Niinijoen MEJÄ-koe

Vuosittainen tapahtuma, se, jolla meidän perheen kesäkausi avataan. Tänä vuonna ei edes ensimmäinen ja ainoa koestartti.

Oman ensimmäisen kesälomani loppu, parhaassa mahdollisessa seurassa.

Perjantaina Oripäähän, tervehtimiset majalla. Illaksi Wanhaan Kanalaan, jossa jälleen yöpyminen. Aamulla jälkientekoon.
Minä olin tänä viikonloppuna "vapaalla" sikäli, että minua ei metsään passitettu jäljentekoon. Olin siis koiravahtina, luotto-ulkoiluttajana ja tein omalle pennulle lyhyen jäljen.

"Lahjon" joka vuosi kokeen järjestäjät.

Tänä vuonna vuorossa oli "lääke, joka tappaa taudin kuin taudin", 

suomeksi inkivääri-sitruuna-hunaja -juoma.  *)

Tämä pullo oli mielestäni niin hulvattoman hauska.

Tämä paikka on kuin omalle kesämökille tulisi.

Hitsin hitsit, mikä palvelu taas kerran.

Meillä oli koko omakotitalo käytössä ja lisäksi Jaana oli leiponut ison pussillisen

munkkeja, joista ei suostunut ottamaan edes hintaa!!

KIITOS!!! Me tulemme taas.

Pentu haisteli majan tunnelmaa purutikun kanssa.

Kersalle vähän jälkeä työn alla.

Iltakävely harjureitillä.

Tuolla on NIIN kaunista. Voisin muuttaa Oripäähän!

Väsähtänyt matkailija.

Penskan kanssa poukkoilua metsässä.

Valo oli kova. 

Niinijoen metsät on ihania: rungot on niin suoria, ja metsä tuollaista suloista puistokävelymaisemaa.

Kokeilin pennulle vähän "hakua" eli annoin sen poukkoilla vapaana ja seisoin itse melko

paikallaan, seurailin miten se irtoaa luota ja nuuskuttelee.

Eipä tuo vielä kovin kauas mene, hyvä jos 20 metriä irtaantui, mutta sillä oli kivaa! 

Se oli tänään tärkeintä!

Joitain lempi-ihmisiäni.

Edulle tänä vuonna VOI2 ja 33p. 

"Perinteinen" ykkönen 43 pisteellä, tänä vuonna jokin aivopieru ja yksi hukka.

Kiitos Marko, taas, tuomaroinnista!

Ensi vuonna ehkä sitten tuon snaapelin perään.

****

*) Inkivääri-sitruuna-hunaja -juoma

Keitän kahvinkeittimessä (ettei ole ihan kiehuvaa) reilun litran vettä. 

Kuorin n.250-300 g tuoretta inkivääriä ja leikkaan sen paperinohuiksi siivuiksi kulhoon. Kaadan veden päälle.

Pesen hyvin pari isoa sitruunaa, puristan mehut ja laitan kuorenpuolikkaatkin inkiväärien joukkoon makua antamaan. 

Otan tilkan tätä lämmintä lientä ja liotan siihen n. desin hunajaa. Kun inkiväärineste on jäähtynyt jonkin verran, kaadan sinne joukkoon hunajan ja sitruunamehun. 

Jätän ne likoamaan tunniksi tai kahdeksi, sitten siivilöin ja pullotan.

Nautitaan kylmänä joka aamu pieni snapsilasillinen - ja takuulla pysyy taudit kurissa.

Arkihaaste 21/52

Ei ehkä ihan jokaviikkoinen arkinen asia, mutta kuuluu meidän kevääseen kuin rastaat ja hyttyset: terassin huolto.

Totta puhuen se on kammottava työleiri juuri sillä hetkellä. Varsinkin kun onnistuin tänä vuonna aikatauluttamaan homman oikein huonosti. Työ oli siis pakko tehdä hyvin reippaaseen tahtiin ja kun Forecakin oli puolellani, väänsin sitten niska kipeänä hommaa kotiin.

Onneksi jälki kiittelee puolestaan.

Meidän terassi on öljytty ensimmäistä kesää lukuunottamatta aina tällä

sävytetyllä Valtilla. Ruskea on väri.

