Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2014.

Urheiluelämää

Olen nyt kesäkuun aikana koettanut muistaa laittaa puhelimesta trackerin päälle joka kerta kun lähden lenkille. Tarkoitus ollut ihan vaan kuriositeettina seurata paljonko tulee lenkitettyä kuukauden aikana. Pari edellistä kesää pidin jo askelmittaria joka päivä töissä, ja siellä askeleita tulee, solusta ja roolista riippuen, 2-3km normaalin päivän aikana. Tähän mennessä kesäkuussa olen kerännyt reilu 120 kilsaa tepastelua mittariin. Viikko vielä aikaa, sen aikana oletettavasti tulee vielä muutama kilsa, keskimäärin kait 5-6 päivässä. Riippuu vähän siitä, minne suuntaan koirat lenkille haluavat lähteä.  =) Täysin vapaita päiviä on ollut joitain. Toisaalta on ollut päiviä, jolloin lenkkejä on tehty kaksi, molemmat suhteellisen pitkiä. Mielenkiintoista statistiikkaa kaiken kaikkiaan. Tykkään tuosta Endomondo-ohjelmasta.

Juhannus sairaalanmäellä

Olen yleensä se, joka tarjoutuu olemaan juhlapyhät töissä. En sinänsä välitä vietänkö juhannusta keskiviikkona vai perjantaina ja tiedän, että on työkavereita, joille perjantaivapaa on suuri onni. Toisaalta, inhoan pääsääntöisesti näitä "pakko-kalenteri-juhlia" kuten olen ennenkin tuonut ilmi.... joten tänäkin vuonna tarjouduin tekemään pyhät töitä. Enkä ensimmäistä kertaa. 2013 taisin valvoa juhannuksen. Ainakin yhden juhannuksen olen valvonut Perniön TK:ssa. Muistan sen siksi, että istuimme kollegan kanssa parvekkeella aamulla, kuuntelimme linnunlaulua ja katsoimme mahtavasti paistavaa aurinkoa ja kello oli jotakuinkin neljä aamulla...  ♥ Suomen yötön yö ♥ Olin tosiaan eilen iltavuorossa, ja koska en tee ergonomista työvuorolistaa, tänään sitten aamuvuoro siihen perään. (Ergonomisesta muutama sana loppuun...) Päivällisen aikaan kiersin huoneissa ja yhden potilaan omainen oli syöttämässä siinä. Jäin hetkeksi höpöttämään niitänäitä, kiire kun ei ollut (poikkeuksellisest

Sairaanhoitaja tässä hei....

Niin paljon kuin tykkäsinkin tuosta ensiavun työstä (ja ajoittain kaipaan sinne kovastikin, en vähiten sen mahtavan henkilökunnan takia....), jollain tavoin olen tyytyväinen tähän "tavalliseen vuodeosastotyöhön". Oli kesä tai mikä hyvänsä, jengi kuitenkin sairastaa koko ajan. Sitä todistaa jo sekin, että meillä on osasto jälleen kaikki ylipaikatkin täynnä ja muilla osastoilla meille kuuluvia potilaita. Yksi tuttu oli hiljattain saanut jostain kunnon kesäflunssan, joka ei tahtonut talttua millään. No, hän sitten lopulta hakeutui päivystykseen, ikävä kyllä juuri yhtenä kiireisimmistä päivistä/illoista...  ja palautteen asiasta sai lukea hänen 675 lähintä kaveriaan. Asiahan ei mulle kuulu vähääkään, mutta noin periaatteessa jurppi lukea tekstiä, jossa oli räikeitä asiavirheitä ja niitä stereotyyppisiä väitteitä, joille ei todellisuuspohjaa löydy yhdestäkään Suomalaisesta terveydenhuollosta (hoitajat istuu kahvilla, lääkärit nukkuu....) Asiahan on niin, että olen itsekin ol

Puutarhurointia

Kuva
Pahuksen varikset. Tai luulen ainakin, että linnut on käyneet nyppimässä mun avomaan kurkut ylös.... nyt on kaksi tainta jo jouduttu vaihtamaan. Yksi jäljellä, ja sille pitää rakentaa "mökki" harsosta tai jostain jos linnut kerran kylpevät siinä mullassa, tai käyvät huvin vuoksi niitä nyppimässä.... (Miksei viime vuonna ollut kertaakaan mitään tällaista? Eihän tähän osannut varautua. Ainoa nyppijä oli Karo, joka söi mun kurkut....) Rodo kukkii tänä vuonna mahtavasti. Totta puhuen molemmat, toinenhan on nyt kolmatta kesää, mistä olen kovin onnellinen. Aikanaan istutettiin kaksi, mutta niistä toinen ei selvinnyt edes talven yli. Viime vuonna lannoitin molempia, samoin olen tänä keväänä/alkukesästä kantanut niille ylimääräistä vettä, kun ihan joka viikko ei ole satanut. Liekö sillä vaikutusta vai onko kyse vaan siitä, että tänä vuonna jostain syystä kaikkialla tuntuu olevan hyvä rodojen kukkavuosi. Pienemmän eteen istutin niitä puutarhamessuilta ostettuja sinivuokk

Kavereita ja "kavereita"

Eipä siinä kummoistakaan näköjään tarvita, kun pystyy punnitsemaan ihan yhdellä kädellä ne kaverit, joita oikeasti kiinnostaa ja toisaalta ne, joiden kielet kyllä paukkuu ja jotka niin kovasti ovat "hengessä mukana" ja selän takana tulee puukkoa niin että lapaluita kirvelee. Voi olla, että viimeviikkoinen episodi avasi silmiä osin vähän ikävästikin. Toisaalta mulle kyllä valkeni missä on olkapää johon nojata ja johon luottaa. Arvostelua tulee toki joka puolelta, ei herranjestas sentään suoraan mulle, mutta mutkan kautta... kuka sitä nyt omaisi niin paljon munaa, että soittaisi tai edes kirjoittaisi itse. Ei kai tällaisena somen aikana kuulu olla muuta kuin positiivinen....  *puistatus*

