Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2017.

Wappurauhaa

Kuva
Tänä vuonna vappu osui viikonloppuun. Eipä silti, koska se ei kuulu niihin juhliin, joita välttämättä juhlimme, eipä sillä sitten ollut mitään väliä. Taisin taannoin vähän satsatakin ajatukseen, ja laitoin ilmapalloja ja serpentiiniä. (Tarkistin, ja viime vuonna on ollut tosi kaunista ja meillä on tehty vaikka mitä pihajuttuja...) Tänä vuonna toukokuu läheni niin salavihkaa, että oikeastaan tajusin vasta loppuviikolla sen olevan tässä kulman takana - enkä viitsinyt, ehtinyt tai enää halunnut nähdä kovin paljon vaivaa. Munkkeja paistoin. Rasvankäry oli mahtava taas kerran. Pidin läpivetoa kämpässä ja palelin. Onneksi oli lämmin päivä. Sorruin sen laatuiseen tyhmyyteen, että sokeroin niitä kulhoon valmiiksi, kun odottelin teiniä koulusta kotiin, ja miten ollakaan, oma käsi kävi vähän väliä kulhossa ja pupelsin munkkeja menemään. Äh ja röyh , miten oli lähes huono olo paistamisen päätteeksi. Ahne porsas! Puolustuksena, että teen tosi pikkuruisia munkkeja, eli ne on py

Arkihaaste 17/52

Kuva
Miten teen arjestani juhlaa?? No, keittämällä kahvit, tietenkin. Ostin joitain vuosia sitten Bodumin pienen kahvimyllyn, ja nykyään kun haluan oikein hemmotella itseäni, jauhan pavuista porot ja keittelen oikein tehosumpit. Tilasin pitkään, ja vieläkin satunnaisesti, hyviä papuja Cremalta, mutta ihan ruokakaupasta saa peruskahvipapuja melko edullisesti (siis Pressaa ja Juhla Mokkaa). Koska juon kahvia kuitenkin oikeastaan vain sen kupillisen kaksi päivässä (kotona), ei tämä tule merkittävästi kalliimmaksi kuin tavallisten kahvinporojen ostaminen. Nyt viimeksi "löysin" S-kaupasta Arvid Nordqvistin luomupapuja , pussi on musta ja siinä on jos vaikka kuinka paljon tekstiä. Jotain REKO-tekstiäkin oli, en ymmärtänyt mitä se tarkoitti (siinä yhteydessä).  (Ah, google kertoikin enemmän, linkissä tietoja jos kiinnostaa.) Joka tapauksessa oikein erinomaisen hyvää kahvia. Suosittelen! Tänään kutsuin isäni avokkeineen pikaiselle kahville ja maistamaan vapun munkit, joita pai

Suomen kaksi vuodenaikaa: räntä ja loska, Bonon seikkailut

Kuva
Tulipa totta tosiaan SE aamu. (Tiistai 25.4.2017) Nousin puoli seiskalta ja päästin koirat ulos. (Koska mies nukkui vielä, en nostanut makkarista verhoa, enkä siis kyennyt valmistautumaan tähän mitenkään....) Tyrmistys ulko-ovella oli melkoinen. Sissus saakeli: antakaa ny vähän armoa!! Se on huhtikuun loppu, vappu tällä viikolla, ja meillä tulee 15 cm loskapaskaa taivaalta..... Kesärenkailla oli suht mielenkiintoista mennä töihin. Bono sen sijaan loikki kuin aropupu pitkin pihaa ja pyöriskeli ihastuksissaan lumessa. On se kiva, että edes yksi perheenjäsen riemastui tästä(kin) sään vaihtelusta ja siitä, että ainakin Varsinais-Suomessa on näköjään kaikki neljä vuodenaikaa kahden tunnin sisällä. Iltapäivällä oli nimittäin todella hurjan kaunista, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli kevät parhaimmillaan. **** Bonosta puheenollen: arvatkaa kenen pentu meni ja löysi 15 kilon ruokapussin yksin kotona ollessaan.... Kyllä! Sain töihin viestin, et

Arkihaaste 16/52

Kuva
Me pakastetaan tosi paljon marjoja joka vuosi. Kellarissa on parisataa litraa arkkupakastinta, johon pakastetaan lähes pelkästään marjat. (Parina talvena on meinannut tulla paniikki, kun se possu on teurastettu marraskuun lopulla ja lihat pitänyt saada mahtumaan jonnekin....) Lisäksi vanha kaappipakastin, jossa on koiranruuat ja tarpeen mukaan jollain hyllyllä/lokerossa jotain ihmisillekin, ja keittiössä ns. käyttöpakastin (kaappi). Kannan arkusta aina ylös marjapurkkeja tuohon kaappiin niin, että ne on helppo käyttää joko leipomiseen tai sitten tähän jokapäiväiseen: smoothieen. Surautan meille oikeastaan joka ilta smoothiet aamuksi. Aloitin talvella 2015-16 ja tein havainnoin, ettei kukaan perheestä sairastanut yhtään. Joten päätelmä loogisesti: päivittäisellä marjojen syömisellä on jokin funktio tässä. (Eikä siitä takuulla haittaa ainakaan ole.) Blenderiin marjoja, tässä mustikkaa ja tyrniä.  Lisäksi rahkaa, Alpron soijamaitoa, raakakaakaonibsejä ja chiaa . (Jos lait

