Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2014.

Vapaapäivä taas, uuden viikon alkua odotellessa

Jotain niin mahtia kasaria jälleen. Näitä helmiä, kun satunnaisesti käy klikkaamassa jotain ja seuraa sen jälkeen sivupalkissa tyrkyllä olevaa tarjontaa. =) "There were times when we fought like tigers there were times we were damn good liars..." Jälleen viikon ainoa vapaa. Tää on ikäänkuin mun "viikonloppu" ja huomisesta sitten se "maanantai"... Eli en koskaan käy samassa tahdissa kuin normaali väestö. Pasi lähti viemään Torakkaa Nokialle, jossa ihana ystävämme lupasi tutustua sen sielunelämään ja rakenteeseen ja mahdollisesti korjata siitä entistä ehomman. Kun rakkine on vähän kuin emäntänsä, kävisi mieluusti vain lämpimällä.  Siinähän on ollut jotain häikkää vaihdelaatikossa alusta asti. Laatikko (muka) vaihdettiinkin Delta-auton toimesta kun Torakka oli ollut meillä vasta pari viikkoa, kun se jätti mut Noksun parkkihalliin niin ettei mikään muu vaihde kuin ykkönen enää toiminut.....  Hannu kuulosteli sitä kun tultiin Tallinnasta ja sanoi, että kuul

Raskas työviikko, vapaapäivän patikointi

Kuva
Tämän viikon alku oli henkisesti erittäin raskas. Mulla on ollut nuori nainen potilaana elo-syyskuun taitteesta asti. Ilman tarkempaa erittelyä mainitsen vain, että hyvin sairas monin tavoin, ja parhaansa on monet lääkärit tehneet. Sunnuntaina hän sanoi, että haluaisi mennä tutustumaan terveyskeskuksen osastoon 2 (jossa on saattohoito-osasto), maanantaina puhuin siitä lääkärinkierrolla tohtoreille ja saimme luvan tehdä visiitin. Pomo pyysi tekemään pitkän päivän kun sairastapauksen vuoksi illasta puuttui yksi, joten kun jatkoin iltavuoroon, lähdin sitten TK-reissulle potilaan ja hänen äitinsä kanssa. (Totuuden nimissä olisin saattanut tehdä sen vaikka olisin lopettanut vuoroni....) 10-15 min. sen jälkeen kun olimme palanneet takaisin osastolle, potilas soitti kelloa. Menin huoneeseen, jossa ihan hirvittävästi itkevä tyttö takertui kaulaani ja nyyhkytti "soita ja varaa mulle se huone" ja äitinsä itki vieressä. Harvoin potilaat pääsevät tuossa määrin iholle, mutta häness

Yövuoron jälkeistä pöhnää, osa XXXIV

Kuva
Tein taas kaksi yötä. Jälkimmäisen aamulla kun ajelin kotiin, mielessä kävi, että olisi hienoa jos voisi tehdä vain näitä "jälkimmäisiä" öitä. Nimittäin ekan yön jälkeen olen nykyään aivan järjettömän väsynyt ja vähän pelottaa ajella kotiin. Toisaalta, tällä kertaa nukuin täysin heräämättä 14:30 asti, jolloin Edun nuuhkuttelut korvassa havahduttivat ja kun perään kuului askeleita, joista pystyin päättelemään, että Lotta on jo ehtinyt koulusta kotiin, avasin silmät ja tarkistin ajan.... Tällä kertaa yövuorojen suunnittelu ei mennyt ihan putkeen. Olen esittänyt töissä toiveen, etten valvoisi ma-ke koska tiistain ratsastustunti on melko myöhään ja tulee aina kiire lähtö. Lisäksi samasta syystä en voi nukkua loputtomiin tiistaina.... Mutta meni se näinkin. Eilen sitten, heräsin jo puoliltapäivin. Nälkä oli melkoinen joten haukkasin jotain ja tehtiin koirien kanssa vakio herättelylenkki tunnin verran. Pakkanen pureskeli poskia kivasti ja päivä oli todella kaunis. Pururata kut

Sisustusta

Kuva
Mitenkään liittymättä siihen, että talossa on yksi lapsi vähemmän....   Eilen surffasin pitkästä aikaa FB:n kirpputoripalstoja. Oltiin puhuttu juuri edellinen ilta, että pitäisi hankkia uusi sohva ja ideoitu asiaa sen verran, että Ikean sivut tulivat tutuiksi. Olin myös siivonnut jouluvermeet pois ja samalla osan muistakin kamoista ajatuksella "vähemmän on enemmän" ja avaruus kämpässä on kaunista. Siinä yhteydessä pistin tyrkylle mm. yhden todella suuren huonekasvin, joka sittemmin häipyi samantien eli eilen aamupäivällä. Ja sitten kirpputoripalstalla tulee vastaan juuri samantapainen sohva, mitä olimme katsoneet Ikeasta, tosin "vääränvärisenä" mutta värimaailmaltaan kuitenkin sellaisena, että se voisi istua meille. Hinta oli ihan törkeän halpa.... varasin ja kyselin lisätietoja. Kankaat olisi vesipestävissä itse, melko oleellista koirahuushollissa. Joten Pasi auton rattiin ja peräkärryn kanssa Saloon. Olkkarin ilmettä on rakennettu keväästä asti ja se al

Joonas lähti....

Niinpä niin. Näin se vuosi myös alkoi.

Tulossa: Huima vuosi 2014

Kuva
Vuosi vaihtui ryminällä, sairaalanmäessä jälleen, vähän puolenyön jälkeen parvekkeella seisten. Kotiin oli jäänyt lievästi levottomuuttaan läähättävä koira, joka ei pystynyt tekemään tarpeitaan enää iltapäivä-kolmen jälkeen kun "maailmansota" näytti syttyneen naapurustossa. Pistää vihaksi, että niitä paukkuja on annettava alaikäisille jo 27.12. lähtien.... No, rattoisasti oli kuitenkin kotona mennyt: olivat lämmittäneet saunan, ja Edu tunnettuna saunakoirana oli lämmitellyt ja vilvoitellut tapansa mukaan kolmeen eri kertaan, ja vilvoittelukerroilla käynyt omalla pihalla paukkeesta huolimatta melko rauhallisesti. Vuoden lopussa meille tehtiin ehdotus jota pureksittiin vuoden viimeinen viikko ja lopulta tarjoukseen oli pakko tarttua. Meille siis tulee/tuli vuokralle poni, jota Lotta saisi ratsastaa ja jonka kanssa katsottaisiin miten likka kehittyy kevään aikana. Huima-poni on sikäli vanha tuttu, että Lotta on ratsastanut sillä jo syksyn... Lotan puhelimella otettu ku