maanantai 25. tammikuuta 2021

Pakkaamista, muuttohaaveita ja talvi

Huh! Nyt tuntuu keulivan ja korkealle.

Meillä suunnitellaan nykyään työvuorot itse, mikä on valtavan hauskaa. Ensinnäkin, äärettömän vahva tunne siitä, että minulla on itsellä mahdollisuus vaikuttaa ja tunne oman elämän hallinnasta. Ei ollenkaan huono homma. Toiseksi, sitä arvostaa esimiesten tekemää hommaa pikkasen enemmän, kun joutuu itse vääntämään asioita tiettyjen rajojen sisällä ja katsomaan myös mitä kaverit toivoo ja ottamaan niitä asioita huomioon. Ihan tarpeellinen oppitunti kenelle tahansa työelämässä!

Kiitos kuitenkin ihan itse suunniteltujen vuorojen, viime viikolle osui monta vapaata putkeen. Ja hyvä on, että osui, koska tekemistä riitti.

Meille Lounais-Suomeen tuli lunta edellisviikolla ja mies ajoi koirille pihaan pienen moottoritien koko tontin ympäri. Näistä kuvista näkee, että kun 42 cm korkea koira liki katoaa hankeen, on sitä jonkin verran.   (MUOKS, korjasin senttimetrejä havainnon perusteella.... ei nää tosiaan kääpiökoiria ole.)


Älä siinä ohita oikealta.... 


Mitähäh?

Ihana ihmiseni Sanna teki mulle pyynnöstä kaulurin ja lisäksi pipon. Samaa lankaa kuin aikaisemmin saamani upea villapaita. Ei kutita eikä hiosta, mutta lämmittää ja eritoten kauluria arvostan suuresti, koska aiempi trikookankainen on vähän lörppö ja päästää satunnaisesti kylmän ilman sinne sisälle.


Lenkille lähdössä




Auringonnousu jonain arkiaamuna! 
Taivas ihan liekehtii...

Talo laitettiin sitten myyntiin. Tämä on asia, joka todella otti tuulta alleen sillä lailla reippaasti, että minä, joka en ole tavallisesti hidas ja hiljainen, olen ollut vähällä jäädä koko homman alle.
Meinaan keulii!! 

Ensinnäkin, heitin Facebookiin vähän vitsillä, että "nyt tulee myyntiin, tule ja osta pois".
Seuraavassa hetkessä naapurista tuttu rouva laittaa viestin, että hänen poikansa perheineen on etsimässä taloa juuri tältä seudulta, voisivatko tulla katsomaan.
Noh, he kävivät, kun olin neuroottisesti siivonnut ensin päivän. 

Sitten tehtiin oikein virallinen toimeksiantosopimus välittäjän kanssa. Muutama päivä on mennyt irtotavaraa pakkaillessa ja siirrellessä laatikoita varastoon.
Paikallinen kierrätyskeskus hymyilee nykyään leveästi, kun ajan pihaan. Kumma juttu. 😃

Ja huomenna tämä sama nuoripari tulee uudestaan, nyt välittäjän kanssa katsomaan..... 


Iiiik!! 
Siinä se on.


Aamuhetki kullan kallis.
Hesari, teetä ja kirkasvalo.

Kyllä, kaivoin sen takaisin.  =) 

Kämppä on tosiaan melko streriili. Ihan kaikki koriste-esineet, taulut, kuvat, yms on siirretty muuttolaatikoihin ja varastoon. Hyllyt näyttää tosi hassuilta tyhjinä. Mutta stailausta varten toivovat näin olevan. Tuo välittäjä kuulostaa todella tehokkaalta ja tykkäsin heidän asenteestaan. He käyttävät ammattikuvaajaa ottamaan kuvat ja vaatimuslista siihen liittyen oli sellainen, että tuli vakuuttunut olo, että tekevät työnsä asiallisesti.

