Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Vuoden viimeinen viikko. Voi, mikä vuosi tämä onkaan ollut!! Vaiherikas, koiramainen....  sitten loppuvuodesta vähän remonttia. Päällimmäisenä mieleen jää tietynlainen kiitollisuus. Tämä on ollut hyvä vuosi kaiken kaikkiaan. Joulukirjeessä kävin läpi koko vuotta. Vuoden 2017 aikana perheeseen tuli uusi karvainen jäsen ja sitä myötä vähän toisenlaiset kujeet. Sen ansiosta tutustuttiin uusiin ihmisiin ja innostuttiin uudella tavalla harrastamaan vanhoja. Uusien ihmissuhteiden myötä käytiin itselle uusissa paikoissa ja ihastuttiin Suomen maisemiin ja luontoon aivan uudelle tavalla. Tehtiin retkiä ja visiittejä.... Sää ei ehkä suosinut loistokkaasti missään vaiheessa, mutta rusketusrajat sain ihan omalla kotipihalla. Tehtiin suuria päätöksiä ja vedettiin niitä takaisin. Vietettiin aikaa perheen ja ihanien ihmisten kanssa, ulkoiltiin ja patikoitiin ennennäkemättömän paljon. Joulun päivät meni melko arkiseen malliin: aamulla herätys seiskan jälkeen ja aamuteen jälkeen koiria käy

Aamulenkillä. Kuva joltain aiemmalta lenkiltä. Nyt ei ole näin kaunista. Vastaan tulee iso musta koira. Taluttimessa. Taluttajana keski-ikäinen mies. (Muuta en pimeässä näe..) Kun ollaan lähes kohdakkain (ja minä olen jo ajat sitten ottanut omat koirani myös kiinni ja lyhyeen remmiin käskyllä "ohita" ja "tässä") vastaantuleva koira pistää ensin pään matalalle ja alkaa tuijottaa, sitten lopulta tempaisee niin, että n.150 cm remmiä on suorana ja koira viittä vaille meidän päällä. Taluttaja on luonnollisesti täysin tuppisuuna, ei kiellä koiraa eikä edes yritä tehdä asialle mitään. Tässä tilanteessa minunko pitäisi hallita omani, jotka luonnollisesti haluavat puolustautua???  Nehän säikähtää/hätkähtää tilannetta itsekin. Ärjäisin, että "ota nyt pikkasen lyhyemmälle, koska en haluaisi viettää päivää eläinlääkärissä tappelun jäljiltä". Ensi kerralla muotoilen asian toisin. Tulee myös ääneen lausuttuja voimasanoja. Esim. "Minäkin voin pä

Rehellisesti ehkä jopa vähän harmittaa, että hauska haaste on tulossa loppuaan kohti. Tämä ON ollut kiva tapa käydä läpi edellistä viikkoa. (Mikäänhän ei minua estä tätä jatkamasta.... hmmmmm.... ) Maanantaina totesin, että äiti on enemmän kuin vähän väsynyt. Sorruin sarkasmiin (potilaalle) töissä, mikä ei ole itselleni tavallista. (Kollegoille olen kyllä sarkastinen, mutta sekin niin, että kollega hoksaa sarkasmin, enkä tee sitä pahalla.) Onneksi potilas ei asiaa tajunnut. Hän pyysi katsomaan jalkaansa kun vein aamulääkkeitä. Katsoin ja hän kysyi "onkohan siinä veritulppa" ja minulta lipsahti "paha sanoa, oma röntgenkatseeni on vielä pois päältä".... Hävetti. No. Huilasin muutaman minuutin töiden jälkeen, käytin pojat lenkillä ja sitten Mama's Taxi kuskasi taas. Tiistaina keskustelin esimiehen kanssa pitkään. Harkinnan jälkeen pyysin, että saisin tehdä tammikuussa yhden listan (3 viikkoa) lyhyempää työaikaa, koska on mahdollista, että tuon kylppä

Minähän olen nirsoista nirsoin ruuan suhteen. Nirsoilun lisäksi olen melko ehdoton: kun en jostain tykkää, en siitä tykkää eikä se maistamalla siitä parane. Nih! Joulu on tietenkin parisuhteessa se tavallaan arin aihe: miten vietetään, kenen perinteet painaa vaa'assa, mitä lapsuudenkodista tuodaan pöytään..... Onneksi meillä on aina voinut sanoa suoraan, että "en syö", kun kyse on jostain itselle vieraammasta. Yleensä tarjolla kun on muutakin niin sitä ei ulkopuoliset juuri edes huomaa. kuva netistä Minä miellän perinteisen jouluruuan seuraavaksi: - kalat - mäti - perunat - kinkku/kalkkuna - laatikot - rosolli - joskus sienisalaatti - sillit Jälkiruuissa onkin sitten variaatioita, joten ei niistä enempää. Perinteisestä jouluruuasta minä napsin omasta mielestäni parhaat päältä: syön kalaa, poislukien ehdottomasti lipeäkalan. Isäni tekee maailman parasta graavattua lohta ja siikaa, ja olen opetellut hänen ohjeillaan tekemään jääkellarin lohta, joka

