Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2013.

Vain elämää....

Aamulenkillä auringossa nautiskellen mietin, että tämä lienee ensimmäinen talvi moneen vuoteen, kun en ole muistaakseni yhtään kertaa valittanut selkäkipua tai kokenut raivostuttavia valvottuja öitä sen vuoksi. Heti keksin kaksi syytä moiseen: työ, jossa olen hyvissä kengissä jalkojen päällä pääsäänöisesti koko päivän ja se, etten ole lähtenyt tuonne metsiin rämpimään lumihankeen niitä "lips lips, näin luistaa taaksepäin"-lenkkejä ollenkaan. Tästä reipas taputus itselleni, olen oppinut jotain!! *********** Ikävä juttu sen sijaan on se, että meillä alkoi jälleen saunaremontti. Juurihan se viitisen vuotta sitten tehtiin uusiksi ja se oli NIIN KIVA!! Helmikuussa ennen reissua ajateltiin laittaa makkariin patteri vähän lämpimämmälle, kun appiukko olisi tulossa nukkumaan sinne. Me itse viihdytään hyvin 18 asteessa mutta onhan se toki vähän viileä... Patteri ei vaan lämmennyt, eipä se ole päällä ollut useaan vuoteen. Loputtoman ilmaamisen jälkeen vihdoin lämmin vesi virtasi

Edu 5 vuotta

Kuva
 Synttärisankarikoira Edu, Waterfox Eduardo, täyttää tänään 5 vuotta. Onkohan tullut aika lakata nimittämästä sitä "Pikkukoiraksi"?   Olin edellisen yön töissä ja nukuin päivän. Koska oli se päivä kun naapurin lapset tulevat virpomaan, pelattiin varman päälle ja menin isän kämpille nukkumaan "hiljaisuuteen" ja Pasi päätti viedä koirat pellolle laskemaan pulkkamäkeä ja vähän paistamaan makkaraa. Paljonpa tiesimme: kotona ei käynyt ketään ja Mäntytiellä kilisi ovikello koko armaan aamun...... noooh!     Ronja laskee ja Karon on ihan pakko saada napata lapaset.... Synttärikoira Edu kantaa toista liukuria ja juoksee mäkeä edestakas Täältä tullaan... Onnistunut mäenlasku, kaikilla on niin mukavaa Sitten pitäisi taas jaksaa kiivetä mäen päälle Nuotiomakkaraa. Sankarikoira kavereineen sai myös makkrat, ilman grillaamista.     Hyvää syntymäpäivää elämäni koira! ♥ 

Kevät

Kuva
Vähääkään ei tunnu keväältä. Päinvastoin. Napsahtaa kohta verisuoni päästä kun keli ei ala lämpenemään. Olen tuskastunut ja kyllästynyt jatkuvaan paleluun ja siihen, että mikään määrä vaatteita ei riitä.... MUTTA. Aurinko sentään paistaa. Iso plussa siitä, että ulkoilukelit on sikäli kohdallaan, kyse on sentään vain pukeutumisesta. Pistää vaan miettimään.... lähes 12 vuotta sitten tulin Lotta-vauvan kanssa kotiin 31.3. ja krookukset kukki täysillä. Laitoin vauvaa terassille nukkumaan vaunuihin T-paidassa....  Nyt samassa kohtaa on metrin kinos ja pelkään, ettei kaikki viime syksyn sipulikukat nouse lainkaan kun eivät pääse "oikeaan aikaan" ylös. Väkersin silti jotain pääsiäismäistä esille. Piristää kun pirtsakat värit räiskyy ruokahuoneessa aamulla kun sinne raahautuu ennen valoisaa. ******** Käytiin loma-ajan lainalapsen eli Juulian luona iltatreffeillä. Katsottiin kaikki reissun 900 valokuvaa, höpötettiin reissusta ja kerrottiin hauskoja sattumia. Samalla teht

