Loman loppu

Kuluneet 7 päivää oli kyllä pääsääntöisesti erittäin mukavat.
Fyysisesti reipasta ja mukavaakin, jos ei oteta lukuun sitä perjantaista reipasta pyllähdystä pitkospuilla, joiden ansiosta koko oikea puoli on jumissa ja käsivarsi ja kankku nähtävästi vaihtavat väriä jossain vaiheessa sinertävämpään suuntaan....
Hei, kamera ei rikkoutunut. Ensimmäinen asia, mistä olin huolissani kun kömmin ylös.... sen jälkeen pohdin sattuiko johonkin.

Psyykkisesti. Noh. Ehkä psyyke ei ollut ihan lomafiiliksissä alunperinkään riittävästi. Eniten johtuen aikataulutuksesta: tälle viikolle osui yksi vapaaehtoinen juttu liittyen talon alasajoon ja toinen koulujuttu, minne myös ihan itse halusin mennä.

Olen toki stressannut työjutuista, mutta myös käyttänyt aikaa sen pohtimiseen, kannattaisiko Turussa nyt oleva yksiö myydä jollekin toiselle sijoitusta varten ja sijoittaa siitä saatavat rahat kaksioon tai muuhun isompaan. Jos muutto Turkuun jossain vaiheessa tulee, haluan itselleni joka tapauksessa asunnon, jossa on parveke.

Excel on ystäväni, samoin sivustot etuovi ja vuokraovi.com. Isälleni heitin vähän pohdittavaa ja sieltä tuli vielä asioita muistettavaksi, mitä pitää ottaa huomioon.
Jatkan laskeskelua ja pähkäilyä. Katsotaan otanko yhteyttä välittäjään jossain vaiheessa ja alan esittää kysymyksiä. Linjat on valmiina, samoin kaavio, millä pystyn arvioimaan sitä kannattaako lähteä ottamaan lainaa....

Jotain työjuttuja tein myös siksi, että käyn tuota Taitava potilasohjaaja- koulutusta (joka sivumennen sanottuna on todella mielenkiintoinen!!), ja johon liittyy kirjoitushommia. Kirjoitin sitä jonain päivänä lähes kuusi tuntia kun inspis kävi päälle.
Yliopistolla on todella mielenkiintoiset ja taitavat luennoitsijat. Täytyy myöntää, että pieni kipinä saattoi syttyä kun eräs luennoitsija mainitsi ohimennen muidenkin lukevan avoimessa yhtä sun toista....

****
Viikon aikana tuli käveltyä ja patikoitua yhteensä 70 km. Se on aika paljon kun sen heittää noin, mutta sitten kun ajattelen, olisin päässyt jopa isompiin lukemiin, jos en olisi tehnyt niitä Teijon retkiä, koska normaali lenkkimme on n. 6 km ja pari niitä päivässä olisi tuottanut isomman lukeman. Ei sillä, että tässä olisi kyse kilpailusta. Mutta sikäli tuo ei itse asiassa ole kovin kummoinen määrä.

Tämä oli tilanteena niin kaunis oikeassa luonnossa. Koira auringonsäteissä....

(Kyllä, fixasin kuvaa vähän syventämällä värejä.)

Sielunrauhaa

Sivumennen: olen koko alkuvuoden pitänyt Endomondoa päällä kaikilla (tai lähes kaikilla) lenkeillä, koska haluan loppuvuodesta nähdä minkälaisiin tuloksiin vuosittain päästään. Joitain kertoja on käynyt niin, että olen muistanut käynnistää sen liian myöhään tai puhelimesta on loppunut akku kesken. Vuoden lopputulokseen lisätään siis 10-20 km.

****
Loman aikana olen lukenut.
Itselleni uusi kirjailija ja kirjatripla löytyi. Suosittelen. Jos pidit Stieg Larssoneista, pitänet näistä.

****

Ulkoilua lukuunottamatta olen lojunut ympäriinsä, torkkunut päiväunia ja nauttinut elämästä - käyttämällä Lotan muinoin ostamaan potkupukua. Se palveli ainakin kaksi Thaimaan reissua koneessa, ja on lämmin, viihtyisä ja hauska kotivaate.

Kenties pyykkään sen ja jatkan käyttöä vapaa-ajalla tästä eteenpäinkin.

