Helpotusta arkeen

Tutustuin sivustoon feelia.fi, joka myy kotiruokaa vakuumiin pakattuna. Jostain syystä olen tullut saamattomaksi tai muuten vaan hidastunut (ikä!!), mutta koen pelkän ruokahuollon pyörittämisen tässä kahden hengen taloudessa jollain tavoin äärettömän rasittavana ja aivan liian usein havahdun hakevani töihin jotain valmisruokaa eväiden sijaan.

No, Feelia kuulosti hyvältä mutta en ehtinyt (lue: saamattomuuttani) tilata vielä, sen sijaan ystäväni tilasi. Hän toki kehui osaa ruuista, mutta jollain tavoin kuulosti älyttömältä tilata jonkun toisen tekemää kotiruokaa sen sijaan, että sen tekisi itse.

Harkittujen herkkujen Emma toteutti jonkinlaisen arkiruokahässäkän ja helpotti elämäänsä sillä. Annukka taas jo joitain aikoja sitten pakasti smoothie-aineet kerta-annoksiin. Muistan jo silloin ihailleeni moista tapaa ja edelleen mietin miksen vaan pysty toteuttamaan sitä. Olen pari kertaa miettinyt asiaa ja kaupassa havaitsen seisovani vihanneshyllyjen edessä pää täysin tyhjänä siitä, mitä moiseen smoothieen voisi laittaa ja lopulta päädyn ostamaan vain perusvihannekset ja tulen kotiin. Toki osana syynä lienee se, etten juo smoothieita vaan rahkaa aamuisin. Kun ei ole rutiinia jonkun tekemiseen, se vie enemmän aikaa.

Tässä päivänä muutamana yllätin sitten itsenikin tekemällä suunnitelman ja pidättäytymällä siinä: Tekisin muutamaa ruokaa valmiiksi, pakastaisin annoksiin kahdelle ja voisimme näin pärjätä ainakin viikon pari. 👌

Jos onnistuisin tässä ideassa, että tekisin vaikka joka toinen viikko vähän isomman satsin erilaisia ruokia, joita voi pakastaa, olisi arki helpompi pyörittää. Edelleenkin tosiaan ihmettelen miten aikataulu voi olla sellainen, ettei muka ruokaa oikein ehdi päivisin tehdä. Olenhan kuitenkin pyörittänyt vuosia kolmen lapsen perhettä kaikkine harrastuksineen....   Vanhuus ei taida tulla yksin, se hidastaa tullessaan.

Tuumasta toimeen: lihapullataikinaa 1,8 kg ja pyörittelemään. Nehän tulee äkkiä uunissa. 
Osan keitin vielä kastikkeen joukkoon, jolloin meillä on pakasteessa "kuivia" lihapullia esim. salaattiin ja toisaalta vaikka muussin kaveriksi valmiina kastikkeessa.

Lihapullien paistuessa kaivelin komeroani ja totesin, että yksi purkki pohjoisesta tuotua poronlihaa on jäljellä. Joten Lapin Äijän paras porokeitto tulille. Tässä sopassa hyvää on se, että siihen laitetaan vaan suikalejuurekset (käytin myös vähän peruna-sipulisekoitusta, kun oli avattu pussi, vaikka perunasta tulee melko ikävää pakastamisen yhteydessä) ja tuo säilykeporo. Maustan aika varovasti. Liemeen kaadetaan Koskenlaskijan dippikastikepurkillinen tai vaikka kuohukermaa. Minä tykkään juustonmakuisesta liemestä, se tuo tiettyä täyteläisyyttä ja täyttää vatsaa.

Teen porokeiton tästä säilykeporosta (poronlihan puutteessa....) ja se maistuu aina.

Rehellisyyden nimissä, kun viime vuonna haimme sen poronvasan vakumoituna pakkaseen, tein porokeittoa kertaalleen jauhelihasta tms ja se ei ollut yhtä hyvää kuin säilykkeestä tehty. En osaa sanoa miksi. 

Jollain tavoin koen poronlihan enemmän luomuksi kuin vaikka nauta tai possu. Toki myönnettävä on, että porotalous ei ole Suomessa (tai missään Lapin alueella) enää luontoa kunnioittavaa tai kestävällä pohjalla. Onhan siitä kirjoiteltu lehdissä paljon, miten ne syövät enemmän kuin luonto ehtii kasvattaa.

