Takatalvi - hrrrrr

Kävin parturissa. Mainittakoon, että edellisestä kerrasta oli LIIAN kauan.... Tällainen lyhyt moppi ehti todellakin venähtää todella muodottomaksi. (Syy, miksi vuosikausia suosin polkkatukkaa - ylikasvanut malli on jotakuinkin siisti, toisin kuin lyhyessä, jonka niskavillat on melko hirveät kun kasvavat liikaa.)

Koska tukka oli hyvin ja ulkona näytti kauniilta, lähdin iltalenkille ilman pipoa. VIRHE!!! Meiltä tuohon isän ja EL:n kämpille on ehkä 600m ja niiden pihan kohdalla pää oli jo ihan jäässä. Päkkipäisenä en tietenkään halunnut palata kotiin hakemaan lätsää vaan sitkeästi ajattelin, että "metsässä ei tuule".... ja taaperrettiin lenkki paljain päin. No, suurimman osan vitosen lenkistä kuljin sitten toinen käsi otsalla. Onneksi ilma ei ollut kuitenkaan niin kylmä kuin jo seuraavina päivinä ja ennen kaikkea onneksi ei tullut sairaaksi.....  otin opikseni.

Tänään aamulenkillä oli jopa kylmempi kuin parhaimmillaan talvella kun piti olla kylmä. Samoissa kamppeissa kuljen, mutta tosiaan kun vähän hikisenä pysähdyin juttelemaan työkaverin kanssa hetkeksi, tuli heti vilu. Merkillinen kevät. Toivon tämän tarkoittavan sitä, että kesästä tulee lämmin.

****
Kahvi pääsi lähes loppumaan ennen kuin seuraava tilaus tuli, mutta tilaus olikin kookkaampi kuin koskaan ennen. Nam.
Tilasin yhden Go'Morronin Joonakselle erikseen ja jauhoin hälle purut purkkiin omaan kotiin. Saa sitten opetella kahvinkeittoa omalla koneellaan.

Niin, poika muuttaa sunnuntaina Turkuun. Jotain tavaroita hän vei jo torstaina ja samalla siivosi kaikki kaapit ja muut pinnat valmiiksi. Omalla tavallaan haikeaa, omalla tavallaan ihanaa. Tieto ja tunne, että on kasvattanut lapsen niin, että se pärjää, on upea!  Koti on kuitenkin lähellä ja tänne on aina tervetullut.

Voi kun paketista tulleen tuoksun saisi tähän liitteeksi. 

****

Aamun Hesarissa päivän hauskin uutinen heti kannessa. 

Ei, en ollut tosiaankaan unohtanut.

Niin fani en ole, että olisin jonottamassa aamulla kaupan oven ulkopuolella uutta levyä, mutta toki kun lähdemme iltapäivästä ajamaan Nokialle, poikkean takuulla sen hakemaan. Onhan useampi tunti aikaa vetää levy läpi ja vähän päästä makuun.... 

Tänään tosiaan kummitytön synttäreille Tampereen kupeeseen, huomenna kotiin ja sunnuntaina Lotan kisat. 

Tänään meidän hääpäivä, huomenna Lotan 14v synttärit, alkuviikosta Edu täytti jo 7. Yhtä juhlaa. 

♥ kevät ♥ 

Tällainenkin viikko loppuu joskus

Onpa ollut viikko.
Nyt kun olen vihdoin asennoitunut siten, että se vakkaripaikan menettäminen ei tarkoittanutkaan koko elämän päättymistä, on heti helpompaa. Pystyn helposti keksimään muutamia ajatuksia, miksi näin on parempi:
- tykkään hurjasti arkivapaista, niitä ei tuossa työssä olisi ollut
- nautin vuorotyöstä (aamu-ilta), sitä mahdollisuutta ei olisi ollut
- tällä hetkellä työssä on tosi paljon vaihtelua ja "eri" työkaverit vähän joka vuoro

Tehtiin ihana pitkä lenkki, joka vielä piteni, lauantai-iltana. Lotta oli tullut Saloon, käytiin tekemässä muutama hankinta kummitytön synttäreitä ajatellen ja ajeltiin kotiin. Kotona purkitin maustepurkkeja Joonakselle, koska kaupasta ei saa näköjään enää tavallisia mausteita purkeissa vaan pelkissä täyttöpusseissa. Sitten pururadalle. Puolivälissä poikettiin vähän, ja lopulta poikettiin sen verran, että vitosen keikka muuttui kasiksi - onneksi auringonlasku kesti sen verran ettei tarvinnut pimeässä tunnustella polkua.