Elämme mielenkiintoisia aikoja

Eilen työpaikalla. (Sellainen kesäloma... huomenna työhön liittyvä koulutus.)
Pääluottamusmiehet paikalla ja pienimuotoinen tiedotustilaisuus. Ajavat tuota Salon sairaalaa hyvää vauhtia alas ja kukaan ei tiedä mistä itsensä löytää 1.1.2016. "Ketään ei irtisanota."  No joo, itsellä sopimus 31.12.2015 saakka joten eipä tietenkään....  "Kaikkia määräaikaisiakin tullaan jatkossa tarvitsemaan." Niinpä niin. Sijoitupaikka vaan voi olla mitä tahansa... ja todennäköisesti se ei ole Salo.

Päätöksiä pitäisi tehdä.
Asuntokauppa kiinnostaisi kovastikin. Tiedän, ettei se vaadi kuin yhden ostajan. Käytännössä kuitenkin totuus lienee, että tätäkin kämppää saa myydä vähintään vuoden.

Näillä mennään loppuloma. Fiilikset lievästi ristiriitaiset.

Kesälomalla

Aika rankkoja viikkoja töissä takana. Psyykkinen ja fyysinen väsymys ihan todellinen.
Täydellinen aika viettää viikko kesälomia. Tai no, tässä on pari päivää ensin valvomisvapaita ja sitten muutama kesälomapäivä höystettynä vapaalla viikonlopulla, joten ei niitä arvokkaita päiviä loppujen lopuksi kulu niin kovin montaa.
Ehdottomasti yksi parhaista ideoista säästää näitä päiviä syksyyn.

Pasi meinasi pitää myös jäljelle jääneen kesälomapäivän, joten suuntasimme aamulla vaihteeksi Teijolle. Pikainen tutustuminen retkikartta.fi -sivuston karttaan ja päätös, että Puolakkajärven ympäri voisi tepsuttaa. Hirmu pitkiä reissuja ei enää voi suunnitella, Mummokoira ei välttämättä jaksa eikä tuo Pikkukoirakaan ole enää mikään teini-ikäinen.

Matildan parkista suunta siis eteenpäin. Keli oli mainio puolipilvinen ja kaikki hyvällä tuulella.

Teerisaaren laavulle oli lyhyt matka, siellä pikainen pissapysähdys ja vähän maiseman katselua. Vielä ei ollut ihan kahvin aika. Sillä lailla tuo reitti oli vähän tylsä, että vaihtoehdot laavuille oli molemmat tosi lähellä alkua ja sitten tuli pidempi keikka kävelyä ilman taukopaikkaa.

Koirat haisteli maisemaa tohkeissaan ja matka eteni. Jossain vaiheessa siirryimme metsäautotielle (kartassa oli näkynyt pätkä tietä, mitä piti kulkea) ja sitten se yhtäkkiä muuttui ihan kohtuullisen isoksi tieksi. Lievä pettymys.

Aikamme käveltyämme eteenpäin, pohdimme josko jotain oikoreittiä pääsisi kuitenkin helpommin perille. Joten suuntasimme yhtä metsäautotietä eteenpäin..... ja päädyimme jonkun kesämökin pihaan. Höh! 

Jonkun verran harhailua metsässä joka muuttui liian nopeasti suoksi, eikä ranta ollut kävelyyn sopivaa maastoa. Hitsi. Oli pakko ottaa suunta takaisin tielle, josta ei totta puhuen ollut varmaan puolta kilometriä siihen, mistä patikkareitti taas jatkuikin Endalille.

Endalin laavulla lounasta, siinä vaiheessa verensokeri olikin jo alhaalla ja janokin melkoinen.

Pasi teki pienet tulet vaikkei meillä ollut mitään paistettavaa evääksi. Koirille oli monta pikkupalaa kanaa ja vielä purutikkuja. Halusin, että nekin lepäävät vähän, mutta kerjäämiseksihän se meni, kun yritin nautiskella omasta kolmiovoileivästäni. Hih! 

Edu itse asiassa otti pienet torkut laavulla, Karo kyllä hötisi koko ajan jotain, mutta taisi sekin nauttia paikallaanolosta, ja molemmat oli tosi virkkuja vielä loppumatkan. 

