Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Rakas ystävämme täytti vuosia! Siinä ajaessamme "pohjoiseen", (Nokia ON pohjoiseen kun meiltä katsoo....) pohdin onko meidän sukupolven juttu nykyään vähän niin kuin jättää tuollaiset tasavuosijuhlat pitämättä. Oma isäni juhli aikanaan viisikymppisiään ja se oli itsestäänselvyys. Puhumattakaan isovanhemmistani. Toisaalta kaveriporukassa alkaa olla nyt sitä ikää lähellä, mutta muistan juhlineeni omia kolmikymppisiä ja toisaalta toisen ihanan ystävän nelikymppisiä, mutta vastaavasti ei sitten enää 10 vuoden päästä uudestaan. Onko viisikymppinen nykyään vielä niin nuori , että merkkipäivän juhlistaminen tuollaisella perinteisellä isolla porukalla on vähän vanhanaikaista? Onko nykyinen eli 2000-luvun kuusikymppinen 1980-luvun viisikymppinen? Puhuimme asiasta ja Hannukin sanoi, ettei olisi välttämättä tällaisia kekkereitä edes järjestänyt, mutta toisaalta tässä iässä kun omat vanhemmat on vielä hengissä ja sillä lailla hyväkuntoisia, että voivat osallistua, on

Törmäsin netin syövereissä blogiin, jossa koin, että jotenkin korostettiin yksinhuoltajaäidin elämän raskautta ja vaikeutta versus ns. tavan perheenäiti. Ja kyllä, poltin päreeni nollasta sataan just samantien. En halua linkittää blogia tänne, koska voi olla (ja toivon, että on) mahdollista, että henkilö ei ole tarkoittanut sitä niin kuin minä sen luin. Joten en toivo enempiä teilauksia ainakaan ennen kuin hän lukee ja mahdollisesti kommentoi omaa kommentointiani. Kuva: Yle Näin kun on 25 vuotta elänyt parisuhteen ylä- ja alamäet, ja useampaankin kertaan harkinnut kytkimen nostamista mihin tahansa suuntaan, totisesti ottaa pataan, että joku gloorifioi sen, miten perheessä lasten kasvatus, käyttäytyminen ja kaikki on sopuisampaa kuin yksin. Ja todellakin, mun nuorin on nyt 17 vuotias ja pystyn erittäin hyvin edelleen muistamaan ja samaistumaan, miten olin aina vastuussa. Lähes yksin. Parisuhteessa. (Tai näin sen koin ja koen.) Minulta kysyttiin mitä niille puetaan, mitä

Kun muissa perheissä rauhoituttiin joulurauhaan, meillä oli jouluräyhä. Tavallaan sääli, että aloittivat silloin heti. Se oli nimittäin sen verran nopea homma, että poikakin oli jo Tapanina vähän pitkästynyt, kun tekeminen loppui. Eikö ole järkyttävä värimaailma?? Edellinen asukas oli maalannut tuota oranssia ja punaista.....  Seinät saatiin piikattua auki jo pyhinä ja lattiaa varten tarvittiin sitten järeämpää työkalua, jonka vuokrasi Rakennuskonevuokraamo.  Hilti lauloi.... Allekirjoittanut oli kovin tyytyväinen saadessaan viettää aikaa muussa kerroksessa kuin missä tapahtui. Ei silti, hyvin se resonoi koko taloon. Viemärikin löytyi sieltä betonin seasta loppujen lopuksi. Edelleen jaksamme ihmetellä tekikö edellinen raksareiska tuon tahallaan? Kyllähän kenen tahansa ammattilaisen tarvitsee tajuta, että tuollainen itsetasoittuva vaatii jonkinlaiset ohjaimet, jolla se ohjataan pois siitä kaadosta. Sehän nimenomaan kerääntyy syvimpään kohtaan (eli kaatoon) ja poi

Nyt täytyy kyllä sanoa hyvin riemastuneena, että tätä vuodenaikaa voi ja saa jo kutsua kevääksi. Olipa tässä aamu, kun lähdin kahdeksalta lenkille ja metsässä pärjäsi vallan mainiosti ilman otsavaloa! Aivan huikeaa! Linnut on myös heränneet ja reipas tirskutus kuului aamun lisää valjetessa.... Vähän koetin ulkoiluttaa kännykän kameraa samalla, parilla lenkillä. Sinistä pilkottaa!!! Pappakoira-Edu, kohta 10 v. Mun parhaat kaverit. Personal trainerit. Täysillä eikä hidastella yhtään.... Juuri nyt on niin kaunista. Hauskoja huurre-sulkia Kellotorni oli hieno iltavaloissa Omalla pihalla vielä valoja Täytyy koettaa pitää mielessä nämä kuvat ja maisemat jos Pekka Poudan ennuste pitää paikkaansa ja ylihuomenna roimii maan täydeltä vettä +5 asteessa ja sulattaa kaiken lumen. En suinkaan ole suuri talvifani, mutta onhan tämä nyt tuhannesti kauniimpaa kuin se ikuinen ja jatkuva kura ja synkkyys, mitä jo koettiin sellaiset 8 k