Vaikka työleiri olikin hirvittävä,

käden jälki kyllä kiittää tekijäänsä.

Arvatkaas vaan miten kävi siinä pesun ja öljyämisen välissä.

Tietenkin.

Saaplarin rastaat tai muut siivekkäät.

Onneksi tuo yksi tiplu lähti ihan rätillä pyyhkimällä.

Isäntä teki iltavuoroa tämän viikon, ja minä päätin vielä tehdä tuon toisenkin puolen pesun erään päivän pätteeksi. Meillä siis täytyy tehdä homma kahdessa osassa, jolloin pääsee aina kulkemaan toisesta ovesta. Isompi osa takapihalla on aina se melkoisempi urakka, ja tuolloin mies oli onneksi kotona. Meidän pikku penska nimittäin on niin noheva ja nokkela, että jostain merkillisestä kolosta se aina luikahti pestävälle pinnalle, vaikka joka ikinen kolo ja reikä oli meidän mielestä tukittu.

No, loppuosaa pestessä meinasi sitten mennä ihan käpy. 

Ensinnäkin olin jo tosi väsynyt ja niska oli älyttömän kipeä aiemmista hinkkaamisista. Sitä pesuharjaa saa kunnolla painaa ja öljyäminen on myös asentoineen ihan naurettavan epämiellyttävä. (Ja kyllä, käytössä on sentään pitkävartinen suti...)

No, peittelin "reiät" ja avasin aiemmin huolletun osan koirille ja lapselle kulkea.

Ensin kastelu, sitten vimmattu harjaus aina tietty määrä lautoja kerrallaan, sitten terassipesurilla huuhtelu.

Ja simsalabim: yhtäkkiä kintuissa pyörii koiranpentu kuraisine koipineen.....  Siinä meinasi livetä muutama ärräpää. Erityisesti kun tämä oli toistunut noin neljä kertaa. (Enkä vieläkään tiedä mistä se tuli....)

Lopputulema on onneksi edelleen hyvä!! 

****

Ja joku älypää meni tarjoutumaan isälleni, että voisin pestä heidänkin terassin tässä samalla.

Isäni kun ei siihen tänä vuonna pysty polvioperaation vuoksi (istuu pyörätuolissa vielä viikon ja senkin jälkeen kepeillä....)

Että se siitä työleiristä. Itsepä osani valitsin!!

No, hyvä omatunto olkoon seuranani kun näin kiltisiti lupauduin auttamaan.  *taputtaa itseään olkapäälle*

Norppalive

Pullervo is back!!
Kuva napattu netistä nyt kun tyyppi tuntuu olevan kivellä lähes joka päivä!! Ihana!!

Ehkä mielenkiintoisin live-show ikinä.

www.wwf.fi/norppalive 

Lenkeillä ja ostoksia

Heti alkuun huomautus, että tämä teksti on alustavasti kirjoitettu jo toukokuun alussa, jolloin meillä  oli vielä yöpakkasia (ja vähän päivälläkin....) joten keleistä mainitut kommentit voivat vaikuttaa hämmentäviltä näin jälkikäteen ihmeteltynä.  =)

****
Muistaakseni kertaalleen oli jo kohtuullisen kivojakin ilmoja. Minähän villiinnyin silloin korkkaamaan pyöräilykauden.

En omista normaalia poljettavaa fillaria, vaan kickbiken. Hauska vekotin. Paitsi vastatuulessa. (Saatan kuvitella, ettei mikään pyörä niin hauska ole vastatuulessa....)

Ensimmäisen lenkin jälkeen paikat oli tosi kipeät. Seuraavana päivänä olo oli aivan onneton.

Kolmantena päätin, että sillä se lähtee millä on tullutkin, ja tein toisen lenkin.....

Sen jälkeen onkin sitten tullut lunta, räntää, rakeita, lisää lunta, pakkasta jne. joten se niistä lenkeistä Meni hukkaan sekin kipu, saamari.

****
Koiriahan lenkitän joka päivä. Metsässä ei oikeastaan edes tuule. Toisaalta meidän kävelyvauhti on sellainen, ettei pipo nyt ihan lähde päästä vaikka tuulisikin...

Minkähän lenkin tänään tekisi??

