Verkkoja vesillä, osin rannallakin

No niin, otsikko on taas hämäävästi sen kuuloinen, että Leyserillä olisi asiaa. Pikkukoiraa ei kuitenkaan olla potkittu sanan siinä merkityksessä, vaan Pikkukoira on saamassa potkut - nimittäin vartiokoiran tehtävistä. Postipaketti valmiina, Pikkukoira lähtee.....   =) Tässähän kävi niin, että tulin lauantaina töistä kotiin, istuin keittiössä ja keittelin kahvit kun en ollut ehtinyt töissä hörppäämään edes kupillista. Ovelta kuului epämääräistä koputusta johon en reagoinut, koska lasten kaverit tapaavat joskus kopauttaa ja kävellä sisään, ja Lotta oli häärännyt jotain eteisessä. Kuuluu kuitenkin oven avausääni, jota seuraa mielipuolinen haukku. Tämäkään ei ole tavatonta. Joskus joku vähän harvemmin käyvä kaveri saa toki haukut..... Sitten kuuluu Lotan ääni: "Äiti, tuu käymään täällä", ja kun menen eteiseen, meidän terassilla on polvillaan vieras mies (lue: puolalainen taulukauppias) joka RAPSUTTAA meidän "vahtikoiraa" eli Pikkukoiraa. HÖH!! Kun menen, h

"Ystävämme" Yrjö tuli kylään.  =( Keskimmäinen aloitti to-pe yönä yökkimisen, oli aamulla haamunkalpea ja jäi sohvalle päiväksi. Iltapäivällä söi jo popcornia, joi vettä ja söi illalla nälkäänsä (!) salaattia. ********* Itsellä poikkeuksellisesti vapaa viikonloppu. NIIN ylellistä! Lauantai oli päivä, joka muistetaan: aamulla koiralenkki ja aamukahvit parhaassa mahdollisessa seurassa @ Mäntytien puolimatkan krouvi. Pihalla autojen renkaiden vaihto, vähän haravoimista, vadelmien leikkaus, pyykkiä. Aurinko paistoi kirkkaasti aamusta iltaan. Pojat hakivat kesäkumien ilmauksen yhteydessä vähän grillattavaa ja syötiin terassilla, naapurin isäntä liittyi kutsusta seuraan kun oli "poikamiehenä" päivän. Päiväkahvit vielä erinomaisessa seurassa. Illan suussa sukulaiset poikkesivat vielä sen verran, että hakivat korvikset, jotka ostimme Hua Hinistä varta vasten pyynnöstä. Lisää hyvää seuraa, hyvää kahvia jne. Ja kun he tekivät lähtöä, eikös meidän portin takaa kulj

Pyydän jo valmiiksi anteeksi tuntemiltani tuomareilta ja harrastajilta. Tämä ei kohdistu yhteenkään henkilökohtaisesti tuntemaani tuomariin tai keneenkään, kenen kanssa olen lajia harrastanut tai asiasta joskus keskustellut vaikka vaan kerran, kasvokkain. Rakkain lajini MEJÄ kukkii myös Facebookin ihmeellisessä maailmassa. Samaan harrastukseen hurahtaneet voivat vaihtaa ajatuksia, kertoa huolistaan (kuten nyt kevään viivästymisen ja tulevien kokeiden onnistumisen suhteen) ja muutenkin ideoida lajia mahdollisesti jopa eteenpäin. Jokunen tuomarikin kirjoittelee siellä ihan omalla nimellään. Ihmiset myös valitettavasti tuntuvat paljastavan oman idioottimaisuutensa (tässä kohtaa se anteeksipyyntö!!) tai ainakin sosiaalisen median lukutaidossa olevan puutteensa tuolla palstalla. Tyyli on "jos et ole samaa mieltä, olet eri mieltä". Mustavalkoisuus kunniaan, ei ole olemassa harmaan eri sävyjä. *syvä huokaus* Jos ihminen ei osaa kirjoittaa äidinkieltään edes auttavasti, käytt

Sosiaalisen median "hauskat" puolet tulevat hyvin esiin, kun sukeltaa harrastepiirien sivuille. Jokainen lajia kokeillut on lajin mestari ja tietää juuri tarkkaan miten sitä lajia harrastetaan. Ja pois ne, joilla on poikkeavia mielipiteitä! NIH! Harrastaessa sitä kuvittelisi, että kun asian voi tehdä usealla eri tavalla, jos lopputulos on sama, mitä väliä miten homma on tehty. Mutta ei. Jos pitsit nyplätään oikealta vasemmalle, nehän nyplätään oikealta vasemmalle. Vaikka vasemmalta oikealle tehty olisi jopa hienompi, niin EI VOI TEHDÄ, se on väärin.... *huoh*  Toisilla ilmeisesti iso ego ja pienet.... *piiiip* ... johtavat siihen, että jonkunasteinen pelko iskee kehiin heti kun ehdotetaan uusiutumista ja/tai toisenlaista lähestymistapaa. Ehkä johtuen Nokia-historiastani, opin yli 10 vuoden aikana, että ainoa pysyvä juttu maailmassa on jatkuva muutos. Nimenomaan työelämässä. Ja kyllä, olin ehdottomasti itse yksi niistä vastaanhangoittelijoista ja niistä, jotka olivat sitä m