Turku Winter Dog Show 2018 Minä menin ilmoittamaan Bonon sinne, "kun oli lähellä". Juuuh.... Lisäksi luottohandleri-Ninni lupasi tulla Bonon viemään kehään. Ja sitten tollerit, tukkakoirat (Ninnin omat rodut) ja cockerit on kaikki samaan aikaan eri kehissä. Jaiks!! Allekirjoittaneella ei todellakaan ollut mukana pikkukenkiä, ja kehään jouduin. Talvisaappaissa. Kuva hyvin haalea, koska kännykällä kuvattu ja rajasin sitä vielä. Lyhyesti; sähläsin heti alkuun kunnolla. En saanut näyttelyhihnaa "lukkoon" vaan siinä oli lasson kokoinen reikä, jossa Bonon pää oli. Sellaisen kanssa ei voi juosta. *huooooh* Muut odottavat, että minä suunnilleen pureskelen sen kuntoon. Sitten juostiin. Ja lopulta Bono oli pöydällä arvioitavana ja tuomari kysyy siltä "mitähän se mamma sähläsi tuossa".... niinpä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Me selvittiin molemmat. Minä hengittämättä ja Bono tyytyväisenä. Bono sai kivan arvostelun ja tuomari selitti minulle mitä t

Joskus kerroin yövuorosta. Tänään taas tein lääkevuoron, koska ihana työkaverini paikkasi minua enkä joutunut valvomaan viime yönä. Hip hei!  Tein siis hänelle eilisen aamuvuoron ja sitten ylimääräisenä vielä tämän päivän, koska yövuoron tunnit ei muuten menisi tasan.... (ylitöitä saa tehdä näin sovitusti ja koska teen sitä 80% listaa, siinä on varaa.) Meillä on iltavuorossa miehitys sellainen, että jokaisessa solussa (3 kpl) on kaksi hoitajaa. Lisäksi iltavuoron kanssa päällekkäin on lääkevuorolainen, jonka vastuulla on jakaa koko osaston (tänään oli 47 potilasta) kaikki seuraavan vuorokauden (klo 14 - klo 12 seur. pv) tablettilääkkeet sekä hoitaa kaikki suonensisäiset sekä mahdolliset pistoksena annettavat lääkkeet. Työaika on 12-20. Yksityisyydensuojana ja muutenkin, meillähän ei osastolla voi juurikaan mitään kuvata. En todellakaan haluaisi, että joku lätkäisisi oman naamani jonnekin someen. Otin kuitenkin yhden naamakuvan lääkehuoneessa, kun siellä ei ollut muita. Lisäksi

Muokkasin tuota Marketan ystävän Päpän haastetta vähän itselleni sopivammaksi. Eli idea on kuvata omaa pihaa kaikkina vuodenaikoina samasta kohtaa ja havaita miten se muuttuu. Tämä kuva on otettu 11. tammikuuta TAMMIKUU 2018 Kuten näkyy, meillä ei todellakaan ole vielä lunta, enemmän tuo valkoinen on kuuraa. Sääennusteet povaavat eteläänkin pikkuhiljaa kylmenevää ja lunta. Katsotaan. Harmi kyllä aurinko ei ole näyttäytynyt sitten viime viikon. Pilvistä ja harmaata on tasaisesti.

Pikkupakkaset on vihdoin saapuneet myös Lounais-Suomeen. Paino sanalla pikku, koska edelleen pakkasta on maksimissaan se kolme astetta eikä esim. lumitykkiä ole haluttu vielä käynnistää, koska se vaatisi mielellään vähintään sen -5. Mutta suureksi iloksi on ollut myös kirkasta. Sitä aivan järkyttyy nähdessään (sattumalta vielä vapaapäivänä) aurinkoa, kun on tässä useamman kuukauden taapertanut vain pimeydessä. Kirkko aamulla 6:45 kun ohitettiin. Nuo valot on jotenkin hienot. Koska meillä herättiin tänään ennen viittä (vapaalla, juu) ja lattiavalu oli sovittu alkavaksi kuudelta, tein koirien kanssa vaan pienen lenkin 6:30 ja päätin, että hoidan muutamia kotiasioita välissä ja lähden sitten päivällä niiden kanssa metsään. Matkalla metsään. Kello on n. 10:30 ja maailma on jotenkin tosi sininen. Vakkaripaikalla karkkien etsimistä. Polut on jotakuinkin tallattu jo auki. Hyvin vähän on lunta tai kuuraa enää pinnoilla. Loppujen lopuksi Suomen talvi

