Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2016.

Paskin haaste: syyskuu

Kuva
Myönnän, että kuukautena syyskuu on ollut melko mukava. Ainahan sitä sheibaa on, ja totta puhuen piti oikein miettimällä miettiä mikä kunnolla jurppisi....  (Parempi näin! Ihmisen elämässä pitää asiat olla oikeasti hyvin, kun haasteen "ongelmat" on tätä luokkaa...) - Koirapojan jalkariesa on toki tässä kuussa eniten harmia aiheuttanut juttu!!  EI KIVA! Mainittakoon kuitenkin, että säännöllinen särkylääke ja laserhoito on tehonnut. Se on hyväntuulinen, jaksaa lenkit eikä merkittävästi enää kävele klenkuttaen. Tosin lenkit on melko lyhyitä ja rauhallisia, ja olen vältellyt aktiivisesti kävelyttämästä niitä asfaltilla.  MUTTA, samalla voin sen verran kehua, että ollaan pystytty tekemään useampia pikkulenkkejä päivässä eikä se silti iltaisin onnu. Eli toipumista tapahtuu. JEE! Laser-hoitoja on nyt otettu viisi, ja kunto kohenee kerta kerralta. Aivan loistavaa! Kolmannen jälkeen (maanantaina) se jo huiskutti häntäänsä aivan innoissaan hoidon päätteeksi, ja totta puhuen mene

Rouva Hulda Huoleton ostoksilla

Kuva
Kaikki kiva loppuu aikanaan. Niin myös tämä "loma". Viikko alkoi varhain. Maanantaina kello soitti kuudelta. 4 kilsan lenkki ja suoraan sieltä lääkärille, jossa huiskuvahäntäiselle poikakoiralle kahden minuutin laserhoito.  Arvatkaa miten typerältä tuntuu käyttää 25 min suuntaansa tuon kahden minuutin takia, puhumattakaan 50 kilsan ajelusta eestaas. No, se on sen väärtti, koska meillä todellakin häntä huiskuttelee ja silmät on kirkkaat. Kuvassa vähän vakavana, mutta oikeassa elämässä oikein virkeä. Lämmityskautta käynnistelen. Kyllä takkatuli on vaan niin kiva. Tosin tuo varaava on hivenen ongelmallinen, jokavuotinen juttu. Koska sitä pitäisi alkuun lämmittää tosi varovasti mutta joka päivä . Se tarkoittaa sitä, että piippu lämpenee rauhallisesti, ei halkea, ja myöhemmin on turvallista lämmittää kunnolla.   MUTTA samanaikaisesti nyt on ollut muutamia niin lämpimiä öitä ja päiviä, että pienikin lämmittäminen tekee vaan kämpästä tosi kuuman..... 

Viikonloppu vapaaehtois/talkoohommissa

Kuva
Kuulun paikallisen VPK:n naisosastoon. Hauska harrastus, joka hyväksyy (ainakin toistaiseksi) sen, että käyn töissä säännöllisesti enkä näin ollen ole mitenkään aina käytettävissä. Olin sopinut jo monta viikkoa sitten, että voisin mennä tekemään ruokaa, kun meidän VPK:lla järjestettiin koulutus. (Tiesinhän/luulinhan olevani lomalla koko kaksi viikkoa...) Niinpä lauantaiaamuna kello soitti jälleen heti kuudelta. Koirat pikaisesti lenkille, aamuteet ja matkaan jo ennen kasia. Palokunnalla sämpylöitä ja kahvia aamutarjoiluun, sitten lounaan veivaus kun koulutus oli jo seinän takana menossa. Jauhelihakastiketta ja perunoita, simppeliä ja hyvää kotiruokaa. Harvoin on yhtä paljon satanut kiitosta moisilta nuorilta miehiltä!  =D    Ei huono!! Päiväkahviksi tuli jo uudet tekijät ja me pääsimme lähtemään kotia kohti, mukana rasiassa ruokaa ja paljon hyvää mieltä. (Mikä siinä on, että kun sopii etukäteen jotain, ainakin itsellä käy niin, että juuri silloin kun sitten pitäisi suorittaa,

