Wappurauhaa

Tänä vuonna vappu osui viikonloppuun. Eipä silti, koska se ei kuulu niihin juhliin, joita välttämättä juhlimme, eipä sillä sitten ollut mitään väliä. Taisin taannoin vähän satsatakin ajatukseen, ja laitoin ilmapalloja ja serpentiiniä. (Tarkistin, ja viime vuonna on ollut tosi kaunista ja meillä on tehty vaikka mitä pihajuttuja...) Tänä vuonna toukokuu läheni niin salavihkaa, että oikeastaan tajusin vasta loppuviikolla sen olevan tässä kulman takana - enkä viitsinyt, ehtinyt tai enää halunnut nähdä kovin paljon vaivaa. Munkkeja paistoin. Rasvankäry oli mahtava taas kerran. Pidin läpivetoa kämpässä ja palelin. Onneksi oli lämmin päivä. Sorruin sen laatuiseen tyhmyyteen, että sokeroin niitä kulhoon valmiiksi, kun odottelin teiniä koulusta kotiin, ja miten ollakaan, oma käsi kävi vähän väliä kulhossa ja pupelsin munkkeja menemään. Äh ja röyh , miten oli lähes huono olo paistamisen päätteeksi. Ahne porsas! Puolustuksena, että teen tosi pikkuruisia munkkeja, eli ne on py