Lenkin jälkeen kävin suihkussa, pakkasin itselleni eväät työpäivää varten ja keitin teetä.
Jossain vaiheessa mahassa oli kumma olo, selitin sen johtuvan siitä, että on nälkä. Söin jotain pientä.... sitten alkoi palella, siirryin sänkyyn ja ajattelin kerrankin nukkua kunnolla ennen aamuvuoroa.... ja jo kympiltä sai juosta veskiin, koska se "kumma olo" päätti tulla yläkautta pois. Yö meni levottomasti pyörien, muutaman kerran päädyin juoksemaan. Yöllä soitin jo töihin, että kuulkaas nyt kävi näin.... (Meillä on vielä 48 tunnin varuillaolo, eli missään nimessä en voi mennä töihin maanantainakaan.)
Aamulla kolotti, väsytti ja paleli.

Mitähän mahdoin syödä eilisen aikana? Tauti tuntuu talttuvan paastolla ja nesteillä, mutta vähän ihmetyttää....

Työnhaku on ****stä

Juuri tästä päivästä on juuri nyt kovin vaikea keksiä mitään positiivista....

Tiistaina: haastattelu meni tosi hyvin, itselle jäi hyvä fiilis.  Koin, että olin aidoimmillani ja pätevä ja osasin antaa sen vaikutelman, minkä halusinkin. Loppukaneetti oli, että päätös tehdään tällä viikolla, vain "voittajalle" soitetaan ja muut saavat tiedon sähköpostilla.
Sen päätteeksi Turkuun, josta löytyi pojalle kiva yksiö helppojen kulkuyhteyksien päästä ja saatiin yhdessä nauraa parille melko kammottavalle esitykselle, joita myös vuokrataan tarkoituksena asua. (Kertoo ehkä eniten, että välittäjä sanoi niiden kaipaavaan lähinnä pommia alleen ja uuden rakentamista.... home kukki kylppärin seinissä ja toisessa veti niin, että sukat pyöri jaloissa.)

Nyt olen nukkunut erittäin huonosti kaikki yöt tiistaista lähtien, pyörinyt ja vatvonut tätä päässäni. Edelleenkään puhelin ei ole soinut. (Ei ole tullut kyllä sähköpostiakaan....)
Päätä särkee väsymyksestä ja liiasta kahvista, stressi korventaa mahaa ja mikään ei varsinaisesti huvita.

Yritän ajatella, että jos ei, niin se ei vaan ollut mun paikka. (Mutta kun.....)
Toisaalta, mulla on melkoisia ajatuksia ja suunnitelmia tuon nykyisen työpaikkani suhteen. (Mutta kun....)

Eikä yhtään vähempää stressiä aiheuta se, että lapsilla ei ole vielä tietoa kesä- tai muista töistä. Hirvittää ajatella miten ensi talvi menee, jos eivät saa mitään säästöön....

Tänään perjantaina taitaa olla aika paistaa lohtulättyjä ja hakea lohtukarkkia.

Aamun lyhyt

Kello oli kuusi kun pää ilmoitti, että on aika nousta.
Kohta koirien kanssa pitkälle aamulenkille ja sitten suihkuun. Ohjelmassa tänään: työhaastattelu (voi kyllä!) jonka jälkeen Turkuun etsimään Joonakselle asuntoa ja luultavimmin käymään Ikeassa, että saadaan myös joku astia valmiiksi läjään.

SH-päivillä

Syksyn puolella (vai vasta alkuvuodesta?) sain päähäni, että sairaanhoitajapäivillä olisi melko mielenkiintoisen kuuloisia luentoja ja olisi kiva päästä paikan päälle katsomaan mikä se tapahtuma oikeastaan on. Verkostoituminenkaan ei koskaan ole pahitteeksi tälläkään alalla.
Joten pökköä pesään ja kysymään pomolta onnistuisiko, ja hän oli kovin positiivinen asian suhteen, totta puhuen alkuperäinen hakemukseni piti sisällään yhden päivän ja esimies toi sen takaisin palautteella "jos sinne asti lähdetään, kyllä siellä ollaan koko aika eli kaksi päivää"....  (Kättä lippaan, että "selevä"!)