Hyvää yötä ja huomenta Ehdit myöhemmin nukkua 24 tuntia Toivottavat sulle onnea Hyvää yötä ja huomenta Hei älä vielä luovuta Kaikella on hintansa Mut mikään ei oo vielä mahdotonta - Don Huonot - Syksyn remonttitrauma on sekoittanut omalta osaltaan omat yöuneni. Stressi on takuuvarma hereillä pitäjä. Toisaalta älytön kolmivuorotyö tekee saman, normaalikin kroppa alkaa hikata kun vuoro vaihtuu lennossa monta kertaa viikossa. (En viitsi edes mainita, mitä ikä tekee näistä vuoronvaihdoista toipumiselle..... kun samainen ikä taitaa olla osasyy huonoihin yöuniin muutenkin. Hemmetti, naiset joutuu kärsimään aivan kaikesta! Epäreilua!) Nukkumatti lasten.... Olen ikionnellinen, että yövuoroja ei ole enää listassa joka viikko. Se oli jo todellakin liikaa. Toki joulun aikaan meille vuorotyöläisille tulee virkaehtosopimuksen mukaan ylimääräisiä vapaita, joten siksikin rytmi vähän sekoili, kun oli pari töitä, pari vapaata, pari töitä, pari vapaata... Olin suoraan sanott

Ns. normaali aamuvuoro, 7-15. Siihen se normaali sitten jäikin. Istuin ensimmäisen kerran klo 14:45. Minua raavittiin, syljettiin, kirottiin ja haukuttiin. Osa näistä ihmisistä kulkee myös osastolla nimellä "asiallinen".....

Minä en perinteisesti lupaa yhtään mitään. Tai voin toki luvata, etten tänäkään vuonna aloita tupakanpolttoa tai kansantansseja....  =D Liikuntaan liittyviä tavoitteit a kuitenkin teen. Minähän rakastan statistiikkaa ja Excel on ehdottomasti lempityökaluni.....  joten: Vuodelle 2017 olen saanut lähes kaikki liikuntakerrat "mitattua" ja lukemat näyttää melko lailla siltä, mitä kuvittelinkin. Vuoteen mahtuu eri tavoin liikuttuja (käytännössä käveltyjä, hölkättyjä ja muutama potkufillarilla vedetty) kilometrejä yhteensä yli 2 400. Tekee n. 6,6 km/vrk. Helmikuun matalaa käyrää puolustelen kahden viikon Thaimaan reissulla. No excuses. Lokakuu taas painii vuosittain aivan omassa sarjassaan, koska tykkään pitää silloin sen viikon loman, jonka aikana liikun päivittäin enemmän kuin yleensä. Näin julkisesti siis: ensi vuodelle tavoitteeksi saada satanen lisää vuoden saldoon. 2500 km rikki! Koska muutama reissu on jo suunnitteilla, enempään en usko rahkeiden riittävän,

Instassa näytti olevan monella #bestnine -kollaasi yhdeksästä "parhaasta" kuvasta vuoden varrelta. Minä kun en koskaan voi vaan noudattaa orjallisesti ohjeita, tein tästä omanlaiseni. Keräsin siis yhdeksän kuvaa, jotka muistuttaa eniten vuoden aikana tapahtuneista kivoista asioista. Teknisesti on takuulla tusinoittain parempia kuvia..... Vuosi alkoi tällä: pieni rimpsakka kuukkeripoika haettiin kotiin Kotkasta  ja alkoi ihan uudenlainen vuosi. Kevät oli kaunis. Ainakin ajoittain. Patikoitiin keväällä muutamaankin kertaan tuo Mathildedalin kiva järven-ympäri-reitti. Bonon ensimmäiset kahvit Vicksbäckinlahdella. Harrastettiin. Edun toukokuinen suoritus. Käytiin paikoissa, joita ei olla aiemmin koettu: esim. Tall Ships Race Turussa Kävin ihanien kollegoiden, ystävien, kanssa Picnic-risteilyllä. Naurettiin vatsalihakset kipeiksi. Poikien suhde on tätä nykyä hyvä ja aurinkoinen. Eivät osaisi olla ilman toista.