Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2020.

Jotain muuta

Kuva
Ettei nyt pelkästään lähdetä valittamisen alhoon ja vaivuta syvyyksiin, on tässä sentään kaikenlaista hauskaakin sattunut. Erittäin hyvin suunniteltu (sellaiset 5 vuotta....) ja lopulta myös hyvin tehty, eli roskis ja komposti saivat vihdoin (osittain valmiin) katoksen. Koiralenkeillä olen kyttäillyt pihoihin ja koettanut miettiä minkälainen katos olisi meille toimiva. Roskiskatos sinänsä olisi pieni ja soma, mutta koska meillä on tuo kompostori ruokajätteelle, haluan senkin kivasti saman katon alle. Se taas tiesi sitä, että koko rakennelma pitää olla kokoluokkaa suurempi.... Alku on aina hankalaa. Rinnepihassa mikään ei ole suoraan mihinkään toiseen nähden. Että nuo perustukset näytti hassuilta. Mökki siitä kuitenkin näyttäisi syntyvän. Bono olisi halunnut Vinhan punaisia merkkejä ja olin pikkusieluinen enkä suostunut. Oma tehtäväni tässä projektissa oli olla maalari - ja katsoa kun se maali kuivuu..... Mies oli fiksusti jo pohtinut käytettäv

Virheitä tuli tehtyä ja siitä sitten opimme

Kuva
Mä haluun olla yksin, haluun olla hiljaa, haluun, että nukkuu kerrankin voin. Mä haluun olla yksin, lukee vaikka kirjaa, junamatka Turkuun ihana ois. Mä haluun ihan helvetin pitkästä aikaa tuijottaa kauas tyhjyyteen ja ehkä sitten lopulta elämä voittaa, muistan taas miks tän kaiken teen. Pyöriskö tää maailma ilman mua, jos otteen antais hetkeks herpaantua? Nyt ois vaan pakko saada olla tarpeeton. Joidenkin ihmisten katkerista puheista huolimatta en varsinaisesti valikoinut burnarin ajankohtaa nimenomaan heinäkuun helteille. Pahoittelut, että joudun näin pettämään kuvitelmat. Parempiakin aikoja olisi nimittäin ollut tarjolla, jopa ihan lähitulevaisuudessa.... Tällainen tilanne jakaa hyvin kaverit kahteen kolmeen valikkoon:  - ne, jotka on hengessä mukana ja jotka jatkaa tavallista elämää kanssani, tarjoutuu kuuntelemaan, mutta puhuu myös muusta ja kutsuu kahville ja ihmisten ilmoille kuten normaalisti, ja sitten  - ne, jotka ei sanallakaan viittaa tapahtuneeseen, jotka välttelee aih

Työuupumus

Kuva
Keväällä tuli korona ja sen myötä pakkolaki. Pakkolaki ei meillä näkynyt, ei näkynyt kyllä koronakaan. Mainittakoon, että pakkolaista huolimatta tai juuri siksi, olen tehnyt aivan idioottimaisia määriä ylitöitä ehkä noin kaksi viimeistä vuotta. Ylitöitä tein, koska kiltin tytön syndrooma. Jonkunhan ne oli tehtävä niin miksen minä? Ihan joka kerta....   ja rehellisesti, kuten lääkärillekin jouduin myöntämään, en edes taloudellisesta pakosta vaan ahneuttani ja koska luulin, ettei niitä tee sitten kukaan muukaan ja esimies on pulassa. Sitten oli paskamyrsky henkilökemioihin liittyen työpaikalla. Henkilökemiat on aina mielenkiintoisia. Jään ihmetellen odottamaan miten asia etenee.  Toisaalta 80 naisen työpaikassa olisi ihmeellistä, jos jokaisen kanssa olisi paras kaveri. Mies jäi lomautetuksi ja kadehdin häntä niin, että viittä vaille aivoverisuoni ratkesi. Miehen lomautukset eivät jatkune.... Kesälomaa oli suunnitellusti kaksi vaivaista viikkoa. Opinko jotain kesälomien suunn

Lakkiaiset

Kuva
Koska neljäs heinäkuuta ja mahdollisuus juhlia tyttären lakkiaisia, pistettiin sitten vähän överimmät juhlat.... Jälkiviisaana: lakkiaisten ajankohtaa voisi aivan hyvin vaihdella näin. Miksi kaikkien pitäisi juhlia samana päivänä? Nytkin Ipanan luokkakaveri ja kaveri eka-luokasta lähtien, pääsi mukaan, ja hänen juhlat ovat sitten elokuussa, jolloin me pääsemme sinne juhlimaan. Sitäpaitsi tämä oli ajankohtana todella hyvä ja toimiva. Ihmiset ovat vapaalla ja hyvällä kesäfiiliksellä. Eikä tarvitse stressata siitä toukokuun säästä, mistä ei ikinä tiedä. Kahvipöytää katettuna valmiiksi Ihana Ipana!!  Juhlakalu Koska kuulun Perniön VPK-naisiin, kysyin jo varhain keväällä, saisinko käyttää tuota VPK:n taloa (ent. nuorisoseuran talo) juhlapaikkana. Olen kaikki aiemmat juhlat järjestänyt aina kotona, mutta meillä ongelmaksi tulee, ettei istumapaikkoja ruokailua varten ole riittävästi, keli voi olla sellainen, ettei pihalle voi mennä, ja sitten nuo kaksi koiraa jaloissa.... On aina turhau

Hajanaisia ajatelmia matkan varrelta

Jotain jäi hampaankoloon tuosta kesäkuun reissusta pohjoiseen. Tai koloon ja koloon, mutta joitain ajatuksia.... Suomi on hieno maa ja meillä on täällä ihan valtavan hienoja paikkoja. Aivan suotta hingutaan ulkomaille tai varsinkin todetaan, että kotimaan matkailu on niin kallista , että on kivempi lähteä Kanarialle. (Ja kyllä, tunnen omassatunnossani pistoksen, olenhan itsekin ollut tätä mieltä ja reissannut paljon muualla....) Se on helppo unohtaa ne tonnin lentoliput, kun Thaimaassa on törkeän halpaa elää se pari viikkoa. Näin ei-talvilajien harrastajana olen itsekin taas tulevana talvena sitä mieltä, että missä mun aurinkoloma. Sitä on mahdollista tiedostaa asia ja silti toimia väärin. (Eipä tarvitse kuin katsoa peiliin ja todeta, että rakas, sinä olet pullukka, vaikka takuulla tiedän miten söisin oikein....) Suomi on takuulla talvellakin hieno. Ja joskus vielä haluan päästä pohjoiseen toteamaan itse sen oikean kaamoksen. Niin moni on kertonut, että kaamos on ihan jotain mu