Verkkoja vesillä, osin rannallakin

Vuosittainen tapahtuma, se, jolla meidän perheen kesäkausi avataan. Tänä vuonna ei edes ensimmäinen ja ainoa koestartti. Oman ensimmäisen kesälomani loppu, parhaassa mahdollisessa seurassa. Perjantaina Oripäähän, tervehtimiset majalla. Illaksi Wanhaan Kanala an, jossa jälleen yöpyminen. Aamulla jälkientekoon. Minä olin tänä viikonloppuna "vapaalla" sikäli, että minua ei metsään passitettu jäljentekoon. Olin siis koiravahtina, luotto-ulkoiluttajana ja tein omalle pennulle lyhyen jäljen. "Lahjon" joka vuosi kokeen järjestäjät. Tänä vuonna vuorossa oli "lääke, joka tappaa taudin kuin taudin",  suomeksi inkivääri-sitruuna-hunaja -juoma.  *) Tämä pullo oli mielestäni niin hulvattoman hauska. Tämä paikka on kuin omalle kesämökille tulisi. Hitsin hitsit, mikä palvelu taas kerran. Meillä oli koko omakotitalo käytössä ja lisäksi Jaana oli leiponut ison pussillisen munkkeja, joista ei suostunut ottamaan edes hintaa!! KIITOS!!! Me tulem

Ei ehkä ihan jokaviikkoinen arkinen asia, mutta kuuluu meidän kevääseen kuin rastaat ja hyttyset: terassin huolto. Totta puhuen se on kammottava työleiri juuri sillä hetkellä. Varsinkin kun onnistuin tänä vuonna aikatauluttamaan homman oikein huonosti. Työ oli siis pakko tehdä hyvin reippaaseen tahtiin ja kun Forecakin oli puolellani, väänsin sitten niska kipeänä hommaa kotiin. Onneksi jälki kiittelee puolestaan. Meidän terassi on öljytty ensimmäistä kesää lukuunottamatta aina tällä sävytetyllä Valtilla. Ruskea on väri. Vaikka työleiri olikin hirvittävä, käden jälki kyllä kiittää tekijäänsä. Arvatkaas vaan miten kävi siinä pesun ja öljyämisen välissä. Tietenkin. Saaplarin rastaat tai muut siivekkäät. Onneksi tuo yksi tiplu lähti ihan rätillä pyyhkimällä. Isäntä teki iltavuoroa tämän viikon, ja minä päätin vielä tehdä tuon toisenkin puolen pesun erään päivän pätteeksi. Meillä siis täytyy tehdä homma kahdessa osassa, jolloin pääsee aina kulkema

Pullervo is back!! Kuva napattu netistä nyt kun tyyppi tuntuu olevan kivellä lähes joka päivä!! Ihana!! Ehkä mielenkiintoisin live-show ikinä. www.wwf.fi/norppalive 

Heti alkuun huomautus, että tämä teksti on alustavasti kirjoitettu jo toukokuun alussa, jolloin meillä  oli vielä yöpakkasia (ja vähän päivälläkin....) joten keleistä mainitut kommentit voivat vaikuttaa hämmentäviltä näin jälkikäteen ihmeteltynä.  =) **** Muistaakseni kertaalleen oli jo kohtuullisen kivojakin ilmoja. Minähän villiinnyin silloin korkkaamaan pyöräily kauden. En omista normaalia poljettavaa fillaria, vaan kickbiken. Hauska vekotin. Paitsi vastatuulessa. (Saatan kuvitella, ettei mikään pyörä niin hauska ole vastatuulessa....) Ensimmäisen lenkin jälkeen paikat oli tosi kipeät. Seuraavana päivänä olo oli aivan onneton. Kolmantena päätin, että sillä se lähtee millä on tullutkin, ja tein toisen lenkin..... Sen jälkeen onkin sitten tullut lunta, räntää, rakeita, lisää lunta, pakkasta jne. joten se niistä lenkeistä Meni hukkaan sekin kipu, saamari. **** Koiriahan lenkitän joka päivä. Metsässä ei oikeastaan edes tuule. Toisaalta meidän kävelyvauhti on sellain

