Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Joulurauhaa...

Kuva
Vuosi 2013 käy loppuaan kohti. On jouluepistolan aika Aaltosten tapaan… Vastavalmistunut sairaanhoitaja oli töissä joulun 2012 ja valvoi uudenvuoden yön. Joulu vietettiin toki perheen kesken päivän pari virallista myöhemmin, ja rakettejakin ehti nähdä ihan riittämiin sairaalan ikkunoista. Vuosi vaihtui kaatosateessa, mikä ei harmittanut meitä yhtään, koska koirat eivät raketeista suuremmin nauti ja sateen vuoksi niiden ampuminen oli rauhallisempaa kuin aikaisempina vuosina. Alkuvuosi meni Vivin osalta töissä uutta oppiessa ja Pasin osalta taas lomautuksia väistellessä. Wipron tilauskanta oli jälleen heikko, ja joka viikko tehtiin erilliset päätökset, kuka tulee seuraavalla viikolla töihin ja kuka ei. Meitä tilanne ei hirvittänyt tavanomaista enempää, tätä on nyt nähty kymmenen vuoden aikana niin paljon (lähes joka vuosi), että totesimme jossain vaiheessa taas alkavan järjettömät ylityöt, kun porukka ensin lomautetaan.  Lomasuunnitelmia olimme tehneet ja niiden toteutumista

Tallinnassa

Kuva
Oltiin sovittu yhteinen reissu ystäväpariskunnan kanssa. Heidän nuorin tyttärensä on meidän kummityttö ja ollaan melko lailla tekemisissä vaikka välimatkaa on Perniöstä Nokialle. Lauantaina aamulla tuli ensin ikäviä uutisia ja ehdin jo säikähtää että heidän osalta peruuntuu koko keikka. Onneksi huoli oli vähän pienempi mitä alku antoi ymmärtää ja pääsivät tulemaan jo illalla meille. Hetki jaksettiin istua, sitten nukkumaan ja aamulla virkkuina liikenteeseen. Laivalla keinutti vähän puolimatkassa. Jälkeenpäin kuulimme, että illalla laivat eivät päässeet edes satamaan kovan myrskyn takia.... Söimme buffetissa meriaamiaisen (lue: ähkyksi) ja vierimme tyytyväisinä rantaan. Hotellihuoneet saatuamme loikimme samointein kaupunkiin etsimään bussia, joka kuljettaisi kauppakeskukseen. Ohjelmassa ankaraa shoppailua.... Rocca al Mare ei pettänyt tälläkään kertaa. Muutamia hyviä löytöjä, paljon joulujuttuja ja hyvässä seurassa hengaamista. Aamupalan jäljiltä olimme sen verran täynnä ettei

Keittiöremontti

Kuva
On se Pasi aika guru. Kävi ohimennen (piti muutaman palkattoman päivän...) tekemässä sen keittiön Turussa. Ja kuvista päätellen tuli pirun hieno. Koko kämppä maalattiin valkoiseksi, lisää kummasti valoisuutta. Keittiö on kokonaan valkoinen, vain pöytätason etureuna on sellainen hopeanvärinen, mitä nyt paljon suositaan.   Ihan ekana ostin kunnon ison jääkaappi-pakastimen, sen vieressä lasiovinen kaappi, jonka alapuolella hylly mikrolle. Kulmassa ikkuna. Taso on matala koska ikkunan pitää mahtua auki. Mutta on laskutaso kuitenkin.   Ostoslistalle pääsi myös kunnollinen liesi. Asunnossa oli pieni 2-levyinen, n. 40cm leveä systeemi, oikein retkiliesi.   Heti oikealle seinän takana allas, sitten kulmakaappi. Yläkaappeja koko matkalta.     ****   Tekniset ongelmat koneen kanssa tuntuvat jatkuvan. Tai no, alkavan, miten vaan. Latasin Joonaksen suositusta vastaan Chromen tuossa kesällä. N. kuukausi sitten kone alkoi temppuilla ja olla hidas, viime viikolla

Pikkujouluja ja jatkoja...

