Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Todellinen paluu arkeen. On ollut erinomaisen hauska nähdä, miten koirat riemastuivat kun palattiin kotiin . Niille oikein syttyi lamppu päähän, että "ai me asutaan sittenkin vielä täällä". Onhan se vähän eri kun voi laskea irti pihalle eikä jokaista pientä pissatuslenkkiä tarvi tehdä remmissä. Ensimmäiset päivät, eli viikonloppu käveltiin huolella vähän meidän vakireittejä vuorotellen, ja saivat nuuskia kunnolla yli viikon takaista postia. Kyllä oli hännät tötteröllä ja nenät maassa. Koska mies aloitti työvuoronsa iltavuoroista, minulle kaatui tietenkin alkuviikon Ipanan-kuskausvuorot . Mama's Taxi siis ajeli. Harmi kyllä nyt on iltaisin niin varhain jo pimeää, ettei tuonne ole kivaa enää mennä koirien kanssa. Metsä kun on itselle vieras eikä siellä ole mitään selkeää reittiä, en halua lähteä otsavalon kanssa eksyilemään pahimmassa tapauksessa jonkun pihalle... Niinpä koirat sai lenkkinsä reippaasti ajoissa ja sitten joutuivat vaan odottamaan. Koska lai

Maan ykkösmedia vaiko johtava päälehti  (kyseenalaistan todella molemmat nimikkeet) julkaisi jutun taannoin Suomalaisesta työpukeutuisesta. Sattui osumaan vapaapäiväksi tuon lehden vuoro, joten luin ajan ja hartauden kanssa. Vedin sitten niin mojovan kupillisen poroja nokkaani tuon luettuani, että oli hyvin liki, etten perunut koko lehden tilausta.  Sissus saakeli, mitä skeidaa voidaan julkaista!!! Tällaiset toimittajat ovat kirjoittaneet kirjan bisnespukeutumisesta ja oman teesinsä mukaan sitten mollasivat yleisesti pukeutumisen aasta ööhön. Sanottakoon, että koska jutun alkuun mainitaan, että kirjoittajana on toimittaja, odotan kirjoitukselta myös jonkunlaista kriittistä silmää, koska Hesari nyt jokatapauksessa ON jonkunlainen valtakunnan päämedia paperilehden saralla. Referoin lyhyesti, joten juttua ei ole pakko linkistä avata: NOH! Paitsi että naispuolisella kirjailijalla on kuvassa ah-niin-tyylikäs-ja-ajaton-pikkumusta *roll*, hänellä vaikutti jutun perusteella ole

Kuten jossain kohtaa mainitsin, talo ei olekaan enää kaupan . Sen sijaan koetamme taklata tiettyjä asumismukavuutta heikentäviä juttuja itse. Emme lähde muuttolinnun lailla muualle.....  (edes korttelin päähän!) Vähän jäi kaivertamaan pari sellaista asuntoa, joita olisin halunnut katsomaan siinä mielessä, että niiden pohjakuvat antoivat ymmärtää, että niistä olisi voinut jotain tehdä. Mutta jos kysyttäessä ottavat pois myynnistä, ei kai siinä sitten mitään.... Niitä juttuja, joita tässä on pähkäilty: 1. Pihan hoito Kuulkaas, sitä jengi käyttää kotisiivoojaakin. Miksen muka voisi satunnaisesti käyttää ns. kotitalkkaria hoitamaan tuota riivatun nurmikonleikkuuta, ettei siitä tulisi stressi? Se kun ON iso juttu kesäisin. Ei ole kiva olla viikkoa tai edes viikonloppua pois ja löytää kotiintullessa jumalaton työmaa... Kotitalkkari kävi jo sen verran, että saatiin klapikoneella pätkittyä ja halottua nuo puut. Ne olisi muuten jääneet. Kotitalousvähennettävä lasku, nopea j

Pahoittelut, tämä ei ole mitenkään "arkista", mutta loma on loma on loma. Tälle viikolle on vaikea keksiä muutakaan. Tosin meidän loma ei nyt paljon sikäli arjesta eroa, että lenkkimaastot on uudet, muuten on tehty sitä mitä nyt ehkä muutenkin vapaalla. Lomaa on kuitenkin kovasti lomailtu. Varsinkin henkisellä puolella olen ollut niin pois töistä, että IHANAA! Tämä oli ehkä paras idea pitkään aikaan. Kiitos vaan Tehy!! Eritoten viehätti se, että meillä oli asunnossa valmis keittiö kaikkine tarvikkeineen (myös pesuaineet kuuluu hintaan), joten paikallisesta kaupasta haki evästä aamuiksi ja illoiksi, ja sitten syötiin mitä syötiin päivällä. Itse asiassa mm. Finduksen valmisateriat sai melko suuren suosion, muutama ihan erinomainen löytyi. Tällä lomalla en viettänyt aikaani keittiössä. Tai, keittelin kyllä teetä ja kahvia koko ajan. Voi mitä betoni"porsaita" On ulkoiltu. Tiistaina "löydettiin" tuo paikallinen seikkailupuisto. Ja voihan jee..

