maanantai 31. lokakuuta 2022

Onko elämää ilman sanomalehteä?

Olen ollut yli 25 vuotta Hesarin tilaaja. Ihan ensin isäni tilasi sen pojan nimellä viikonloppunumeroina. Sittemmin päätin tilata koko lehden ihan joka päivä jaettuna. Olen täysin fiksoitunut aamurutiiniin, jossa kaiken muun heräämisen jälkeen tapahtuvan tohinan jälkeen saan istua alas teekupin viereen (kirkaslampun valoon) ja lukea lehden.

Mutta kuinkas kävikään. 
Muutettuamme tänne lehti alkoi tulla mitä hulluimpiin aikoihin. Oli todella paljon aamuja, jolloin lehteä ei ollut laatikossa. Tein siitä ilmoituksia tuloksetta, koska Hesarin mukaan lehden on oltava laatikossa klo 6. Vasta sen jälkeen voi valittaa, ettei se tullut ajoissa. 
No, vanhoilla työajoillani lähdin ajamaan töihin 6:15 joten tuo kuuden jakelu oli lievästi sanottuna myöhään. Muistaen, että vanhassa osoitteessa (pieni käpykylänen) lehti kolahti laatikkoon säännönmukaisesti klo 3-4 välillä. 

Vaikka tämänhetkinen työaikani sallisi heittämällä lehden selailun vasta kuuden jälkeen, minua alkoi risoa lehden politiikka (hinnasta puhumattakaan....), joten ilmoitin, että saa olla jatkossa tulematta.
Erittäin lukuisista tyrkyttelyistä huolimatta en myöskään lämmennyt digi-versiolle, koska luen netistä lähinnä iltapulujen otsikot, harvoin muuta enkä halua opetella elämään, jossa aamulla ensimmäiseksi avaan koneen.

Nyt marraskuun alkupäivinä on sitten aamut, joihin tarvitsee keksiä ohjelmaa n. 30-45 minuutiksi aamuisin. 😅
Alkaisiko jumpata, joogata tai opetella seisomaan käsillään? 
Nukkuminen ei ole siis vaihtoehto. Herään joka tapauksessa isännän kanssa yhtäaikaa ja lähden lenkittämään koirat. Suihkun jälkeen on se joutilas aika, jota en pysty siirtämään. 

Noh, ongelma ei ole edes ongelma, saati että olisi vakava. 

***

Viikonloppuna oli vähän toisenlaista ohjelmaa.
Järjestimme töissä rokotusaamun, jotta saadaan noita influenssa- ja koronatehosteita jaettua ihmisiin nyt kun kausi jälleen alkaa.


Varsin mukava ja tehokas aamu/päivä. Otimme potilaita vastaan klo 9-14 ja pistimme useamman kymmenen piikkiä. Meitä oli kolme työparia ja homma oli joutuisaa. Ihmiset oli kovin tyytyväisiä ja ylipäänsä palaute miellyttävää. Jäi ehdottomasti hyvä mieli moisesta lyhyestä ylityöstä.
Menen toistekin, jos pääsen.

Lauantai-illan kruunasi jälleen sauna. 
En lakkaa hehkuttamasta meidän pihasaunaa. Sen rennompaa olotilaa en pysty kuvittelemaan.


Sain vihdoin aikaiseksi hankittua itsellenikin hamam-hiusturbaanin. Varsinkin pihasaunassa aika ehdoton, saa hiukset heti piiloon kun hetken kuivattelee itseään viileässä ja sitten kipittää sisälle. Hankin hamam-pyyhkeet silloin pian muuton jälkeen saunapyyhkeiksi ja ovat kyllä erittäin hyvät. Jos en olisi vuosien varrella hankkinut niin montaa froteista hyvää kylpypyyhettä, voisin vaihtaa kaikki pyyheliinat noihin hamameihin. Mutta en lähde sentään hyviä ja toimivia heittämään pois vain vaihtamisen takia. Mutta hamamit kyllä kuivuu tosi nopeasti ja periaatteessa niiden peseminenkin on ekologisempaa, koska tykkäävät viileämmästä vedestä ja lyhyemmästä pesusta. 