Sillä lailla on mielenkiintoista, että poronlihaa on älyttömän vaikea saada täällä etelässä, vaikka sitä niin mahdottomia määriä kasvatetaan ja teurastetaan vuosittain.

Yhtä kaikki, koska pyrkimys on syödä vähemmän punaista lihaa, ainakin tällä tavoin sitä pystyy vähentämään, kun ostaa vain vaikeasti saatavaa.

Harmi kyllä tätä nimenomaista säilykettä ei saa ilmeisesti mistään Kuusamo-Salla akselin ulkopuolelta. Ei saanut edes Inarista tai Rovaniemeltä, ja me kyllä kaivettiin kaikkien isojen kauppojen hyllyt toiveikkaana. Ilmeisesti Kuusamon säilyke ei toimita tuotetta myyntiin oman alueensa ulkopuolelle, mikä on sääli. Tämä on kirjaimellisesti täyssäilyke, lihapitoisuus on 98% ja liha on sellaista "suikaletta" ja hajoaa haarukalla painettaessa kivoiksi paloiksi esim. keitossa tai kastikkeessa.

Meidänkin paikallisesta marketista saa Riipisen poronlihasäilykettä. Törkyhintaan ja purkissa on 45% poroa ja loput sikaa. Ihan nötköttiä. (Ja yhtä kallista kuin tämä täysliha!) 

Se toimii keitossa, mutta sen suutuntuma on minusta epämiellyttävän jauhoinen.

Jos joku nyt sattuu näkemään tätä Kuusamon tuotetta missä tahansa eteläisen Suomen alueella, olisin melkein valmis maksamaan vinkkipalkkion. 

Onneksi menemme talvella Sallaan, niin voin taas ostaa kassillisen tölkkejä käytettäväksi myöhemmin.

Sain sapuskat valmiiksi ja aloin purkittamaan niitä pakastusta varten. Oli melkoinen järkytys havaita, että tämä reilu määrä ruokaa jalostui lopulta neljäksi (!!!) purkiksi lihapullakastiketta kahdelle sekä kolmeksi purkiksi keittoa kahdelle. Käytännössä siis vain yhden 7-päiväisen viikon ruuat. Yksi Ikean pussillinen kuivia lihapullia päätyi myös jemmaan. 

Huoh!!

Ei auta itku. Seuraava tavoite onkin pohtia ruokia, jotka kestävät pakastamista. Esim. tacojauheliha on aivan hölmö, koska sen lisukkeeksi tulevan salaatin pilkkominen on paljon työläämpää kuin jauhelihan paistaminen murusiksi. Pähkäillessäni keksin sentään kanakastikkeen, mutta koska olen tunnetusti nirso, on aika harvoja ruokia, joita tehdä. Mies kaikkiruokaisena ehdotti, että teen hänelle makaronilaatikot yms, mihin en itse mieluusti koske ja hän puolestaan koettaa keksiä minulle jotain. Mutta vuorotyön tekijöinä se ei oikein toimi.

Ehkäpä opettelen syömään sitä makaronia. 😟

No, taputin itseäni kuvaannollisesti olkapäälle: ainakin yritin ja idea on joka tapauksessa hyvä. Kenties matkan varrella tulee jokin ruokaidea, jonka voi toteuttaa perinteisessä suurperhe-moodissa ja näin säästää ehkä seuraavalta viikolta jonkun ruuanlaittomurheen.

Matchaa ja muita outoja juomia

Turun Eerikinkadulla on etninen myymälä, josta olen jo muutaman vuoden käynyt ostamassa kuivamaitoa. Käytän Completa-nimistä jauhetta kahvissa, koska se säilyy hyvin ja juon kahvia kotona oikeastaan vain vapaapäivinä. Näin ollen maitopurkit tahtoivat aina vanhentua, ja niin hyviä kuin letut ovatkin, ei niitäkään pysty joka viikko syömään. (Tai pystyisi, mutta arvostan sitäkin, että mahdun housuihini.....)