Koska olisi kohtuullisen viihtyisää, että omallekin tyynylle löytyisi jokin viihtyisä paikka, olemme samalla jo tehneet vähän alustavaa työtä ja karsineet myytävistä kohteista pois sellaisia "ei tätä", "ei varsinkaan tätä" ja sitten kävimme eilen katsomassa yhtä potentiaalista, jonka välittäjä on itsessään oli sen verran vastenmielinen, etten haluaisi ostaa häneltä edes unelmieni taloa.  *puistatus*

Onneksi talo sinänsä oli myös auttamatta vääränlainen, siinä oli todella niukka tontti ja muutama muukin ongelma, mistä syystä se karsiutui valikoimasta samantien.
Seuraavia näyttöjä on sovittuna tulevalle viikonlopulle, joten elämme totisesti jännittäviä aikoja.
Nyt koetamme keskittyä työviikkoon sekä siihen, että loputkin ylimääräiset tavarat saisi talosta ulos.

maanantai 18. tammikuuta 2021

Mitä en enää osta

Heli oli kirjoittanut hauskan aloitteen aiheesta mitä roinaa ei tule enää hankittua itse.
Helin listaa lukiessa koin kyllä huonon omantunnon pistoksia... koska vaikken olekaan kaupoissa luuhaaja enkä mikään supershoppaaja, huomaan kyllä ostavani kaikenlaista turhaa ja hölmöä edelleen.

Voisinpa todeta, etten osta lehtiä tai kirjoja. Mutta Hesari tulee laatikkoon uskollisesti joka aamu enkä hevillä vaihda sitä nettilehteen. Ehei, aamun uutiset on saatava rapistella teemukin kanssa kirkasvalolampun valossa eikä mistään puhelimelta. 

Kirjat taas.... noh. Olen kirjaston suurkuluttaja, mutta kyllä joitain kirjoja tulee ostettua vuosittain. Olemme alusta asti keränneet esim. Ilkka Remeksen kirjoja, joten hankin uusimmaan yleensä "isäinpäivälahjaksi" vaikka viime syksynäkin se odotti joulupapereissa. 

Kynttilöiden suhteen olen tyytyväinen. Kokeilin tehdä niitä soijakynttilöitä itse, mutta ne vasta kalliiksi tulivat. Joten Ikean 2,50 euron tuikkusetti (100 kpl) välttää mulle oikein hyvin, koska poltan tuikkuja aina enemmän kuin yhtä kerrallaan. Samoin ostan Ikeasta tiettyä yhtä tuoksukynttilää purkissa. Sitä poltan vessassa.

Mutta itse aiheeseen.

Vähän ehkä nolottaa myöntää, mutta oli vaikea keksiä asioita, joita en enää ostaisi. Sitten pohdin sitäkin, mikä on ostamista. Teetän seinäkalenterin kolmeen talouteen joka vuosi omista valokuvista. Teen työn ja suunnittelen sen itse, mutta varsinainen painotyö tulee ostettuna. 

Lopulta keksin edes pari asiaa: en osta yleensä jäätelöä koska teen sen itse! (Ostan luonnollisesti tarvikkeet...) Samoin leivonnaiset teen itse. Villasukat ja muutama muu pieni villajuttu tulee lähes kutsumatta ihanalta ystävältä, jolle on kasvaneet puikot käteen... ♥Sanna♥

Nykyään ei juurikaan tule ostettua mitään tuoksuja. Ylipäänsä en ole koskaan ollut mikään hajuvesissä kylpijä ja koska nykyinen ammatti jokseenkin velvoittaa olemaan tuoksumatta, pari tuoksua löytyy ja nekin jo niin usean ajan takaa, että pitänee kohta paiskata pois.


Meikkien suhteen olen aina ollut hyvin kitsas. En ole koskaan meikannut niin, että olisin käyttänyt jotain pohjustuksia saati edes meikkivoidetta. En tainnut omistaa meikkivoidetta edes teininä?
Totta puhuen omistan tällä hetkellä rajausvärin ja ripsivärin, en edes puuteria. (Mikä olisi kosmetologin mukaan hyvä heittää kasvoille ennen lenkkiä näissä pakkasissa.....)
Meikkikaapin sisältö on siis pieni mutta vaatimaton.

Jos tulisi tilanne, että edessä olisi juhlat, joissa jollain tavoin kokisin tarpeelliseksi olla hyvin meikattu, saattaisin sitten mennä kosmetologille laitettavaksi. Tuskin hankkisin meikkejä jotain yksittäistä keikkaa varten, enkä niitä osaisi edes käyttää.