Jälkeenpäin minulle selvisi, että ensinnäkin tilaisuus maksoi yli 400 eur + hotelli + kuljetus. (kaikki tietenkin palkallisena)...  toisekseen paikalla oli tuhansia hoitajia ympäri maan, pohjoisimmat muistaakseni Rovaniemeltä. (Onneksi en tiennyt etukäteen, olisin ehkä jänistänyt.)

Aika ummikkona ( = tietämättä yhtään mitä odottaa) sinne matkustin. Sain yhden työkaverin puhuttua mukaan omalta osastolta ja naapuriosastolta oli myös pari tuttua, joten Salosta osanotto oli "huikeat" neljä.... (ottaen huomioon, että pääsairaala järjesti yhteiskuljetuksen ja 2-kerroksinen bussi oli viimeistä paikkaa myöten täynnä.)

Avajaisissa herra Tasavallan Presidentti piti todella hyvän ja koskettavan puheen, sen jälkeen piakkoin ensimmäiset luennot. Olin alunperin ollut kiinnostunut opiskelijaohjauksesta, mutta paikan päällä aihe alkoikin tympiä, olenhan sen kanssa tekemisissä koko ajan, ja päädyin kuuntelemaan luentoa HUSin mallista, miten siellä uudet hoitajat perehdytetään Aloittelijasta Suoriutujaksi ja sitä kautta Päteväksi Hoitajaksi (tavoitetaso), mahdollisesti vielä Taitavaksi tai Asiantuntijaksi (ns. AURA-malli). Huikea luento, mielettömät mahdollisuudet. Olin valmis allekirjoittamaan sopimuksen siirtyä HUSin palkkalistoille samantien.

Toisena osallistuin Workshoppiin aiheena Saattohoito. Siellä ei pyörää keksitty uudestaan, mutta oli jollain tavoin lohduttavaa havaita samojen ongelmien olevan joka paikassa.

Messuosastolla pyörittiin sitten luentojen välissä. Joka kojulta luonnollisesti karkkia, esitteitä, kyniä, vitamiinipurkkeja, Gefilus-tabletteja, välipalapatukoita, kahvia, pullaa, teetä, mehua....   Muutamia aika helmiä opiskeluideoita, Seinäjoen AMK:n pisteeltä Häjypojan leipää (mikä tuoksu!!) jne.

Silmiinpistävää oli, ettei Salo, synnäri saati VSSHP esiintynyt paikalla ollenkaan.
Kelpaa sitten itkeskellä joka mediassa miten ei ole riitävästi synnytyksiä tai miten kaupunki ei ole vetovoimainen....
Samanaikaisesti allekirjoittaneelle tarjottiin kolmesta eri kaupungista/taholta välittömästi uutta vakituista työsopimusta ilman muita ehtoja kuin Valviran voimassaoleva pätevyys. Siellä oli siis paikalla ihmisiä, joille oli annettu vapaat kädet palkata pätevä sh heille, lisäksi Vantaa ja Kuopio tarjoutuivat avustamaan asunnon hankkimisessa. Veti hiljaiseksi....

Kaiken kaikkiaan hienot päivät. Ilma suosi, kävelimme illalla hotellilta keskustaan syömään ja vielä takaisin. Tosi kiva päästä vähän tuulettumaan ja verkostoitumaan. Hauska kuulla muidenkin ongelmista ja kipukohdista työssä, asettaa omia juttuja ihan toiseen perspektiiviin.

Yhteisvastuullinen kerjäys

Sohaisin näemmä ampparipesää fb kommentilla näistä yhteisvastuun kerjureista ovella.

Osa ei omaa minkäänlaista sisälukutaitoa ja puolusteli heti omaa riparilaistaan, jonka oli "pakko" juosta lapun kanssa ovilla. Osa kommentoi valitettavasti vaan yksityisesti...
Surullisinta tässä oli se, että ihmiset kielsivät julkaisemasta keskustelua (joka olisi voinut olla myös asiallinen ja hedelmällinen!) ja toisekseen heittäytyivät henkilökohtaiseksi tyyliin "siellä sairaalassakin tapahtuu niin paljon kaikkea, että ihan sama saako joku hoitaja nukuttua vai ei"....
Valitettavasti vaitiolovelvollisuus estää mua kommentoimasta jälkimmäiseen asiaan mitään.

