Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

Pentuelämää, kokemuksia

Kuva
Elämää jonkin verran takana ja toivon mukaan erittäin paljon edessä. On tuo lystikäs kakara. Asioita, joita en muista aiemmilta pentukerroilta: se nukkuu. Siis yöunet. Sekä Karo että Edu aikanaan tulivat talouteen, jossa meillä oli futon-sänky, n. 30cm korkea lattiatasosta. Pidä siinä sitten pentu pois sängystä....  (Ei me ihan hirveesti kyllä yritettykään.) Mutta silloin makkarin lattia oli vuorattu sanomalehdillä, ja kumpikin kävi yön aikana tekemässä tarpeitaan useita kertoja. Muistan niin monet yöt, kun heräsin kaameaan kakan hajuun.....  😒 Mutta Bono. Ensimmäiset kaksi yötä nukuin sen kanssa vintissä ns. vierastilassa. Siellä patja oli samalla korkeudella kuin Bonon "purkki" ja sen oli turvallista olla kun minun peiton reuna oli samassa sängyssä sen kanssa. Se nukkui molemmat yöt läpeensä n. 21-6 eikä noussut kertaakaan. Aamulla käytiin pihalla, jonne teki pitkät pissat ja siitä lähti päivä käyntiin. Kolmantena yönä siirryttiin meidän omaan sänkyyn ja otin s

Viimeksi

Kuva
Viimeksi minä... Ilahduin:  Eilen tai edellispäivänä, kun miehen työkaveri yllätti kantamalla sisään jälleen ison määrän peuranlihaa kiitoksena syksyn omenoista ruokintapaikalla.  En pysty sanoin kuvailemaan kiitollisuutta tästä toiminnasta! Meidänhän tässä pitäisi heille viedä tuliaisia kun saamme kantaa ne liiat omenat pois. Nauroin:  Ei montaakaan hetkeä sitten, kun seuraan tuota pennun elämää. Itkin:  Varmasti silloin kun Karo jouduttiin viemään pois.  Se oli karmea sunnuntai ja maanantai. Iltavuoroon menossa, pakko pitää itsensä kasassa kaksi työpäivää, vasta tiistaina vapaa, jolloin sai vihdoin antaa surun tulla... Edun kanssa pitkällä metsälenkillä keskellä korpea kyyneleet valuen. Helpotti muuten. Suutuin: Varmasti viimeksi tänään miehelle. Olen itse valvonut viimeiset kolme viikkoa max viiden tunnin yöunilla ja olo on muutenkin huono, tauti yrittää tulla mutta en voi sallia sitä. Miehellä kuitenkin on mies-flunssa ... joten jokainen voi vaan kuvitella. Minä

Elämää pennun kanssa, kuvasaastetta

Kuva
Bono siis tuli, näki ja valloitti. Se kyllä tulla tassutteli suoraan ovesta sisään ja sydämiin. Jos sitä toki on odotettukin, aina se omalla tavallaan yllättää minkälaiseksi elämä sitten muodostuu. Kotkassa 22.1. Ensin pihalla laumalle vähän purtavaa, ja siihen päälle sitten tirsat. Bono on vaaleampi kuin sisaruksensa.  Sen erottaa tosi helposti tästä porukasta. Kotimatkalla me takapenkillä, mies ratissa. Sylissä matkailu on aivan vanhanaikaista, tää kaveri halusi näköalat. Tosin niskan takana tuli pian aika kuuma ja siirtyi vieressä olevaan häkkiin. Porvoossa pysähdyttiin kavereiden luona reilu tunti. Sen verran, että juotiin kahvit ja Bono söi yhden aterian, pissasi tusinan kertaa (pihalle)  ja olikin sitten valmis reissun päälle. Sylissä nukahti mutta hakeutui taas itse viileämpään. Vähän hämmentynyt se oli peilikuvastaan. Ihme kaveri kun tulee kohti muttei leiki ollenkaan. Kotona se hurmasi tytöt samantien. Ensimmäisen

