Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Orkideakuiskaajaa?

Kuva
Mulla on keittiön ikkunalaudalla läjä orkideoita. Niitä on siunaantunut mikä mitäkin kautta, osan hankin itse alennusmyynnistä kun oli lystikkäät kukat ja yhden olen raahannut (lue: salakuljettanut) Thaimaasta. Niiden hoitaminen sopii luonteelleni: niitä ei hoideta. Muistan ehkä joka toinen viikko upottaa ne keittiön altaaseen reiluksi tunniksi ja sitten taas jätän vaan olemaan. Yksi niistä ei ole suostunut kukkimaan hankkimisen jälkeen, muut kukkivat usein. Mutta... viime syksynä meille siirtyi päivähoitoon isän kämpältä ihan perus Phaleonopsis eli perhosorkidea. Se kukki pitkään ja vielä toisenkin kerran ja jäin odottamaan, että se kuivattaa kukkavarret, että leikkaan ne pois. Ja katinvillat se mitään kuivattanut. Nyt se puskee lehtiä sinne kukkavarren päähän.... APUA! Miten tuon kanssa nyt toimitaan? Ilmeisesti siitä saisi uuden kasvin mutta miten, siinä meni sormi suuhun.

Autokauppaa

Olen takuulla niin pois omalta mukavuusalueeltani kuin mahdollista, mutta olenpa tässä lapsen puolesta koettanut kaupata hänen autoaan.... Kokemus on ollut mielenkiintoinen vähintäänkin. Asioita, joita en tajua enkä halua tajuta: - olemme Suomessa, emme käsittääkseni Thaimaassa torilla tai Turkkilaisessa basaarissa. Jos pyydän tonnia, haluan tonnin. Mikä tässä oli niin hankalaa? Onko autokaupassa täysin tavatonta laittaa pyyntihinnaksi se hinta, jolla haluaa auton myydä? Eli mun kuuluisi pyytää tonnin autosta vähintään kolme, jotta tinkaaja saisi kokea jotain onnistumisen/voittamisen iloa? - Mitä tarkoittaa "viimeinen hinta"? Kts. edellinen. Sori, en myy tonnin autoa kolmellasadalla vaikka sitä tarjoaisit kaksikin kertaa. - Jos pyydän tonnin autosta kolme tonnia, käsittääkseni se ei silloin osu mahdolliseen hakukriteeristöön, koska ainakin itse haen autoja nimenomaan hinnan ja muiden speksien kautta, en randomisti selaamalla myytäviä... - Jos laitan ilmoitukseen, e

Vapaa viikonloppu

Kuva
Yövuorojen jälkeen ohjelmassa on vapaa. Jokseenkin onnellista, että osui viikonlopulle. Pikkuserkkupoika (vähän mutkat suoriksi vedettynä) vaimoineen kutsuttiin kylään, ja istuttiin iltaa pitkän kaavan mukaan. Lounas, sauna, juorut, purtavaa, höpöttämistä. Niin rentoa. Sunnuntaina sitten - no EI, ei todellakaan mikään krapulapäivä, vaan vielä rauhallisempi, jonka alku tosin meni ihan mönkään kun yhtään katua ei oltu aurattu ja oma selkäni kramppasi siinä 200 metrin jälkeen oikein pahasti. Tyhmyyttäni sitten pakotin itseni kävelemään sen reilu 3 km ja päänsärkyhän siitä tuli. Onneksi oli kirjastonkirjoja ja sohva, ja kahvia. Kyllä se siitä sitten.... muistuttelee toki itsestään taas. Kirjoista. Dekkarin sankaritar on kirjoissa varsinainen velho keittiössä ja huvikseni kirjan lopussa oli mainittu monta hyvänkuuloista ohjetta. Näistä vaniljaisia kaurakeksejä innostin tytöt kokeilemaan ja lopputulos oli erinomainen. Onneksi Lotta sekoitti heti tupla-annoksen taikinaa, keksit o

Kotoilua

Kuva
Valevapaa. Yöksi töihin. Päivän agenda: aamulenkki, takkatuli, kirja, teetä ja voileipä. Jossain vaiheessa toinen leipä, kahvia ja toinen lenkki. Norjalainen ruskea juusto on hyvää ruisleivällä kurkun alla. Jos joku on menossa Norjaan, tilaan juuston tai pari tuliaisiksi, maksan. Ja edelleen kaipaan kaveria, joka lähtisi ennen joulua jonnekin Eurooppaan joulumarkkinoille. Anyone?