(Kyllä, olen tietoinen, että voisi ostaa 2 dl purkkeja jotain UHT maitoa, joka säilyy suunnilleen ydinsodasta, mutta tykkään tuon Completan mausta. Meillä kaikilla on omat kummallisuutemme.)

kuva netistä

Käyn Eerikinkadun myymälässä siksi, että sieltä saa Completaa suurissa 800 g purkeissa samaan hintaan kuin normikaupan 400 g purkit. Lisäksi tykkään tutkia tuon kaupan hyllyjä, koska tuotevalikoima on hyvin erilainen kuin perus ässässä. Olen tehnyt joitain kiinnostavia löytöjä....

Thaimaasta toin monena vuonna muutamia paketteja inkivääri-sitruuna-hunaja juomajauhetta, joka on niin vahvan inkiväärinen, että uskon sen pitävän flunssat loitolla. Tätä samaa saa myös etnisestä, tosin hinta on kova, mutta eipä teetäkään tule juotua ämpäritolkulla, paitsi flunssassa tai oikein koleana päivänä. 

Viime kerralla käydessäni ostin testiin Matcha-lattea. Tietämättä yhtään mitä on matcha (googlasin tätä taannoin ja selvitin asian itselleni, se on vihreää teetä), hiukan jännitti kun testasin. Tässä jauheessa on mukana myös, yllätys, inkivääriä. 
Yllätys (ei ehkä olisi pitänyt olla...) oli sekin, että kupissa se oli vihreää! 😳 Tai oikeammin sellaista kuraveden vihreää, äärettömän epämiellyttävän näköistä. Ei houkuttele ulkonäöllään kyllä.

Töissä tuli puhetta matchasta ja selvittelin tosiaan sitä lisää. Ilmeisesti nimenomaan tuo matcha-tee on melko kofeiinipitoista vihreydestään huolimatta. Lisäksi sillä on joitain terveysvaikutuksia, koska se sisältää mm. C- ja K-vitamiinia. Yllätyin näistä faktoista!

Tuo nimenomainen matcha maistuu minulle kyllä lämpimänä, mutta en usko, että pitäisin siitä kylmänä. Matchaa siis myydään myös jääteenä ja ainakin tiettävästi joissain kahvilaketjuissa sitä menee runsaasti kesäaikaan.

Kahviahan juon kyllä päivittäin. Tuli tuossa taannoin testattua vanhanaikainen kahvimuoto eli pannukahvi. Vaikka me retkeilemme paljon ja keittelemme kahvit herkästi evästauolla, yleensä kyse on aina helpoimmasta vaihtoehdosta eli pikakahvista. 
Muistan kuitenkin, kun mamma (isän äiti) keitti pannukahvia ja koska lämmitän edelleen päivittäin tuota puuhellaa, päätin kokeilla. Ideahan on "mitta sulle, mitta mulle ja mitta pannulle" eli mitallinen per kuppi ja vielä pannulle omansa. 
Tarkistin Moccamasterin vesisäiliön mitta-asteikolla, että tietty vesimäärä on tietty määrä desilitroina. Kuumensin sen hellalla kiehuvaksi tai melkein, lusikoin joukkoon kahvit ja sen yhden ylimääräisen, annoin kiehahtaa, sekoittelin ja jätin painumaan. (Kyllä, unohdin kokonaan sen "tooraamisen" eli sen, kun kaadetaan kupillinen ja sitten takaisin kannuun. En tosin yhtään tiedä mitä se sitten kahville tekee....)

No, kun kahvi oli tovin painunut, päätin kuitenkin varoiksi kaataa sen kuppiin teesiivilän läpi. Hyvä niin, koska kahvia tulee aika runsaasti vesimäärän nähden ja aika läjät poroja olisi tullut kuppiin. 
Kahvi oli hyvää, joskin aivan törkeän vahvaa. Jopa siinä määrin, että mies, joka juo kyllä vahvaa kahvia, kertoi laimentavansa sitä vedellä!!! Minä kun laitan maitoa, se oli melko juomakelpoista, vaikkakin luonnollisesti aivan hirvittävän kuumaa. (Kahvinkeitin kun ei kiehauta!)
Mutta jösses, että mun vatsa veti tuosta herneet nekkuunsa. Pakki oli aivan kipeä ja sekaisin koko loppupäivän. Liekö ollut liian vahvaa tai jotain tein väärin.