Mainittakoon, että panostan kyllä kasvojen ihonhoitoon. Edelleenkään en omista mitään kasvojen puhdistusainetta, koska ripsiväri lähtee vedellä. Sen sijaan satsaan hyvään kasvovoiteeseen sekä seerumeihin. Peruskuiva iho kaipaa sitä.


Kuvasta poiketen (vas.alakulma) 
en todennäköisesti enää jatkossa osta piilareita.
Nämä vanhenevat tulevana kesänä, eli käytettävä pois.

Päinvastoin kuin Heli, minä taas hamstraan juuri kaikenlaisia typeriä kodin "koristeita" ja erityisesti olen viehättynyt kyltteihin, teksteihin yms.
Aika ajoin turhauttaa itseänikin se, että nämä vaan ovat mielestäni jotenkin niin hauskoja. Todennäköisesti moni meillä kävijä ajattelee, että voi kamala, miten se jaksaa katsella noita tsemppiviestejä joka päivä.....



En osta viherkasveja. Kesäkukat ovat eri asia, mutta sisällä kasvatettavia kasveja en pääsääntöisesti osta rahalla. Niitä voi saada ystäviltä, kirpputoreilta (ilmaiseksi) ja aika ajoin varastaa esim. työpaikan käytävältä.... siis varastaa alun, ei koko puskaa. 😁   

Äiti tapasi sanoa, että varastettu kasvi kasvaa hyvin ja pitkään, samoin kukkia saadessa ei saa koskaan kiittää, koska se saa ne kuolemaan. Tiedä sitten...  Ainakin edellissyksynä työpaikalta (laitoshuoltajan luvalla) varastamani joulukaktuksen alku kukki mahtavasti joulun alla.

Satunnaisesti joku ihminen myös ilahduttaa minua tuomalla esim. uudenlaisen orkidean.


Takan sytykkeet kuuluvat myös asioihin, joita ei tarvitse ostaa. Meillä syödään aika tavalla kananmunia ja noita kennoja kertyy. Samoin teen kirpputorikauppaa siten, että pyydän jostain itselleni turhasta kamasta esim. pari rumaa pöytäkynttilää, jotka käytän sytykeruusuihin. 

Vaateosastolla en juurikaan osta vaatteita sesongin mukaan tai muuten huvin vuoksi. 
Kuljen samoissa rytkyissä melko lailla läpi vuoden, ja hankinnat ovat luokkaa sukkia, alusvaatteita ja ulkoilukampetta. Ja niitä tarpeeseen. (Miinus lenkkarit, olen kenkäfriikki ja minusta naisella voi hyvin olla 6 eri paria erilaisia ulkoilukenkiä.... Perustelen tätä itselleni, että kävelen 2500 kilsaa vuodessa ja hyvät kengät ovat edellytys sille, ettei paikat tule kipeiksi. Lenkkarit kestää vajaan vuoden, jos kulkee yksillä. Vaihtamalla kenkä saa levätä ja kestää useamman vuoden.)

Koska olen satunnaisesti kuullut myös hyvää noista Kiinasta tilatuista tavaroista, sorruin nyt tilaamaan itselleni ja miehelle ulkoilutakit (Jack Wolfskin) Wishiltä. Reppujen kanssa kävi aikanaan niin, että päädyin saamaan äärettömän edullisesti aitoja Kånken-reppuja. Ilmeisesti Kiinassa toimintatapa on varastaa tai muuten päätyä omistamaan alkuperäistuotteen tehtaalta peräisin olevaa kamaa, minkä sitten voi myydä halvalla verkossa. 
Kokemuksesta laatutuote voi olla laatutuote myös tullessaan hyvin epämääräisistä oloista. Toki ehdin miettiä niiden ekologisuutta, kun toiselta puolen maailmaa rahdataan tänne. Tosin, mikä ero on sillä rahdataanko se myytäväksi Intersportiin (noin 300 eur) vai suoraan omaan postilaatikkooni (40 eur), kun tuote valmistetaan siellä yhtä kaikki?