Kartassa näkyy reitti, eli punainen opastettu järven alareunaa, sitten tuo musta tienpätkä ja punaista taas järven yläreunaa alaspäin. Endal on näköjään punaisen pisteen kohdalla ja auto taas tuolla vasemmalla näkyvän järven alapuolella, missä on pari merkkiä palveluista.

Endomondon mukaan matkaa tuli joku 12km. 

Tauko kesti n. tunnin. Sieltä lähdettiin rauhassa kotiinpäin, ja jossain vaiheessa matkalla Edulle tuli ilmeisesti jano tai jotain. Se joka tapauksessa kurkotti pitkospuilta alas paikkaan, jossa oli hetteikköä, tajuamatta, ettei siinä ole pohjaa tassuille...... ja putosi naamalleen suoraan turpeeseen. 

Lievästi nolostunut Pikkukoira kiipesi takaisin pitkoksille ja matka jatkui. 

Alemmassa kuvassa Vanharouva taas päätti jostain syystä yllättäen kastautua ja sille kävi samalla tavalla: jalkojen alle ei ollutkaan pohjaa ja Mummukin otti ja ui pätkän.

Tämän lystin reissun loppumatkalla Pasin puhelin soi ja tuli komennus töihin.
Kiva näin, etten tiennyt sitä vielä alkumatkasta. Aikataulu oli kuitenkin sopiva: työläinen ehti lähteä ihan ajallaan ja silti saimme nautiskella kivasta retkestä.

Kivan päivän päätteeksi odottelemme, että sauna lämpenee. Minä ja Pikkukoira ainakin makaamme lauteilla reporankoina. 

TYHY-reissu Tallinnaan, ostoksia

Työpaikalta starttasi eilen aamulla bussi kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Meitä oli 17, jotka halusivat päiväksi reissuun. Ilmoittautuneita oli kuulemma alunperin 35, mutta jostain syystä yli puolet perui.... sääli.
Oli varsin mukavaa viettää aikaa työkavereiden kanssa välillä puhuen ihan muustakin kuin työstä.

Laivalla söimme buffasta aamupalan, jotta jokainen jaksaisi pitkän päivän. Tallink-Siljalla on kyllä ihan toimiva buffa, vaikkei se kyllä sinänsä ole hintansa väärtti (lue: itse en pysty mitenkään syömään 11,50 euron edestä aamulla ensimmäisenä) tai mitenkään ihmeellinen. Mutta onpa mahdollisuus tankata ja toisaalta saa takuu-istumapaikan.

Tallinnassa osa porukasta suuntasi Sakun tehtaille tutustumaan oluenpanemisen saloihin, me toiset säntäsimme satamasta ilmaiseen bussiin, joka kuljetti meidät Rocca al Mare-kauppakeskukseen.
Päivä meni hömpsötellessä. Itsellä ei ollut tarkoitus kuin katsella, mutta niinhän siinä aina käy, että jotain jää käteen....

Pari työkaverita tuli jossain Newyorkerin liepeillä kohdalle ja molemmilla oli isot siniset kuitukangaskassit. Toisella oli kokemusta jo aiemmin, toinen oli hurahtanut sovitettuaan...... joten uteliaisuus heräsi. Itsellä on nyt jo useita vuosia vanhat Merrellin tossut, jotka valitettavasti alkavat tulla tiensä päähän. Kun elää tätä päivittäin lenkille -elämää, on syytä olla jotkut jalkineet joilla sen suorittaa. Joten ihanan kahvin jälkeen sovittelemaan.

Merkki on Scketchers (tms) ja noissa on siis pohjassa jotain älyvaahtoa, vähän kuin Tempurin patjoissa. Kenkäpari painoi ehkä 100g ja oli kyllä kuin olisi kotiinsa tullut. Pakko oli heräteostoksena ne jättää jalkaan. 

Niin, se kahvi.

Rahva Raamat kohvik siinä Prisman yläpuolella on takuuvarma paikka. Suosittelen!! 

Kakkupalat on isoja ja kahvi hyvää.

Paikka on tosi idyllinen: vanhantapainen kirjasto, toimii kirjakauppana ja kalustus sellaista antiikkista. Viihtyisä. Sanoinko jo, että suosittelen?   =) 

Muuten ei isoja ostoksia tehty. Kaikki kun piti omin käsin kantaa. Marks & Spencers oli kasvanut edellisestä kerrasta ja valikoima oli parantunut 110%. UK:ssa asuessa käytin aina heidän alusvaatteitaan, ja nyt oli Tallinnassa tosi hyvät tarjoukset joten jotain jäi käteen. Ainoa kummallinen asia tässä liikkeessä oli, että kun työkaverin kanssa siirryttiin vaateosastolta siihen elintarvikepuolelta, saimme vartijan peräämme. 