Saatan kokeilla toistamiseen. Vapaapäivänä, ettei ole väliksi, vaikka ilta menisi vessassa. 😏

Kosmetiikkatuotteita (EI kaupallista yhteistyötä) ja kaikenlaisia sattumuksia

Työpaikkojen paras puoli on ehdottomasti se, että aina joku on tilaamassa/toimittamassa jotain, mihin saa osallistua joukkoon. Eli esim. Dermosil, Oriolashop tai joku sukka/pikkuhousu/keksi/suklaa-tilaus meneillään. Paitsi että on kiva sponssata koululuokkia ostamalla keksejä ja suklaata, olen kyllä löytänyt muutamia hirmu hyviä tarjouksia vitamiineista ja shampoista noista muista.

Dermosilin tuotteista olen tykästynyt ripsiväriin, joka on vähän kuin vanha kunnon Kanebo, nykyinen Sensai 38°, joka tosiaan pysyy omissa räpsyttimissä loistavasti varisematta, ja lähtee pelkällä vedellä. Omat silmäni eivät siedä meikinpoistoaineita.
Kanebon tuote maksaa tarjouksessakin sen 25 eur ja Dermolta vastaavan saa kympillä. 

Halpis Kanebo 

Nyt tilasin myös kokeiluun suolashampoon. Tarkoitettu noin kerran viikossa pesuun, jonkinlainen syväpuhdistava tuote. Purkissa on ehkä pari desiä tuotetta.

Kokemus oli metka: tuotteessa on tosiaan oikein karkeaa merisuolaa ja se tuntuu käteen jännän tahmealta. Lisäksi suola on kohtuullisen hankala hieroa hiuksiin. Mutta idea onkin puhdistaa hiuspohja, joten kun sain sen hierottua käsiin, sormista oli helpohko levittää se hiusjuuriin ja päänahkaan ja siellä vaahdottaa. Suolakokkareet kuorivat päänahkaa ja tuote tuoksui minusta aika kivalle. 

Ainoa harmi oli siinä, että sain vaahtoa silmään ja sehän kirvelee kuten... noh, suola. 

Pesun jälkeen hiukset oli natisevan puhtaat. Siis sormiin tuntui sellainen natina, kun huuhtelin. En välttämättä käytä hoitoainetta joka pesukerralla, mutta tämän jälkeen oli tunne, että sellainen olisi tarpeen. Koska olin kiireessä, levitin jätettävän hoitoaineen ja se silotti mahdolliset karheudet. 

Omat hiukseni ovat sellaista tyyppiä, että niistä tulee tosi karvaiset eli pörröttävät joka ilmansuuntaan herkästi. Toisaalta hoitoaine tekee niistä äärettömän latteat ja päätämyöten sellaisen lehmännuolemat.... Koskaan ei siis pidä oleman tyytyväinen.

Pelkäsin, että suola jättää hiukset sellaiseksi surffarin mopiksi, jonka on tarkoituskin olla tuulen tuivertama. Ei siinä mitään, mutta se ei ehkä sovi itselleni työ-lookiin. Yhdistelmä shampoo + hoito oli ihan ok. 
Koska olen sillä lailla patalaiska, etten laita hiuksiani koskaan enkä käytä mitään muotoilutuotteita, jäin jälkeenpäin miettimään mitä lisäarvoa syväpuhdistus itselleni tuo. Tuskin paljoakaan. Mutta sovitaan, että kaikki ilmansaasteet yms, mitä hiuksiin väkisinkin kertyy, lähtevät nyt sitten tällä hyvin pois.