Jotain ostamiskäytöstäni perustelen sillä, että jos paikallinen yrittäjä sen vuoksi pystyy pitämään kauppansa pystyssä, että hankin jotain häneltä, se on ollut sen arvoista.
Samoin teen paljon kirpputorikauppaa eli pistän vanhaa roipetta eteenpäin halvalla tai ilmeiseksi. Pääasia, että kama kiertää. Ehjää ja käyttökelpoista en halua laittaa roskiin.


Ylipäänsä pyrin kierrättämään. Vuoden 2020 aikana pihan roskis tyhjennettiin 9 kertaa. Siis koko vuonna. Teimme vuosi sitten päätöksen alkaa kierrättää muovit, mikä vaatii selkeää erikseen tekemistä ja viitseliäisyyttä, koska tällä paikkakunnalla lähin muovinkeräyspiste on 22 kilsan päässä. Onneksi se osuu oman työmatkani varrelle niin tulee pudotettua pussi kiertoon useamman kerran viikossa. 

Samoin keräämme paperit, pahvit, peltipurkit ja lasit erikseen ja kiikutamme niitä kauppareissulla erinäisiin kierrätysastioihin. Viime keväänä tein ensimmäistä kertaa kaverin kanssa keikan kaatopaikalle. Keräsimme pakettiautollisen (myös huonekaluja) roinaa kahdesta talosta ja veimme kiertoon. Samalla tehtiin päätös uusia vastaava vuosittain. Toki, jos meillä muutto konkretisoituu, joudun varmasti tekemään useamman keikan kaatikselle ihan itsekseni.... Mutta oli kannattava keikka. Pakettiauton vuokra oli edullinen (35 eur) ja me maksoimme kaatopaikalle 15 eur siitä, että sorttasimme itse oikeisiin astioihin rikkonaista ja turhaa. Enemmän olisi maksanut laittaa niitä roskikseen ja maksaa jätemaksuna.

Nyt kun tätä muuttoa pyöritellään päässä....
Meille tuli ihmisiä katsomaan taloa tänä aamuna. Olin itse tietenkin koko viikonlopun töissä kiinni, 14 tuntia molempina päivinä, joten mies on täällä siivonnut pintoja.

Oli kyllä hiukkasen ylellistä aamulla avata Hesari (ilman sitä kirkasvalolamppua....) tyhjälle ruokapöydälle ja jälkeenpäin nostaa teekuppi kaappiin (meillä on yleensä tasolla sellainen kuivatusritilä, minkä päällä teekuppi lojuu kaikki päivät...).
Muutenkin kun pinnat ovat näin tyhjät, mietin hetken mitä sieltä puuttuu ja onko se jotain, mitä tarvitsen. Saatan elää tovin nyt näin ja kuulostella mitä jään kaipaamaan.
(Tiedän jo nyt haluavani sen kirkasvalolampun sekä pähkinät takaisin....)


Tässä lieden vieressä on yleensä purkki kyniä ja post-it tarroja 
kauppalappu-ajatuksella. Epäsiisti kasa.


Tuolla kauimmaisessa nurkassa on kuivatusritilä.
Lisäksi hanan takana on iso muki, jossa on pystyssä tiskiharjat.
Hanan taakse kertyy myös joku maitopurkki tms minne kerään poltettavaa,
kuten teepussien paperipäälliset, nenäliinat yms.


Ruokapöytä voi olla näin tyhjä joskus muutenkin.
Vitriinin alla on kirkasvalon paikka.


Ehkä näin voisikin elää?!
Olemme vähän surffailleet asuntosivuilla ja pari kohdetta on mielessä, joita voisi mennä katsomaan.
Elämme jännittävää aikaa!!

maanantai 11. tammikuuta 2021

Uusi vuosi, vanhat kujeet ja jotain uuttakin

Ehdottomasti paras ja iloisin startti tälle vuodelle: meistä tulee isovanhempia kesällä. (En tiedä vielä mitä nimitystä käytän..... pohtimista siinäkin.)


Vanhempi tytär kertoi meille asiasta jo ennen joulua. Olisivat pitäneet asian salassa muuten, mutta koska hän rakastaa jääkellarin lohta (vähän kuin graavi kala) ja se on nyt kielletty, hän koki parhaaksi soittaa ja varoittaa, etten tekisi ihan koko kalaa vain heitä varten. 😁

Ihan mielettömän ihanaa!!! Toivon sormet ristissä, että kaikki menee hyvin ja pääsen kesällä ihmettelemään uutta elämää muutenkin kuin kasvien muodossa.