torstai 13. lokakuuta 2022

Satunnaisia kuvia ja tapahtumia

Pelkkää sekalaista soppaa tiedossa.
Purin puhelimesta kuvia koneelle, kiukuttelin, kun kaikki ei kuitenkaan siirtyneet. Ihmettelin tätä aikani, päädyin lähettämään/tallentamaan ne itselleni sähköpostiin, josta voi ladata koneelle. Sitten ällistelin, että kuvat on silti vielä puhelimessa.

Huoh! Tietotekniikan ihmelapsi täällä, päivää.


Ipana kävi ja pelleiltiin pallolla.

Palloon liittyen muuten, meinasi käydä vahinko. Olin kuljettanut sitä taskussa jollain reissulla ajatuksena ehkä ottaa joku kuva. Se tietenkin unohtui, ja lopulta laskin pallon käsistäni eteisen lipaston päälle. Eräänä päivänä oltiin lähdössä lenkille ja puin tossuja jalkaan ja ihmettelin, kun yhden kukan aluslautasesta jollain tavoin nousi höyry. 
Noustuani ylös tajusin, että aurinko paistaa tuohon palloon ja se sulatti siitä aluslautasesta siinä muovia kaikessa rauhassa. Tulipalon riski siis aivan todellinen! Hitsit, että säikähdin....
Sen jälkeen pallo on ollut aina lipaston päällä olevassa korissa ehdottomasti varjossa.



Pidin pienet syyskauden aloittajaiset, kerrankin ihan kaikki lapset ja vanhemmat pääsivät yhtä aikaa. Ahdasta meillä toki on näin isolle lössille, mutta olipa kivaa.


Ruskan värejä.

Tietyllä tapaa harmittaa, ettei meillä ole yhtään vaahteraa. 
Sitten muistan aina miten herkästi ne lähti itämään jokaisesta siemenestä, mikä putoaa ja kiitän onneani, ettei meillä ole pihassa yhtään vaahteraa....


Boogie joutui viettämään krapulapäivää eli lonkka- ja kyynärkuville.
Lopputulos kiittää: parasta mahdollista luustoa! Jes!!

Jovelan Johanna oli laittanut erilaisia sähkönsäästövinkkejä. No, sähkölämmitteisessä talossa, jossa ei kukaan ole päivisin kotona, on pakko lämmittää myös sähköllä, maksoi mitä maksoi. Mutta innostuin toki ideasta laittaa puuhellan päälle lämpökivet imemään lämpöä ja sitten hitaasti levittämään sitä huoneeseen.

Meillähän ei keittiössä ole mitään muuta lämmitystä kuin puuhella, ja tietenkin muualta asunnosta lämpö kulkeutuu ilmavirtojen mukana. Mutta varsinaisia pattereita ei ole yhtään. Poltan kuitenkin talvikaudella päivittäin pari pesällistä klapia hellassa, koska pidän puulämmön pehmeydestä. (ja siitä pienestä savun tuoksusta, mikä väkisinkin tulee....)

Kivien toimittaja on kotimainen HelaStone. (En saa tästä maininnasta mitään hyötyä.)
Olin eritoten kovin iloinen siitä, että toimittaja on kotimainen.


Pyyhin tarkkaan jokaikisen pölyhitusen pois hellan päältä.
Siinäpä homma, kun olen lyhyt pätkä ja hella melkoisen syvä.


Kivet on 40 mm paksut ja niitä on yhteensä kuusi kappaletta.

Alkuperäinen tilaus oli neljä kiveä, 
mutta ilmoittivat tehtaalta, että niistä tulee liian painavat.
Nytkin ovat yli 10 kg/kpl.


Huomaa hassu vaaka.
Pojan tyttöystävä toi sen minulle.
Luulenpa, että itseäni on vauvana punnittu vastaavalla.
Muistelen, että äiti sai sellaisen äitiyspakkauksessa ja meillä
olisi ollut sellainen kotona kun olin lapsi. 