Kahvitikru

Kuva
Sain joskus Tintiltä (Hei vaan _O/ ystäväinen!) kuivakakkuohjeen, jota olen tarpeen mukaan muokannut aina tilanteeseen sopivaksi. Ohje tuli, koska ruikutin, etten koskaan saa yhtään kakkua onnistumaan sillä perinteisellä "vatkataan voi + sokeri, johon sekoitetaan munat"-systeemillä. Tänään pitkän ihanan lenkin jälkeen tein itselleni valtavan salaatin ja join päälle kahvit. Jääkaapissa oli päivysriskillä kermaviiliä, joten hommiin. KAHVITIIKERI 5 munaa 4 dl sokeria Vatkataan kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. 130 g sulaa voita (jäljellä niistä voisilmäpullista) loraus maitoa (ei tarpeen....) purkki kermaviiliä 5-6 dl vehnäjauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 tl ruokasoodaa desin verran vahvaa kahvia Kaada munavaahdon joukkoon vuorotellen voisulaa, kermaviiliä ja jauhoja, anna vatkautua sileäksi. Ota n. 1/3 erilleen toiseen purkkiin, sekoita siihen kahvi. Koska se oli minusta vähän turhan vetistä, sekoittelin siihen vielä desin jauhoja. Isomman määrän joukkoon kunnol

Täydellisen pullan perässä

Kuva
Vapaapäivä. Omalla kohdallani se tarkoittaa edelleen hyvin usein leipomispäivää, rentoutumista. Töissä oli päivänä muutamana päiväkahvilla potilaille voisilmäpulla. Koska niitä jäi muutama yli, minäkin poikkeuksellisesti söin nälkääni iltapäivällä yhden ja olipa se hyvää. Joskus vuosia sitten muistan kokeilleeni mokomia, mutta voi valui pois kolosta pitkin peltiä eikä niistä tullut hyviä joten olen jättänyt kokeilut siltä erää. Nyt alkoi kuitenkin kutkuttaa... Googlasin tarkennuksia miten ja mitä sinne koloon laitetaan. Kaikkien ohjeiden mukaan aina vaan pelkkää voita ja sokeria. En ymmärrä.... Taikina nousemaan aamun ihanan aurinkoisen lenkin jälkeen, sitten kevyt nostatus (poikkeus vahvistaa säännön....) ja voitelu (asia jota en myöskään yleensä tee, tuttavapiirissä on muna-rajoitteisia...), jonka jälkeen sormella kolo johon oikeaa voita ja sokeria päälle. Hahaa!! Olipa salaisuus sitten mikä tahansa: nostatus ennen paistoa, voitelu tai jääkaappikylmä oikea voi, tällä kerta

Salo, persaukisten paratiisi

Tavallinen maanantai, arkipäivä. Käyn töiden jälkeen kirjastossa ja lähden koirien kanssa lenkille 18:30 pintaan. 5 kilsan lenkki jolla toteamus: yhtään ainutta jalkakäytävää tai kävelytietä koko pitäjässä ei ole aurattu, ilmeisesti koko päivänä... (Enkä kyllä kehu ajoteidenkään kuntoa edellisten parin päivän osalta...) Onhan luonnollista toki, että kannattaa odottaa lumisateen lakkaamista. Esim. vappuaattona voisi olla jo ihan kiva keli ajella lumiauralla. Tuskin lunta silloin sataa puolta metriä enempää.... Vakavasti: kun kaupungin jama on mikä on, tuntuu täysin kohtuuttomalta, että ensin kielletään (kyllä, tästä on ihan itse kuultua asiaa) ajamasta ennen lumisateen päättymistä, mutta sitten laitetaan aurat töihin joko illalla myöhään tai vielä mielummin yöllä. Onhan toki rattoisaa herätä 3-4 välillä siihen kun makkarin kulmilla kolisee ja keltaiset valot vilkkuvat. Sitäpaitsi pitää ajatella aura-auton kuljettajia: hekin tarvitsevat kaikki mahdolliset vuorolisät ja takuulla ajav