Arjessa työläintä: siivous. Siivoaminen on ihan kivaa . (Muinoin äidinkielen maikka sanoi, että siinä on typeristä typerin sanonta, ei tarkoita mitään, vaan on vaan - noh, ihan kiva....) Jossain vaiheessa teimme säännöllisen viikkosiivouksen . Se oli aina keskiviikkoisin . Perustelu tälle päivälle: en halunnut "pilata" viikonlopun alkua suututtamalla koko perheen, kun vaadin niitä osallistumaan viikkosiivoukseen ja viikonloppuna pitää olla parempaakin tekemistä kuin siivoaminen. Ainoa ohjeeni lapsille onkin ollut: vaikka mikä olisi, pyhitä viikonloppu (tai muu vapaa) muulle kuin siivoamiselle. Se on kätevintä hoitaa nimenomaan arjen puuhana! Nykyisessä työssä teen siivouksen ihan samalla logiikalla maanantaina tai sunnuntaina, paitsi että harvoin sunnuntaina.... heh! En pidä siivousta sinänsä pahana. Tosin sen verran olen laiska, että kun itse siivoan, hoidan vain asuinkerroksen. En siis kuljeta imuria rappuja ylös tai alas. (Nyt kun muutimme yläkertaan nukkumaan, jä

Bono, Bompeli, Bonsku, Boo-boo - rakkaalla on monta nimeä. Ilmoitin sen pentunäyttelyyn jo aikaisin talvella, koska näyttely oli Kotkassa kasvattajan lähistöllä ja halusin heille mahdollisuuden nähdä kakaraa näin kasvun vaiheessa. Hyvä ja kätevä tekosyy. Edellisenä päivänä ajettiin Porvooseen niin sanotusti puolimatkan krouviin ja vietettiin ihana ilta kavereiden luona. Vanha kaupunki näyttää jotenkin upean synkeältä tuon massiivisen pilvimuodostelman alla, siihen kuitenkin paistoi vielä aurinko sivusta. Kapeita kujia vanhassa kaupungissa Penska kulttuurimaisemassa Porvoon Linnamäki Kotivalmisteisia susheja ennen saunaa! **** Lauantaina sitten suunta Kotkaan. Sisaruksia oli puolen bändin verran eli neljä. Bändi siksi, että nämähän on nimetty bändäreiksi, meillä Rock'n'Roller, näyttelyssä mukana Piano Man, Dancing Queen sekä Pop Princess. Noh. Minähän en ymmärrä näistä missikisoista paljoakaan, ja erityisesti en ymmärrä juuri tämän ro

Päädyin joitain viikkoja sitten tekemään kaksi hammaslääkärikeikkaa yhden päivän aikana. Omaan suuhuni. Tässähän kävi niin, että edeltävänä perjantaina iltapäivällä huomasin, että kieli hakeutuu johonkin outoon koloon suussa. Tajusin ilman peiliäkin, että isosta poskihampaasta oli lohjennut kookas pala pois. (Jälkeenpäin kävi ilmi, että sitä oli suunnilleen puolikas hammas kadonnut...) Hain apteekista itse laitettavaa paikka-ainetta ja  hyvin hygieenisesti  sössin sitä sormella siihen koloon kauppakeskuksen vessassa, kun odottelin miestä hakemaan minua kyytiin matkalla koirauimalaan. No, sehän ei siellä pysynyt kuin suunnilleen vartin. Jo matkalla kaivoin suusta pieniä paikan murusia.... Maanantaina soitin vastaanotolle, ja annettiin ymmärtää, että pitää tulla jonottamaan kipupäivystykseen. Joten tiistaina sinne aamulla ennen kasia.  Ottivat heti sisään, mutta lekuri kurkisti suuhun ja totesi, että  kyse on niin isosta operaatiosta, ettei sitä voitaisi tehdä päivysty

