Merellä

Usean vuoden ajan olemme puhuneet, että pitäisi ja pitäisi. Koskaan ei saatu aikaiseksi.
Mutta vihdoin joskus maalis-huhtikuussa mainos sattui silmään ja varattiin, nimittäin retki Bengtskärin majakalle.

Lauantaina kotona vihmoi vettä vaakatasossa. Koiralenkki aamulla oli mieltänostattava.... (NOT!)

Koirille oli sovittu hoitopaikka päiväksi, koska matkoineen päivä olisi niin pitkä, etten halunnut niiden istuvan jalat ristissä kotona.
Otimme koirien viemisen jälkeen vielä ystävät kyytiin ja suuntasimme kohti Kemiönsaaren reunaa Kasnäsia.

Kuten näkyy, Kasnäsissa oli jo kirkkaampaa. Vene suuntasi Rosalaan, jossa Viikinkikylä aterioineen (taivaallista!!!) ja rekvisiittoineen. Opas oli taitava puhumaan ja paikka tosi mielenkiintoinen. Harmi, ettei Rosala-Hiittinen saaristoa ehditty tutkimaan sen tarkemmin. Ehkä sinne voisi mennä yhteysaluksella joskus ja ottaa vaikka fillarin mukaan.

Rosalassa pysähdys oli tosiaan vain lounaan ja lyhyen kierroksen mittainen.
Kierroksella ehti kuitenkin mm. heittää kirvestä ja ampua jousipyssyllä. 😃  (Voi olla hyvä, että aikaa oli vähän, meinasi kilpailuhenki iskeytyä porukkaan....)

Rosalasta vene jatkoi avomerelle, kohti majakkasaarta.
Kotona ei todellakaan tullut mieleen laittaa aurinkorasvaa. Se olisi voinut olla nenän kohdalla vähän viisasta, mutta miten se nyt menikään: tämän aamun puna on huomisen bruna..... 

Saarella oli mielenkiintoinen historia.

250 porrasta ja parit tikapuut ylös.
Ja samat alas. 

14. portaalle on aikanaan pudotettu kranaatti, kun veli venäläinen hyökkäsi. 

Suomalaisilla oli tässä vaiheessa vain yksi kranaatti ja pudottivat sen tähän kuiluun. 

Tuolla portaalla näkyy edelleen kranaatin räjähdyksestä tulleet kolot.

Ja vihollinen poistui.

Tällä hetkellä saarella ei enää pesinyt muita kuin joutsenperhe.

Saarella pesii yli 5000 haahkaparia vuosittain. Haahkanpesiä on penkkien, pöytien ja muiden rakennelmien alla, lisäksi niitä varten on tehty metreittäin erillisiä pesäsuojia. 

Saarelle ei oteta koiria ollenkaan ennen kuin heinäkuun lopussa tästä syystä.

Kalliot olivat ihana sileät ja pyöreät. Majakassa oli upeita kuvia syksyn myrskyjen aikaan otettuna, samoin talven jään- ja lumenpeittämänä. 

Tuonnehan ei pääse rantautumaan, jos tuuli on liian kova. Itse asiassa me olimme vasta alle kymmenes retki tälle vuodelle, ja seuraavan päivän retki oli peruttu kovan tuulen vuoksi. Oppaat kertoivat, että ovat ehtineet tehdä runsaasti peruskorjauksia saarella tämän alkukesän aikana, koska turisteja ei ole ollut.

Majakkasaari on tätä nykyä Turun Yliopiston omistuksessa.

Paluumatkalla vähän ennen Kasnäsia alkoi tulla pilvisempää, mutta missään vaiheessa ei onneksi satanut. Olimme jo vähän nälkäisiä kaikesta meri-ilmasta, joten Dragsfjärdissä oleva suloinen Road Cafe Yttis kutsui pysähtymään pizzalle, joka totisesti kruunasi päivän. 

Jätimme ystävät kyydistä ja noukimme pojat. Koirilla oli ollut hyvä päivä, lenkkiä ja lepoa. Iltapalan jälkeen kaatuivat kotona unille, joten edes iltalenkkiä ei tarvinnut harkita.

Retken pituus oli 10:30 - 17, meiltä meni vielä reilu tunti matkoihin satamaan ja sieltä pois.

Oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ja herätti taas kerran innostuksen harkita vuoden päästä Örön retkeä. Sinne voi nykyään mennä yhteysaluksilla niin, että maissa-oloaika on vähän pidempi kuin pari tuntia.

Samalla porukalla voi olla, että tässä on ensi kesälle suunnitelma.