Vähän jäi ontto olo, kun teepakettia katsoessamme mies tuijottaa tiukasti kuin olisin tunkemassa sen teen heti sinne kassiin maksamatta.

Laivalta raahasin, hölmö kun olin, pari laatikkoa juotavia. Kun ei ole uutta reissua tiedossa ja toisaalta meillä menee niin vähän....  ihan älytöntä. Mutta nyt sitä sitten on taas ensi kesään asti.

Laivalta ostin pari pussia liitulakuja ja M&S:ltä jo aiemmin pussillisen maitokarkkeja. Karkki, jonka saan syödä itse, koska perheessä kaikk inhoaa niitä. Hih!! 

****

Aiemmin tällä viikolla tein mielestäni erinomaisen ostoksen: löysin nimittäin kirpparilta rullaluistimet. Joskus 90-luvun lopulla meillä oli bladet mutta niitä ei tullut käytettyä. Olen kuitenkin pohtinut sitä jonkun aikaa ja kun kerrankin osui oikea koko tyrkylle halvalla, en voinut olla tarttumatta.

Kympin pari ja tosi siistit. Pitänee hankkia rannesuojat, potta löytyy fillaroinnin takia.

Kieltämättä vähän tuli olo, että kun ei nyt sitten menisi ja rikkoisi itseään.....

Sen mitä sisällä niitä kokeilin, tuntuma oli kuitenkin tuttu. Voi olla eri asia kun lähtee tien päälle.

Harmi kyllä sää on ollut täysin mun uutta harrastusta vastaan. Siitä päivästä kun nämä hain, on joka ikinen päivä tullut vettä. Höh!! Onko tää joku luonnon tapa ilmoittaa mulle, että myy ne äkkiä eteenpäin?

Vuorotyöläinen

Vuorotyössä. Tämä ei taida kaikille avautua.
Usein tulee kommenttia: siis viikonloppuna töissä? Etkö sä vois toivoa niitä vapaaksi? Voisitko vaihtaa vuoroa jonkun kanssa? Miten sä joudut noin paljon tekemään iltoja ja viikonloppuja?

Niin. 
Meitä on osastolla n. 70 henkilöä töissä. 
Vuoroja vaihdellaan, paljonkin, itse asiassa. Mutta todellakaan en pysty edes kysymään työkavereilta jos ne vaihtais KAIKKI mun vuorot niin, että tekisin pelkkää aamua ja maanantaista perjantaihin. (Totta puhuen en tekisi sitä vaikka pyydettäisiin...) Sitäpaitsi siellä on joku muukin, jolla on oma elämä, ei ne ihan noin vaan niitä vaihda. 

Jos/kun joku sairastuu, pomo saattaa soittaa töihin vapaalta tai pyytää tekemään aamuvuoron perään illan jos korvaavaa ei muuten saada. Lomat pyörii läpi vuoden. Ne huikean paljon parjatut 38 päiväää vuodessa noilla konkarihoitajilla ei tarkoita sitä, että ne sais olla vapaalla kesä- ja heinäkuun. Ei, meillä saa max 4 viikon putken kesällä ja loput ripotellaan pitkin vuotta. Ja koska lapsellisia on paljon, ei puhettakaan, että jokainen saa syys- ja talvilomaviikot, jostain joululomasta puhumattakaan.
Me tehdään keskimäärin 2/3 viikonlopusta töitä, listassa on siis yksi vapaa. Jos hyvin (huonosti) käy, voi olla, että yhden listan eka vkl on vapaa ja seuraavassa listassa vasta viimeinen. Se on 5 vkl putkeen töitä. 