Menee arkihaasteet nyt ihan siivoamisen piikkiin.... lupaan, ettei tule enää kolmatta ikkunoidenpesusta. Sitä ei totta puhuen voida laskea edes arki haasteeksi, koska suostun tekemään sen ehkä kahdesti vuodessa, max. Minä olen maailman kehnoin siivoaja mitä tulee pölyjen pyyhkimiseen . Inhoan koko hommaa. Ostin joskus sellaisen staattisen pörröharjankin, että sillä muka sutisin pölyjä..... ahhahahah!! Olenko kerran pitänyt sitä kädessä ja silloinkin härnäsin sillä koiraa.... Toivoisin, että sen osuuden siivouksesta voisi ulkoistaa jollekin muulle tehtäväksi. (Ja olen niitä ihmisiä, joiden pitäisi kiljua kuin jalopeura, että perhe siivoaa ahteri kuurassa kaksi päivää ennen maksetun siivoojan tuloa....) Joitain vuosia sitten bongasin ruokapöydän + tuolit halvalla paikalliselta nettikirpparilta ja kävimme hakemassa sen kotiin. Jo edellisessä pöydässä oli, joten halusin tähänkin, lasin suojaamaan pöydän pintaa. Muuten hyvä ajatus, mutta totta puhuen tuon lasin pitäminen puhtaana

Meidän työpaikalla työhyvinvointi ei ole pelkästään korulause vuosiraportissa vaan aktiivista toimintaa. Meillä on tosi reipas tyhy-porukka, jotka ideoi ja pohtii ja järjestää. Eilen loikittiin aamulla bussiin ja osin aurinkoisessa, osin räntä/lumi/rae/vesisateessa, ajeltiin kohti pääkaupunkiseutua. Ensin piipahdukset Iittalan, Oriolan sekä Lumenen tehtaanmyymälöihin. Itselleni keikka oli sikäli halpa, että Iittala oli sikamaisen kallis (kakkoslaatu maksoi monta euroa enemmän kuin ykköslaatu paikallisessa Prismassa), Oriolalta en tarvinnut kuin koiralle hampaidenpuhdistuspuruluita ja Lumenelta ostin (koska Sulo Vilén ja kaikki muutkin...) yhden kasvoöljyn. Sitten, pääkohteemme: Eli Porvoo, Brunbergin tehtaanmyymälä ja lopulta muutama tunti aika chillailla kaupungilla. Vein, eli opastin reitin, muutaman työkaverin lounaalle Cafe Pos3:iin  ja olihan kyllä viihtyisää ja hyvää. Ihana paikka!! Käytiin vielä yksillä Porvoon Paahtimolla ja käveltiin tuota toista rantaa p

Bono oli ensimmäisessä tukanleikkuussaan, eli trimmattavana taannoin. Kun kotiuduimme, se heittäytyi pihalle ja pyöriskeli oikein hartaasti. Nappasin lyhyen pätkän siitä videolle. Kun latasin sitä YouTubeen, löysin koneen kätköistä yhden rakkaimmista pätkistä. Kuvattu kesällä 2009 kun Edu on ollut reilun vuoden ja Mummokoira-Karo silloin vajaat 5 vuotias. Kuvattu miehen silloisella kännykällä (melko huono laatu) meidän isän pihalla, jossa olimme päiväkahvilla, kun koirat saivat tämän hepulin. Oi niitä aikoja....  ♥ 