Googlen Maps -sovellus kertoi kotoa lähtiessä, että matkaan menisi 4 tuntia ja vartti. Koska lukiolaisen perjantaikin on pitkä, ei päästy lähtemään mitenkään hyvissä ajoin . Porvoon kohdalla moottoritiellä. Vanhana Porvoolaisena pidin tätä sateenkaarta onnentuojana. Sen toinen säde osui suunnilleen vanhaan kotiin. ♥ Ja tietenkin olin hyvin toiveikkaana siitä, että jotenkin päätyisimme perille ajoissa, suunnitellut matkan varrelle vielä yhden ylimääräisen lenkin.... onneksi sentään vasta 15 km ennen kohdetta. Mutta onneksi oltiin ostettu kassillinen ruokaa jo kotoa, ettei tarvinnut enää lähteä kauppaan siinä hässäkässä. Perille kuitenkin päästiin. Koirat oli siinä vaiheessa jo hyvin nälkäisiä ja levottomia, satoi ja oli pilkkopimeää. Majoitus oli todella hyvä!! Huoneisto oli jopa parempi kuin odotettiin! (Kuvan ottohetkellä ihmiset on ehtineet syödä rahkaa purkillisen suurimpaan nälkään,  koirat omat eväänsä ja lisäksi pilkkoneet rahkapurkit pitkin....) Yö o

Tästä viikosta piti tulla entistenlainen: työtä, työtä ja työtä. Sen sijaan menin maanantaina normaalisti töihin ja päädyin sieltä iltapäivän alkajaisiksi työterveyteen, koska jälleen kerran sisäilma sai röörit tukkoon ja hengenahdistuksen sen verran suureksi, etten pystynyt töissä olemaan. Minähän vietin pari vuotta sitten syksyllä useamman viikon kotona tuulettamassa. Silloin oli kosteusvaurio, jota kuivattiin liian suurella paineella, jolloin puhallus työnsi kaikki itiöt sisäilmaan. Nyt meillä on sairaalassa uusi katto (ulkopuolelta) ja miehet edelleen remontoimassa välikattoa sisäpuolelta, joten ovat avanneet sen reilun metrin korkuisen välitilan. Jokainen voi kuvitella pölyn yms määrän mikä sinne on kertynyt kun talo on rakennettu 80-luvulla......  ja mielessä kieltämättä kävi, että se pari vuotta sitten pöhötetty kuivatusilmakin sieltä pöllysi nyt huoneilmaan. Tiistainen keikka lääkärillä antoi loppuviikon sairaslomaa (odotetusti) ja töissä pomo suhtautui asiaan hyvin

Luin melko pysäyttävän kirjoituksen aiheesta ja allekirjoitan sen täysin. Suosittelen avaamaan linkin. Tuon kirjoittaja on paljon parempi näppäimillään kuin allekirjoittanut edes parhaimpana päivänään. Eli siskot ja matka jolle kukaan ei halunnut .  Nythän jälleen vouhotetaan pitkin mediaa noista pinkeistä päivistä, sydämistä ja muista lässyttävistä teemoista, joilla muka tuodaan syöpätietoisuutta kehiin. Scheissea, sanon minä. Tuskin nuo sydämillä profiilikuvansa ympyröineet tai ihmeellisiä "lojun kylvyssä vaatteet päällä" statuksia jakaneet edes loppujen lopuksi käsittävät mistä on kyse - saati, että panostaisivat rahaa tuohon asiaan. Kyllä, olen Epäilevä Tuomas hamaan tappiin asti. Uskon ihmisistä aina ensin pahaa. No ei kait. Olen vain kyyninen ja skeptinen. Ja ärsyyntynyt tästä jokavuotisesta tavasta. Itselleni jopa joku Duudsonien suunnittelema Roosa-nauha edustaa sitä, että ensin pitää syytää rahaa jonkun tavaran tekemiseen ja sitten vasta saada ihmiset l