Arkihaaste 4/52

Kuva
Meillä ei oikeastaan kukaan juo maitoa. Ipana tekee aika ajoin kaakaota, mutta muuten sitä ei kulu. Itse käytän kahvissa kuivamaitoa, koska se säilyy hyvin ja tykkään sen kermaisesta mausta.... Sitten kun maitoa ostan jotain tarkoitusta varten, sitä yleensä jää aina yli. Joten meillä kovin arkista tämäkin: Ostin Lidlistä tuota jenkkiläistä lättysiirappia. Itse tykkään lettujen kanssa ihan sokerista, mutta onhan se metkaa.... Tänään isompi tytöistä innostui hakemaan kaupasta banaaneja ja lähdenkin tästä popsimaan muutamia banaanilettuja kun kerrankin on toisen tekemää tarjolla.  =D  Aivan ihanaa!!

Tervetuloa: Crab Apple's Rock'n'Roller "Bono"

Kuva
Sillä lailla siinä sitten pääsi käymään. Yli kahden vuoden takainen haave on toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla. Virittäkää soittimenne, sillä tässä perheessä alkaa nyt ihan uudet soundit! TERVETULOA KOTIIN, BONO!! Näissä kuvissa kasvattajan ottamana "Poika 2" ja ikä 6 viikkoa **** Se eräs marraskuinen viikko oli melko huima: torstaina sain tietää saavani vakituisen työpaikan,  lauantaina kävimme tutustumassa kasvattajaan ja meidät hyväksyttiin koiranomistajiksi ja kotimatkalla törmäsin niihin musiikoihin, joita olen fanittanut vuosia. **** Minähän olen haaveillut spanielista tosiaan useamman vuoden. Keskustelua ollaan käyty, mutta molemmat ollaan oltu sitä mieltä, että kolme koiraa on melko monta kun taloudessa kuitenkin asuu vielä myös lapsia. (Mitenhän nuo teinit tähän oikeasti liittyy?? Hyvä tekosyy....) Viime vuonna aloitin vähän kaivelemaan tietokantoja, selvittelin kasvattajia ja nuuskin kaikenlaisia juttuja, koska

Arkihaaste 3/52

Kuva
Kovin arkista on ollut. Jotain kuviakin arjesta on näpsitty. (Minäkö tyytyisin yhteen kuvaan....) Totta puhuen tämän arkisemmaksi se ei paljon mene: Pyykkirumbaa.... (sukkien paritus, ush!!) ... ja kämpän lämmitystä Joka ikinen päivä. No, pyykkiä en kyllä pyöritä enää päivittäin. Muutaman kerran viikossa vaatepyykkiä, sitten lakana- ja pyyhkeidenvaihtopäivät erikseen. Ja satunnaisesti tietenkin jotain muuta pyykkiä, kuten ulkoiluvaatteita, koska ainakin omat tuulenpitävät tuntuu jotenkin keräävän hien itseensä ja kun pesee, ovat lämpimämmän oloiset. Meille laitettiin maalämpö pari vuotta sitten. Maailman paras päätös vaikkei ollut ihan halpa. On kuitenkin säästänyt sen jälkeen jo satasia vuosittain, koska ei tuo öljykään mitään halpaa ollut. JA lisäbonuksena hajuttomuus. TYKKÄÄN! Poltamme kuitenkin joka päivä takassa puita. Toistaiseksi puut on lähes aina saatu omalta pihalta. Muutaman vuoden aikana on ollut pakko kaataa lähes vuosittain jokin isompi

Arkivapaat on parhaita! ♥

Kuva
Ai että kun tykkään vuorotyöstä. Arkivapaat on aivan parasta mitä ihmiselle voidaan suoda. Palataan kuitenkin vähän taaksenpäin, viikonloppuun. Isäni avokkeineen pääsi vihdoin lähtemään jokatalviselle reissulleen, ja tytär (tuo kokiksi opiskeleva) halusi tarjota sunnuntaina yhteisen päivällisen siten, että hän suunnitteli, kävi kaupat, teki ja valmisteli. (Minut hyväksyttiin yhdessä kiiretilanteessa vähän heiluttamaan risottoa, mutta muuten sain käskyn pysyä pois keittiöstä...) Alkuruokana bataattisosekeittoa, siitä ei kuvaa. Pääruokana kevätsipulirisottoa, paistettua siikaa voi-valkoviinikastikkeessa  ja lisukkeeksi kurkkua ja herneitä.  Hauskan näköiset vihreä-vaaleat annokset niistä tuli. Kahvit ja jälkiruoka nautittiin olohuoneessa. Jälkkärinä raparperipannacottaa. Olen oikein ylpeä tuosta tyttärestä.  ♥  Paitsi, että hän todisti olevansa oikealla alalla, hän oli tosi innoissaan kaikesta, ja ruoka oli vilpittömästi oikein herkullista.

