Tein viime perjantaina vielä pitkän päivän kaikenlaisin sekaannuksin (vaihdoin siis kesken päivän normi-pitkästä lääkevuoroon ja orientaatio tekemiseen oli hetken kadoksissa...) ja jäin sitten vapaille.
Tämä on sikäli nyt outo kesä, etten pidä kunnollista yhtenäistä kesälomaa ennen kuin syyskuussa, mutta elämä on valintoja.
Puolisko on kotoisin Uudestakaupungista. Lähdettiin lauantaina iltapäivästä ajamaan sinne, appivanhempia moikkaamaan, ja päätettiin palata takaisin rantareittiä eli sitä kuuluisaa Saariston rengastietä.
Uki on entisellään, itsekin asuin siellä muutaman vuoden 90-luvun alussa pahimman laman aikaan. Tosin kaupungilla menee nyt todella kovaa kun vertaa esim. Saloon.... (Ehkä Salossakin noustaan 25 vuoden päästä kuten Ukissa on tapahtunut?)
Koirat sai runsain mitoin kivaa kävelylenkkiä. Tuon kaupungin paras puoli on ehdottomasti 100% kattava pyörätieverkosto, ja mielettömän kivat ulkoilumaastot.
Anoppi ruokki meitä niin, että viittä vaille sai autoon pyöriä ja muutamaan päivään ei tarvinne ruokaa tehdä...... (Ei, mitään ei tullut mukaan, mutta vatsassa on vielä pariksi päiväksi.... heh!)
Pakkahuoneella piti tietenkin käydä kahvilla ja munkilla.
Joku on sitä mieltä, että osa munkista pitäisi jättää maistiaiseksi.
Pakkiksen vierasvenesatama oli tosi täynnä. Olin vähän ihmeissäni: paras kesälomakausi, upea keli ja lauantai, ja jengi on maissa.
Jos teillä on vene, menkää nyt ihmeessä sinne merelle. Maissa ehtii ruikuttamaan talvellakin.
****
Maanantaina sitten herätyskello herätti jo viiden jälkeen ja auto oli pakattu iloisilla ihmisillä ja kahdella kävelytetyllä ja ruokitulla koiralla jo kuuden jälkeen.
Kustaviin mennessä Kaitaisten silta oli kaunis. Meri oli niin tyyni ja koska luonnollisesti tie oli tyhjä, pitihän sitä pysähtyä vähän patsastelemaan sillalle.
Kustavin rannassa on vierasvenesatama ja Peterzenin mökkejä vuokralle. Melko viihtyisän näköinen paikka. Koska olimme siellä klo 7:15, sattuneesta syystä putiikit eivät auenneet meille.
Mutta käveltiin ja ihmeteltiin ennen kuin ajettiin lauttarantaan parkkiin.
Suurennettuna kartasta voinee saada vähän selvää.
Siellä sitä ollaan jonossa Kustavista Iniöön. Lautta lähti 8:10.
Ja voi vitsit mikä lautta.
Laulu "... ol' lautalla pienoinen kahvila..." ♪♪♫♫♪ tuli kyllä niin elävästi mieleen.
Kahvi oli kuumaa, vahvaa ja aivan taivaallisen hyvää!!
Ja arvatkaa mitkä munkit (taas!)
Kustavi-Iniö väli kesti 25 min, ja istuimme yläkannella paistattelemassa koirinemme.
Iniössä ajoimme oikeastaan suoraan seuraavaan lauttarantaan, koska Iniö-Houtskär väli on sellainen, jolta ei mielellään myöhästy. (Kesto 50 min) Ne ajaa harvoin ja ovat ilmeisesti usein kovin täynnä. Rannikolla on tietenkin saaristossa asuvilla etuajo-oikeus lauttaan, joten huonolla tuurilla voisi lautasta joutua jäämään pois.
Iniöstä m/s Antonia lähti kuitenkin vasta 11:15.
Joten mitäpä muutakaan kuin picnic! Paikka oli taas tosi kaunis ja mikäpä tuossa oli auringossa istuessa ja vähän juustokeksiä nakerrellessa. Käveltiin ja odoteltiin siis yli pari tuntia.
Muuten: jos nyt teette saman tällä aikataululla, Iniön keskustassa oli parikin kivannäköistä puista rakennusta, joissa oli kahvilaa, putiikkia yms. ja olivat takuulla jo siihen aikaan auki. Me emme laiskuuttamme (ja jono...) viitsineet enää kääntyä ympäri ja palata niitä muutamaa kilometriä. Prätkäporukkaa kyllä kääntyi useampi.
Mutta siinä siis voisi tällä aikataululla hyvin pysähtyä.
Mutta siinä siis voisi tällä aikataululla hyvin pysähtyä.
Brietä, ruisleipää ja keksejä. Juotavaksi vettä, koska mukaan otettu mini-vedenkeitin ei invertterillä toiminutkaan. Ilmeisesti se ottaa jonkun sähköpiikin käynnistyessään eikä auton akku pysty sitä pyörittämään. Harmi sinänsä. Mutta vesi oli hyvää.
Kyllä, noille kerjäläisille on etureunassa omat herkut!!
Sitten m/s Antonia ajoi rantaan ja meidät pakattiin todella tiukkaan kyytiin.
Hetken huolestutti saanko koiria edes takaluukusta pois, koska takana oli auto niin lähellä parkissa.
Meri oli aivan pläkä.
Molemmat koirat löysivät tuuletusreiät joista kurkistaa ja haistella merituulia.
Suomen saaristo on niin kaunis!!!
Seuralaiset. Pollarin päällä oli hyvä istua.