Siivousinto oli jo ottamassa valtaa muutenkin, mutta tämä uutinen lisäsi kerrointa moninkertaiseksi. Meillä on vakava harkinta pistää talo myyntiin ja ensimmäinen tehtävä siihen liittyen on hävittää ylimääräistä roinaa, että voisi edes ajatella jonkun tätä harkitsevan. 
Nythän olisi paras mahdollinen aika muuttaa vähän lähemmäs lapsia! 

Annukan kokemuksesta rohkaistuneena marssin vapaapäivänä lenkin jälkeen vinttiin ja aloin lappaa romua kassiin. Aika paljon kuvasin myös samantien nettikirpputoreille tyyliin 2 eur ja ilokseni tosi monta tavaraa onkin jo löytänyt uuden kodin. 
Onhan tämä jokseenkin älytöntä, että meitä on tässä isossa talossa kaksi ja meillä on mm. kolme parisänkyä! Kyllä, kolme....


Kellarin pahuudenvallat eli vanhat öljysäiliön huoneet, joihin
on ollut todella helppoa hillota kaikenlaista
"tätä voi joskus vielä tarvita" -tyyppistä.
No, nyt näkyy lattia molemmista.


Eteinen alkoi kertyä täyteen.


Samoin keittiönpöytä.
Jotain vaatteita ajattelin ensin laittaa myyntiin,
ja lopulta pussitin kaikki kylmästi UFFen laatikkoon.


Vintin alkovi alkaa olla melko tyhjä.
Typerää hukkatilaa.



Ipanan entinen huone ja myytävä sänky.
Vanhanmallinen talo ja tuo hukkatila lappeiden alla.
Huoh!


Yläkerran käytävällä on jemmattu vuosia laatikostoa.
Laatikot on täynnä CD-levyjä, jotka nyt yllättäen kelpasivat ihan kaikki
paikalliseen kierrätyskeskukseen. Wohoo!!

Tulipa hyvä mieli kun sai suuren määrän roinaa ulos.
Tänään minulla on vielä autossa yhdet vanhat maalarintikkaat, sellaiset puiset jostain 60-luvulta. Olen käyttänyt niitä huopien telineenä, mutta kertakaikkiaan niin kiva kuin se ideana minusta olikin, ne eivät vaan mahdu. Joten poistoon. Ja pääsevät hyvään kotiin!

Siinä penkoessani löysin myös muutamia Ikean tukevia muuttolaatikoita. Siis litistettynä.
Taidan pikkuhiljaa pakata jotain muutakin niihin ja jos en ole laatikoiden sisältöä kaivannut noin vuoteen, joutavat pois. Ovat ainakin heti muuttovalmiina. 😅

Suurin ongelma mahdollista myyntiä ajatellen lienee se, että keittiön tasot pitäisi saada tyhjiksi, että mahdollinen tuleva asukas voisi hahmottaa keittiön omanaan. Mutta minne ne sitten piilotetaan ilman, että turskahtavat jostain komerosta silmille? Siis kahvinkeitin, Sodastream, Munala ja lukuisat muut jutut, jotka nyt vaan "kuuluvat" olemaan tasolla.

lauantai 2. tammikuuta 2021

Vuoden kirjat 2020 ja muuta hullua statistiikkaa

Aloitan jälleen jo heti tammikuussa ja teen yhden listauksen kaikista kirjoista, joita tavaan tässä vuoden aikana.
Tämä vain siksi, että rakastan statistiikkaa ja muita hölmöjä listauksia enkä näemmä pääse pahoista tavoistani millään eroon.
Yritän myös tällä kertaa olla nokkela, ja merkkaan ne, jotka luen ensimmäistä kertaa. Laitan vaikka alleviivauksen niihin, jotka on vanhoja tuttuja.