Koiran murheita

Kuva
Pieni pönttöpääni ♥. Isopieni Pappakoira, mun Pikkukoira. Nuorena saatu vamma oikeassa lavassa (koko lapalihaksen repeämä kahtia), joka ei näin vanhemmiten enää paranekaan, kun ottaa nopeita eri suuntiin repiviä spurtteja ensin sinne, sitten tänne.... Olisiko ollut vuosi sitten syksyllä se hyppäsi alas isolta kiveltä, josta oli tullut meidän vakkarilenkillä paikka, jossa syödään karkkia. Heitin Mummokoiralle karkkia mustikanvarpujen joukkoon haisteltavaksi, ja Pappakoira loikki aina kivelle, jolla halusi niitä etsiä. No, laskeutui jotenkin huonosti ja klenkutti jalkaansa, sitä samaa vanhaa vammajalkaa. Se kuitenkin toipui parin päivän levolla. Sitten tuli peura, tai kissa, tai pupu.... läpi talven aina jotain minkä perään piti lähteä sata lasissa.... ja aina reissuilta palasi osin kolmijalkainen poikakoira. Lainasin jo naapurista laseria, jolla saatiin lihakset toipumaan, aina seurasi tiukka kuuri remmilenkkiä ja alakuloisia korvia.... Ja jälleen sama juttu: type

Töissä kilpailijalla.... ja Nuku ulkona -haaste

Kuva
Silloin kun aloitin tuossa nykyisessä työpaikassa, pyysin samantien erillisen luvan käydä kilpailijalla keikkailemassa. (Meidän alalla vaaditaan sivutoimilupa.) En ole oikeastaan pystynyt käytännön syistä tekemään kuin ihan yksittäisiä päiviä näiden neljän vuoden aikana: kaikkia vapaapäiviä kun ei vaan halua uhrata työntekoon vaan sitä vapaatakin tarvitsee. Eikä tietenkään aina ole edes tarjolla töitä juuri silloin kun itselle parhaiten sopisi. Silloin kun päällä oli vielä valkoiset....  Hiusten pituudesta/lyhyydestä päätellen joskus tammi-helmikuussa 2016 Nyt kun tiesin jääväni pidemmille vapaille, päätin jo ajoissa, että ilmoitan käytettävissä-olostani ja laitoin sähköpostin kilpailijan hallinnolliselle osastonhoitajalle, jonka tunnen vanhastaan. (Entinen oma esimieheni....) Hän ilmoitti iloisena, että voinen odottaa soittoa vaikkei heti olekaan antaa vuoroja. No, pari päivää sitten soi puhelin ja kilpailija sitten kyselee tulisinko. Minähän lupasin. Syy tähän on rehellises

Hyvä Äiti -päivä / Virkavapaalla (eikun työlomalla)

Kuva
Lupaan, että tämä on viimeinen kirjoitus hetkeen liittyen syömiseen!!!  =D Syön yleensä töissä lounaaksi tai päivälliseksi salaattia. Näin olen tehnyt koko aikuisikäni. Kun ensimmäisessä työpaikassa tarjottiin lounassetelit, monesti säästin ne ja käytiin viikonloppuna syömässä ulkona, ja söin eväitä työpaikalla. Kokemuksesta tiedän, että raskas ateria vie mehut loppuvuorosta, joten on helpompi vain syödä jotain kevyttä. Lisäksi tykkään salaateista, jotka voivat olla pelkkää rehua tai sitten kohtuullisen tuhteja kanapaloineen ja nachoineen.... Luultavasti olen myös ainoa, jolle käy näin, että näen töissä potilaiden ruuat ja niistä tulee mieliteko tai ajatus, jota lähden toteuttamaan. Eikä tätä ole tapahtunut vain kerran tai kahdesti vaan usein.... viimeksi siis viime viikolla. Potilaslounaana oli jauhelihapihvit ja perunasuikaleita kermassa tai muussa kastikkeessa (sairaalan ollessa kyseessä se oli varmaankin lihalientä). Ja se tuoksui hyvältä. En tiedä teistä muista, mutta m