Arkihaaste 1 & 2 / 52

Kuva
Facebookissa pyörii arkihaaste (taas), mutta ajattelin kokeilla tuleeko jotain kuvia otettua joka viikko vuoden aikana. Marketta tästä kirjoitti ja innostuin ajatuksesta, joten menee ainakin testiin. Haastan mukaan jokaisen, joka idealle lämpenee!!  Nyt eletään jo viikkoa 2, joten pari kuvaa vaikka noin niinkuin viikon mukaan. Viikko 1 Lunta oli, mutta ei edes ruohoa peittänyt Viikko 2 Oman arkeni jokapäiväisyys: lenkki Tässä lenkillä kuvatut "eilisen" jäljet kun oli jälleen tullut vähän uutta räntää päälle. Ja luulenpa, että jatkossa koetan päivittää tämän haasteen aina viikon lopulla.  Vuorotyöstä huolimatta viikonloppuisin on jotenkin enemmän aikaa tällaiselle omalle ajalle.

Haaveita

Kuva
Minä tahtoisin untuvatyynyt ja -peitot ! Non nih. Nyt se on sanottu "ääneen". (Tulkoon salama ja iskeköön jos en tuota tarkoittanut....) Ihan järkyttävää luettavaa kun guuggeloi aihetta. Lähinnä siis mitä, minkälaiset, mistä. Niin sinisilmäinen olen, etten ollut tajunnut edelleen jossain niitä höyheniä revittävän eläviltä eläimiltä. Jooh, nyt en sitten enää haluakaan..... yöks. Mutta kun haluaisin....   Kokemuksia??? **** Tulipa poikettua kirjastossa. Olen lukenut omasta hyllystä muutaman Cusslerin ja lainasin noita vanhoja hyviä muutaman lisää. (Olin ajatellut laittaa nuo omat pois, lähinnä kuljettaa ne lomakohteeseen tänä talvena ja jättää suomalaisen yhdistyksen kirjastoon yhteiseksi hyväksi.)  Myös kaksi jokeria (lainausaika 2 vk eikä mahdollisuutta jatkaa) nappasin mukaan, joten täytyy pistää kääntäen sivuja. Metsälenkillä löysin jälleen itselleni uuden "kohteen". Meidän yläasteen Erasmus-oppilaat tekivät vaihtareiden kanssa viime keväänä

Lumilenkillä

Kuva
Olipa menneellä viikolla pari vähän rapsakampaa päivää. Hiukan hirvitti, kun herätessä mittarissa luki -18,4°C ja lehteä hakiessa oli oikeesti kylmä (pyjamassa). Herra Hännäkäs oli kuitenkin lenkille lähtiessä sitä mieltä, että mehän ei mamoilla. Tarjosin nimittäin kylän-ympäri-lenkkiä (2-3 kilsaa, vähän riippuen reitistä) kun ajattelin, että tassut palelee mutta tämä suuntasi hyvin määrätietoisesti metsään ja minä perässä. Ei Edu olekaan koskaan oireillut kylmästä, Karo oli meillä se, jonka varpaat nimenomaan paleli, ja sterkattu turkki ei lämmittänyt. Metsälenkki olikin itse asiassa hyvä ratkaisu. Siellä ei tuullut yhtään ja pakkanen ei päässyt pahasti puraisemaan, paitsi poskia yhdellä aukealla missä viima iski. Kuljin satakunta metria lapaset naamalla.... Reilu vitosen keikka meille tuli. Koira ja emäntä molemmat tosi tyytyväisenä kotiintulon jälkeen kun saatiin kahvi tulelle ja takka sytytettyä. Samana iltana menin iltavuoroon ja kotiintullessa vedin normaalisti kä