Alan Bradley: Kuolon kultaiset kiehkurat
Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni
Lee Child: Kuilun partaalla
Ilkka Remes: Kremlin nyrkki
John Kåre Raake: Jää   (Tämä oli huikea!!!)
Patricia Cornwell: Samaa verta
Alan Bradley: Piirakan maku makea
Tony Halme: Tuomiopäivä
Holly Smale: Matalalentoa mallitaivaalla
Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Simona Ahrnstedt: Vain yksi yö
Tuija Lehtinen: Tornin naakat
Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Harlan Coben: Verenperintö
Nora Roberts: Turvapaikka

Tammikuu: 15

Elton John: Minä, Elton John
Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula
Tim Weaver: Uhri
Jarkko Sipilä: Uhripeli
S.K.Tremayne: Ennen kuolemaani
Patricia Cornwell: Kvantti   (Pahoittelut, mutta huono!!!!!)
Christoph von Marshall: Michelle Obama
Alan Bradley: Loppusoinnin kaiku kalmistossa
Stieg Lagerkrantz: Tyttö joka eli kahdesti
Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa
Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus
Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä
Alan Bradley: Hieno paikka haudan syli

Helmikuu: 13

Donna Leon: Anteeksiannon houkutus
S.K. Tremayne: Äänet
Lionel Shriver: Jonnekin pois
Clive Cussler: Haamulaiva
Clive Cussler: Mustanmeren hauta
Jean Sasson: Prinsessa
Robin Cook: Perimä
Anne Matcher: Rakkaus kreikkalaisittain
Renee Roszul: Sisäisen villikon metsästys
Lindsay Armstrong: Paratiisisaaren rakastavaiset
Kathryn Ross: Palvelus ystävälle
Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee
Milla Ollikainen: Pirunkuru
Milla Ollikainen: Veripaljakat
Benjamin Mee: Koti eläintarhassa
Peter James: Kuolema vaanii verkossa
Karin Alvtegen: Häpeä

Maaliskuu: 17

Thomas Erikson: Pelon kylväjät
Cilla & Rolf Börjlind: Nousuvesi
Lionel Shriver: Jonnekin pois
Jean M Untinen-Auel: Luolakarhun klaani
Jean M Untinen-Auel: Hevosten laakso
Jean M Untinen-Auel: Mammutin metsästäjät
Jean M Untinen-Auel: Tasangon vaeltajat
Jean M Untinen-Auel: Luolien suojatit
Jean M Untinen-Auel: Maalattujen luolien maa

Huhtikuu: 9

Stieg Lagercrantz: Se mikä ei tapa
Stieg Lagercrantz: Tyttö, joka etsi varjoaan
Maeve Binchy: Hopeahäät
Maeve Binchy: Talo Dublinissa
Maeve Binchy: Punaisen höyhenen keittiö
Maeve Binchy: Illallistarinoita
Maeve Binchy: Sydämen asia
Maeve Binchy: Taverna tähtien alla
Maeve Binchy: Koko kadun kasvatti

Cilla & Rolf Börjlind: Kolmas ääni
Cilla & Rolf Börjlind: Musta aamunkoitto

Toukokuu: 11


Cilla & Rolf Börjlind: Uinu, paju pienoinen
Jari Salonen: Jahti
Peter James: Totuuden kirous
Outi Pakkanen: Helmimies
Markku Ropponen: Kuhala ja salaiset seuralaiset
Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus
Agatha Christie: Sininen juna
Agatha Christie: Golfkentän murha
Agatha Christie: Helmeilevä kuolema
Agatha Christie: Salainen vastustaja
Agatha Christie: Hänet täytyy tappaa
Agatha Christie: Hautajaisten jälkeen
Agatha Christie: Neiti Marplen viimeinen juttu
Agatha Christie: Viisi pientä possua
Agatha Christie: Syyttävä sormi
Ellen DeGeneres: Seriously, I'm kidding

Kesäkuu: 16

Douglas Preston / Lincoln Child: Valkoinen tuli
Kirsi Pehkonen: Juuret Jylhäsalmella
Cilla & Rolf Börjlind: Polttopiste
Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmen sydänkesä
Jennifer Weiner: Ikuiset ystävät
Jennifer Weiner: Pieniä maanjäristyksiä
Jennifer Weiner: Tietyt tytöt
Jari Salonen: Kaikki me kuolemme kerran
Ninni Schulman: Älä kerro kenellekään
Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella
Sophie Hannah (Agatha Christie): Suljettu arkku
Sophie Hannah (Agatha Christie): Nimikirjainmurhat
Jennifer Weiner: Rikoksia ja hiekkakakkuja
Douglas Preston / Lincoln Child: Kaksi hautaa 
Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmelle salamoi