Ei olla taidettu aiemmin näin ajoissa kautta koskaan startata. Mutta jos ihan kotinurkilla järjestetään koe, ja sinne suorastaan tyrkytetään pääsyä, olisihan hullua jättää väliin. Edu on ollut oma iloinen itsensä, jäljestänyt tavoilleen uskollisena joten tuomarin rooli lienee ollut melko helppo. Koira nuuhkaisee alkumakuun pikaisesti, ohjattu lähtö.  Alkaa pääosin ilmavainuinen, itsenäinen, hyvin jarrutettu,  lähes jälkiuran päällä etenevä jäljestys.  Kolme ensimmäistä makausta ylitetään, viimeinen merkataan.  Ensimmäinen kulma n. 20 metriä yli, kaarrolla toiselle osuudelle.  Katkokulma kahdella rengastuksella,  kolmas kulma laajalla rengastuksella jäljen ulkokautta.  Kaadolle suoraan, jää sorkalle.  Makausten huomiotta jättäminen  vähentää pisteitä muuten erinomaisesta suorituksesta. Tuomarina tänään Taina Ketola, tulos VOI1 43 pistettä . Menin Bonon kanssa metsästysmajalle iltapäivällä ja olin paikalla tulostenluvun ajan. Kiva tavata ihmisiä, joiden edel

Meidän kodin paras paikka? Ehdottomasti sauna. Jos minulta kysytään, saunaan voi mennä 6-7 päivänä viikossa. Ihan paras arkisin puuha. Meillä oli pieni putkivahinko muutama talvi sitten. Asiassa kävi hullun tuuri: putki halkesi sellaisesta kohtaa, että kosteus ja vesi valui muutenkin kosteaan tilaan ja kun vakuutusyhtiö oli kuivattanut löylyhuoneen, saatiin rakentaa oikea kylpyläosasto. Olen aika kyllästynyt tuohon suihkuhuoneen kaakeliin. (Silloin 90-luvun lopulla tuo vihreä oli olevinaan niin mainio ja erilainen väri....) Mutta järki edellä: ihan naurettavaa lähteä purkamaan sitä, kun siinä ei ole vikaa. MUTTA, haluaisin silti jossain vaiheessa sinne sellaisen vaaleanharmaan betonipinnan. Siis melko sileäksi hierretyn betonin. Sillä on jokin nimikin, kun muistaisin miksi ne sitä sanovat. Mikrosementti? Pojan asunnossa on sekä kylpyhuoneessa että keittiön välitilassa sitä. Ihanan helppo pitää siistinä. Löylytila uusittiin silloin keväällä 2013. Ens

NYT olen ajoissa. Eli myös pitkänmatkalaiset. Tätä en ole vielä itsekään ehtinyt käydä katsomassa, en edes suunnitella menemistä, mutta kiinnostuin. Teijo on itsessään näkemisen arvoinen paikka. Siellä on "meidän" luonnonpuisto, nykyinen kansallispuisto, "oma takapihani" ja suuri rakkauteni. Masuunissa en ole käynyt, mutta tulipa tässä tälle kesälle siis suunniteltua jotain kulttuuria....

Harrastan ihan liian vähän tällaisia kultturelleja tapahtumia. Sen kerran, kun jonnekin menen, olen innoissani ja pohdin, että pitäisi koettaa muistaa useammin.... ja sitten se jää. Salon Taidemuseo Veturitallissa oli kuitenkin valokuvanäyttely, jota on lähes koko kevät hehkutettu lehdissä, ja usea tuttu on sitä kehunut. Kun nuo vanhemmat palasivat Suomeen, lähetin jo ennakkoon viestin, että olen ajatellut teidät raahata moiseen ja innostuivat. Valitettavasti tämä näyttely loppuu jo tällä viikolla, joten en voi sitä erikoisesti suositella ainakaan pitkänmatkan kävijöille.  Kaikki paikkakuntalaiset tosin kehotan käymään. Tuonne on pääsymaksu naurettavan edullinen ja minusta kuvat oli hienoja. Luontokuvissa on muutenkin sitä jotain. Tähän nallenpentuun tykästyin heti. Nuo pyöreät korvat hörössä, tarkkaavaisena. Jos jonkun näistä haluaisin omalle seinälleni, tämän. Taidemuseossa oli sellainen systeemi, että Heikki Willamo itse oli puhunut nauhalle tarinoit