Vuoden tyhy-rahat oli sovittu käytettäväksi osaston pikkujouluihin, joissa ohjelmana paikallisen kapakan ruuat ja päälle ravintolateatteri. Teatterissa vaikuttaa myös entinen kurssikaverini, jonka show'ta viime vuonna en päässyt katsomaan joten mielenkiintoa oli. Ruoka oli ok, tarjoilu melko järkyttävää... Show... no, kun ei seuraa TV:tä lainkaan ja suurimmat sitä koskevat juorut kuulee kahvipöydässä, oli ajoittain erittäin vaikea ymmärtää mille piti nauraa. Osa vitseistä meni siis korkealta ja kovaa, osa ei ehkä muuten vaan jaksanut naurattaa. Mutta joo, tulipa nähtyä. Jatkoille jäimme samaan kapakkaan, jossa melutaso hiveli tärykalvoja sellaisilla desibeleillä, että hoh hoijaa....  Keskustelusta ei siis tullut yhtään mitään, mutta tanssilattialla oli ihan viihtyisää ja tulipa nyt kerrankin istuttua työkavereiden kanssa iltaa. Mulla on ♥ työkaverit! Muuta jatkoa. Lähinnä työkuviot. Vähän olen selvitellyt paikkoja myös muilla osastoilla.... heikolta näyttää. Kun tuota Sal

Onko pakko jos ei yhtään haluu?

Alkaa olla mitta täynnä taas tätä huushollia. Työt missä tahansa toisella paikkakunnalla kuulostaa enemmän kuin houkuttelevalta. Talossa asuu kaksi ihmistä, jotka tekee perse ruvella töitä pitääkseen yllä kulissit; laskut, sapuskat, rätit ja lumput, herrasväen ylläpidon parhaaseen mahdolliseen tyyliin. Sitten löytyy täysi-ikäinen patalaiska, jolle se, että saa ruhonsa ylös penkiltä jossa istuu takomassa tietokonetta 20 tuntia vuorokaudessa, ottaa koville. Ajatella, mutsi ei ole tehnyt ruokaa valmiiksi, kuolenpa nälkään täyden jääkaapin eteen. Ja mitä? Koirat pitää lenkittää kun vanhemmat on töissä.... miksi aina minä?? (Miksi mä ylläpidän tän tyypin autoilua ja muuta elämää kun vastineeksi saan vetelää ja satunnaista toimintaa silloin harvoin kun älyän sitä pyytää??) Tai teinipissis jota ei kämpän säännöt ole koskaan koskeneet eikä takuulla koske nyt kun hän on AIKUINEN ja käy AMMATTIKOULUA..... eihän silloin sovi tulla kotiin ajallaan saati tarjoutua koskaan tekemään himassa mit

EVY

Äiti teki joskus töitä Porvoon keskuskoulussa (ala-aste) tarkkailuluokalla. Sitten joku taho (takuulla EU....) kielsi käyttämästä nimeä tarkkailuluokka ja luokista tuli EMUja (erityinen ja mukautettu opetus muistaakseni) sekä EVY (lyhennettä en muista, lapset käänsivät sen äkkiä Erittäin Vammaisiksi Yksilöiksi... ). Olin siis EVY-kurssilla, osa II. Saatte rauhassa nimitellä vaikka tuolla lasten keksimällä.... (Todellinen on kuitenkin ensivasteyksikkö, palokuntien siis.) Anne-nukke tuli vaihteeksi tutuksi kaikissa koissa (vauva, lapsi, aikuinen), samoin jälleen kerran pari muuta maallikkoelvytykseen liittyvää juttua. Lauantaina elvytin niin, että hiki haisi kotimatkalla. (NAM!) Testeissä havaitsin osaavani monenlaista, mutta myös olevani jo sokeutunut tietyille jutuille nykyisen työn erikoisalan (sisätaudit) myötä... Palomiehet, mahtavaa kurssiporukkaa. Meitä oli Perniön seudulta kaksi ja Rymättylästä pari, joiden kanssa kävimme kurssin aikana aina kimpassa ruokailemassa. Vatsali