Ihan vähän alkoi olla loppumatkasta sellainen olo, että pään olisi voinut suojata paisteelta.
Onneksi ei pistosta kuitenkaan tullut.
Houtskärissä on kolme (?) eri saarta, joiden välit kuljetaan pikkulossilla.
Kivimon saarelle päästyämme otettiin breikki.
Eduhan säntäsi heti mereen ja itsekin hetki pysähdyttiin kalliolla.
Houtskärin vierasvenesatamassa juotiin taas kahvit (ja jäätelöt, myös koirat) ja käveltiin reilu tunti.
Sivumennen: tiedän, että näitä paikkojen nimiä "suomennetaan". Minulle kuitenkin Nesteen jalostamo Porvoon lähellä on aina ja tulee olemaan Sköldvik ja se Vantaan ja Porvoon rajalla oleva alue Östersundom. Samoin Houtskär on Houtskär vaikka kuinka jengi vääntäisi niistä Kilpilahtea, Itäsalmea ja Houtskaria. Suomessa voi edes yrittää lausua alkuperäisiä paikannimiä oikein.
Ja tästä päästään näppärästi aasinsiltaan siitä, miten riemastun aina kun jengi venyttää oman nimeni neljän iin Viiiiiviksi...... no joo, palataan saaristoon.
Tykkään napata kuvia kartoista. Näistä voi jälkeenpäin aina katsella missä tuli oltua.
Vierasvenesataman takana mäen päällä oli jonkunlainen museoalue. Siellä oli mm. venemuseo, asemuseo, vanha kyläyhdistyksen talo yms.
Tuo Houtskärin viiri liehui lähes joka salossa. Niin pitääkin!!!
Venemuseon kattoja.
Sitten päädyimme jatkamaan matkaa ja lopulta saavuimme taas lauttarantaan, josta lähti viimeinen pitkän välin lautta Korppooseen. Lauttarannassa oli jälleen hetki odottelua, ja arvatkaa huviksenne mitä meidän vakiuimari-seuralainen siellä teki....
Houtskär-Korppoo väli oli erinomainen: lossi peruutti koko matkan. Sinne siis ajettiin etuperin sisälle ja se lähti normaalisti ajamaan eteenpäin, mutta teki satama-altaassa ympyrän ja loppujen lopuksi heitti seuraavan ympyrän vasta Korppoon päässä satama-altaassa.
Korppoossa oltiin jo hivenen väsähtäneitä eikä haluttu ajaa Korppoon keskustaan, vaan suunnattiin suoraan kohti Nauvoa.
Olimme ilmeisesti Nagu I:n kyydissä itse.
Nauvon rantaa.
Nauvon keskustassa olisi ollut tori ja muuta tohinaa, mutta pilviä alkoi kertyä ja koirat oli tosi uuvahtaneita. Eikä kuskikaan ehkä parhaassa vireessä enää siinä kohtaa ollut. Päivä oli ollut pitkä, lämmin ja vaikkei kilometrejä kertynyt, hurjan paljon oli katseltavaa.
Porhallettiin siis rauhassa eteenpäin ja nautittiin maisemista. Parainen onkin jo tuttua, ja siitä moottoritietä kotiin. Paraisten jälkeen alkoikin jo sataa ja kiiteltiin onneamme, että koko reissun ajan oli mahtava ilma.
Koko reissu Uki-Perniö tuon saariston kautta tuotti auton mittariin n. 130 km ja aikaa meillä meni 11 tuntia.
Puolenpäivän jälkeen lauttarannoissa alkoi olla vastaantulevia jonoja, ja osa ihmisistä jäi aina odottelemaan seuraavaa lauttaa. Jos itse ajaisin reitin uudestaan, tekisin taas samoin, eli lähtisin Kustavista Paraisille päin. Myöskään aamun varhainen herätys ei ole huono idea: aamut on kauniita ja silloin ei yhdestä lautasta jääminen kaataisi koko suunnitelmaa. Ilmeisesti reitti on suositumpi toisin päin, päätellen sekä ruuhkista että viime lauantain Hesarin jutusta, jossa nimenomaan kehotettiin varaamaan hyvin aikaa eikä "ahnehtimaan" sitä päivässä.
En koe, että ahnehdittiin, vaikka myönnänkin olleeni väsynyt päivän päätteeksi. Osansa väsymyksestä teki tosin kaksi edellistä huonosti nukuttua yötä vieraassa paikassa.
Toisaalta jos saaristo viehättää, suosittelisin kyllä ehdottomasti buukkaamaan etukäteen jostain majapaikan esim. Korppoo/Houtskär akselilta ja olemaan siellä sen puoli päivää ja yön yli. (Meillä oli ihan alunperin tämä tarkoitus, mutta näin nopealla aikataululla ja koirien kanssa se ei ole ihan niin simppeliä....)
Ihan vähän jäi hampaankoloon sikäli, että mieli palaisi vielä palata Korppooseen ja Nauvoon ihan ajan kanssa. Katsotaan....
Iniö-Houtskär väli oli ainoa maksullinen: 35 eur auto ja sen sisältö. Erittäin kohtuullista. Lauttoja oli muistaakseni, (koetin laskea) kahdeksan koko matkan aikana.
(Jos en väärin muista, asuntoauto 70 eur sisältäen matkustajat ja pelkkä ihminen 10 eur, en muista veloitettiinko fillarista jotain.)
Ja mikä parasta: nyt on maanantai, olen nollannut ihan hurjan hyvin työstressit ja olen jo kotona, jossa viikko vapaata!!! Ei yhtään pöllömpi tapa aloittaa lyhytkin lomapätkä.