Siinä on tosi hyvä kuivattaa sieniä. 
Voi huvittaa itseään seuraamalla miten 250 grammasta tulee 50 grammaa.


Olen varsin innoissani tästä. Hellaa vasten on kivestä tehdyt pienet "kepit", jotka varmistavat ilmankierron hellan ja kiven välissä. Näin kivet eivät toivottavasti halkea kuumetessaan ja pääsevät lämpenemään tasaisemmin. Halkeamisen riski on varmasti suuri, jos käytän liettä, koska siinä kuumuus tulee suoraan liekistä hellan pintaan. Uunin kautta lämpö nousee tasaisemmin ja välissä on vähän muutakin materiaalia eli hellan itsensä kiveä.

Teen ihan omaksi ilokseni ja kuriositeettina jonkunmoisen seurannan tässä, miten kivien pintalämpö käyttäytyy kun niitä lämmitetään päivittäin. (Sillä edellytyksellä, että löydän sellaisen lämpömittarin....)

Näin syksyn tullen on saanut kaivaa jo pitkät kalsarit esille. Samoin olen työmatkafillarointia varten varustautunut myös kahdella paidalla. Vähän välillä tympii sitten pakata niitä välivaatteita töissä kassiin, koska iltapäivällä lämpö on sen verran korkea, että hikoilen liikaa, jos puen kaikki päälle. 
Toisaalta, eipä ole mitään syytä valittaa. Pääasia, ettei tarvitse palella. 

lauantai 1. lokakuuta 2022

Puuhia

Ensin on viikkotolkulla kirjoittamatta mitään ja sitten tuntuu, että pato ratkeaa auki....
Tässä siis vielä vähän.

*****

Olen hankkinut itselleni kumisaappaat. Kalliit! 19,90 eur (Tai siis tulivat lopulta kalliiksi... no eivät edes oikeasti.)

Mainitsemisen arvoinen asia, koska tilasin ne Hankkijan nettikaupasta paniikissa, koska omaa kokoani (36) oli jäljellä kaksi paria. Mies kävi ne hakemassa myymälästä, mutta kas kummaa, ne oli niin pienet, ettei jalka mennyt edes sisälle saati, että ne olisi saanut pois, jos olisi väkisin tunkenut.
Joten lähdin kerran työpäivän jälkeen vaihtamaan.


Päädyin lopulta sovittamaan saappaita, koska koot olivat niin merkilliset ja nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni aikuisten kokoa (38) olevat jalkineet. Mainitsemisen arvoinen asia, todellakin!!!
Mutta ne on haluamani keltaiset, lyhyet. 

Suunnitelma on siis päästä töihin pyörällä sukat kuivina, koska lenkkareista menee sateella vesi läpi.
Ja kyllä, hoksasin kyllä jo etukäteen, että valuessaan lahkeita pitkin vesi valuu suoraan saappaaseen.... 
Ensimmäinen lenkki on nyt saappailla kävelty, ja eivät tosiaan ole lenkkarin veroiset tietenkään kävellessä, mutta olipa kiva tunne kun varpaat oli kuivat!


Se, mikä teki niistä "kalliit", oli minun päästäminen Hankkijan myymälään ilman valvontaa. Siellähän oli puutarhapuolella lähes kaikki perennat ja pensaat -50% joten päädyin kantamaan autoon myös omenapuun. ♥
Meillä oli vanhassa paikassa vanha ihana Antonovka, joka teki taivaallisen hyviä talviomenoita, joista sai todella hyvää sosetta. Se halkesi kerran myrskyssä ja harmittelin sitä kovin.
Nyt on uusi Antonovka kasvamassa. Katsotaan, tuleeko siihen meidän aikana satoa....