Suomen Vahvin

Suomen Vahvin mies/nainen -kisa järjestettiin jälleen Perniössä. Palokuntanaiset hoitivat kanttiinin, joten hääräsin siellä mukana pari päivää. Sää suosi meitä sikäli, että ihmisiä oli liikkeellä kivasti ja aika ajoin saatiin jopa soppajonoon melkoisesti mittaa, samoin kahvia ja pullaa meni tyylikkäästi suuria määriä. Toivon ja oletan, että päästiin hyvin voitolle ja tienattiin taas vähän tuloja ensi vuoden suurta juhlaa varten. (Kieltämättä naureskelin itsekseni, että kyllä ihminen on sellainen, että kun lehdessä kirjoitetaan jossain jaettavan jotain ilmaiseksi, sinne tullaan vaikka pitkienkin matkojen takaa... niinkuin nyt vaikka sen ilmaisen hernekeiton perässä....) Naisporukka on rentoa. Siinä sakissa saa olla oma itsensä ja tehdä mukana mitä osaa ja pystyy. EVYtkin tietenkin päivystivät paikalla ja pojat kävivätkin kysymässä lauantaina tulenko paikalle jos jotain sattuu. (Tietenkin olisin mennyt...) Sen verran itse kisaa pääsi seuraamaan, että voi vaan todeta siinä jälleen ole

Kaksi vanhaa puuta

Kuva
Meillä on muutama ns. oma lenkki. Osa kulkee täysin pitkin metsiä ja niiden polkuja, osa jotain tiettyjä merkittyjä polkuja pitkin, osa on nimetty itse uudelleen, mikä mistäkin syystä. Viime talvena kävelin paljon yhtä tiettyä, sittemmin tuttilenkiksi nimettyä reittiä. Nimi johtaa siitä, että lenkkipolun varrelle on hylätty ja puuhun nostettu kaksi tuttia. Syy tuntematon, mutta mielikuvitukselle jää kivasti tilaa. Samaisen lenkin varrella on eräs huikea paikka, jota nimitän omaksi takapihakseni. Se on kallio, jonka laella on hyvät näkymät. Siinä on paikka, josta ostaisin itselleni tontin ison lottovoiton jälkeen. Tietyssä kohtaa on selvästi paikka tynnyrisaunalle, siellä on muutama kelottunut runko valmiina istuinpuiksi. Mahtava paikka, sielu lepää kun pysähtyy kallionpäällä hengähtämään. Siinä on myös pari kaunista vanhaa käkkärämäntyä. Töissä oli puhe puista ja eiköhän joku löytänyt jonkun testinkin, missä piti selvittää tyhmiin kysymyksiin vastaamalla "mikä puu olet"

***kele *** tana ***ttu

Voisin vaikka itkeä raivosta. Kuinka monta kertaa vielä sallin tuon ****tin pikkurakin purra jotakuta ennen kuin kiikutan sen sille viimeiselle piikille?? Vai ripustanko suoraan kyltin porttiin: tervetuloa lapset, meillä saat hampaasta. Onhan se omiakin näykkäissyt, Ronjaa melko hyvinkin. Mutta että meillä on pihassa vieraita lapsia, jotka ensin heittävät palloa sen kanssa, ja sitten leikkivät omiaan. Ja vasta kun ovat lähdössä, eräs idiootti käy kiinni. Haluan uskoa, että se ei raatelisi jos väliin ei mentäisi.... haluaisin.... Mikä saakelin reviirinsuojeluvaisto sille lyö päälle? **** Nyt on koiraa kirjaimellisesti potkittu niin, että oli maassa kyljellään. Soittakaa saakeli Leyserille (taas!) **** Yön yli valvottuani.... Kun puoli yötä henkisesti vei tuota rakasta luppakorvaa piikille ja pohti miten asian esittäisi edes lääkärille saati perheelle.... päätin, että piikin sijaan hankin kuonokopan. Näen jo mielessäni miten me kuljetaan jossain ja joku meidän iki-ihanist

Vain isoja lapsia

Kuva
Nuorimmaisen ala-aste on vihdoin loppu, kokonaan. Tyttö taisi ottaa luokkansa parhaan todistuksen, ainakin päätellen siitä, että sai luokkansa stipendin, jonka kokoa en pysty käsittämään (200 eur). Ja olihan tuo todella hieno paperi, keskiarvo lähes 9. Todella tyytyväinen ja onnellinen seiska-luokkalainen on siis kesälomansa ansainnut. Kutosten vanhemmat kutsuttiin perinteisesti kevätjuhlaan. Kovin sääli, että koulun juhlasali on niin pieni, että täyttyy jo koululaista, me vanhemmat olimme lähes sylikkäin salin takaosassa. (Aikanaan kun Joonaksen vastaava tilaisuus oli, muistan, että istumapaikkoja oli enemmän, mutta nyt koulussa on lapsiakin lähes 50 enemmän.) Tällä kertaa Suvivirsi ei saanut minua kyyneliin, vieressä istuva äiti kyllä pyyhki silmiään.  =) Muuten tilaisuus oli kiva: reipas, vauhdikas ja myös juhlava. Tytöt oli ehdottomasti kauniita, saatiin pari kivaa kuvaa "meidän viisikosta", nuo parhaat kaverukset, heppahöperöt tytöt ovat olleet yhdessä jo monta vu