Olisin kuulemma ihan hyvin voinut laittaa lapun ovelle, että "ei saa koputtaa, täällä nukutaan" (Meillä on pahasti myöhässä, jos ovelle pääsee. Kyllä silloin jo haukutaan!) ja "jos riparilaiset ei sitä olis tehneet, joku muu 100varmasti olisi" (Miksi siinä tapauksessa kukaan muu taho ei käy kerjäämässä rahaa ovella kuin nämä?).

Niin kai.

Ensinnäkin: tässä yhteiskunnassa on jotain perustavaa laatua väärin, jos MUN vastuulla on suojella omaa yksityisyyttäni noilta kerjääjiltä. Ylipäänsä asia on täysin päälaellaan nykysysteemissä.

Kyllä, voin (joudun!) maksaa rahaa siitä, että en saa puhelimeen puhelinmyyntiä/markkinointia ja mitä niitä onkaan. Ei toimi, kokemusta on. Kyllä, voin aidata pihani ja kieltää tulemasta peremmälle. Silti ovelle saa koputtaa ikkuna/ovi/katto/pölynimurikauppias samoin kuin mikä tahansa puolalainen hilavitkuttimen myyjä lapulla "olen kuuro, sokea ja mykkä, osta tavaraa" (Tämä tarina on tosi....)

Jos SPR pystyy järjestämään Nälkäpäivä-keräyksensä ilman ovelta ovelle kerjäämistä, miksei vastaava ole mahdollista Yhteisvastuukeräyksessä? Miksei meidän ovella juokse vuosittain Veteraani-keräyksen tyypit, nekin hoitaa asian asiallisesti esim. kauppojen ovilla.

Toinen pointti, jonka kanssa voin hyvin olla yksin, mutta kuinka monella on tänä päivänä enää käteistä rahaa kotona, jolla voi osallistua näihin keräyksiin?
Itse lahjoitan SPR:lle vuosittain, mutta joudun lähes joka kerta hakemaan rahaa erikseen sitä varten. Meille ei kannata tulla ryöstötarkoituksessa, koska ainakaan käteistä ei irtoa yhtään.
Ja kun satun olemaan sitä mieltä, että tuo on asiaton tapa hoitaa asia, en antaisi rahaa vaikka sitä olisikin.
Sääliksi käy vaan niitä rippikoululaisia, jotka pakotetaan tähän....

Banaanit ja kookoskinuski

Aloita keittämällä kinuski.

Purkillinen (400 ml) kookosmaitoa (ei light, tässä pitää olla rasvaa)
1,5 dl fariinisokeria (ruokosokeri olisi varmasti hyvää)
1 dl tavallista sokeria
2 tähtianista (ei välttämättömiä)

Keitä kinuskia hiljaisella tulella kunnes se vähän sakenee. (Kestää kauemmin kuin tavallinen kinuski, keittelin varmaan reilun puoli tuntia.)
Itse jätin anikset liemeen ehkä vähän liian pitkäksi aikaa, vähempi olisi riittänyt. Eli kouki ne ajoissa pois jos käytät.
Anna jäähtyä ja sekoita tasaiseksi.

Keitä iso kattilallinen vettä. Laita banaanit sinne kuorineen ja anna kiehua minuutin pari. Nouki ylös vedestä.
Kun ovat jäähtyneet sen verran, että sormet kestää, kuori. Leikkasin ne ensin poikki pitkittäin ja sitten vielä palat halki.

Lautaselle korppujauhoja, sokeria ja himppanen kanelia, kieritellään kuten nyt vaikka silakat, ihan perusleivitys.
Paistetaan kookosrasvassa pikaisesti molemmin puolin.

Tarjotaan kinuskin ja vaniljajätskin kanssa.

Kevät ☼

Aamulenkillä kottarainen tai joku muu tirppa lauloi niin kauniisti. Kun 6:30 alkaa valostua ja tunnin päästä siitä aurinko lähes paistaa täydellä terällä, voi vapaapäivää jo vähän kehaista.
Koiratkin oli niin tyytyväisiä pitkän lenkin jälkeen.