****

Muita puuhia. Piti raivata pihaa järjestykseen. Jonkin verran puutavaraa on jäänyt "yli" ja se piti asetella talveksi suojaan. Siinä kun lautoja kannettiin, pohdittiin, josko ne kuitenkin olisi fiksumpaa ottaa heti käyttöön, ja puff, nyt on saunan edustalla noin puoleen tuntiin tehty uusi terassi. 
Huomattavasti mukavampi kuin niistä irtolaatoista koottu, ja tukeva. Lisäksi suurin osa ylijääneistä laudoista hupeni tähän sopivasti.



Siinä tehdessä sitten tuli puhe, että vuoden päivät on keskusteltu minkälainen lattia saunassa olisi kiva olla. Koska pakkasilla betoni on järisyttävän kylmä, ja finnfoamit ritilän alla oli vähän epävakaat ja keikkuvat. Turvallisuus edellä kuitenkin!
Joten otettiin loput laudelaudat ja tehtiin saunaankin "terassi". Mitoitus on nyt sellainen, että sinne alle saa ne finnfoam-levyt pitämään lämpöä jalan alla ja vesi nyt virtaa kuitenkin siitä kätevästi pois.



Lämmittäähän se piti tietenkin, että pystyi testaamaan, miten lattia toimii.


Rakkain paikka auringossa.

Sorruin myös somen uhrina testaamaan ruokajuttuja. Instagramissa törmäsin johonkin reseptiin, joka vaikutti mielenkiintoiselta, joten sen verran kaupan kautta kotiin, että ostin quinoaa.

Uunivuuan pohjalle ladottiin quinoaa, sen päälle kiehuvaa liha/kana/tms lientä, siihen pussillinen baby pinaattia revittynä, kaksi rasiaa kirsikkatomaatteja, sekä kaksi salaattijuustoa (muka-fetaa) kuutioituna. Hiukan mausteita ja öljyä päälle ja uuniin. 
Toimikin erinomaisesti broilerin lisukkeena. 


Teen tätä epäilemättä toisenkin kerran, koska quinoaa jäi vielä. 

*****

Sitten syyskuun puolelta ihan paras uutinen: minut vakinaistettiin siihen nykyiseen työhöni, jonka suhteen heti ensimmäisenä päivänä ajattelin, että "voi nenä, tälle mun sydän sykkii täysillä". 
Paikka tuli auki ja hain sitä. Kuulin haastattelussa, että hakijoita oli 12 ja kolme haastateltiin. Pitää olla hirveän tyytyväinen, että pääsee edes pronssiotteluun, mutta kieltämättä ehdin jo vähän murehtia miten surullista olisi, jos minä olisin ensimmäisellä varasijalla. Tuo hakijamäärä kuitenkin kertoo siitä, että valitettavan moni on leipääntynyt (nykyiseen?) työhönsä ja haluaa jostain syystä muuta. Siellä olisi voinut olla vaikka tusina minua paljon kokeneempia hoitajia jonossa......

No, jossittelu on siltä erää ohi. 
Taisin kyllä aika tavalla leijua kun sain onnittelut esimieheltäni! ♥ 
Olen nyt aika monta kakkua "velkaa" vähän sinne sun tänne. Kukapa olisi uskonut silloin heinäkuussa, kun tein nopean päätöksen, että tämä päättyy näin?

Tuo paikka on sillä lailla aika uskomaton, että en ole tavannut moista työyhteisöä vuosiin. Kaikki, ja tarkoitan kirjaimellisesti kaikki, ovat ottaneet vastaan kauniisti, tsemppaamalla ja osoittaen arvostavansa ammattilaisuuttani. Virheet, joita toki tulen edelleen tekemään, kiitos uuden järjestelmän, on korjattu mainitsemalla asiasta kauniisti ja kannustavasti. Selän takana puukotusta ei ole. 
Tulen todellakin tekemään parhaani ja minusta oli äärettömän miellyttävää kuulla ylihoitajalta, että "enempää ei kukaan odotakaan".

Syysloma, vihdoin

Tämä kesä on ollut jotenkin vauhdikas. Osin kivalla tavalla, mutta jotenkin olen ollut varsin paljon puhti pois ja vetämätön, ja aloin olla ...