Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2016.

Villa Karoliinan tarina

Kuva
Kun maaliskuussa 1999 muutimme tähän taloon, taustalla oli tapahtunut muutama oleellinen asia: Olimme ostaneet tontin ja suunnitelleet sille talon (piirustukset on olemassa edelleen), olimme vuokralla paritalossa, jonka omistaja haki ”pitkäaikaista vuokralaista” ja sen sijainti oli ihanteellinen tonttia ajatellen, muutama sata metriä. Kuinka ollakaan, vuokraisäntä muutti mielensä kun olimme asuneet vajaan vuoden ja pisti kämpän alta myyntiin. Paniikissa ei tunnetusti hyviä valintoja ole.  Paikkakunnalla meni silloin todella kovaa, joten hirveän montaa kämppää ei vuokralle ollut tarjolla. Pienet lapset, molemmilla melko vaativa työ ja asuinpaikka muualla kuin tontin sijaintikunnassa ei kuulostanut hyvältä. Päädyimme pitkin hampain kiinteistönvälittäjän asiakkaiksi katsomaan taloja/asuntoja. Kunnassa oli kaksi omakotitaloa myynnissä, tämä niistä toinen. Toisessa oli pelkkä ulkosauna (isännän haave) mutta en uskaltanut edes ajatella ulkosuihkua talvipakkasilla aamulla ennen töihin

Paskin haaste: maaliskuu

Maaliskuu oli ehdottomasti suurelta osin oikein hyvä kuukausi. (Eikä oikeastaan ole vielä edes ohi...) Mieleen ei tule kuin pari asiaa, jotka jäivät kaivertamaan: -           Autokauppa Olen kaupitellut omaa punaista paholaistani, koska tytär ei halua luopua veljensä autosta. Pihaan ei kuitenkaan mahdu, eikä ole järkeä pitää, kolmea, joten yhdestä pitää päästä eroon. Heti alkukuusta joku innostuikin. Käytiin pitkää keskustelua, lähetin lisää kuvia, kuvailin ja selitin. Hinnastakin päästiin ikään kuin mielestäni pitkälle yksimielisyyteen. Sovittiin katsomispäivä (jolloin olin itse töissä), ja kun tulevat paikalle, ostaja on ihan täpinöissään ja tyytyväinen, haluaa ostaa. Mukana oleva aikuinen poikansa sen sijaan alkaa kitistä milloin mistäkin ja lopulta suoraan kieltää äitiään ostamasta autoa sillä hinnalla mitä on sovittu, vaan tarjoaa tonnin vähemmän. Kun puhutaan parin tonnin autosta, alennus oli ihan naurettava. Joten minulla roikkuu pihassa edelleen ylimääräistä pelt

10 häröä faktaa minusta

Ehhehheh, sain hurjat kicksit pelkästä otsikon kirjoittamisesta. Kuinka paljon omia outouksiaan kehtaakaan paljastaa? Omia kummallisuuksia on niin paljon, että listasta saisi varmasti 30-kohtaisen ilman isompaa ongelmaa. Ketään ei kuitenkaan niin paljon kiinnosta, joten paljastan vaan muutaman. 1. Rakastan matkailua ja uusia paikkoja. Tosin olen mukavuudenhaluinen ja tuttuun kohteeseen on kuitenkin helppo mennä kun tietää miten siellä kaikki toimii. Jos ei olisi rahasta ja vapaa-ajan määrästä kiinni, voisin reissata vähintään joka toinen kuukausi. 2. Olen maailman huonoin valvoja, ennemmin illantorkku ja aamuvirkku. Kaveriporukassa olen aina ensimmäinen, joka hamuilee tyynyä....  ja samanaikaisesti olen sitä mieltä, että vuorotyö on kivaa. Joku tässä yhtälössä kuulostaa kornilta mutta toimii. 3. Vihaan suurinta osaa Suomalaisia pakkojuhlia. En ole päässyt jyvälle, miksi Suomessa lähes kaikkiin juhliin kuuluu oleellisena osana se, että ravataan hulluna hautausmaalla sytyttelem