Let it snow

Kuva
Lunta on tullut. Ja pojat, että on kaunista. Hankin tuon uuden puhelimen syksyllä kun vanha kieltäytyi enää vastaamasta, ja tässä on nyt kunnollinen kamera. Olen aina ollut sitä mieltä, että kännykkä on puhumista ja viestittelyä varten ja kamerat sitten erikseen. Mutta pakko myöntää, että siinä on puolensa, että voi satunnaisesta hauskasta kohteesta napata kuvan ihan ohikävellessään eikä tarvitse hankkiutua paikkaan takaisin uudestaan (kun valo on jo aivan erilainen). En tiedä mistä sääennusteiden pakkasmäärät katsotaan, mutta ainakaan omalta kohdaltani eivät pidä paikkaansa yhtään. Piti jo maailmallekin lähettää viesti, etteivät kauhistele niin paljon. Hesari väittää tänne tänäänkin -18°C ja mittarissa seisoi -7,3°C kun aamulla lähdettiin. Koirat tykkää. Tosin tassuihin paakkuuntuu kokkareita, ja niitä aika ajoin lenkin varrella poimin pois kun molemmat alkavat linkuttamaan jotain jalkaa. Edu kestää järjettömän isoja kokkareita varpaissaan ennen kuin oireilee. Ihan kammottaa kun

Talven ihmemaa

Kuva
Lumityöt on vähän kuin ruohonleikkuu: sitä innostuu aina kauden alkaessa, että "jee, pääsee taas pitkästä aikaa tekemään tätäkin".... ja heinäkuun alkuun mennessä on valmis tilaamaan Lemminkäisen pihaa hoitamaan ja näköjään tammikuussa alkaa toivoa, että kevät tulisi jo. Raavin omaa pihatietä puhtaaksi tässä aamulla lenkin jälkeen. Mikäs tuota kevyttä pakkashöttöä on siirrellessä... Rauhalliseen tahtiin kun ohimennen leikittää koiria ja samalla lykkii, ei se nyt varsinaisesti tunnu edes työltä. Tilanne on täysin eri, kun tulee märkää loskaa jonka läpi on oikeasti paha ajaa. Pihatiessä ei ole muuta kurjaa kun sepeli, joka kulkeutuu lumentyöntimen myötä nurmikolle... Kesällä saa sitten kyykkiä noukkimassa kiviä ja paiskoa niitä takaisin tielle etteivät kolise ruohonleikkurissa. **** Pasi on käynyt omaa kouluaan nyt vuoden. Joka toinen torstai hän lähtee jo kuudelta Turkuun bussilla, ja eilen kävi niin tylsästi, että itsekin lähdin jo kuuden jälkeen töihin. Koirat

Harry Holen jalanjäljillä

Kuva
Joskus on saattanut käydä ilmi, että luen paljon. Muutamien viime vuosien aikana olen havainnut, että ruotsalaiset ja norjalaiset kirjoittavat sellaisia dekkareita, jotka ovat minun makuuni. Kirjasto on yksi lempipaikoistani. Saattoi olla ihan ensimmäinen reissu Thaimaahan, 2009 jouluna, kun anoppi osti meille kaksi pokkaria joululahjaksi. Ne pakattiin mukaan reissuun, ja Soi 104:n pihalla luin auringossa ensimmäiset Harry Hole -dekkarini. Norjalaisen Jo Nesbon luoma hahmo, reilu 180 senttiä tiukkaa alkoholisoitunutta mutta reilua poliisia, nappasi heti koukkuun. Pokkarikokoelmani on lisääntynyt tuosta joulusta. Olen jokaisen lukenut useaan kertaan. Suosittelen. Oslon reissu oli tässäkin mielessä hauska. Katujen ja paikkojen nimet oli tuttuja, monet tapahtumat sijoittuvat ihan niille hoodeille, missä käveltiin. Itse asiassa tuon ensimmäisen päivän railakkaan bussimatkan jälkeen käveltiin Majorstuanista Bislettin stadionille ja siitä ohi kohti keskustaa. Matkan varrelle

#visitoslo #norwaytrouble

Kuva
Sitä lukee ja kuulee, että Norja on kallis maa. Kenties. Tosin kolmen päivän kokemuksella en sitten tiedä mikä on kallista. Ruoka/juoma oli jotakuinkin Suomen hinnoissa, osa rättikaupoista näytti hinnat sekä Nokeissa että Euroissa ja NOK oli halvempi.... ***** Teimme täsmäiskun Osloon. Kolme päivää, jotakuinkin kaikki pakolliset nähtävyydet (ja vähän extraa....) ja ankaraa kävelyä. Huikean kivaa!! Kun vielä muistaa, että Suomessa oli reissun aikana näitä iloisia -28°C pakkasia, oli jokseenkin viihdyttävää kävellä kauniissa Oslossa, jossa pakkanen paukkui vain kymmenen tienoilla... Oopperatalo. Kaunis. Matkan tarkoitus: I kveld med Ylvis. Sattui vaan niin, että pojat kiersivät bussilla ja heittivät keikkaa siinä samalla.  "Sattumalta" osuttiin kyytiin, huikeaa menoa.  Olimme TV Norgen live streamissa. Vielä kun sen löytäisi netistä.... Busseissa kulki mainoksia, samoin pitkin kaupunkia.  TV-show'n uusi kausi alkoi tiistaina. Ja m

Noin 12 tuntia erottaa minut lomastani

Kuva
Kohta se on totta. Eilen hölötettiin puhelimessa illalla juuri ennen kuin pakkasin itseni eväineni autoon ja ajoin valvomaan yhden yön. (Hei, ylellistä saada tehdä vain yksi yö kerrallaan. Joulun listaan niitä osui nyt kolme ja voisin tehdä näitä jatkossa aina. Ihanan helppoa toipumista!) Huomenna Norskin siivet alle ja kaverin kanssa reissuun. Nyheter og bilder senere.