Hajatelmia

Kuva
"Mitä sinulle kuuluu" kyselee Facebook kun sinne menee. No eipä ole kuulunut mitään erikoista viime aikoina, tämä on tätä arjen pyörittämistä kolmivuoron ja kaksivuorotyön ohessa... Sen verran voin kehua Facebookia, että Lotallehan sattui vahinko tuolla HIHS:ssä, kamera putosi taskusta ja jäi sille tielleen. Laitoin samana iltana vielä naamakirjaan viestin, jossa kerroin asiasta ja pyysin jakamaan. Hirveästi en herätellyt toivoa... Reilu viikko myöhemmin sain kuitenkin metkan txt-viestin joltain Markolta. Markon tytär oli löytänyt kameran, ottanut mukaansa ja he olivat ällistelleet viikon verran mistä löytäisivät ihmisen kenelle se kuuluu. Lopulta Marko oli työmatkalla vienyt sen takaisin HA:n löytötavarapisteeseen - JA samana päivänä nähnyt jakamani viestin FB:stä, joten osasi laittaa mulle viestin, että soita Areenalle. Ja miten ollakaan, kamera kuvineen ja videoineen saatiin takaisin. Kyllä tuli hyvä mieli ja paransi taas luottamusta ihmiskuntaan! Autossa on edelleen

Syyslomaa

Kuva
Kävi tosiaan niin hauskasti, että työvuorokuvioista johtuen (yöt su-ti) olin lähes koko syyslomaviikon vapailla. Erikseen olin laittanut tosin pomolle viestin, että voin tehdä koko viikon töitä koska talossa on paljon "lapsellisia" jotka lomaa toivovat, mutta eipä se pahaa tehnyt itsellekään. Torstaina otin pikkulikat eli Lotan ja lainalapsen Juulian ja ajettiin Helsinkiin. Hartwall Areenalla jokavuotinen HIHS (Helsinki International Horse Show) ja siellä meidän tallilta Elena ja Zinta. Ronja tuli kyydillä Pasilaan ja hummasi päivän kaverinsa kanssa Stadissa. Me katsoimme junnujen ja nuorten luokan esteratsastusta, ja täytyy sanoa, että kovin yleisöystävällinen show ja erittäin hyvin ja kivasti rakennettu kokonaisuus. Ainoa, josta voi purnata on HA:n naurettavat hinnat syömisessä ja juomisessa (2,50 eur mukillisesta vettä!!!) mutta se ei ollut ollenkaan Show'n vika. Pikkulikat oli mainiota seuraa, meillä oli tosi hyvä päivä. Illansuussa Ronja palasi Pasilaan ja ajett

Voihan remontti....

Ennen kuin kukaan ehtii älähtää, MEILLÄ ei tällä kertaa tehdä remppaa. Mutta tavallaan kuitenkin. Eli mulla on Turussa Koulukadulla yksiö, jossa asustaa tällä hetkellä erittäin asiallinen vuokralainen. Hän ilmoitti tuossa kuukausi sitten, että valitettavasti keittiön allas vuotaa..... Ennen kuin kämppä on päätynyt minun/meidän haltuun, siinä on asunut nuori mies, joka oli teettänyt jonkunmoisen rempan (kylppäri, lattiat, seinät), mutta keittiö on edelleen melko 60-70-lukua.... ja se nyt vuotava allas on takuulla samaa ikäkautta. Joten.... minä otan KVG:n esiin ja kaivan Turusta remontti-Reiskoja. Melko pian tärppää, soitan ja kuulemani perusteella nuori mukavan kuuloinen mies lupaa tehdä mulle suunnitelman, hinta-arvion ja luultavasti myös työt. Tähän asti homma etenee kuin se kuuluisa junan vessa. Vuokralainen on tyytyväinen kun remppa-Reiska käy pikaisesti ottamassa mittoja ja tekemässä alustavaa suunnitelmaa. Koska vuokralainen on fiksu nuori nainen, lupaan hänelle melko vapa