Koirien hoitopaikka

Huom! Tämä ei ole maksettu mainos enkä saanut alennuksia tältä tai seuraavalta kerralta. **** Edu, oma rakas Pikkukoirani, täyttää tänään kahdeksan! Se on veteraani-iässä. Järkyttävää, vastahan se oli pikkupentu. Edelleen käytökseltään hyvin kakaramainen, onneksi. Onnea sisaruksillekin: Väinö, Urho, Stea, Jojo ja Rocky! Kiitos aina vaan uudestaan Tiina!!! Tämä on oma elämäni koira, paras lenkkikaveri, mamman rakkain. **** Koirat on jälleen palanneet normaaliin arkeen. Edu tosin kampesi väkisin kainaloon aamulla viiden jälkeen, vaikka oli selvästi tosi kuumissaan. Olen lähes neuroottinen mitä tulee koirien hoitoon. Aikaisemmin käytin useana vuonna  Pia's Dreamdogsia . Paikka oli ihana ja hoito selvästi erinomaista: koirat oli tyytyväisiä ja menivät seuraavalla kerralla hännät huiskuen Piaa moikkaamaan. Suosittelen siis ehdottomasti! Mutta sinne ajaa meiltä tunnin, ja kun muutenkin reissusta rähjääntyneenä tulee kotiin, ei vaan jotenkin jaksaisi. Ja oma mieleni ei saa het

Ruokaa, leipomista

Kuva
Kotiintullessa jää aina päälle into tehdä sitä "paikallista" ruokaa, minkä kanssa on herkutellut koko loman. Thaikku-sapuskaa olen tehnyt vuosia, joskus jotain aivan erinomaistakin, mutta myönnetävä on, että ehkä muussi ja lihapullat on kuitenkin sitä ominta itseäni mitä keittiöön tulee.... Koska ostin niitä mausteita, into testata oli kova. Mutta... kuinka paljon, miten, kuinka pitkä haudutus, minkä kanssa... Illalla purkitin mausteet. Edelleen tuoksu on mahtava. Myyjän ohje oli: laita tomaattia, sipulia ja mauste, anna hautua, sitten lisää kana. Jassoo. Aamulla siivoilin vielä keittiön työtasoja, ja olin tosiaan puoliksi pakotettuna ostanut myös kaksi tankoa vaniljaa. Mainittakoon tässä kohtaa, että käytän yleensä aina vaniljauutetta. Viimeksi toin sitä litran jenkeistä kesällä. Siinä on aito vaniljan maku ja se on nestemäisenä erittäin riittoisaa. Nyt kuitenkin käsissä oli siis vaniljatankoja. (Onko ne jotenkin tosi tuoreita, kun sisällä ei ole oikeastaan siem

Kukaan ei kertonut

Kukaan ei kertonut että... täällä on valoisaa. Suomessa. Hämmentävintä lomalta paluussa oli se, että kun lähdettiin Helsinki-Vantaalta aamulla, kello oli 5:40 ja oli valoisaa. (Ja sivumennen: wau mikä auringonnousu. Tuolla idässä se mollukka vaan humpsahtaa taivaalle, ei värejä, ei mitään muuta kuin yhtäkkiä alkava lämpösäteily.) Viikko sitten ajettiin sinne eikä takuulla ollut valoisaa kun odoteltiin tietyn turvatarkastuksen aukeamista viiden jälkeen. Ja nyt (klo 18:30) on edelleen ihan päivänvaloisaa. Kääk! Miten päivä voi pidetä näin paljon vain viikossa? Tää on ihan hämmentävän ihanaa. (Ei, en halua kuulla siitä, että ikuinen ja typerä kellojen kanssa pelleily jatkuu hamaan tappiin tässä maassa, kiitos idioottien päättäjien. Tiedän, että niitä veivataan jo tulevana viikonloppuna. Toisaalta, sitten lienee valoisaa jo viideltä kun herään aamuvuoroon. Mielenkiintoista.)

Lomalla

Kuva
Lomalta palattu. Tänä vuonna kohde oli (meille) poikkeava, eli Intian Goa. Toisena poikkeavuutena matkatoimiston kautta hankittu reissu, näin omatoimimatkaajalle erittäin kummallinen kokemus. (Pääosin onneksi positiivinen.) Kuvasaastetta ja havaintoja. Ilman näitä vuosien Thai-kokemuksia olisin ollut järkyttynyt Intiasta. Kokemuksella pystyi suodattamaan osan, ja lopun kanssa tulemaan hienosti toimeen. Olennaisinta on käsihygienia. Toki aloitimme lentoaamuna jokaiselle maitohappobakteerit (Precosa), ja niitä napsittiin aamuisin lähes joka päivä. Itseltä jäi vähän ottamatta jo viimeiset päivät.... ilmankin olisi pärjännyt, näin jälkiviisaana. Pakki ei mennyt sekaisin, jännityksellä odotan meneekö nyt kotimaisesta eväästä. Yleensä on kertaalleen tullut vähän reippaammin aina paluun jälkeen.... Hindujen ja buddhalaisten erot on valtavat. Henkilökohtaisesti tykkään buddhalaisista enemmän. Myönnän, että ehkä useampi hyvä kokemus tekee sen, että sielujen sympatia thaikkuja kohtaan on is

