Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Koiranpentua mä metsästän, tahdon saada.... niin, minkä??  No, tuo nyt menee täysin asian edelle ainakin pari vuotta.... Vanharouva, rakas Karo, alkaa olla huonossa kunnossa. Edelleen se sählää ja on aktiivinen kotioloissa, mutta esim. aamulenkeille se ei aina jaksa lähteä ja tänään itki ääneen päivällä kun käveli kotiin.... SLO/SLE ja nuo surkeata surkeammat kynnet tekevät sen elämästä ihan kurjan. En enää tiedä mitä tehdä. Ruokavalio on tarkistettu, liivatejauheet ja monet öljyt + ravintovalmisteet menee 2 x päivässä mutta aina sekään ei riitä. Seuraava vaihtoehto olisi selvittää voiko koiralta poistaa kynnet kokonaan, mutta haluanko muka alistaa tuon lempeän vanhuksen sellaiseen operaatioon? Että voi itku! **** Sen verran pentukoirasta, että vakavaakin vakavampaa pohdiskelua seuraavan koiran rodusta toki käydään. Tolleria en enää ota, syistä, joita en julkisesti pui. Kysyä voi vapaasti. Vastaan, tai sitten en. Mielessä on kaikenlaista, rajat asettaa vain harrastukset, jot

Ajeltiin perinteiseen tapaan Niinijoelle perjantaina. Leiri pystyyn tuttuun paikkaan, tervehdys-kierros tutulle porukalle, koirat kunnon lenkille metsäautoteille, grilli kuumaksi ja saunaan. Aurinko paistoi ja paikka oli rauhallinen ja ihana - kuten aina. Grillattiin ihan törkeän hyvät pihvit ja nautittiin illasta.  Saunaan ensimmäistä kertaa taas n. kuukauteen, kyllä teki hyvää.  Lauantai valkeni kauniina ja lähdettiin aamulla metsään. Olin sopinut tekeväni eräälle kokeeseen tulijalle jäljen, kun eivät pääseet paikalle. Koirat odottivat autossa kun suunnistimme ja veretimme kaksi jälkeä. Kello oli 9 kun syötiin aamupala ja vasta 15 aikaan päästiin jäljiltä takaisin majalle. Täytyy sanoa, että lievä hypo oli siinä vaiheessa päällä ja jalat tuntui varsin vetelältä jälkimmäisen jäljen veretyksessä..... eli jatkossa jotain purtavaa autoon varmuuden varalle.  Sapuskan jälkeen otettiin koirat ja käveltiin pitkä lenkki, joka päättyi tutulle hiekkakuopalle. Edu säntäsi tap

Pakko laittaa vähän päivämääriä itselleenkin ylös. Ilmeisesti joskus 25.3. tienoilla on vakuutusyhtiöön ilmoitettu vesivahingosta, en muista tarkkaan. 26.3. on käynyt ISS:n mies tekemässä ensimmäiset mittaukset ja samana päivänä myöhemmin vakuutusyhtiön mies antamassa luvan purkaa rakenteet, ja tehty sopimus korvauksen laskutavasta (= rakennetaan itse).  VIRHE!! Tuossa yhteydessä vakuutusyhtiön mies lupaa myös tehdä laskelman korvaussummasta. Sitä ei tosin kuulu, ennen kuin kyselen sitä sähköpostitse. Olen näköjään saanut sellaisen 10.4. kun kuivatus on jo alkamassa. Kuivatus päättyy 25.4., ilmoitan siitä vakuutusyhtiölle ilouutisen seuraavana päivänä. Peräti 2.5. saan sähköpostiviestin, jossa kerrotaan, että ISS laskuttaa kuivatuksen suoraan vakuutusyhtiöltä ja laskun jälkeen he maksavat korvauksen. Sikäli kun kalenterini on oikeassa, nyt on jo 20.5. enkä ole kuullut vakuutusyhtiöstä sanaakaan sen koommin.  Lattialla on toki älyttömän hienosti tehty vesieristys (plus vanhat r

Harvinaisen raskas iltavuoro. Onneksi samalla erittäin harvinainen. En muista ihan tällaista viimeisen puolen vuoden aikana. Suuri kiitos mahtava työpari, joka veti ylitöinä sekä työkaverit toisesta solusta, jotka tulivat auttamaan kun homma meinasi kaatua.... ♥ Voin hyväksyä sen, ettei mikään minun sanomani lohduta kuolevan ihmisen omaisia vähääkään. Itse samassa tilanteessa olleena tiedän sen. Mutta oma riittämättömyys ehtiä ja osata hoitaa koko illan kaoottinen tilanne painoi mielen alas. En tiedä saako ja kuuluuko sitä edes hyväksyä. Sama kuin hyväksyisin samalla sen, etten pysty. Sen verran asia painoi, että yön juoksin unissani sekä karkaavien potilaiden että itkevien omaisten perässä käytäviä päästä päähän.... ********** Koirat pääsivät pellolle eräänä iltana. Riemusta juosten ne haistelivat, kieriskelivät ja nauttivat olostaan. Pellossa ja sen vapaudessa on jotain rauhoittavaa. Toki samaan syssyyn voidaan nyt laittaa myös oma onnettomuus siitä, ettei koirien kanssa har

Menin sitten varaamaan itselleni ratsastustunnin. Talvinen hepostelukeikka jäi vähän kaivertamaan ja kun sunnuntaina olin estekisoissa toimitsijana ja silittelin taas niitä isoja, kauniita eläimiä, ajattelin että kerran tässä vaan eletään.... Laitoin viestin tallin pitäjälle, että jos pääsisin mukaan Lotan tunnille ja hän vastasi samantien, että tervetuloa. Hetki tämän jälkeen fb:n palstalla kyseltiin taluttajaa keskiviikoksi, minkä koin tosin melko nöyryyttäväksi, mutta ei vara venettä jne. Jälkiviisaana sanon vaan, että ihan hyvä kun oli taluttaja. Seuraavalla kerralla tiedän jo vähän miten kovin niitä voi ottaa ilman, että hajoavat, ja toisaalta hepo ei pääse tekemään mitään järjettömän yllättävää. Kukkis tosin on suokki ja melko rauhallinen luonteeltaan. Kun on kasvanut tuntihevosena, ymmärtää myös ne täysin älyttömät kyyditettävät, joilla ei ole hajua missä on oikea ja missä vasen.... Aada taluttaa Kukkista, minä seuraan perässä. Selkään kiipeämisestä en suostu