Maailman helpoin taatelikakku

Kun se "talvi yllättää", eli autossa on kesäkumit alla (marraskuun lopulla....) ja luet aamulla lehdestä, miten lumisade valtaa maan puolesta päivästä lähtien, on ihan toimivaa, kun kotona on joku, joka ne nastat voi alle heittää. Eilen meinasi tulla vähän kiire aamulla asian kanssa, mutta kummasti sitä selviää monestakin...

Oli täysin suunnitellusti siis vielä liukkaat alla. Ei täällä noita talvirenkaita tarvita muutenkaan kuin 2kk vuodesta, mutta tietenkään se aika ei ole tietystä päivästä tiettyyn päivään. Ajatus oli ollut, että vaihdetaan renkaat nyt viikonloppuna, mutta talvi mokoma pääsi yllättämään tulemalla päivää liian ajoissa.

Illalla oli kaikesta huolimatta jännä paikka lähteä töistä. Vaakkulaisesta ei näkynyt kuin vähän renkaita, kaikki muu oli valkoisen töhnän peitossa, ja itsellä tietenkin melko asialliset vaatteet päällä. Ei siis mitään lumitöihin sopivaa. Sen verran pyyhiskelin oven reunoja, ettei sisälle tippuisi kinoskaupalla lunta, ja avasin oven... mutta ikävä kyllä kaikki muut talviurheiluvälineet oli edelleen kadoksissa. Ei siis lumiharjaa, ei lämppärin johtoa... onneksi löytyi parkkikiekko ja hyvin toimiva kraappa, jolla raavin suurimmat laseista pois. Konepellille jäi 30cm kökö, samoin katolle. Luotin, että lentävät vauhdissa pois kyydistä....
Yli puolet matkasta meni n. 60km/h vauhdilla, sitten lasit olivat sen verran auki, että uskalsi kiihdyttää oikein 70:n. Pääasia, että pääsi ehjänä perille.

Tänään aamulla maailma oli kaunis ja valkoinen. Tykkään lumesta sinänsä. Koiratkin tykkää, tulivat ihan hassuiksi jo lehdenhakureissulla.... MUTTA. Mun selkä ei edelleenkään tykkää a) talvikengistä, joissa on kova suora pohja ja b) liukastelusta.
Joten itseeni tyytyväisenä kovin nokkelasti nakitin homman isoille muksuille, jotka olivat kotona. Ja sen sijaan jäin leipomaan.

Tämä ohje on vanha. Edesmenneen Pirjo-tätini peruja. Hän kävi meillä (muinoin 80-luvulla) ennen joulua ja paistoi muutaman kakun pakkaseen. Sieltä sitten otettiin aina puolikas sulamaan ja nautiskeltiin. Kakku säilyy pitkään hyvänä (meillä ei kyllä säily! Hih!). Jääkaappikylmänä siitä on helppo leikata viipale kahvin kaveriksi.
Koko kakun kauneus on siinä, että taikinaa ei vatkailla eikä tarvitse sotkea kuin yksi kattila sitä tehdessä. Tästä tulee joko rengasvuoka, tai kuten itse teen laiskuuttani, yksi leipävuuallinen. (Inhoan rengasvuuan rasvaamista ja jauhottamista....) Lisäksi aineiden mittojen kanssa ei ole niin markan päälle. Tämä on sellainen "vähän sinnepäin", sopii omalle luonteelleni hyvin.

Jouluinen taatelikakku

1 pkt kuivattuja taateleita (sellainen saippuan kokoinen pakkaus)
2 dl vettä

Laita kattilaan ja pienelle lämmölle. Pilko taateleita pienemmiksi, jätä pehmenemään.

Runsaasti kanelia
Vähän neilikkaa
Kardemummaa
yht. n. 2 dl sokeria (fariini- ja tavallista)
n. 150g rasvaa

Lisää nuo kattilaan kun taatelit ovat olleet jonkun aikaa kiehumassa, väännä lämpö pois päältä mutta jätä kattila liedelle niin sulavat.

2 munaa (riko erikseen lasiin)
kermaviiliä, rahkaa tms. hapanmaitojuttua, yht. n. 1,5 dl

Sekoittele vielä nuokin joukkoon, tässä vaiheessa vaihdoin sekoittimen veitsestä puuhaarukkaan.

kolmisen dl vehnäjauhoja
reilu tl leivinjauhetta
reilu tl ruokasoodaa

Nuo vielä rauhallisesti joukkoon sotkettuna ja paistumaan.
Itse paistan kiertoilmassa 150°C ja sellaisen tunnin.