Voi myös yrittää ottaa huomioon, että meillä on jokaisella se oma elämä työn lisäksi.
Takuulla hoitajaa pännii kun koskaan ei pysty tapaamaan kavereitaan, hyvä että perheen näkee joskus. En siis ilkeyttäni kieltäydy osallistumasta illanistujaisiin, saunailtoihin, vapaaehtoistoimintaan, harrastuksiin, lasten harrastuksiin jne. Joskus sitä haluaisi. Ihan vilpittömästi tekisi mieli suunnitella vapaille ohjelmaa. Mutta kun ei jaksa.
Jos se oma elämä olisikin vain itselle. Mutta kun on hankkinut noita nelijalkaisia, niistäkin pitäisi huolehtia. Lapset ja muu perhe arvostavat jostain kumman syystä myös pestyä pyykkiä, siivottua kämppää ja valmiiksitehtyä ruokaa. (Ei, tällä en tarkoita sitä, että olisin kotiorja. Mulla vaan on joskus paremmin aikaa tehdä noita juttuja.)

Huono omatunto on seuranani koko ajan. Jos kieltäydyn menemästä töihin kun pomo soittaa ja kertoo, että kollega on sairaana, harmittelen sitä jo heti kieltäytymisen jälkeen. Jos itse sairastun, tiedän tasan tarkkaan mitä kollegat työpaikalla käyvät läpi etsiessään epätoivoisesti mulle sijaista. Kun lähden töistä klo 15 työajan päättyessä ja jollain on hommat kesken, mietin jäisinkö auttamaan. Usein se on kirjallista hommaa, jossa en voi auttaa. Päivän käsillä tehtävät työt kun ovat syöneet kollegan työajan niin, että kaikki kirjaamiset on tekemättä. Silloinkin harmittaa. Miksen ehtinyt, miksen jättänyt menemättä vessaan/syömään jne.

Itse kuulun siihen porukkaan, joka nukkuu yövuorojen välissä melko huonosti tai ainakin vähän. Kun ensin vetää 24h hereillä yhtä soittoa, ollen samalla tavalla vastuussa tekemisistään kuin hyvin nukutun yönkin jälkeen, sitä arvostaisi taitoa koisia vaikka 8 tuntia....  koska seuraava yö odottaa vielä. Toiset tekee jopa 3-4 yötä putkeen, nukkumatta välttämättä yhtään minua paremmin. Suomeksi: olen pienessä hiprakassa ikään kuin koko ajan. Niin hauskalta kuin se kuulostaakin, se lakkaa olemasta hauskaa kun 100 km/h vauhdissa tiellä on peura ja tajuat sen liian myöhään, tai päädyt "turvallisesti" kotiovelle asti tajuamatta yhtään mitä matkan aikana on ehkä sattunut.... 

Minä en halua päätyä maineeseen, jossa jätän ottamatta yhteyttä vaikka olen vapaalla tai että olen välinpitämätön ystävieni suhteen kun vietän vapaapäivän vaan kotona tekemättä mitään. 
Aina ei vaan kertakaikkiaan jaksa. Vuorotyö on kuluttavaa muutenkin, sitä ei valitettavasti auta se, että aina joskus kohdalle osuu se putki, jossa on monta töitä ja vain yksi vapaa välissä. Se yksi siellä ei nimittäin valitettavasti palauta kun aina sitä ei tee kaksikaan...  Eikä varsinkaan tässä kohtaa auta jos joku vielä kitisee siitä, että minä olen huono ihminen kun en tee sitä, tätä ja tuota.

Sinä ystäväni, johon olen ollut ottamatta yhteyttä tai muuten koet tulleesi hylätyksi: usein käy niin, että kun ottaisin yhteyttä tai olisin vapaalla, sinä olet töissä. Meillä kun vapaat kohtaavat valitettavan harvoin.

Vähän ymmärrystä vuorotyöläisellekin, kiitos.

Irwinin sanoin: haistakaa paska koko valtiovalta

Sari Sairaanhoitaja ei ole tällä hetkellä oikein onnellinen.
Saria kosiskeltiin useita vuosia sitten lupaamalla 7 hyvää ja 8 kaunista. Sallittiinpa jopa ilmeisesti tavanomaista suurempi palkankorotuskin (joka sittemmin, huom! Työnantajien toimesta, levisi koko kunnalliselle alalle ja sitä myöten vähän muuallekin, näin olen käsittänyt, ja tämähän on luonnollisesti täysin Sarin vika).

Eilen sitten päätettiin, että Sarin liksa on liian hyvä, joten osallistukoon talkoisiin ja tehköön viikot ja viikonloput, arjet ja pyhät, vähän huonommalla palkalla, koska oikeastaan tarkemmin ajatellen, JONKUNHAN näihin talkoisiin pitää osallistua.
Joku hallitus tässä männä vuosina, taisi olla 2007, muuten vei lakko-oikeuden joten sitä emme voi tehdä mielenosoituksena nykytilanteeseen....