Taas yksi yövuoro takana. Ja tiedättekö mitä se tarkoittaa: allekirjoittanut aloittaa TÄNÄÄN pienen joululoman !! ♥ Menen siis pyhiksi töihin ja nautin nyt kolme päivää täysillä. Meillä vietetään joulu jo lauantaina juurikin työvuoroista johtuen ja odotan sitä aivan innoissani. Minusta on parasta kun saan laittaa isolle porukalle, tunnelmoida ja valmistaa. Pistän siis Raskaat Joululaulut soimaan, vatkaimen järjestykseen ja häärään vähän. Vielä pari Arkihaastetta tälle vuodelle, molemmat jo työn alla. Pirteää jouluviikkoa, ihmiset!!! ♥

Aaaarrrggghhhh!! Tää on taas näitä viikkoja, kun en ehdi yhtään mitään. Minne aika oikein juoksee?? Mikä kiire sillä on? Meinasin saada hepulin alkuviikosta, kun tajusin kuun käyvän puoliväliä ja itseltäni on mennyt aivan ohi mm. seuraavat jutut: joulukirjeet postiin ja ensi vuoden kalenterit tilaukseen. Näistä ensin mainittu oli helppo nakki. Minähän kirjoitan joka vuosi kirjettä pitkin vuotta , joten siihen piti vain lisätä muutama kuva ja järjestää ne printattavaksi (itsellä ei ole väritulostinta). Kalenterit hermostuttivat enemmän. Emme ole vielä edes katsoneet mitä kuvia ensi vuodelle halutaan.... Yhtenä iltana sitten katsottiin kuvat. Ja jälleen päätin, että tammikuusta alkaen perustan kansion koneelle, jonne siirrän aina heti sellaisia kuvia, joita voisi käyttää kalenterissa. (Niinpä niin....) Viikon alkuhan meni parilla vapaalla, joista käytin leijonanosan relaamiseen ja pantryn siivoamiseen. Olen äärettömän stressaantunut tuosta onnettomasta kylppäritouhusta ja

**  VAROITUS!! Sisältää roisia tekstiä! ** Viimeksi jäätiin siis kertomuksen tähän vaiheeseen: Olin aivan halvauksen partaalla tuosta faktasta, että lattiakaivo on vedetty umpeen betonilla. Järki toki sanoi, että siihen täytyy liittyä jokin juoni, mutta silti. (Ja tämän onnettoman luuseriporukan suhteen täytyy myöntää, etten olisi ollut hämmästynyt, vaikka sitä betonia olisi ollut putkistossa asti.....) Kaverin mies sanoi heti, että siellä on luultavasti jokin muovitulppa ja koputtamalla selvittävät missä reikä on. Piikkaamalla siitä saa betonitulpan päältä pois. Mutta hei.... se, että tulee kotiin tähän näkyyn eikä kukaan selitä mitään...  Vaihteeksi meni useita päiviä, eikä ketään kuulunut työmaalle. Betoni levitettiin 4.12. ja kysyivät vielä saako seuraavana päivänä tulla. Koska mies oli tarkoituksella ottanut pekkaspäiviä tuolle viikolle ollakseen kotona, vastaus oli ilmiselvästi kyllä. No, emme yllättyneet merkittävästi kun ketään ei kuulunut. Totta puhuen ketään

Minä en yleensä siivoa mitenkään erityisesti joulua tai muita pyhiä varten. Talo on asumista varten, ja pyrimme pitämään sen sillä lailla siistinä koko ajan, että voi asua ilman pelkoa nilkkaan purevista villakoirista.... (Tätä ei uskoisi, kun juuri nyt katsoo ympärilleen. Trimmasin pikkukoiraa ja karvatuppoja pyörii odottamassa imuria...) Varsinkin olen naureskellut ihmisten hysteeriselle innolle siivota komeroita ja kaappeja, koska joulua tuskin siellä vietetään. (Ei olisi kannattanut sekään virnuilu....) Ikä taitaa tehdä tehtävänsä. Viime vuonna innostuin pesemään ja silittämään verhoja. (Kaiken muun silittäminen, paitsi koiran silittäminen, on siis täysin jonninjoutavaa ajanhukkaa...) Tänä vuonna taas siivoan tuota rakasta pantryani eli ruokakomeroa. Pantry on siinä mielessä kätevä, että sen hyllyillä kaikki on heti silmien alla. Harvoin sinne pystyy mikään piiloutumaan niin, että etsiskelisin jotain, tai että joku ehtisi vanheta. Ennemminkin olen sen tyylinen, että käytän