Niin, ne ilmansaasteet. Tai joskus omat kämmit: 

Savustin koko kämpän taannoin. 
Olimme pitkällä ihanalla kävelyllä koirien kanssa ja puhuin jo metsässä, että tänään laitetaankin puuhellaan tulet ja tehdään kahvit siinä. Olin menossa iltavuoroon töihin, mutta aamu oli juuri paras mahdollinen: rento ja rauhallinen.
No, kotiin tultua ne tulet. Mies lähti yläkertaan tekemään jotain ja minä istuin vilkuilemaan päivän lehteä..... kun yhtäkkiä tajuan koko keittiön olevan harmaan savun vallassa. 
Ikkunat auki paniikissa, palohälytin alkaa kirkua. Koirat hermostuu ja säntää pihalle. Minä revin kaikkia ikkunoita auki, mies kantaa viherkasveja kylppäriin paleltumasta ja ihmettelen miksi hella savuttaa. Sitten soittaa Verisure, hälytys on mennyt heillekin ja onneksi kontrolloivat soittamalla ensin tarvitaanko palokuntaa.... Kiljun puhelimeen, että juu juu, nyt pitää lopettaa että saan tuuletettua ja mies siellä rauhallisesti: "saanko vielä teidän salasanan...."  Kyllä meinasi mennä käpy poikittain siinä kohtaa. Mutta työtään tekevät ja homma saatiin pakettiin ja pillit hiljaiseksi. 

Perhanan matalapaine. Hella oli ollut viikon lämmittämättä ja osui juuri se päivä, jolloin oli järjetön matalapaine. Eihän piippu vetänyt yhtään....

Kaiken tuuletuksen jälkeen kamat läjään ja töihin, jossa haisen koko illan grillimakkaralle. 

Kyllä tässä jo suolashampoota kaivattiinkin. 

Ruskaretki: Paimion luontopolku

Kaunis lauantaiaamu ja hyvin nukuttu yö takana. Miksipä ei, kun mahdollisuus on.
Paimiossa on kiva luontopolku, jossa laavu ja näköalatorni matkan varrella. Tornista vaan ei harmi kyllä enää näe juuri muuta kuin männynlatvoja, metsä on kasvanut sen verran ympärillä.

Mutta ajatus oli, että siellä saattaisi olla edes jotain ruskaa.

Suo oli kyllä kaunis väreissään.

Eihän niitä kuviin saa koskaan aitoina...

Polut ovat helposti kuljettavia, vaikka sai siellä jalkoihinsa katsoa.

Yhdessä kohtaa on pieni suojoki, jonka yli on tehty pieni silta. Jostain syystä pentukoira sai päähänsä, että hän ei menekään siltaa pitkin, vaan loikkii mättäältä mättäälle, ja ennen kuin ehdimme kissaa sanoa se oli tehnyt pantteriloikan suossa kelluvalle turvemöykylle..... joka ei tietenkään pitänyt yhtään jalkojen alla. 

Hirvittävää polskimista sillan ali ja autoin niskasta toiselta puolelta ylös. Rapanenäinen pikkukoira oli hämmentynyt: miten tässä nyt näin kävi. Puolimatkaan siltaa kannettiin, sitten näytettiin, että katsos, tämä kantaa....

Onneksi sillä on kaksinkertainen turkki, eli ei kastunut pohjia myöten. Säikähti varmasti sillä hetkellä, mutta oli muutamaa metriä myöhemmin jo taas menossa kohti suolätäkköä. Tämä oli nyt toinen kerta, kun se loikkaa jorpakkoon tajuamatta, että siellä joutuu uimaan. Tosin molemmilla kerroilla tästä on selvitty hillittömällä pentuhepulilla: sen jälkeen mennään aivan viivana niin paljon kuin tassuista irtoaa.

No, ei taida arastella vettä tämä.

Moinen nähtävyys löytyy myös matkan varrelta.

Tuo oli vähintäänkin outo.

Aika hieno itse asiassa.

Lisäksi sota-ajan vanha korsu, joka on restauroitu.

Periaatteessa, jos haluaisi, tuolla saisi yöpyä.

Tosi kiva retki. Mentiin rauhassa pennun tahtiin. Syötiin eväitä laavulla (ei yhtään kuvaa....) ja ihmeteltiin vähän milloin mitäkin variksenmarjaa.
Onneksi meillä on sen verran aikainen aikataulu aina, että lähdetään suunnilleen ennen kuin niin sanotut normi-ihmiset on aamukahvinsa juoneet. On kivaa, kun ei ole takana tai vastaantulijoita.