Meidän vakiopolku on tuo 3,5 koska kotoa tähän tulee jo reilu kilsa. Tosin kuva on sikäli lavastettu, että metsässä me ollaan tepsuteltu koko kevät. Polut on hauskempia kuin pururata.

Kuten sanottua, oli niitä kauniitakin päiviä, ja pikkukoiraa ei tarvinnut houkutella lätäkköön kun sille tuli kuuma ravatessaan pitkin kanervikkoa.

****

Tein löydön.

Paitsi että oikeastaan kaksi.

Kävimme Kemiössä tutustumassa saaren sekatavarataloon, koska niiden mainos näytti hauskalta. Siinä taitaa olla liike, joka myy kaikkea muuta paitsi tuoretavaraa. Siis ihan mitä tahansa. Jäi sellainen maku, että mitä sieltä ei saa, sitä ei tarvita. Hyvässä mielessä.

Sieltä jäi käteen muutamia pikkujuttuja, mutta myös kaksi riipputuolia terassille. 

kuva pihistetty netistä, koska omat on vielä vähän levällään....

Näiden kanssa kävi sillä lailla uskomaton tuuri, että siellä oli tuoli näytteillä, ja koeistuimme sitä ja totesimme, että se on mukava. (Ollaan nimittäin koeistuttu näitä useampia, ja joissain meni niska ihan kaksinkerroin tai oli muuten jotenkin ahdas. Ajatelkaa nyt, tällä hukkapätkälläkin joutui jalat ihan taittamaan moninkerroin mahtuakseen....)

Hinta oli melko hyvä. Joissain liikkeissä näitä kaupattiin meinaan oikein vaan usealla sadalla eurolla kappale!! Nämä oli sillä lailla suhteellisen halvat, joten päätin, että koska terassille tarvitaan kalusteet kuitenkin, menee samaan konkurssiin.

No, kysyimme kassapojalta olisiko toista vielä varastossa. He tarkistivat asian ja löytyi, YKSI. Lupasivat myydä tuon näytekappaleen myös, koska kahta havittelin, ja kas kummaa, mehän saimme sen sitten ihan törkeän halvalla kun siinä oli joku muukin jo istuskellut. Heh!! Kerrankin hyvä tuuri ja oikeaan aikaan paikalla.

Toinen löytö oli sitäkin hupaisampi. Totuushan on, ettei naisella voi olla liikaa kenkiä, eikä perheessä toisaalta yhtään torkkupeittoa liikaa. Joten:

Arvaatteko, että tämä oli pakko saada!! Sellaista samettista, mikähän materiaali se on nimeltään. Ja voi miten hyvät päiväunet sen alla saa..... 

Ja jos tulee viileä päivä, minähän vaikka käperryn tuollaiseen tuoliin tämän huovan alle lukemaan.

Arkihaaste 20/52

Arjessa työläintä: siivous.
Siivoaminen on ihan kivaa. (Muinoin äidinkielen maikka sanoi, että siinä on typeristä typerin sanonta, ei tarkoita mitään, vaan on vaan - noh, ihan kiva....)

Jossain vaiheessa teimme säännöllisen viikkosiivouksen. Se oli aina keskiviikkoisin.
Perustelu tälle päivälle: en halunnut "pilata" viikonlopun alkua suututtamalla koko perheen, kun vaadin niitä osallistumaan viikkosiivoukseen ja viikonloppuna pitää olla parempaakin tekemistä kuin siivoaminen.

Ainoa ohjeeni lapsille onkin ollut: vaikka mikä olisi, pyhitä viikonloppu (tai muu vapaa) muulle kuin siivoamiselle. Se on kätevintä hoitaa nimenomaan arjen puuhana! Nykyisessä työssä teen siivouksen ihan samalla logiikalla maanantaina tai sunnuntaina, paitsi että harvoin sunnuntaina.... heh!

En pidä siivousta sinänsä pahana. Tosin sen verran olen laiska, että kun itse siivoan, hoidan vain asuinkerroksen. En siis kuljeta imuria rappuja ylös tai alas.
(Nyt kun muutimme yläkertaan nukkumaan, jääkin nähtäväksi miten usein sängyn alusta tulee oikeasti imuroitua.....)

