Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2013.

Joulurauhaa...

Kuva
Vuosi 2013 käy loppuaan kohti. On jouluepistolan aika Aaltosten tapaan… Vastavalmistunut sairaanhoitaja oli töissä joulun 2012 ja valvoi uudenvuoden yön. Joulu vietettiin toki perheen kesken päivän pari virallista myöhemmin, ja rakettejakin ehti nähdä ihan riittämiin sairaalan ikkunoista. Vuosi vaihtui kaatosateessa, mikä ei harmittanut meitä yhtään, koska koirat eivät raketeista suuremmin nauti ja sateen vuoksi niiden ampuminen oli rauhallisempaa kuin aikaisempina vuosina. Alkuvuosi meni Vivin osalta töissä uutta oppiessa ja Pasin osalta taas lomautuksia väistellessä. Wipron tilauskanta oli jälleen heikko, ja joka viikko tehtiin erilliset päätökset, kuka tulee seuraavalla viikolla töihin ja kuka ei. Meitä tilanne ei hirvittänyt tavanomaista enempää, tätä on nyt nähty kymmenen vuoden aikana niin paljon (lähes joka vuosi), että totesimme jossain vaiheessa taas alkavan järjettömät ylityöt, kun porukka ensin lomautetaan.  Lomasuunnitelmia olimme tehneet ja niiden toteutumista

Tallinnassa

Kuva
Oltiin sovittu yhteinen reissu ystäväpariskunnan kanssa. Heidän nuorin tyttärensä on meidän kummityttö ja ollaan melko lailla tekemisissä vaikka välimatkaa on Perniöstä Nokialle. Lauantaina aamulla tuli ensin ikäviä uutisia ja ehdin jo säikähtää että heidän osalta peruuntuu koko keikka. Onneksi huoli oli vähän pienempi mitä alku antoi ymmärtää ja pääsivät tulemaan jo illalla meille. Hetki jaksettiin istua, sitten nukkumaan ja aamulla virkkuina liikenteeseen. Laivalla keinutti vähän puolimatkassa. Jälkeenpäin kuulimme, että illalla laivat eivät päässeet edes satamaan kovan myrskyn takia.... Söimme buffetissa meriaamiaisen (lue: ähkyksi) ja vierimme tyytyväisinä rantaan. Hotellihuoneet saatuamme loikimme samointein kaupunkiin etsimään bussia, joka kuljettaisi kauppakeskukseen. Ohjelmassa ankaraa shoppailua.... Rocca al Mare ei pettänyt tälläkään kertaa. Muutamia hyviä löytöjä, paljon joulujuttuja ja hyvässä seurassa hengaamista. Aamupalan jäljiltä olimme sen verran täynnä ettei