Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Se alkaa olla valmis. Ekat löylyt otettiin niin, ettei keskimmäistä laudetta vielä ollut. (Piti odottaa sähkömiestä eikä haluttu, että hän joutuu kömpimään mistään väleistä....) Aaltonen Spa Tästä tuli vaan niin mahdottoman kiva. Vielä joku lista ja käsinojapuut. Seinien ja lauteiden käsittely öljyllä. Pitää vaan miettiä missä välissä sen ehtii tehdä, kun joka ilta pitää löylytellä.....  =) Lopputulos on jopa parempi kuin alunperin ajateltiin. Nyt talossa ei ole kohtaa, jota ei olisi itse tehty.

Ainoa ajatus koko viikkoon: kohta se on ohi. Nimittäin tämän viikon koe, jossa olen vastaavana. Näin paljon sontaa ja epäluottamusta en muista hetkeen saaneenikaan. Varmasti osa syystä, mutta silti. En takuulla suostu syyllistymään siitä, että teen kolmivuorotyötä (mikä on raskasta jo sinällään) enkä näin ollen ole puhelimen tavoitettavissa 24/7. Ja kommentti "voi soittaa työvuorojen jälkeen" antaa minulle vain ajatuksen, että jatkossa rinkuttelen siis ihmisille klo 23-5 mikä on normaali työvuorojeni väli. Miksi, oi miksi, ihmisen pitää saada se kuningasajatus lähteä silloin soittamaan kun korvien välissä kihisee se yksi liian mones kalja? Joten: Kunhan viikko on lopussa, sanon kiitos ja näkemiin, ja julistan seuraavat pari vuotta totisesti mejä-vapaiksi vuosiksi. Osa ihmisistä tulevalla koepaikalla on hyvinkin rakkaita, arvokkaita, ihania jne. Ikävä luultavasti tulee, mutta olen myös ansainnut vapaani. Heistä osa sen todennäköisesti ymmärtää ja hyväksyykin. Joille

Viime keväänä aikaisin näin jossain lehdessä muutaman idean olkkarin sisustuksesta - ja kuten kulunut sanonta kuuluu: siitä se idea sitten lähti. Tutustuin ohimennen myös erääseen esittelijään, joka kauppaa Tupperware-tyyppisesti kotikutsuilla erilaista sisustuskamaa ja ihastuin aivan sairaasti. Hintataso oli yllättäen asiallinen (vrt. muut kotimyyntituotteet) ja tavarat aivan valloittavia. Kutsujen emäntänä sain myös kivoja ylimääräisiä etuja, joiden ansiosta Pasikin pysyi nahoissaan kun sitä tavaraa alkoi tulla..... Roina on ollut kirjahyllyn päällä jemmassa odottamassa sitä jotain päivää, jolloin vihdoin tehdään asialle jotain. Tänään (kesken saunaremontin, mitenkäs muuten...) sitten keksin, että jotain on puuhattava ja aloin hommiin. Nuo tikapuut ovat nimeltään "Hups". Ostin ne nimittäin ihan vahingossa kun kerran iltavuoron jälkeen, klo 23, surffasin sisustuskirppari-sivuilla ja osuivat silmään. Klik vaan ja olin onnellinen tikapuiden omistaja. Parin päi

Olen saattanut mainitakin, että mulla on aika rankka työvuorokuvio tämän kesän. Kun vakkareilla on lomat ja sijaisilla ei ole lääkelupia, jonkun on pakko olla paikalla. Vapaasti voi arvailla kukahan se on...... Eli tämä päällä oleva kuuden viikon lista on melko raskas: pitkiä duuniputkia yhdellä vapaalla ja niitä useampi peräkkäin. Lohduttaudun sillä, että tienaan tulevia reissuja varten. (Jostain se riemu ON revittävä....) Tämän putken (5 päivää ja 2 yötä) riemastuttavin idea oli luonnollisesti vetää yksi tuplavuoro siihen keskelle, eli eilen sunnuntaina tein 8-20:30 vuoron kun sijaista ei vaan sairastuneiden tilalle saatu. Jaksaa, jaksaa.... Tänään lähdin juoksemaan ihan vaan päätä nollatakseni. Venyttelin ensin keittiössä ja annoin juutuuban laulaa. Bussissa aamulla olin kuulevinani jotain puolituttua, mutta radio oli niin hiljaisella etten voinut olla varma....  joten tässä sitä kuulemaani: http://www.youtube.com/watch?v=Cmk9pQlEsQU PÄKÄ, rakas ystäväni vuosien takaa. Tää

Elämme sammakkolammessa, lähes. Etupihalla on kookas allas, jonka Pasi urheasti kaivoi käsin kesänä muutamana. Alkukeväällä ihastelimme n. koripallon kokoista kutu-möykkyä ja nauroin, että muksut saavat katsella nuijapäitä ja pikkusammakoita kesällä. Paljonpa tiesin. Kuvasin keväällä vesiliskon, jonka nimesimme Lissu Liskoksi. Siellä se uiskenteli reunaa pitkin tyytyväisen oloisena. Olimme laskeneet suurimman osan vettä pois altaasta, koska allas on aina keväisin pesty. Sinne kertyy lehtiä ja muuta moskaa pohjalle ja se alkaa levättyä ja haista. Olin vielä sanonut, että laitetaan uusi vesi vasta kun männyt ovat siitepölyttäneet kun muuten vesi on viikossa ihan vihreää puuroa. Tällöin, veden ollessa n. 10 cm korkeudella, pelastimme kauhalla nuijapäitä ämpäriin ja Lotan kanssa bongasimme Lissun. Sen jälkeen sanoin, etten raaski sitä alkaa koukkia millään työkalulla ämpäriin ettei vahingoitu, vaan valutetaan vaan puhdas vesi päälle kun suurin moska on haravan avulla nosteltu pois.

Kuherruskuukausi on selkeästi ohi. Ihmiset näyttävät oikeat karvansa. (Voit lukea: naisvaltainen ala ja puukkoa tulee ajoittain niin, että lapaluiden välissä kutittaa.... vain vähän kärjistetysti.) Samaan syssyyn sitten tiedote, joka samanaikaisesti sekä houkuttaa että hirvittää. ..... Työpaikalla siis toimia tulossa hakuun. Toimi = vakinainen työpaikka. (Virkoja ei ole enää, toim.huom.) Kun neljä vuotta sitten heittäydyin, pelotti ihan järjettömästi. Vakkariduuni noin vaan ulos, riskillä menoon mukaan, irtisanoutuminen, kouluun haku, sitten 3,5 v. kahta työtä päällekkäin, aika ajoin mielettömiä kokemuksia, elämää suurempia ihmiskohtaloita, toisaalta raivoa, itkua, väsymystä.... JA MÄ SELVISIN SIITÄ!!! Nytkö pitäisi taas "tyytyä" tasaisen varmaan, ns. normaaliin elämään? Petänkö itseni jos lähden taas siihen? Vai onko se juurikin sitä aikuisuutta, vastuunkantoa ja sitoutumista? Onko minussa riittävästi sisätautihoitajaa? Mitä haluan tehdä lopun ikääni työkseni? H