Tykkään nähdä kätteni jäljen, ja esim. lakanoiden vaihtaminen ja petivaatteiden tuulettaminen vaan on kivaa, koska siinä voi jo tehdessä tuntea sen ihanuuden kun pääsee pujahtamaan illalla sänkyyn. Samoin vessan peseminen on minusta siivoamistouhuista hauskimpia, koska tykkään kloorin hajusta ja on ilo nähdä siisti vessa.

Kiiltää, kiiltää...

ja tuoksuu, tuoksuu....

Mutta muuten: imuroiminen on niin turhaakin turhempaa.

Koirat kantaa tassuissaan hiekkaa, pölyä ja kuraa sisälle läpi vuoden, ja itse sorrun siihen, että tassuttelen kengät (lue: lenkkarit) jalassa perimmäiseen nurkkaan asti lähtiessäni koiralenkille ja hakiessani niiden karkit jääkaapista. Koska hoksaan aina vasta siinä vaiheessa, että karkkipussi on vielä jääkaapissa.

Vähän haaveilen jo uudesta Dysonista.

Jälleen: Miksi ihmeessä kun vanha toimii eikä siinä ole muuta vikaa kuin likainen säiliö, jonka voisi kait pestä??? 

Pentunäyttelyssä

Bono, Bompeli, Bonsku, Boo-boo - rakkaalla on monta nimeä.
Ilmoitin sen pentunäyttelyyn jo aikaisin talvella, koska näyttely oli Kotkassa kasvattajan lähistöllä ja halusin heille mahdollisuuden nähdä kakaraa näin kasvun vaiheessa. Hyvä ja kätevä tekosyy.

Edellisenä päivänä ajettiin Porvooseen niin sanotusti puolimatkan krouviin ja vietettiin ihana ilta kavereiden luona. Vanha kaupunki näyttää jotenkin upean synkeältä tuon massiivisen pilvimuodostelman alla, siihen kuitenkin paistoi vielä aurinko sivusta.

Kapeita kujia vanhassa kaupungissa

Penska kulttuurimaisemassa

Porvoon Linnamäki

Kotivalmisteisia susheja ennen saunaa!

****

Lauantaina sitten suunta Kotkaan.

Sisaruksia oli puolen bändin verran eli neljä. Bändi siksi, että nämähän on nimetty bändäreiksi, meillä Rock'n'Roller, näyttelyssä mukana Piano Man, Dancing Queen sekä Pop Princess.

Noh. Minähän en ymmärrä näistä missikisoista paljoakaan, ja erityisesti en ymmärrä juuri tämän rodun esittelyä, koska ne seisottamiset pöydällä yms.....   (Noutaja ON helppo, sen kuin käskee sen seistä!)
Ja hyvä maailma sentään tuon näyttelyhihnan kanssa temppuilua.... arggh!! Ei ole minun laji, ei.

Puolikas bändiä, varsinainen sinfoniaorkesteri...

Bono kuitenkin esiintyi kivasti ja sai todella kivan arvostelun. Osasin sen verran kipittää, että ihan lekkeriksi ei pistetty. Kasvattajalle kertyi kivasti mainetta ja kunniaa kun yksi bändiläinen oli paras pentu myös ryhmässä ja lisäksi saimme kasvattajaryhmälle kunniapalkinnon sekä koko kasvattajakilpailuissa toisen sijan.

Vauvaluokkam heh!

Häkkieläin.

Parasta päivässä oli tutustuminen moniin sisarusten omistajiin, kasvattajan näkeminen, ja tietenkin se, että Bono sai kokea näyttelytouhua turvallisesti ja maltilla. Se rentoutui tuossa häkissään niin, että nukkui ihan kunnon unta keskellä kaikkea hälinää.

Sen verran se riemastui rokkarin tyyliin, kun kasvattajaryhmät olivat viimeisenä ja joutui encoren encoren encoren tekemään kehään... silloin en enää saanut sitä nätisti asettumaan vaan pisti lekkeriksi. Noh, lapsihan se vielä on.

Splizzeria ja kaksi hammaslääkärikeikkaa

Päädyin joitain viikkoja sitten tekemään kaksi hammaslääkärikeikkaa yhden päivän aikana. Omaan suuhuni.