Viikko alkoi vapaapäivällä. Olin varannut Bonolle (ja muille cockereille) Helsinkiläisestä eläinlääkärikeskuksesta joukkotarkastusajan, eli tarkoitus oli tehdä lonkka-, kyynär-, polvi- sekä silmätutkimukset max 8 koiralle. Näistä lonkat ja silmät ainakin kuuluvat cockerin Pevisaan eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan, eli niiden kautta pyritään varmistamaan, ettei sairaita pentuja syntyisi kun kahta mahdollisesti perinnöllistä tautia kantavaa ei risteytetä. (Ei, koira ei ole pelkkää lonkkaa tai kyynärää, mutta kahden C/D-lonkan yhdistelmästä on vaikea kuvitella tulevan priimaa luuston osalta, joten minusta se on perustelu sinänsä.) Meillä on kaikki koirat aina kuvattu jo siksikin, että koen helpommaksi harrastaa koiran kanssa kun tiedän onko sen luusto siinä kunnossa, että se kestää rajutkin lajit vai tarvitseeko esim. varoa jotain. Kallista?? Toki sitäkin, mutta eläminen ei ole ilmaista. Cockerin kohdalla on vielä niin, että rotuyhdistyksen jäsenenä yh

Tarina jatkuu.... Pahoittelut, tästä todella tulee jatkokertomus, koska homma ei tunnu etenevän sitten millään. Hyppikää yli. Joskus toiste jotain mielenkiintoisempaa aihetta. **** Tämä voisi olla muuten kova veto esim. Dragsvikin varuskunnan saunassa. Eikö tästä tulekin mieleen sellainen armeijan kurkkusalaatti-kuosi?  Mahtaisi kersantti Karoliina poikineen nauttia saunomisesta tuolla.... Sillä lailla harmi, että omaa silmääni tuo koiranoksennus ei miellytä. Olisi pitänyt vaan mennä töihin sinne varuskuntasairaalaan..... (se on toinen tarina!) Kuvasin näitä yksittäisiä ongelmakohtia. Jaan ne nyt kaikelle kansalle, jos ei muuten, niin vinkiksi miten joku muu eli allekirjoittanut kokeili kantapään kautta, ja ei kannattanut. Selityksenä miksen puuttunut näihin virheisiin aiemmin on yksinkertaisesti se, että kylppäriin ei voinut mennä tallustelemaan kesken työn, koska betoni oli aina märkää. Niin ollen en edes pystynyt näkemään kaikkea ennen kuin se oli kuivunut sen pari päiv

Pitäähän sitä vähän leuhkia mitä kaikkea tuli hankittua....  heh! Aivan kuin olisin mielettömän määrän jotain ostanutkin. Lähdetään siitä, että otin mukaan kaksi matkalaukkua , jotka pakkasin mennessä sisäkkäin. Näin mielestäni mahtui näppärästi mukaan myös vaihtokengät. Asia, joka on muuten todella hyvä idea kun menee tuolla lailla paljon jalkojen päällä. Päätin, että laitan laukut ruumaan mennessä ja voin takaisintullessa sitten laittaa toisen ruumaan ja toisen kuljettaa käsitavarana. Paljonpa arvasin. Meillä ollaan intohimoisia juustonrakastajia. Olin aivan aidosti pahoillani, kun sillä syyskuisella piknik-risteilyllä laivalta en saanut yhtään Brie-juustoa, koska hyllyt oli myyty tyhjäksi paluulaivasta. (Menolaivalla niitä oli, mutta eihän me tietenkään ajateltu silloin niitä lähteä raahaamaan....) Joten kun Prahalaisessa Tescossa oli juustoja hyvin edullisesti, päätin niitä kantaa kotiin. Ruumaan menevässä matkiksessa kulkisivat, koska ne lasketaan nesteeksi ja käsitava

Todellakin, tuli tehtyä pitkään suunniteltu miniloma Prahaan. Aloitan yleensäkin ajoissa suunnittelemaan näitä reissuja ja löydän ehkä siksi edulliset lennot ja hotellit. Tästäkin puhuttiin ensi kertaa jo kesäkuussa. Loman odottaminen on sitäpaitsi yli puoli iloa! Ainakin tällä kertaa meni aivan nappiin: suorat Finnairin lennot ja tosi kiva apartomentos-tyyppinen huone, jossa oma keittiö ja iso kylppäri, n. 30 neliötä tilaa. Kiva hotelli tai hostelli. Toimi myös AirBnB;nä.  Voimme suositella: Royal Court Apartments Parhaat joulumarkkinat olikin aivan kulman takana kämpiltä. Muutaman sadan metrin päässä. Tuon kirkon vieressä on Namesti Miru -niminen metroasema. Suklaasta tehtyjä työkaluja ja muuta. Hyvässä seurassa Noita krääsäliikkeeitä oli tietenkin joka kulmassa. Toinen toistaan ihanampia tavaroita. Tuollaisen kuumailmapallon ostin, olkoon se vuoden 2017 joulupallo. Säännöllisesti elvyttiin hyvän kahvin kan