Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Huh! Nyt tuntuu keulivan ja korkealle. Meillä suunnitellaan nykyään työvuorot itse, mikä on valtavan hauskaa. Ensinnäkin, äärettömän vahva tunne siitä, että minulla on itsellä mahdollisuus vaikuttaa ja tunne oman elämän hallinnasta. Ei ollenkaan huono homma. Toiseksi, sitä arvostaa esimiesten tekemää hommaa pikkasen enemmän, kun joutuu itse vääntämään asioita tiettyjen rajojen sisällä ja katsomaan myös mitä kaverit toivoo ja ottamaan niitä asioita huomioon. Ihan tarpeellinen oppitunti kenelle tahansa työelämässä! Kiitos kuitenkin ihan itse suunniteltujen vuorojen, viime viikolle osui monta vapaata putkeen. Ja hyvä on, että osui, koska tekemistä riitti. Meille Lounais-Suomeen tuli lunta edellisviikolla ja mies ajoi koirille pihaan pienen moottoritien koko tontin ympäri. Näistä kuvista näkee, että kun 42 cm korkea koira liki katoaa hankeen, on sitä jonkin verran.   (MUOKS, korjasin senttimetrejä havainnon perusteella.... ei nää tosiaan kääpiökoiria ole.) Älä siinä ohita oikealta....  Mit

Heli oli kirjoittanut hauskan aloitteen aiheesta mitä roinaa ei tule enää hankittua itse. Helin listaa lukiessa koin kyllä huonon omantunnon pistoksia... koska vaikken olekaan kaupoissa luuhaaja enkä mikään supershoppaaja, huomaan kyllä ostavani kaikenlaista turhaa ja hölmöä edelleen. Voisinpa todeta, etten osta lehtiä tai kirjoja. Mutta Hesari tulee laatikkoon uskollisesti joka aamu enkä hevillä vaihda sitä nettilehteen. Ehei, aamun uutiset on saatava rapistella teemukin kanssa kirkasvalolampun valossa eikä mistään puhelimelta.  Kirjat taas.... noh. Olen kirjaston suurkuluttaja, mutta kyllä joitain kirjoja tulee ostettua vuosittain. Olemme alusta asti keränneet esim. Ilkka Remeksen kirjoja, joten hankin uusimmaan yleensä "isäinpäivälahjaksi" vaikka viime syksynäkin se odotti joulupapereissa.  Kynttilöiden suhteen olen tyytyväinen. Kokeilin tehdä niitä soijakynttilöitä itse, mutta ne vasta kalliiksi tulivat. Joten Ikean 2,50 euron tuikkusetti (100 kpl) välttää mulle oikein h

Ehdottomasti paras ja iloisin startti tälle vuodelle: meistä tulee isovanhempia kesällä. (En tiedä vielä mitä nimitystä käytän..... pohtimista siinäkin.) Vanhempi tytär kertoi meille asiasta jo ennen joulua. Olisivat pitäneet asian salassa muuten, mutta koska hän rakastaa jääkellarin lohta (vähän kuin graavi kala) ja se on nyt kielletty, hän koki parhaaksi soittaa ja varoittaa, etten tekisi ihan koko kalaa vain heitä varten. 😁 Ihan mielettömän ihanaa!!! Toivon sormet ristissä, että kaikki menee hyvin ja pääsen kesällä ihmettelemään uutta elämää muutenkin kuin kasvien muodossa. Siivousinto oli jo ottamassa valtaa muutenkin, mutta tämä uutinen lisäsi kerrointa moninkertaiseksi. Meillä on vakava harkinta pistää talo myyntiin ja ensimmäinen tehtävä siihen liittyen on hävittää ylimääräistä roinaa, että voisi edes ajatella jonkun tätä harkitsevan.  Nythän olisi paras mahdollinen aika muuttaa vähän lähemmäs lapsia!  Annukan kokemuksesta rohkaistuneena marssin vapaapäivänä lenkin jälkeen vin

Aloitan jälleen jo heti tammikuussa ja teen yhden listauksen kaikista kirjoista, joita tavaan tässä vuoden aikana. Tämä vain siksi, että rakastan statistiikkaa ja muita hölmöjä listauksia enkä näemmä pääse pahoista tavoistani millään eroon. Yritän myös tällä kertaa olla nokkela, ja merkkaan ne , jotka luen ensimmäistä kertaa. Laitan vaikka alleviivauksen niihin, jotka on vanhoja tuttuja. Alan Bradley: Kuolon kultaiset kiehkurat Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni Lee Child: Kuilun partaalla Ilkka Remes: Kremlin nyrkki John Kåre Raake: Jää   (Tämä oli huikea!!!) Patricia Cornwell: Samaa verta Alan Bradley: Piirakan maku makea Tony Halme: Tuomiopäivä Holly Smale: Matalalentoa mallitaivaalla Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus Simona Ahrnstedt: Vain yksi yö Tuija Lehtinen: Tornin naakat Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä Harlan Coben: Verenperintö Nora Roberts: Turvapaikka Tammikuu: 15 Elton John: Minä, Elton John Alan Bradley: Kuolleet linnut e