Tässähän kävi niin, että edeltävänä perjantaina iltapäivällä huomasin, että kieli hakeutuu johonkin outoon koloon suussa. Tajusin ilman peiliäkin, että isosta poskihampaasta oli lohjennut kookas pala pois. (Jälkeenpäin kävi ilmi, että sitä oli suunnilleen puolikas hammas kadonnut...)

Hain apteekista itse laitettavaa paikka-ainetta ja hyvin hygieenisesti sössin sitä sormella siihen koloon kauppakeskuksen vessassa, kun odottelin miestä hakemaan minua kyytiin matkalla koirauimalaan.

No, sehän ei siellä pysynyt kuin suunnilleen vartin. Jo matkalla kaivoin suusta pieniä paikan murusia....

Maanantaina soitin vastaanotolle, ja annettiin ymmärtää, että pitää tulla jonottamaan kipupäivystykseen. Joten tiistaina sinne aamulla ennen kasia. 

Ottivat heti sisään, mutta lekuri kurkisti suuhun ja totesi, että kyse on niin isosta operaatiosta, ettei sitä voitaisi tehdä päivystysaikana, joten kiitos ja näkemiin ja tervetuloa uudelleen. Samana päivänä iltapäivällä. Tunki sitten n. 33 sekunnin verran sinne lisää kertakäyttöpaikkaa ja passitti ulos.

Ja jumalaare, sanovat vielä, että julkisen puolen hammashoitoon on jonoja. Täällä saa puoli vuotta varata jos haluaa tarkastukseen. Silti tuollainen aika irtoaa tuosta vaan samalla päivälle. Just!! (Nopeammin se olisi hoitunut siinä samassa, laittaisivat niitä päivystysaikoja sitten pidemmälle.....)

Eipä siinä, mullahan oli vaan työpäivä (7-15), josta olin käyttänyt huolella aamulla reilun tunnin tähän keikkaan, ja pomo ilahtui suuresti kuullessaan, että lähden taas 12:30 seuraavalle keikalle.

Iltapäivällä kuitenkin hoitivat homman kuntoon: ilmeisesti sinne rakennettiin koko hampi uudestaan. Päätellen siitä, että 45 min olin kita auki ja tolkuton pärrääminen ja poraaminen kävi suussa....

Pääasia kuitenkin, että kita tuli entiselleen. Eikä kieli enää viilly rikki siihen terävään reunaan. Särky tosin oli mahtava kun puudutus katosi. Ei muuten, mutta siitä revittelystä kaikki lihakset ja posken nivelet.

Hupaisaa keikassa oli se, että ne puudutti sekä posken että kitalaen puolelta, ja puudutus tehosi myös silmään. Vasen silmä siis puutui siten, että se ei kunnolla räpsynyt vaan kuivui päähän. (Minä siis käsin räpsyttelin silmää aika ajoin, siis painoin luomen kiinni ja auki.) Kammottava tunne. Alaluomi tuntui myös roikkuvalta (vrt. poski ja huulet, jotka tuntuu aina puudutuksessa turvonneelta) mutta peilikuvan mukaan ei sitä ollut. Lohdullista!

Vaikka pelkäänkin hammaslääkäriä, ja sain myös töissä paljon kommentteja siitä, että "menisit yksityiselle niin se olisi hoidettu heti kuntoon", pidän kuitenkin oikeutenani valita julkisen puolen hoidon niin kauan kuin oma palkkani tulee myös julkiselta.

On se nyt *kirosana* jos mun tarvii maksaa yksityiselle enkä saa samaa hoitoa mitä periaatteessa ja käytännössä itse annan.

****
Joka tapauksessa.
Koska olin puudutuksen vuoksi sitten nälässä ja puutunut ja kurja, ja lisäksi iltapäivälle oli vielä asiaa Saloon, olin järjettömän nälkäinen päästessäni kauppakeskukseen.

En saa tästä mitään lisäarvoa, en tee yhteistyötä mainostajan kanssa, mutta kerronpa muuten vaan nimeltä, että kävin Splizzeriassa.

Ravinteli, josta mm. eräs tämän perheen jäsen on sitä mieltä, että niiden pizzat on "kummallisia" ja "niissä oli joku ihme majoneesi". (Teini-angsti, sanon minä...)

Noh. Olen syönyt siellä nyt kahdesti ja molemmilla kerroilla tykännyt kovin.

