Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.

Bonon päiväkirjasta

Kuva
Nyt kun olen 10 kuukautta vanha, - osaan pissata kuin aikamies jalkaani nostamalla - ja nostelen sitä sinne ja tänne - mutten koskaan Pappakoiran pisujen päälle (toisinpäin kyllä) - olen 39 cm korkea ja painan 15,4 kg - syön 400-500g raakaa lihaa päivässä + lisukkeet - saan vielä kolmannenkin "aterian" kun saan päivällä koiranruokaa - olen nätti kuin nappi, ja - kuulemma osallistumassa johonkin kummaan missimittelöön (mister, sanon minä!) - metsälenkit on parasta mitä tiedän! - patikointi ja eväsretket on parasta mitä tiedän!! - kuljen lenkillä aina vapaana - noudatan luoksetulokutsua pillillä vielä 100% aina ja joka kerta - metsään ja metsästä pois on aina kiire, - silloin kiskon remmissä kovaa (enkä tästä tavasta luovu) - remmilenkillä osaan kulkea kauniisti (jos haluan) - matkustaminen on huisin kivaa - menen minne vaan, kenen kanssa vaan, koska vaan - nukun pää Mamman tyynyllä (tyynyjen takana) tai - ihmisten välissä selällään - herään aina riemu

Syömistä syksyllä

Kuva
Syksy on selvästi täällä. Aamulla herätessä on hämärää ja illalla jo klo 20 alkaa olla myös hämärää..... Muuten en pistä hämäryyttä pahakseni (vielä!!), mutta huolestuttaa lähinnä nuo eläimet, jotka poukkoilevat tielle milloin mistäkin. Pimeässä kun vastaantulevan auton valot häikäisee, eikä hetkeen näe mitään. Syksyssä parasta onkin kynttilät, takkatuli ja lämmin huopa, jonka alle käpertyä. Syömisten suhteen huomaan muuttuvani. Keväällä ja kesällä kevennän ihan luonnostaan. Salaatit ja raikkaat, raa'at kasvikset vaan on niin kertakaikkisen hyviä. Näin syksyllä kun on viileää, haluan jotain lämmintä ja muhevaa . Pataruokia, pitkään haudutettuja juttuja, joiden tuoksu huumaa kun ruoka-aikaa odottaa.... Selvästi huomaan myös syksyllä, että meidän ruokalista muuttuu lihapainotteisemmaksi. Mehän olemme lihaaneja koko perhe. (Tykkään tuosta sanasta, kiitos lanseerauksesta Marketta!) Olin käyttänyt viimeisen palan viimevuotista peuraa pakastimesta ja viime perjantaina po

Arkihaaste 38/52

Kuva
Työviikko loman jälkeen. Ei puhettakaan mistään pehmeästä laskusta. Melko normipäivä töissä. Meillä on ihan jatkuvasti tarjolla kaikkea hyvää. Tällä kertaa työkaverin 50v kakkua. Pari maisemakuvaa sairaalan parvekkeelta. Maanantaiaamuna oli niin vallattoman näköinen sumu ja aurinko, toisaalta nuo parkkipaikan toisen puolen vaahterat alkavat jo vaihtaa väriä. Jösses. Se on syksy nyt!! Meillä asuu pieni tihulainen. Tai jollain oli tylsää kotona. Tuon lehden saan onneksi lukea uudestaan ja kokonaisena töissä. Harmikseni myös sähkölaskun pystyi paikkaamaan (ja maksamaan), mutta tässä kohtaa nauratti kunnolla se, että nekin jo herjailevat tuosta e-laskusta. Mysteeri siihen liittyen: en löydä nettipankista enää kohtaa, jossa voin e-laskun tilata. Ehken etsinyt riittävän innokkaasti. Sen verran vilpoisaa on ollut, että oli pakko jälleen aloittaa lämmitys. Pidin jo taukoa kun oli noita lämpimämpiä öitä, mutta ainakin täällä alkuvii

Kiukuttelua kiinalaisesta nettikaupasta

Vaikka olen aina ollut kova ostamaan kaikenlaista netistä, en ole oikein innostunut noista kiinalaisista nettikaupoista. Kesällä kuitenkin työkaveri kehui löytäneensä monta tosi kätevää ja edullista vaatetta yms niistä, joten kahlasin sivuja ja löysin itselleni teko nahkaisen (älköön kukaan edes väittäkö, että se olisi nahkaa vaikka sellaisena myydään...) käsilaukun/pikkurepun, tyttärelle repun läppärille sekä kännykkäkuoren. Kamahan on tuolla halpaa kuin saippua, joten sinne lähti tilaus..... Myös kälynen oli tilannut fake-Kånken reppuja ja mm. oma mieheni sai sellaisen anopilta. Ja hämmästys oli melkoinen kun sen pyöreän merkin päälle oli liimattu tarra, jossa teksti oli muuta kuin Fjällräven + ketun kuva ja sen alta löytyi se alkuperäinen.... Täytyy myöntää, että mielessä kävi, että kama on alunperin tehtaalta varastettua ja myydään nyt halvalla väärennettynä muuksi kuin alkuperäiseksi. (Tiedän, hyvin monimutkaisesti ajateltu....) Pointti tässä kuitenkin se, että tuo on ollut