Hyvinvointia, fitnessiä, terveyttä

Kuva
Liippaa edellistä juttua nyt vähän toisesta näkökulmasta. Olen jo jonkun aikaa pohtinut otsikossa lueteltuja juttuja yhdessä ja erikseen. Lähinnä siitä vinkkelistä, että tiedän pari melko aktiivista fitness-kisaajaa, joilla tuntuu koko ajan olevan päällä jonkunlainen treeni/dieetti/kausi ja siihen liittyviä juttuja. Treenaamisen ymmärrän, punttisalilta saa hyvän endorfiiniryöpyn (kun sinne saa itsensä raahatuksi....) ja fiilis on reipas ja hyvä sen jälkeenkin. Dieetti taas. No, kokeilin itse sitä jonkun muun tekemää dieettiä joitain vuosia sitten yhden kymmenkunta viikkoa ja punnitsin ruokani, ja totuus on, että ei ole mun laji leipää se. Ensinnäkään en pysty tässä ammatissa syömään kelloon tuijottaen , saati kiskomaan jotain välipalapirtelöitä huiviin aterioiden välissä. Se on siinä ja tässä aika ajoin ehtiikö pissalle työpäivän aikana.... ja joo, olen nopea työssäni ja silti joskus on sellainen määrä hommaa ettei ehdi. Toisekseen se oli puuduttavaa . Samaa sapuskaa viiko

Harrastuksena laihdutus?

Kuva
Jo 2014 myönsin , etten voi ihan vakavalla naamalla väittää kärsiväni mitenkään huomattavasta ylipainosta. Mutta se ei samalla tarkoita sitäkään, ettei mitään ylimääräistä olisi. Olen mallia lyhyt ja paksu. Paljon tissiä, persettä ja vyötäröä. Lupaavasti omenalihavuus.... Inhoan itsestäni otettuja (kokovartalo)kuvia enkä tajua mikä hinku miehellä on ottaa kuvia jossain Thaimaassa kun kävelen merestä kohti. Hyi yök!!! Delete sellaisille!! Jenkkivuoden aikana (1987-88) pulskistuin niin paljon, että kun vanhempani tulivat toukokuussa moikkaamaan, isän ensimmäiset sanat oli "herranjee kun sä olet lihonut". Ja kyllä, silloin kyse oli hiilariturvotuksesta, mikä oli yhtä pullavaa höttöä pitkin kroppaa. Naamakin oli kuin aurinko, yhtä pyöreä.... (Jos en väärin muista, en luultavasti ole painanut yhdenkään raskauden aikana niin paljon kuin silloin kotiutuessani.) Se, mikä tuossa turvotuksessa oli metkaa, on se, että se hupeni itsekseen kun palasin Eurooppaan ja söin taas

Vapaalla

Kuva
Nyt siis ne kauan kaivatut vapaat. Ihan sama, että palkattomana. Olen varmasti vapaani ansainnut. (Ja haha, jääpähän lomapäiviä tuhlattavaksi jos sopimuksia taas tulee. Jos ei, maksavat ne kuitenkin ulos.) Viime töikseni vetelin 13 tuntia humppaa samoilla jaloilla (ja silmillä) ja olo on räytynyt. MUTTA, huomenna voin vetää vaikka kolmet päiväunet ja juuri kerroin Pikkukoiralle, että tulevan viikon aikana otetaan sitten useampi kymmenen kilsaa targetiksi, joten tassut kuntoon.....  Edu kun on aina niin älykkään näköinen, tässä se on ihan älykkäämmillään...  (Saa nauraa!) Kuivattelee siis kylkeään laiturin penkkiin. Asia, joka harvalle tulee mieleen. Moni käyttää pyyhettä. Muutamia lempireittejä...  Pieni ja niin myrkyllinen Tässä verkossa on isäntä paikalla....  yhhhh Seuralaiset auringossa Zilga teki taas hyvän sadon. Keräsin osin raakana, jotta hyytelö soseutuisi.... Peanut butter & grape jelly paahtoleiväll