Tykkään konseptista. Itselleni kokonainen pizza on aina liikaa. En halua jättää (koska maksan siitä) ja toisaalta sellainen ähky-olokin on tukala. Salaatin tilaaminen on niin jotenkin neitimäistä ja liian fitnessiä, ja tuolla saan todella molemmat.

Salaatissa savulohta ja herkkusieniä, pizzassa mozzarellaa, pinjansiemeniä ja rucolaa. Niin mun makuun!! NAM!

Arkihaaste 19/52

Menee arkihaasteet nyt ihan siivoamisen piikkiin.... lupaan, ettei tule enää kolmatta ikkunoidenpesusta. Sitä ei totta puhuen voida laskea edes arkihaasteeksi, koska suostun tekemään sen ehkä kahdesti vuodessa, max.

Minä olen maailman kehnoin siivoaja mitä tulee pölyjen pyyhkimiseen.
Inhoan koko hommaa.
Ostin joskus sellaisen staattisen pörröharjankin, että sillä muka sutisin pölyjä..... ahhahahah!! Olenko kerran pitänyt sitä kädessä ja silloinkin härnäsin sillä koiraa....

Toivoisin, että sen osuuden siivouksesta voisi ulkoistaa jollekin muulle tehtäväksi. (Ja olen niitä ihmisiä, joiden pitäisi kiljua kuin jalopeura, että perhe siivoaa ahteri kuurassa kaksi päivää ennen maksetun siivoojan tuloa....)

Joitain vuosia sitten bongasin ruokapöydän + tuolit halvalla paikalliselta nettikirpparilta ja kävimme hakemassa sen kotiin. Jo edellisessä pöydässä oli, joten halusin tähänkin, lasin suojaamaan pöydän pintaa.

Muuten hyvä ajatus, mutta totta puhuen tuon lasin pitäminen puhtaana on paljon työläämpää kuin pöydän....

Joka ikinen sormenjälki ja tahra oikein loistaa lasista kun aurinko osuu siihen.

Ja kun ikkunan suunta on lounaaseen, siihenhän osuu aurinko ihan joka päivä, talvellakin....

Varustaudun siis mikrokuituliinalla ja sumutinpullolla ja käyn pöydän pintaa läpi.

Se on hyvä noin 15 sekuntia, sitten kaadan itselleni kahvit, istun pöydän ääreen juomaan, ja samalla kosken itse lasin pintaan...

Täysin menetetty peli.

TYHY-päivä

Meidän työpaikalla työhyvinvointi ei ole pelkästään korulause vuosiraportissa vaan aktiivista toimintaa. Meillä on tosi reipas tyhy-porukka, jotka ideoi ja pohtii ja järjestää.

Eilen loikittiin aamulla bussiin ja osin aurinkoisessa, osin räntä/lumi/rae/vesisateessa, ajeltiin kohti pääkaupunkiseutua.

Ensin piipahdukset Iittalan, Oriolan sekä Lumenen tehtaanmyymälöihin. Itselleni keikka oli sikäli halpa, että Iittala oli sikamaisen kallis (kakkoslaatu maksoi monta euroa enemmän kuin ykköslaatu paikallisessa Prismassa), Oriolalta en tarvinnut kuin koiralle hampaidenpuhdistuspuruluita ja Lumenelta ostin (koska Sulo Vilén ja kaikki muutkin...) yhden kasvoöljyn.

Sitten, pääkohteemme:

Eli Porvoo, Brunbergin tehtaanmyymälä ja lopulta muutama tunti aika chillailla kaupungilla.

Vein, eli opastin reitin, muutaman työkaverin lounaalle Cafe Pos3:iin ja olihan kyllä viihtyisää ja hyvää. Ihana paikka!!

Käytiin vielä yksillä Porvoon Paahtimolla ja käveltiin tuota toista rantaa pitkin takaisin bussille.

Ihana vapaapäivä! 

Sää tosin oli niin vaihtelevaa, etten ole hetkeen nähnyt. Miten voikin saman tunnin aikana tulla kaikki neljä, ja vähän enemmänkin, vuodenaikaa......

Tuliaisia toin sen verran, että ostin pari pussia Kaneli-Alkuja sekä noita ihania toffeita, toisen minttusuklaata ja isompi lakritsia.