Mietteitä metsänhoidosta

Kuva
Pari vuotta sitten olin hyvinkin suivaantunut, kun yksi lempilenkkini maasto raiskattiin täysin kahdessa päivässä. Osuin paikalle koirien kanssa kun moto teki työtään ja jälki oli kammottavaa: se oli yhtä multaista/kuraista kuoppaa kuopan vieressä, kannot poikittain osin revittynä irti, ihmeellisiä moto-ojia siellä ja täällä ja täysin kaljuksi hakattu plaani. Lähinnä siis tuli mieleen sanapari ryssän kaatopaikka tai Kosovon sota. Luonnollisesti siinä ollut metsä oli ollut meidän vakipaikka, mistä löytyi ämpärikaupalla suppilovahveroita. Ei löydy enää. Ehkä koskaan. Kahden vuoden jälkeen siinä on edelleen surullisen näköinen likainen läntti, joka kasvaa heinää. Kenties sinne on jotain istutettu mutta niitä ei kyllä havaitse heinän keskeltä. Meidän kunnan urheiluseura on saanut järjestettäväkseen maastojuoksun SM-kisat 2018 ja siitä syystä jo vajaan vuoden meidän pururataa (kuntorataa ennemminkin, eipä siellä juuri purua näy) on kunnostettu runsaasti. Nyt parin viikon ajan ova

Hautajaiset

Kuva
Saako omia hautajaisia suunnitella vai onko se perverssiä ja epätervettä suhtautumista elämään? Tiian postaus  oli niin houkutteleva, että oli pakko matkia. Ja ennen kuin kukaan vetää sen isompia poroja nokkaansa: En ajatellut kuolla vielä toviin. Kun kesällä 2016 valkeni, että kannan rintasyöpägeeniä ja päädyin noihin jatkuviin kontrolleihin, ajattelin hetken, että "ei hitto, tässäkö tämä nyt on". Onneksi sisuunnuin ja päätin tapella vastaan. Olen nimittäin ajatellut elää vielä pitkään. Tällä nauramisen määrällä sitäpaitsi en luultavasti kuole ennen 150-vuotispäivääni.... Sääli sinänsä kanssaihmisiä.... Vakavasti: toivon vain, että saan nähdä kaikki lapseni onnellisina ja elämässä pärjäävinä, ja viettää vielä useita onnellisia ja iloisia vuosia kaikkien rakkaitteni kanssa. Olen tehnyt hoitotahdon Omakantaan. Pikku vinkki muillekin: siellä se olla nököttää mutta sitä ei pysty kukaan näkemään jollei se ole printattuna esillä siinä vaiheessa, kun päädyt hoi

Arkihaaste 37/52

Kuva
Tätä viikkoa paras sana kuvaamaan on ulkoilu ! Maanantaina vapaapäivä , joten kävin työhaastattelussa , ja aamulla oli kiirettä lenkittää koirat ja ehtiä suihkuun ennen lähtöä. Tällä alalla tuskin kauhean paljon head huntereita pyörii, lienen joskus lähettänyt jonkun hakemuksen tuolle firmalle ja koettivat kepillä jäätä. Vähän tyhjästä nimittäin tuli kutsu haastatteluun. Niin: mielenkiintoinen paikka, täysin uusi rakennus ja idea, ja pääsisi rakentamaan itselleen toimenkuvan. Mielettömät puitteet, esimies vaikutti kivalta, työkavereita pääsisi haastattelemaan.... MUTTA, ja se olikin sitten iso mutta. Palkka tonnin pienempi kuin nyt . Tonnin!! En tiedä muista, mutta itselläni ei ole siihen varaa. Sillä hyvällä työporukalla tai toimivalla tyhyllä kun ei lauantaimakkaraa leivälle saa, eikä hyvä esimies tai kutsumus myy jauhelihaa perheelle. Hitsi että vähän harmitti!! Kiire jatkui illalla: tyttären viemistä tallille ja siinä välissä kauppareissu. Kauppareissulla käteen