Huom. poisluetaan kuitenkin TALKOISTA ne KANSAN edustajat ja hallitus, koska, kuten saimme tänään lehdestä lukea, he eivät itse asiassa ole kenenkään palkkalistoilla vaan edustustehtävissä. Heidän palkkaansa nostetaan, lomaoikeuteen ei voida koskea, mistään muista oikeuksista puhumattakaan......

****
Meidän perhe takuulla selviää, jos oma palkkani tippuu sen 200-300 euroa vuodessa, selviäisi vaikka tippuisi 500-1000 euroakin. Kukaan ei näe nälkää ja lapset edelleen harrastavat ja laskutkin ajattelin maksaa. Kyse on periaatteesta.

Olen yksityisellä puolella nauttinut 30 päivän vuosilomasta ja koen, että se minulle riittää. Tuskin ehdin muutenkaan tienata tuota paljonparjattua 38 päivää.

Koen, että alalla jolla palvelen, ollaan muutenkin liian kilttejä ja tullaan sairaana tai puolikuntoisena töihin, koska jokainen tietää miten kivaa on vastata siihen puheluun kun pomo pyytää vapaalta tulemaan kun joku muu on sairas. Toisaalta jokainen meistä tietää mihin paineeseen kollega siellä joutuu kun itse on pois.

Kun otetaan huomioon se, että meidän asiakkaat on valmiiksi sairaita, ei takuulla auta pennin vertaa jos hoitaja raahaa luunsa väkisin paikalle ja parhaassa (pahimmassa!!) tapauksessa tartuttaa lisää ja vielä työkaveritkin kaupan päälle.
Toisaalta usealla on migreeniä, joskus saa lapsilta flunssan joka menee nopeasti ohi levolla, voi saada yrjötaudin tms. Ensimmäisen päivän palkaton päivä voi näissä kaikissa tapauksissa tarkoittaa sitä, että koska töihin ei kertakaikkiaan pysty tulemaan, otetaan sitten ne kolme sallittua "omin luvin" päivää samalla vaivalla.

Pyhälisien tai muiden "ikävien aikojen" korvaukset ovat mielestäni varsin perusteltuja. Me kun emme varsinaisesti pysty valitsemaan ajankohtaa, jolloin töissä ollaan, siellä kun on miehitys 24/7/365. Tähän asti joulun tekeminen on ollut kannattavaa ja samalla on voinut tässä mielessä auttaa pienten lasten äitiä, työkaveria, saamaan sen vapaaksi. Vaan jos korvaus pienenee, enpä tiedä maksaako vaivan. Ainakin omalla kohdallani vapaa-aika on kalliimpaa kuin mikään työstä saatava korvaus. Arvostan vapaata paljon enemmän mutta raha on sitä hieman kompensoinut. Kun korvaus pienenee, on helppo valita olla olematta vapaaehtoinen enää koskaan...
(Huom, kyllä se kohdalle kumminkin kolahtaa, mutta tuleepa joku kiertävä systeemi eikä siis edes joka toinen vuosi.)

Mielenkiinnolla odotan ammattiliittojen kannanottoa asiaan. Ihan näillä näppylöillä olo on, ettei kenelläkään ole mitään munaa asiaan puuttua.

Miksihän, oi miksi, se muutto minne tahansa ulkomaille kuulostaa hetki hetkeltä paremmalta ajatukselta?
Tyttäret hoi, pohtikaapa uudestaan sitä vaihtoehtoa, että muutetaan jonnekin kokonaan pois. Tämä maa ei meitä kaipaa pelkkänä pakollisena kulueränä joten mitäpä mekään täältä kaipaisimme.

Kannanotto päivän pakolaispolitiikkaan

En aio lähteä vatvomaan tätä asiaa sen enempää. Tässä kaikki, mitä tahdon asiasta sanoa.
Myönnän jonkin verran pelkääväni myös jonkun tason islamilaisen kansan nousua ja erinäisten väkivallalla johtavien tyyppien päätymistä liian läheiseen katukuvaan.