Piipahdus Turussa, intoilua vähän siitä ja tuosta

Kuva
Olen viime vuodesta viisastunut. Noin vuosi sitten valvoin pari yötä töissä, ja yövuoron krapulapäivänä lähdimme Turkuun Ikeaan ostamaan uutta kaappia vessaan. Päädyimme kotiin noin kolmen kaapin, altaan, allaskaapin ja tusinan muun tavaran kanssa - koska yövuorokrapulassa mikään ei maksa mitään eikä sillä ainakaan ole mitään väliä. Koska lopetin valvomisen maanantaina, lähdettiin tällä kertaa Turkuun vasta tiistaina. Ähäkutti, krabbe, siitäs sait. Napattiin vanha ihana ystävä mukaan shoppailureissulle. Hyvin pikainen piipahdus kauppakeskukseen, jonka apteekkiin palautin muovikassillisen vanhentuneita lääkkeitä ja sitten Prismaan, missä koeistuimme toivottavasti meille muuttavan uuden pihakaluston. Siitä Ikeaan, jossa hyvä lihapullalounas. (Ne vaan on niin hyviä....) Sitten Ikean vuodevaateosastolle, koska halusin meille uudet tyynyt. (En ole vielä täysin unohtanut haavetta höyhentyynyistä ja -peitosta, mutta niiden eettisyys tässä arveluttaa....) Olen muista

Pääsiäisen puuhat

Kuva
Pääsiäisen aikaan sattui monta hyvääkin päivää ilmojen puolesta, ja otin kyllä ilon irti jokaisesta mahdollisuudesta käyttää koiria lenkillä. Minne polku vie? Jotain hyvää tarjolla, nenänkäyttöä kesken lenkin. Jotenkin kaunis vanha kelottunut puu Olin käytännössä koko pääsiäisen ajan töissä, ja niinpä meidän "virallinen" pääsiäisateria nautittiin lauantaina ennen kuin säntäsin iltavuoroon: paistoin peuran filettä ja punasipulirinkuloita, ja tein uunissa kermajuustoperunat. Olipa hyvää. Sitä samaa sitten popsittiin muut pyhät kun annoskoot meillä on edelleen sitä suurperhe-luokkaa. En ole vielä päässyt sinuiksi sen faktan kanssa, että kaksi lapsista (se suuriruokaisin toinen niistä) eivät ole enää viikonloppuisin pöydässä. Jälkkärinä on ollut pääasiassa Kinder-munia. Rehellistä laiskuutta. Olin menossa sunnuntaina vielä yöksi töihin ja käytiin päivällä tyttären kanssa leffassa. Boss Baby oli listalla ja olikin ihan hauska pätkä. Hurjast

Jälleen Teijolla

Kuva
Meillä on ollut töissä melkoinen puserrus uudenmallisen opiskelijaohjauksen suhteen. Olen ollut kirjaimellisesti naimisissa sen kanssa 24/7 ja käyttänyt mm. edellisen listan kaikki vapaapäivätkin asian/asioiden hoitamiseen sen tiimoilta. Takki olikin aika tyhjä tässä viime viikolla.... Toisaalta olen siihen tosi tyytyväinen ja innostunut edelleen. Vähän saatiin julkisia kehuja kantasairaalassa Turussa pari viikkoa sitten ja lisäksi päästiin myös sosiaaliseen mediaan apulaisosastonhoitajan toimesta ihan kuvan kera, joten sen verran röyhistelen myös rinnuksia, että ansaittukin jotain on. (Hetkeni julkisuudessa, hehe!) Onni onnettomuudessa, että pikkuhiljaa homma toimii ja koin itsekin, että ( vesilasiin ei jää omasta etusormestani reikää kun otan sen pois.... ) voin viettää vapaapäivät ihan vapaalla. Edellisenä iltana oli keli ollut järkyttävä, ja vähän mietin voiko Forecan lupauksiin luottaa. Se nimittäin povasi aurinkoa, ja koska myös miehen puolikas oli menossa iltavuoroon, ehdo

Ystäväni-kirja

Kuva
Lapsuudessa otsikossa mainittuja kirjoja piti olla monta: kaikenvärisiä, -muotoisia ja varsinkin niitä, joissa (sama asia) kysyttiin vähän eri tavoin. Oi ja voi niitä(kin) aikoja. Viime vuonna useampi työkaverini jäi eläkkeelle ja törmäsin ensimmäistä kertaa Aikuisten ystäväkirjaan . Sen kysymykset oli luonteeltaan (minusta) yleisesti kovin vakavia ja tosikkomaisia. Sääli, koska tuollainen on hauska idea nimenomaan työpaikkaa vaihtavalle tai muuten kuvioista pois jäävälle, muisto vanhoista kavereista. Nyt monikin bloggaaja on jakanut itsestään tätä versiota. Joku oli myös luetellut hyvinkin henkilökohtaisia asioita nimellä "25 asiaa minusta", joten otan ilon irti ja sekoitan tähän mielestäni parhaat palat koottuine selityksineen. Nimeni:  Vivi Karoliina Nuorempana olin pahoillani nimestäni. Miten vanhemmat saattoivat antaa jonkun näin vanhanaikaisen nimen? Taivaalle kiitos niitä iitä on sentään vaan yksi eikä niitä kolmea, miten jotkut nimen ääntävät..... Haav