljussa. 5/10 Kaneli. Mihin tahansa (lähes) voi lisätä kanelia, eikä mennä vikaan sen kanssa. Harmittaa rutosti, ettei kanelikarkkeja tai purkkaa saa muuta kuin tilaamalla Amazaonista tai eBaystä. 6/10  VPK toiminta Meillä on hulvaton porukka, loistavaa huumoria ja kivaa yhdessä tekemistä. Lisäksi arvostan ylipäänsä vapaaehtoistoimintaa, josta on konkreettista hyötyä. 7/10 Minähän olen into

Jopas on ollut kiireistä ja stressaavaa. Paha kyllä, sitä joutuu katsomaan peiliin kun miettii, kuka se olikaan, joka varasi kalenterin täydeltä tapahtumia. Bono oli ilmoitettu vielä Eckeröön Ahvenanmaalle näyttelyyn tälle syksylle. Viimeinen puserrus ja sitten talven yli taukoa. Bonon sisko Kira omistajineen lähti mukaan. Me olemme Mariannen kanssa olleet toistemme suurimpia yllyttäjiä tässä näyttelytouhussa, ja he ovat olleet mukana joka kerta, kun Bono on kehässä menestynyt. Ihanaa, että on ihminen, joka tsemppaa ja kannustaa!!! Tytöt ajoivat meille Espoosta perjantaina, koska lauantaina oli aikainen lähtö Turusta Amorellalla kohti Maarianhaminaa. Kira oli hiljattain aloittanut juoksuaikansa ja itse asiassa astutettu juuri viikkoa aiemmin. Valitettavasti se haisi Bonon nenään edelleen erittäin houkuttelevalle, ja Bono kyllä käyttäytyi melko mahdottomasti härkkiessään siskoaan aivan taukoamatta.... Mun pieni urhea matkustaja yksin suuren laivan kannella. Täytyy

Listaa itselleni muistiksi. Max Seeck: Uskollinen lukija Agatha Christie: Hercule Poirot ja salainen kaava Tuija Lehtinen: Kuollut jättää jäljen Jaana Lehtiö: Joka viisautta rakastaa Roope Lipasti: Jälkikasvukausi Simona Ahrnstedt: Vain yksi salaisuus Enni Mustonen: Maitotyttö Enni Mustonen: Saako olla muuta? Enni Mustonen: Hukkakaura