Sitten Petri's Chocolate Roomista kolme jättimarenkia, joita ollaan tyttären ja miehen kanssa parhaamme mukaan koetettu tuhota, mutta on imelääkin imelämpää, joten kerrankin meikäläisellä säästyy vähän seuraavaankin päivään....

Pari koiravideota

Bono oli ensimmäisessä tukanleikkuussaan, eli trimmattavana taannoin.
Kun kotiuduimme, se heittäytyi pihalle ja pyöriskeli oikein hartaasti. Nappasin lyhyen pätkän siitä videolle.

Kun latasin sitä YouTubeen, löysin koneen kätköistä yhden rakkaimmista pätkistä.

Kuvattu kesällä 2009 kun Edu on ollut reilun vuoden ja Mummokoira-Karo silloin vajaat 5 vuotias.

Kuvattu miehen silloisella kännykällä (melko huono laatu) meidän isän pihalla, jossa olimme päiväkahvilla, kun koirat saivat tämän hepulin.

Oi niitä aikoja....  ♥ 

MEJÄ-kausi 2017 avattu

Ei olla taidettu aiemmin näin ajoissa kautta koskaan startata.
Mutta jos ihan kotinurkilla järjestetään koe, ja sinne suorastaan tyrkytetään pääsyä, olisihan hullua jättää väliin.

Edu on ollut oma iloinen itsensä, jäljestänyt tavoilleen uskollisena joten tuomarin rooli lienee ollut melko helppo.

Koira nuuhkaisee alkumakuun pikaisesti, ohjattu lähtö. 

Alkaa pääosin ilmavainuinen, itsenäinen, hyvin jarrutettu, 

lähes jälkiuran päällä etenevä jäljestys. 

Kolme ensimmäistä makausta ylitetään, viimeinen merkataan. 

Ensimmäinen kulma n. 20 metriä yli, kaarrolla toiselle osuudelle. 

Katkokulma kahdella rengastuksella, 

kolmas kulma laajalla rengastuksella jäljen ulkokautta. 

Kaadolle suoraan, jää sorkalle. 

Makausten huomiotta jättäminen  vähentää pisteitä muuten erinomaisesta suorituksesta.

Tuomarina tänään Taina Ketola, tulos VOI1 43 pistettä.

Menin Bonon kanssa metsästysmajalle iltapäivällä ja olin paikalla tulostenluvun ajan. Kiva tavata ihmisiä, joiden edellisestä tapaamisesta on aivan liian kauan!

Kotiintuomisiksi saatiin maksetun veripullon lisäksi kauriinsorkka, jokin palkintopytty ja koirille herkkua.

Nyt äkkiä vähän pizzaa ja teetä naamaan ja painun nukkumaan (klo on 19:09).

Olen nukkunut edeltävien kolmen vuorokauden aikana n. 7,5 tuntia (kaksi yövuoroa) joten ensi yönä otan vähän takaisin....

Arkihaaste 18/52

Meidän kodin paras paikka?

Ehdottomasti sauna.

Jos minulta kysytään, saunaan voi mennä 6-7 päivänä viikossa. Ihan paras arkisin puuha.

Meillä oli pieni putkivahinko muutama talvi sitten. Asiassa kävi hullun tuuri: putki halkesi sellaisesta kohtaa, että kosteus ja vesi valui muutenkin kosteaan tilaan ja kun vakuutusyhtiö oli kuivattanut löylyhuoneen, saatiin rakentaa oikea kylpyläosasto.

Olen aika kyllästynyt tuohon suihkuhuoneen kaakeliin. (Silloin 90-luvun lopulla tuo vihreä oli olevinaan niin mainio ja erilainen väri....)

Mutta järki edellä: ihan naurettavaa lähteä purkamaan sitä, kun siinä ei ole vikaa.

MUTTA, haluaisin silti jossain vaiheessa sinne sellaisen vaaleanharmaan betonipinnan. Siis melko sileäksi hierretyn betonin. Sillä on jokin nimikin, kun muistaisin miksi ne sitä sanovat. Mikrosementti?

Pojan asunnossa on sekä kylpyhuoneessa että keittiön välitilassa sitä.

Ihanan helppo pitää siistinä.

Löylytila uusittiin silloin keväällä 2013.