Yövuoron krapula taitaa olla taas taltutettu.

Eilen olin suunnitellut, että nukun niin pitkään kuin mahdollista. Tässä on mennyt nyt useampi kerta, että jälkimmäisenäkin päivänä olen noussut vasta 14 aikaan. Sillä jaksaa päivän ja päätyy nukkumaan kohtuu normaaliin aikaan ja palautuu sitten yhdessä yössä.
Mutta eihän kaikki aina mene kuten suunnittelee.

Havahduin itse unesta aika liki puoltapäivää, kurkistin siinä vaiheessa kelloa ja otin korvatulpat pois. Päätin kuitenkin vielä kääntää kylkeä ja torkkua lisää.... kunnes puoli tuntia myöhemmin molemmat koirat alkoi haukkua vimmatusti ja kuulin kun Pasi meni ovelle. Koputusta en kuullut....

Että pänni. Jälleen kerran paikallinen seurakunta passittaa rippikoululaiset kerjuulle joka oven taakse yhteisvastuun nimissä. Sanonko... että  *****
On se nyt piru, että jonkun ismin ja dogmin takia he katsovat, että kotirauhaa saa häiritä vapaasti. Ihan sama, että vaan kerran vuodessa. Tää oli nyt kolmeen vuoteen toinen kerta, kun minut herätetään kesken samalla syyllä. Edellisellä kerralla nukuin vielä isän kämpillä ja rinkuttivat ovikelloa oikein monta kertaa kun en noussut. (Auto pihassa...)  Arvatkaa huviksenne osallistunko!

****
Kun nukkuminen oli kätevästi päättynyt, nousin vastahakoisesti ja join vähän teetä. Sitten pakattiin itsemme autoon ja ajeltiin Saloon.
Syksyllä 2011 käytiin Pasin kanssa Tukholman Fotografiska Museet'ssa katsomassa Nick Brandtin näyttely ja nyt se on Salossa tarjolla. Mielettömiä kuvia. Todella vaikuttava, upea. Suosittelen varauksetta kaikille, lapsilla tai ilman.

Kunhan Idän lintuset palaavat Suomeen, vien heidätkin vielä katsomaan tuon, pääsen samalla toisen kerran "siivellä". 

Ilta meni miten meni. Saunaan päädyin klo 18, pimeä kynttiläsauna ja litra vettä, sen jälkeen vajaa tunti nuokkumista kirjan äärellä, siitä suurin osa sängyssä jossa huomasin valuvani istuvasta asennosta alaspäin, ja viimeiset kaksi sivua meni vähän "luen vielä, luen toki"....  (Luin uudestaan nyt aamupäivällä. Hih!)

Sammuin klo 20 ja aamulla 6:30 olikin tosi hyvä fiilis nousta! =D 

Ettei totuus unohtuisi....

Niin se loppui loma. Varsin mukavasti alkuviikkoon oli ujutettu pari vapaapäivää niin ehti pyörittää pahimmat pyykkirumbat alta pois. Jostain kumman syystä täällä koto-Suomessa ei tuo kuivausjärjestelmä toimi yhtään niin hyvin kuin Hua Hinin lämmössä, jossa lakanat kuivui sinä aikana talon isolla telineellä kun pyöritti seuraavan satsin (á 70 min).

Eilen lääkevuoro. Pillerinjakoon heti kättelyssä.... jossain kohtaa alkoi pikkasen hirvittää, että aika loppuu kesken, mutta päätin ottaa iisisti ja vaikka sitten pyytää apuja kollegoilta. Parempi tehdä oikein kuin hosua, ja aika monta lääkettä piti vaan tarkistaa Farmacasta kun ei omaan muistiin pystynyt luottamaan yhtään. Valehtelematta tarkistin jonkun jokapäiväisen Bisoproactin varmasti neljä kertaa, kun lääkelistalla luki Emconcor.... mutta nytpä taas muistan niiden olevan samaa tavaraa eri kauppanimellä. Farmaseutille en onneksi soittanut kun löi tyhjää "pratsolin" kohdalla.... vaan tajusin itse tarkistaa olisiko kyse Somacista. (oli!)

Ja ettei pääsisi tuudittautumaan tunteeseen, että mikään on muuttunut loman aikana, ensimmäinen potilas, jolle vein tippaa, makasi sekä lepoliivillä että ranteet erikseen sidottuna vuoteeseen, kirjaimellisesti räkä poskella, munat paljaana ja örisi.....