Automurheita, yövuoroja ja alue-estekisaa

Kuva
Tässäpä video, joka saa suurimman osan perhettä tätä nykyä hyvälle tuulelle. Valvoin kolmen rempseän työkaverin kanssa ja paimensin "omaa opiskelijaani" samalla yön yli tuossa reilu viikko sitten, ja oli kyllä jokseenkin mahtava yö. Yksi työkaveri oli törmännyt tähän jossain (ilmeisesti tämä on joku "seuraava Gagnam style"??) ja soitti meille melko alkuillasta. Koska se oli hassu, naurettiin hetki ja homma jäi. Joskus kahden aikaan päästiin vasta syömään kun puolenyön lääkkeissä menikin yllättävän kauan aikaa kun oli kanylointia ja muuta mikä sekoitti pakkaa (ja opiskelijan piti tehdä joten kävi hitaasti), mutta istuttiin sitten hyvällä tuulella hyvässä seurassa keittiössä kun vartija tuli paikalle. Mistä se idea lähti, en muista, mutta soitettiin tätä vartijalle ja siinä samassa muutama muu hassu animaatiopätkä mitä tuuba tarjoaa - ja nauraa käkätettiin ihan vedet silmissä. (Ei muuten kuulosta yhtään niin hauskalta kun sen kertoo jälkeenpäin, mutta yöllä ko

Hevostellen seuraavaan päivään

Kuva
Ratsastaminen on hauskaa! Ja näin aikuisella iällä ihan valtavan vaikeaa. Tytöt katsoo epäillen kun kerron jostain hankalasta asiasta (kuten vaikka kevyeen istuntaan nousemisesta puomilla), että ei se nyt NIIN vaikeaa voi olla....  mutta kyllä moni asia vaan on. Kun pitää keskittyä käsiin, kantapäihin, hartioihin, vatsaan ja lisäksi siihen tehtävään - ja ennen kaikkea pitää koko ajan katse siihen suuntaan minne ollaan menossa ja luultavasti pyrkiä vähän ohjaamaankin.... Siinä paketissa on monta liikkuvaa osaa (kirjaimellisesti) joita en hanskaa. Ja juuri siksi se on niin mahtavaa. Pasi the Papparazzi oli tallilla mukana tiistaina. Äiti ja tytär, tekstiilisamikset vahingossa. Lotta on mun luottohenkilö. Hän laittaa hevosen valmiiksi ja auttaa satulaan, tsemppaa henkisesti (ja salaa haaveilee käännyttävänsä äitinsä hankkimaan oman hevosen...) Tiistaina vuorossa oli ensi kertaa Mimmi. Hannoverilainen, Lotan suosikki, joka aika ajoin voi käyttäytyä arvaamattomasti. Minä

Barce-LOMA

Kuva
Jo keväällä, kun Ronja jäi kotiin Thaimaan reissulta, päätettiin, että hän saa valita jonkun matkakohteen ja ottaa kaverin mukaan. Kyse oli jo silloin kaupunkilomasta. Barcelona keksittiin melko aikaisessa vaiheessa kun tiedettiin, että reissu olisi syksymmällä ja teinit halusivat vielä edes vähän aurinkoa. 2/3 reissukavereista: Ronja ja Cecilia, ihan täpinöissään aamulla klo 4:30 Aamuruskoa Helsinki-Vantaalla Kaupunki tutuksi syömällä. Sinivalkoisten siipien aamupala ei pitänyt nälkää kovin pitkään pois...  Joku odottaa tavaroiden kanssa kahta shoppailijaa Tuttu näky tämäkin. Laukut tosin mukana vain ensimmäisenä päivänä. Sen verran kulttuuria, että La Sagra Familia oli pakko käydä katsomassa. Ei sitä pysty sanoin kuvaamaan, eikä varsinkaan kameralla vangitsemaan.... Porsaat, kuten jotkut lukivat... Angla hotelli oli mahtava. Hyvä paikka, upea huoneisto. Suosittelemme. Joidenkin piti matkustaa 4500km päästäkseen Henkkaan j