Minusta on erikoista, että julkisuudessa (lue: uutisissa) annetaan ymmärtää kuvien kautta suurimman osan pakolaisista olevan nuoria, hyväkuntoisia miehiä. Ehkä se kuuluu tuohon kulttuuriin ja uskontoon, että se perheen poikalapsi ja arvokkain omaisuus, passitetaan maailmalle ajatuksena myöhemmin hakea perheen yhdistämistä. Itse vaan ajattelen, että mahtaako sitä perhettä olla siinä kohtaa paljonkaan jäljellä....

Toisaalta, nyt myönnän sortuvani stereotypiaan, mutta koen, että noista islamilaisista maista tulee liian paljon ihmisiä, jotka kokevat, että on heidän oikeutensa edellyttää siinä vastaanottavassa päässä suurta suosiollisuutta heidän uskontoaan, tapojaan ja kulttuurisia piirteitään kohtaan. Tämä on asia, jota en tajua. Minusta se pitäisi olla "maassa maan tavalla tai maasta pois".
Jos islamilainen henkilö tulee tänne, minusta hänellä ei voi olla oikeutta edellyttää, että minä naisena alan pukeutua burkhaan, koska hänen uskontokäsityksen mukaan se on ainoa sallittu tapa. Jos minun pukeutumiseni loukkaa häntä, katsokoon muualle.

Kun minä matkustan Thaimaahan, pukeudun siellä maan tavoin. Ts. mennessäni Wattiin, pidän huolen, että olkapäät on peitetty ja muutenkin pukeutuminen säädyllistä. Tosin näin teen Suomessakin kirkkoon mennessä....  Kuinka voisinkaan olettaa, että voin elää muualla kuin pellossa ja vedota siihen, että "meillä Suomessa näin voi tehdä"?

Jos rakennatte vastaanottokeskuksen Halikon Märylle, sittenhän rakennatte. Jos minä alan sen jälkeen pitämään silmällä lapsiani tavanomaista enemmän, tai varoittelen heitä ulkolaisista miehistä, se on sitten taas minun asiani. Jos se tekee minusta rasistin, niin olkoon.

Ihana ihminen oli kirjoittanut asiasta erinomaisesti. Luvalla kopioin tekstin tähän:

Vastaanottokeskukset pullistelevat ja maahanmuuttovirasto helisemässä. Valtava humanitaarinen kriisi joka koskettaa miljoonia ihmisiä. Ja sitten Maikkarin pääuutislähetykseessä pääministerille elämäänsä tilittää vastaanottokeskuksessa ihminen, joka on asunut Saksassa ja sieltä käsin reissannut mm Köpiksessä ja Malmössä.
Saksassa.
Miksi ihmeessä ko. heppua ei ole passitettu heri rajalta takaisin, vai onko muka Thüringen erityisen vaarallista seutua?! Miksi Dublinin sopimusta ei noudateta tilanteessa, jossa ihmisiä joudutaan majoittamaan Suomessa teltoissa talvea vasten? Resurssit voisi käyttää aidosti apua tarvitseville.
Ei, tämä ei ole vihapuhetta saati rasismia. Ei, en lue mv-lehteä, asia tuli muita kanavia pitkin vastaan jo aamupäivällä ennen kun alkoi levitä. Kyllä, vastaanottokeskuksen voi puolestani kaikin mokomin perustaa Märyyn, mutta turvapaikanhakija Saksasta naurettava ajatus.

Suomessa tehdään TAAS niin kuin yleensä: pyllistetään omalle kansalle jotta voidaan kumartaa muualle. Oma kansamme voi huonosti, meiltä ollaan ottamassa pois, omia kansalaisia jonottaa ruokaa ja elää köyhyydessä, mutta yhtäkkiä rahaa on vaikka kuinka perustaa keskuksia muualta tulleille. Mistä sitä rahaa näin yllättäen ilmestyi? Keneltä se on (tällä kertaa) pois? 

Keskustelu jatkukoon. 

Viikonloppu

Työntäyteinen viikonloppu jälleen. Tällä kertaa ihan vaan neljän aamun putkella.