Vähän kuvasaastetta. Sauna 10.4. asussaan välittömästi ennen kuivatushärvelin sisäänajoa Pikkukoira päikkäreillä Karon alahampaat Edun takatassu, tuoksuu popcornilta  =)

Mihin olemme menossa tässä maassa, jossa se opettaja, joka poistaa päätään aukovan ja hävyttömyyksiä heittelevän oppilaan ruokasalista häiritsemästä kaikkien ruokailua, saa potkut?? Minkälainen esimies (rehtori) tuossa koulussa toimii, kun ei pidä alaistensa puolta, vaan itse lähtee ajojahtiin yhden opettajan saamiseksi pois koulusta?  Miksi ensimmäinen ajatus oli, että "saakeli, naisjohtaja, joka pilaa nyt kaikkien naisten maineen" ja "olikohan kyseessä jotain henkilökohtaisempaa skismaa, minkä akka sai näin purettua"? Haluaisinpa nähdä mitä omat työkaverini sanoisivat, jos itse alkaisin töissä kulkea huppu päässä ja haistattelisin kun siitä huomautettaisiin. En osaa edes kuvitella, että esimieheni saisi potkut jos ojentaisi minua asiasta, päinvastoin. Minähän siinä varoituksen saisin. (Ei huolta, en aio kokeilla.) Ylen nettisivuilla oli mainio kirjoitus aiheesta:  http://yle.fi/uutiset/anna_perho_tyokaverini_laski_sika/6572450 ******** Perniössäkin tämä suo

Yövuorossa vaihdettiin suunnitelmia seuraavan päivän suhteen ja kuinka ollakaan, sekä Irinalla että minulla oli tiedossa leipomista. Irina jakoi mahtavan ohjeen, jota kokeilin ja suosittelen: MEHEVÄ PORKKANAKAKKU 1 dl pähkinärouhetta 5 dl porkkanaraastetta 1 dl ananasmurskaa 2 dl öljyä 3 munaa 5 dl vehnäjauhoja 3 dl sokeria 3 tl leivinjauhetta 2 tl kanelia (Laitoin itse myös kardemummaa ja ihan vähän neilikkaa) Sekoita keskenään porkkana, pähkinärouhe, ananasmurska, öljy ja munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä edelliseen. Sekoita hyvin.  Paista 175°C n. tunnin verran, pellillä vähemmän aikaa riittää. Kuorrutus 200g mautonta tuorejuustoa 3 dl tomusokeria vaniljasokeria (Itse sulatin 25g margariinia vielä joukkoon) Sekoita keskenään ja levitä kakun pinnalle. Koristele esim. nonparelleilla.

Vastahan pääsin kehua retostelemasta miten selkä on ollut koko talven kunnossa, kun olen aktiivisesti vältellyt metsäteitä. Haa. Sitten tuli jäätä ja lunta myös pyöräteille (kaupungin säästöbudjetti, buuuu!) ja niinpä vaan lipsui ihan pyörätielläkin. Plus että sauna ja siihen liittyvä venyttely on nyt pois käytöstä....  *huoh* Olen tosiaan niin tönkkö. Notkea kuin Reinikaisen rottinki. "Löysimme" koirien kanssa yhden vanhan tutun metsäpolun, joka oli käveltävissä aamuisin, kun yöpakkaset oli jäädyttäneet pinnan hyväksi. Iltapäivisin upposi ja lipsui. Pari kertaa ja olin valmista kauraa.... hitsi. (Pitääkö mun antaa periksi ja luopua tästä "periaatteesta", että venyttely on ihan homojen hommaa....?) *********** Kivoja lenkkejä on kuitenkin tehty, koirien kanssa ja ilman. Virittelin myös lenkkitossut pitkästä aikaa samaan tahtiin kuulokkeiden kanssa ja hölkkä kulki yllättävän kivuttomasti. Jee!! Koirat taas nauttivat edelleen suunnattomasti näistä pitkistä

Nyt se on kevät, virallisesti. Terassikausi korkattiin pääsiäisenpyhinä tyytyväisenä! Vaikka vielä olikin kahvia juodessa pakko pitää takki päällä, pipon pystyi sentään riisumaan ja aurinko paahtoi naamaan väriä. Pasi on vääntänyt saunan kanssa monta päivää. Ja kun kone hyytyi piikkaamiseen, vuoroon tuli varastojen siivous ja romun kantaminen lavalle.   Sauna siinä asussa kun se oli lauteiden poistamisen jälkeen....   Lauteet siis siirrettiin kokonaisina pesuhuoneeseen, koska tässä vaiheessa eläteltiin vielä hullua kuvitelmaa, että ne voisi laittaa takaisin....   Vahingon aiheuttaja: pieni halkeama putkessa. Mainittakoon, että tähän putkeen nojasi raitisilmaputki, jossa on edellisten 10+ vuoden aikana ollut pakkasta useampaankin kertaan. Mikä sen halkaisi tänä talvena, emme koskaan saa tietää.   Purkamisen yhteydessä kävi ilmi, että saunan rakenteiden takana on "toinen sauna".... eli koska pinta-ala lisääntyy melkein neliöllä kun remppa pääsee si