Sekalaista tähän viikkoon

Kuva
Työkaverini intoilee teestä. Hän oli joskus reissullansa ostanut Englannista jotain, ja sittemmin löytänyt sitä samaa teetä myös nettikaupasta. Sain pari pussia testiin. Teen nimi on Yumchaa Blue Woodoo, ja täytyy myöntää, että nimi on enne.... Se todella on sinistä. Kuulin, että tähän liittyisi sellainen taika, että kun siihen tiputtaa pisaran kaksi sitruunaa, se alkaa jälleen vaihtaa väriä.... kokeilin pullotetulla sitruunalla, mutta ainakaan tässä lasissa ei tapahtunut yhtään mitään. Koirillehan nyt tapahtuu, jos jollekin tässä perheessä. Bono Bompsiainen päätyi kylpyyn eikä arvostanut yhtään laulua "... oon nähnyt Helga-neidin kylvyssä, oi ihanaa..." Se kävi trimmissä ja näyttää nykyään Late Lampaan sijaan aivan oikealta koiralta . On tuo trimmaaja ihmeidentekijä!! Kurahaalari oli päällä trimmin jälkeisenä päivänä, mutta tuo olikin juuri sen verran nafti kooltaan, että myin sen Bonon siskolle ja etsinnässä on itselle uusi. Päädyin myös leikka

Kriisiä kriisin päälle

Kuva
Olen vanha!! Olen lyhyt!! Olen liian painava!! Tukka on huonosti!! Huokaus. Kaikenlaista kriisiä siis pukkaa kuin soijaa ikään. Ja miksikö??  No, töissä porukka on lähtökohtaisesti kymmenkunta vuotta nuorempaa ja vanha ei vaan aina jaksa. .. Tässä kuvan myötä vielä paluu tuohon hauskaan tyhy-päivään.  Meitä keski-ikäisiä oli mukana kaksi, loput sitten kolmikymppisiä ja nuorempia. Eipä sillä, hyvin me joukkoon mahduttiin. (Minustakin otsa ja kulmakarvat.... ) Keski-ikä uhkaa . Aineenvaihdunta hidastuu ja vaakaan ei tee mieli hypätä enää olenkaan.  Vaatteet kiristää merkillisistä kohdista ja olo on aika ajoin niin nuutunut ja raihnainen, ettei mitään määrää.  Kai tämä on joku vaihe elämässä, mikä pitää käydä läpi?? ONKO PAKKO??? En muista kärsineeni 30 tai 40 kriisistä. Ensimmäisen aikaan olin kahden pienen lapsen äiti ja jälkimmäisen aikaan opiskelin niin hiljattain YO-kirjoittaineiden kanssa, ettei ollut mitään kuvitelmaa edes olla "ikätoveri", ennem

Arkihaaste 36/52

Kuva
Tämän viikon haasteena on ollut jälleen sopeutua opiskelijaohjaukseen. Olen toinen osaston kolmesta opiskelijavastaavasta. Uudet opiskelijat tulivat maanantaina ja kaksi päivää puhuimme heille suu vaahdossa käytäntöjä ja pääsimme vähän kosketuksiin potilaiden kanssa. Olemme nyt toista kertaa ns. moduulimallissa VOO eli vastuuta ottamalla oppiminen. Kevään ryhmästä otettiin tällainen kuva, joka julkaistiin myös toimialueen Facebook-sivulla. Kun normaalisti opiskelija seuraa omaa ohjaajaansa "vierihoidossa", tässä mallissa opiskelijat ryhmänä toteuttavat hoitotyötä valvottuna niin, että miettivät ja pohtivat itse mitä, missä, milloin ja miten. Me ohjaajina olemme sitten vaan vierellä vastaamassa kysymyksiin ja ohjaamassa. Kun normaalimallissa ohjaaja monesti tekee ensin itse ja opiskelija katsoo, tässä mallissa opiskelijat tekevät heti ensimmäisestä kerrasta itse. Vähän tyyliin "putosit syvään päähän ja nyt huku tai ui". Hyödyt: + opiskelijat opp

Saunassa

Kuva
Sain tälle viikolle vain yhden vapaapäivän. Aamu alkoi ihanasti 6:30 itsenäiseen heräämiseen. Ei kelloa, ei koiria (paitsi puoli sekuntia myöhemmin kun tajusivat minun heränneen....) Ja kyllä, voin hyvin herätä noin aikaisin vapaaehtoisesti, kun olen mennyt ajoissa nukkumaan. Eli edellisenä iltana klo 22:00. Aamulenkin jälkeen jotain pientä kotona: pyykkiä, vähän leipomista, lounas, kahvit.... (Aivan taivaallista lähteä arkiaamulla lenkille jo 7:20 kun ei tasan ketään ole missään vaan saa rauhassa antaa poikien juosta ja nuuskia, itse antaa ajatusten vaeltaa....) Iltapäivällä miehen kanssa isän luokse kahville kutsuttuna. Sen jälkeen vielä pojille iltalenkki ja siihen sauna lämpiämään. Moni sanoo, että paras sauna on puulämmitteinen. No, antakaa minun olla eri mieltä . Aikanaan Porvoossa asuessa meillä oli puusauna ja se oli aivan ihana: tunnelmallinen, hämärä ja tykkäsin siitä puiden polttamisesta. Mutta koin suurimmaksi ongelmaksi sen, että siellä oli ensin oikein hyvä