Jäin kalaleskeksi Pasin lähtiessä naapurin Juhan kanssa viikonlopuksi kalareissulle. Toivottavasti tuovat perheelle ruokaa (muualta kuin kaupan kalatiskiltä).
Tytöt hoitivat koirat tänään hienosti, pari kunnon lenkkiä päivän aikana. Kun itse pääsin töistä, poika olikin auton vieressä ja tuli kotiin kyydillä. Meidän Thai-muuttolinnut lentävät huomenna taas talveksi pois ja tarjosivat porukalle sapuskat eli Suomen Parasta Kebsua. Syötiin hyvin, likat oli kattaneet pöydän kauniiksi ja oli rattoisaa. Päälle tietenkin hyvät kahvit.

Huomenna Ronja heittää heidät bussille päivällä ja seuraavaa yötä vasten lentävät. Jälleen edessä pitkä talvi ilman puolimatkan krouvia.

****
Eilen töissä potilas, jolle oli tehty kohtuullisen iso leikkaus toiseen jalkaan. Haavaa tuli hoitamaan kirurgian eval (=erikoistuva lääkäri), joka sanoi tekevänsä kunnon bedside revision eli kaapivansa kaiken katteen haavasta. Jouduin olosuhteiden pakosta jäämään paikalle assariksi, ja jossain vaiheessa tiedostin, että on syytä siirtyä ikkunan ääreen haistelemaan raitista ilmaa ja miettimään kesää ja perhosia. Vatsassa nimittäin käänsi kun potilasta sattui kunnolla vaikka douppasinkin....
Mielenkiintoista. Olen sentään päätynyt itsekin joskus haavoja kaivelemaan, en tosin takuulla koskaan ihan noin perusteellisesti skalpellilla.... mutta enpä edes leikkaussalissa kokenut tarvetta pyörtyä tai yökätä ja siellä sentään oli mies, jolta leikattiin jalka poikki polven kohdalta. Höh.

Hmmm. Onpa hyvä, että olen päätynyt sisuksille. Ei tästä muijasta näytä kirran hoitsuksi olevankaan, vaikka siitä(kin) osastosta kovasti tykkäsin.

****
Poikanen aloitti asentamaan isomman tyttären uuteen koneeseen ohjelmia. Hauskaa miten ne nyt alkaa tulla toimeen keskenään ja pystyvät sopimaan kaikenlaisia asioita keskenään. Ei siitä niin kauaa ole, kun puhuminen oli yhtä naljailua ja viisastelua. Nythän ne puhuu toisilleen kuin ihmisille. Hupaisaa.

Pojan luonahan poikkesin viikolla kun olin koulutuksen takia kaupungissa. Ihanasti se höpötti juttuja koulusta ja oli tosi täpinöissään siitä. Järjettömän hieno motivaatio!!! Jes, olen niin tyytyväinen!

Stressiä

- Mielenkiintoinen tilanne: olen pohtinut opiskelijan hylkäämistä perustuen potilasturvallisuuden vaarantamiseen ja virheisiin lääkehoidossa. Kun asiasta keskustellaan koululla, käy ilmi, ettei minulla oikeastaan ole oikeutta hylätä enää tässä vaiheessa jaksoa. Jaaha.
Eli jos opiskelija tekee virheen ekalla viikolla, mitä totta puhuen tapahtuu, silloin voisi hylätä, mutta olen ajatellut, ettei hän ole vielä oppinut asiaa. Kun virhe tapahtuu 4/6 viikon lopulla ja oletan hänen jo osaavan, hylkäämiselle ei löydy perustetta.  Whatever.  Älä tule meille töihin.

- Vihanneskuivuri on vihollinen.
Tyrnimarjojen kuivattaminen kestää n. reilun vuorokauden ja tuo saamarin värkki kolisee ja helisee kaiken yötä niin ettei nukkumisesta tule mitään. Jos siis saisi muuten stressivapaasti nukkua.

- Menee ti-to vapaat hukkaan kun tiistaina käyttää työasioihin (= tuohon opiskelijajuttuun) aikaa useita tunteja ja keskiviikkona raahaa  luunsa TYKSiin koulutukseen, joka on myös työasia.

- Joku välkky (taisi olla allekirjoittanut itse) sanoi, että kiire on vaan mielentila.
Kukahan siinä tapauksessa ottaisi multa sen mielen pois, koska koen, etten oikein ehtisi käydä hankkimassa autoon uusia kesärenkaita (ihan sakkokumit alla), huollattamassa sitä ja sen lisäksi pyörittää tätä kuviota, jossa olen päivän viikossa tästä eteenpäin TYKSissä....