JEI!

****
Tänään sitten pitkäpäivä, 12,5 tuntia humppaa yhdellä seisomalla. Jalat oli jo eilisestä kipeät kun illalla heitin punkkaan, jää nähtäväksi mikä on fiilis tänään/ensi yönä.
Ja ei se Pasilla sen helpommin alkanut: tänään oli tullut viesti jossain vaiheessa, että "yöksi töihin".

****
Vaikka lomalla oli huikean kivaa, on se toisaalta ihan viihdyttävää pyörittää vaan tätä arkeakin! Sen jälkeen loma tuntuu ihan erilailla lomalta.

Jotain kuvia

Kuvia oli yli 450, suurin osa vielä onnistuneita.
Toisaalta, kun on kolmatta kertaa samassa asuinpaikassa, alkaa poolin alue olla jokseenkin tuttu ja silti sitä tulee kuvattua. Niitä en siis suotta jaa. Hirveän paljon uutta ja ihmeellistä kuvattavaa ei tällä(kään) reissulla ollut.

Parhaista parhain asuinpaikka.

Jonain iltana kotimatkalla tuk-tukissa. 

Ei sentään viimevuotinen "kaveri" vaan ihan uusi yrittäjä. Ei osunut.

Retkipäivän satoa.

Mukana meidän retkue sekä ystävä, joka vietti HH:ssa kolme kuukautta.

Khao Taon Buddha on melkoinen ilmestys.

Patsas muuten on ihan oikeaa kultaa (kullattu).

Tämä oli meillekin uusi paikka ja retkikohde.

Varaani se lötkötteli lämmittelemässä kun ajelimme pitkähäntäveneellä ohi.

Poseerasi hetken, mutta kyllästyi hetken kuluttua ja käppäili pois.

Khao Kalokin kallioita ihmettelemässä.

Orkideaplantaasilla. Osa oli ihan mielettömän suuria, kaikki todella kauniita.

Moniväristä bougainvilleaa.

Talviloma

Loma ON!

Sinivalkoiset veivät jälleen tuttuun kohteeseen. Yhtä puuduttava lento kuin aiemminkin, vähemmän unitunteja lennon aikana, joku hauska leffakin. Thaimaan ajassa lähtö kotoa klo 17 lauantaina, istumisten jälkeen perillä HH:ssa sunnuntaina klo 13.

Aurinko ♥

Pari viikkoa meni. Vanhukset tuntui viihtyvän hyvin, maistelivat rohkeasti kaikenlaisia hassuja ruokia, kävelivät rantaa ja katsoivat nähtävyyksiä. Meille loma oli sitä taukoa arjesta. Päivien sisältö oli pohdinnoissa "mitä tänään syödään" ja "missä tänään uidaan". Loppujen lopuksi tosi arkista. Ruuan jahtaamista se on, kun aamupala haetaan eri paikasta kuin lounas ja päivällinen.
Pari kivaa retkeä, ei mitään sen raskaampaa suorittamista.

Isä ja EL lähtivät Saigoniin meitä pakoon, kun lainasimme heidän kämppäänsä. Omalla tavallaan harmitti sikäli, ettei kahden viikon siellä olon aikana ehtisi vaihtaa kuulumisia eikä nähdä. Isän serkku vaimoineen asui naapurissa, samoin meillä on asuinalueella tuttuja suomalaisia. Sovittiin, että mennään viimeisenä torstaina yhdessä syömään, vähän niinkuin synttäripäivälliselle, kun sankareita parin viikon sisään mahtui 5 koko porukasta.
Torstai-iltana ollaan pukeuduttu jotenkuten siististi ja hypätään meidän pihalla isoon minivaniin. Ajetaan meille uuteen ruokapaikkaan ja noustaan autosta pois....
... ja siellä meille varatun pöydän vieressä seisoo iskä! ♥  Taisin kiljua ääneen kun juoksin halailemaan. Olivat lentäneet edellisenä päivänä myöhään takaisin, suunniteltu juttu, ja kukaan ei tietenkään meille kertonut mitään. Paras synttärilahja tänä vuonna!

Kuvia kunhan saadaan ladattua koneelle. Niitä on satoja....