Ystäväkirja

Tartun näihin satunnaisiin haasteisiin. Älyttömän kivoja blogitekstejä olen kahlannut näiden parin vapaapäivän aikana. Kiitos teille kirjoittajat!! Kannustavaa, inspiroivaa ja viihdyttävää. Ikäänkuin uusia ystäviä. ♥ Sori, etten ole enää kaikkia uusia löytämiäni kirjoittajia vielä edes lisännyt listaan. Listan pituus hipoo kohta A4:sta. Mutta tämä haaste, ystäväkirja-tyyliin 1. Perheeseeni kuuluu: yksi mies, kaksi koiraa, kolme lasta (p+t+t). Lapsista vanhin muutti pois kotoa vuosi sitten, mutta käy aika ajoin (hyvin harvoin) ja muutenkin tapailemme kun meistä jompikumpi käy sillä suunnalla. 2. Ammattini: tällä hetkellä sairaanhoitaja. Vanhalta/ensimmäiseltä koulutukseltani olen talousalan ammattilainen ja sitä työtä teinkin pitkälle yli 15 vuotta yhteensä. Tällä hetkellä tykkään uudesta työstäni kovin, varsinkin kolmivuoroista, (jotain perversioita voinee näin paljastaa.....) jotka mahdollistavat melko mainion aikataulusuunnittelun. 3. Harrastukseni: luen aina, koko ajan

Kevättä ja pääsiäistä

Kuva
Nopeasti vielä. Eilinen sää suosi valokuvaamista pihalla. Tosin piha ei sinänsä kovin kaksiselta näytä.... Viime vuonna Amsterdamin kentältä ostetut tulppaanit alkaa nousta.... Lunta on vielä. Tässä on joskus ollut tähän aikaan jo paljon kukkien piippoja näkyvillä. Alapihalla on onneksi hankikanto. Terassin portailta näkymä pohjoisen puolelle. Mahtaako kuivua vielä moneen viikkoon? Vähän piti laittaa pääsiäistä.  Pupuja on kolme, arvaatko: kaksi tyttöä ja poika. Sireenit lähti hienosti hyötymään sisällä. Tämän muistan jatkossakin. Myös kanoja on kolme, vihreä pitäisi olla kukko. Loman jälkeen on ruokahuone valmis pyhiin. Vaikkei niitä meillä mitenkään erikoisemmin juhlita.  Tänä vuonna varsinkaan kun aloitan pitkäperjantaina työt ja jatkan siitä seuraavaan viikkoon.

Hajatuksia

Kuva
Loma - aina mielessä. Eilen suljin oven perässäni klo 20 ja seuraavaksi menen työmaalle joskus pääsiäisen pyhinä. Sanotaanko, että eilen teki mieli jättää kaikki talon avaimet sinne sillä ajatuksella, että "josko en palaakaan"...... Tästä lisää myöhemmin. **** Tänään, ensimmäistä kertaa todella aikoihin, pitkään nukuttu aamu. Noustiin koirien kanssa vasta kasilta. (Yleensä ollaan jo menossa lenkille siihen aikaan.) Upea päivä. Lenkin jälkeen oli ihan pakko vähän suunnitella kevättä pihaan. Siinä kun lisäilin linnunsiemeniä ja katselin pihaa, tuli taas kaikenlaisia ajatuksia mitä tarvii tehdä kunhan lumi sulaa. (Silti olen kesäkuun loppuun mennessä valmis tilaamaan pihaan Lemminkäisen, koska ikuinen ja jatkuva ruohonleikkuu tältä 2000 neliön tontilta on vaan niin pirun rasittavaa....)   Ihanat heijastukset lyhdyssä kirkkaassa valossa.... Ihan pakko oli ajaa puutarhalle. Tekosyy oli luonnollisesti se, että kaupassa piti käydä hakemassa koirien vihannekset.