Heinäkuu: 15

Johanna Tuomola: Vielä kerran
Pirkko Arhippa: Kipunuora
Lucinda Edmonds: Sydämen asialla
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Antti Rönkä, Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen
Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet
Katarina Wennstam: Petturi
Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet
Anneli Kivelä: Arkea ja juhlaa Katajamäellä
Michelle Obama: Minun tarinani
Johanna Tuomola: Tummissa vesissä
Johanna Tuomola: Sieppaus
Johanna Tuomola: Petoksen anatomia
Johanna Tuomola: Minkä taakseen jättää
Patricia Bertenyi: Salaisuuksien galleria
Patricia Bertenyi: Varjojen saari
Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit


Elokuu: 17

Johanna Tuomola: Murhaaja vierelläsi
Katarina Wennstam: Kivisydän
Katarina Wennstam: Varjot
Katarina Wennstam: Hämärän tyttö
Ulla-Maija Paavilainen: Ja suurin niistä on rakkaus, Kirsti Paakkanen
Kalle Isokallio: Yhden miehen sote
Katarina Wennstam: Jengi
Salla Simukka: Lukitut
Alex Schulmann: Polta nämä kirjeet
Nora Roberts: Valheiden virta
Seppo Jokinen: Pisara veressä
Essi Paju: Koskenniskan naapurissa
Camilla Läckberg: Kultahäkki
Jari Salonen: Kuokkavieraat
Jari Salonen: Kätkö

Syyskuu: 15

Jari Salonen: Ontuva mies
Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä
Ruth Ware: Nainen hytissä 10
Essi Paju: Koskenniskan naisia
Jarkko Sipilä: Syy tappaa
Peter James: Kuolema käy oikeutta
Juha Numminen: Pietarin varjo
Jean Sasson: Prinsessan tyttäret
Jean Sasson: Mayada, Saddamin vanki
Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
Katarina Wennstam: Tahra

Lokakuu: 11

Katarina Wennstam: Turman lintu
Laura Lehtola: Minä valitsen sinut
Camilla Läckberg: Hopeasiivet
Jo Nesbo: Valtakunta
Adrian McKinty: Ketju
Nora Roberts: Rakkauden kynnyksellä
Pirjo Tuominen: Muistatko Marjatan?
Nora Roberts: Avaimet onneen
Nora Roberts: Ovi sydämeen
Pirjo Tuominen: Perintömaat
Nora Roberts: Tie kotiin

Marraskuu: 11

Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista
Max Seeck: Pahan verkko
Nora Roberts: Tasapeli rakkaudessa
Nora Roberts: Nainen kuin tulta
Metropoliitta Panteleimon: Toivon ankkuri
Pirjo Tuominen: Toinen silmä päivä, toinen yö
Anders Roslund: Sä kasvoit neito kaunoinen
Katherine Pancol: Aina ei tapahdu surullisia asioita
Tiina Raevaara: Kaksoiskierre
Heidi Mäkinen: Ei saa elvyttää
Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä  (Tälle vahva suositus!!!)
Patricia Gaffney: Pelastavat enkelit
Jussi Marttila: Veden varaan
Alexander McCall Smith: Olemmeko sukua?
Max Manner: Revanssi
Max Manner: Demi-Sec
Mohlin Nyström: Viimeinen elämä
Alexander McCall Smith: Kaikenlaista karjaa
Marko Leino: Epäilys
Max Manner: K18

Joulukuu: 20

YHTEENSÄ:  170



Elokuvat vuoden 2020 aikana:
Teräsleidit (4.1.)
Se mieletön remppa (22.2.)
Into the Storm (DVD:ltä kerran kotona 18.4.)
Aika jonka sain (14.8.)
Horizon Line  (28.11.)
Martian  (DVD:ltä kotona 12.12.)

Västäräkistä vähäsen ja uusi keittiö

Pihassa poukkoilee västäräkkejä!!! Ai että. Aamu varhaisella aurinko paistaa ihanasti toiselle puolen jokea. Tuolla pelloilla on jo ehditty ...