Ensinnäkin remontin yhteydessä selvisi, että joku edellinen asukas oli tuntemattomasta syystä rakentanut tuohon tilaan toisen pienemmän huoneen, jättänyt siis ulkoseinän väliin tyhjää ja pistänyt pystyyn seinät.

Kun kuivatuksen vuoksi kaikki rakenteet revittiin auki, tila kasvoi joka neljällä seinällä yli 30 cm syvyyttä. Se teki jo pari neliötä tuossa tilassa. Ihan mieletöntä!!

Tehtiin lauteet ja muut "pitkästä tavarasta" ja vielä sillä ajatuksella, että tehdään siitä omannäköinen ja sellainen, että se miellyttää itseä.

Lauteet on nyt vähän U-malliset, sinne mahtuu vaikka seitsemän akkaa istumaan ja parantamaan maailmaa yhtä aikaa, ja löyly on sopivan lempeä ja pehmeä.

Tykkään!!

Tervetuloa meille saunaan!

Lisää taidenäyttelyvinkkiä

NYT olen ajoissa. Eli myös pitkänmatkalaiset.
Tätä en ole vielä itsekään ehtinyt käydä katsomassa, en edes suunnitella menemistä, mutta kiinnostuin.

Teijo on itsessään näkemisen arvoinen paikka. Siellä on "meidän" luonnonpuisto, nykyinen kansallispuisto, "oma takapihani" ja suuri rakkauteni.

Masuunissa en ole käynyt, mutta tulipa tässä tälle kesälle siis suunniteltua jotain kulttuuria....

Taidenäyttelyssä

Harrastan ihan liian vähän tällaisia kultturelleja tapahtumia.
Sen kerran, kun jonnekin menen, olen innoissani ja pohdin, että pitäisi koettaa muistaa useammin.... ja sitten se jää.

Salon Taidemuseo Veturitallissa oli kuitenkin valokuvanäyttely, jota on lähes koko kevät hehkutettu lehdissä, ja usea tuttu on sitä kehunut. Kun nuo vanhemmat palasivat Suomeen, lähetin jo ennakkoon viestin, että olen ajatellut teidät raahata moiseen ja innostuivat.

Valitettavasti tämä näyttely loppuu jo tällä viikolla, joten en voi sitä erikoisesti suositella ainakaan pitkänmatkan kävijöille. 

Kaikki paikkakuntalaiset tosin kehotan käymään. Tuonne on pääsymaksu naurettavan edullinen ja minusta kuvat oli hienoja.

Luontokuvissa on muutenkin sitä jotain.

Tähän nallenpentuun tykästyin heti.

Nuo pyöreät korvat hörössä, tarkkaavaisena. Jos jonkun näistä haluaisin omalle seinälleni, tämän.

Taidemuseossa oli sellainen systeemi, että Heikki Willamo itse oli puhunut nauhalle tarinoita eri kuvista. Kuvien vieressä oli punainen nappi, ja kun meille annettua pientä "nauhuria" (sellainen pitkulainen avaimenperä) napsautti (infrapunavalolla) tähän nappiin, ääni alkoi siitä kuulua ja kuuli sen tarinan.

Lisäksi jotain kansantarinoita oli tulostettu julisteiksi.

Hän oli matkustanut mm. Norjassa ja Islannissa kuvaamassa eläimiä ja luontoa.

Kuvien tarinat olivat paljon sellaista muinaisihmisten kokemaa, miten kalliopiirroksissa jo kuvattiin mm. hevosia.

Nämä issikat oli pitkine tukkineen vaan niin sympaattisia.

Myös tässä lähialueella hän oli kuvannut jotain karjaa, noita pitkätukkalehmiä. 

Niistä otettuja kuvia oli valotettu kahteen kertaan siten, että taustalla oli myös kallio, jossa ikäänkuin sen sonnin pää.

Nämä oli erityisen hienoja, jotenkin juuri sitä muinais-Suomea kuvaavia.

Kyllä oli hieno kaiken kaikkiaan!

Täytyy nyt koettaa pitää mielessä tuokin paikka. Ainakin tulevalle syksylle sinne suunnitellaan jotain valokuvanäyttelyä, joka kiinnosti jo luettuna.  Toivottavasti muistan sen vielä silloin.