Hoh hoijaa, jo on lomailtu..... nyt tarttis vähän vapaata toipumiseen!

Tässä meni vähän tavanomaista reippaammin tää lomanpätkä...

Jotta Jenkki-ihmeelle saisi esiteltyä Suomea, tehtiin päivän keikka vanhaan kotikaupunkiin Porvooseen. Porvoo on lyhyesti ihana.

Tottahan kirkko piti katsoa. 

Hämmennystä aiheutti kirkon eteisessä kyltti "hiljaisuus, kaste", kun

tosiasiassa siellä nauhoitettiin pianonsoittoa....

Suloiset vanhankaupungin kujat

Turistina

Oishi sushi löysi asiakkaansa.

Tiia, onhan tää toki melkoinen paikka!! =) 

Tälle nostan hattua ja haluan tämän tännekin. Mahtava idea.

Jengihän käyttää tätä kaikkeen liikkumiseen (ja miksei käyttäisi). 

Samoin kuin me turistit, sinne kiipesi muorit kauppakasseineen.

Vitsi mikä mahtava tarjous kaupungilta!!

Salossa joutui maksamaan 2 eur/hlö rupuisesta traktorivetoisesta junamatkasta.

Ne makasiinit. Klassinen Porvoo.

Kotimatkalla ohitettiin Suomalainen mormoneiden temppeli.

Linzielle tärkeä paikka, joten napattiin toki siitäkin kuva.

Kasvihuoneilmiö oli nähtävyys, jossa piti pysähtyä.

Nämä oli omalla tavallaan vähän hermostuttavia.

****

Sitten se reissu Tukholmaan, josta jäi kerrottavaa jälkipolvillekin......

Mielettömän ihana Premium A-luokan hytti.

Valmiina shoppaamaan.

Bye bye Turun linna

Nuorin innostui näistä jokseenkin paljon.....

Mun suloisuus kannella.

Minä sain ottaa rennosti. Nuo on mahtavia nuoria.

Premium-reissuun kuului drinkit....

... ja me valitsimme yhdet näistä. Heko!!

Gärdetin aseman portaissa. Tästä se lähtee....

Tukholma, myös oma vanha kotikaupunkini, vaikkakin vain lyhyen aikaa.

Niin ihana, niin tuttu, niin kaunis.

Abba-museon edessä odotellaan aukeamista.

En muuten voi suositella kuin intohimoisille faneille.... sori. 

Kuvaaminen kielletty täysin. Ymmärrän tavallaan, sitten taas en. Juuri se kuvien jako jossain somessa saisi takuulla enemmän kävijöitä sen sijaan, että kaikista jutuista voi otattaa kuvan ja myöhemmin ostaa sen netin kautta. Pelkkää rahastusmeininkiä, siis. 

Minusta huonosti mitään musiikkia, enemmän pelkkää faktatietoa ja historiaa (boring) ja hurjan paljon sellaista tietokilpailu-tyyppistä, että jos olet vain ihastunut biiseihin jonkun Mamma Mian myötä (kuten nuoreni), et juurikaan saa mitään irti. Plus, että iso osa museota piti sisällään kaikkea mahdollista muuta ruotsalaisesta musiikista 50-luvulta alkaen, joten nimi vääristää melko lailla sisältöä. Mutta tulipa harrastettua pakollinen "kulttuuri" ja nyt on sekin nähty.

Sitten vihdoin se, mitä likat oli odottaneet......

Olihan se toki jokseenkin kookas paikka... ihan vaan joku 4000 liikettä yhden katon alla.

Täällähän sitten alkoi tapahtua.

Oltiin hädintuskin päästy kunnolla vauhtiin, kun meidän Ronja on sovituskopissa sovittamassa vaatteita ja Linzie juuri löysi itselleen kivat kengät... ja sitten rävähtää palohälytys. Siihen päälle ankara kuulutus, että kaikki ulos ja heti. Luonnollisesti siirrytään pihalle. 

Odottelua joku 20 min auringonpaisteessa ja ovet avataan taas. Palataan Mangoon, koska ostaminen jäi kesken. Ronja löytää kuteensa, Linzie kenkänsä ja maksavat ne... ja lähtiessä Linzien kengät aiheuttaa varashälytyksen. Voihan auts!!

Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja päädyttiin Starbucksiin vetämään yhdet Frappucinot.

Ostamista jatkettiin päivän ajan. Aina kun jotakuta alkoi harmittaa, mentiin joko juomaan tai haukkaamaan jotain. Ja taas jaksoi.

Nuo on kyllä mahtavia ipanoita, tyylillä veti kahdella kielellä ja viihtyi toistensa seurassa.

Ajettiin junalla keskustaan ja kierrettiin vielä Gallerian ja vasta sieltä siirryttiin satamaan. Siinä kohtaa sitten alkoikin harmit:

me saavuttiin satamaan 19:10. Ensinnäkin mun puhelin näytti jostain syystä Suomen aikaa, joten olin lukenut kelloa koko ajan väärin, tästä syystä ajankohta. Koetin tehdä check-iniä mutta kone ei sallinut ja siirryin tiskille. Siellä erittäin nyrpeä ämmä (anteeksi sanavalinta) ilmoitti, että laivan portit on jo suljettu ja me jäätiin sitten rannalle ruikuttamaan. Olin ihan, että HÄH? Laiva siis lähtikin 19:30. Siinä oli 20 min aikaa, mutta koska hän pystyi päättämään näin, hän päätti jättää meidät pois kyydistä. Olin aivan epätoivoinen, yritin hyvällä ja kauniilla. Lupasin, että juostaan ja takuulla ehditään kyytiin ennen kuin lähtee. Vaan EI! 

Siinä meidän kinatessa asiasta laivaan kuitenkin meni juosten kaksi pukumiestä salkut käsissä. Tästä vähän hiillyin ja kerroin, että jos hän olisi halunnut, me oltais jo oltu laivassa ennen niitä miehiä, kun niitä selvästi odotettiin. Juu, ei.

Siinä se akka laski kassaansa ja vastaili töykeästi. Hitot puhettakaan asiakaspalvelusta. Hätäpäissäni valehtelin, että meidän jenkkivahvistuksen tarvii lentää seuraavana päivänä Suomeen, että on pakko päästä kyytiin. Ja hitot.

Pitkin hampain se ämmä suostui sentään (maksua vastaan!!) siirtämään meidän matkat seuraavalle aamulle ja tosi äreästi vielä heitti, että "sopii olla sitten ajoissa satamassa." Ihan kuin me oltain tahallaan myöhästytty!! 

Puhelimesta oli akku tyhjä, satamassa ei ole toimivaa wifiä ja loppujen lopuksi vartijat saattoi meidät ulos, koska terminaali suljetaan yöksi. Tosi herkullinen fiilis. Mietin jo, että sillan alle sitten vaan, kolmen nuoren kanssa.

Me siis siirryttiin vieressä olevaan hotelliin (Scandic), jossa äärettömän ystävällinen mies respassa antoi heti luvan käyttää sähköä ja wifiä ja itse asiassa soitteli meidän puolesta hotelleihin. Lentolakon takia järjestään kaikki hotellit oli kuitenkin huolella ylibuukattu eikä tilaa ollut missään..... 

AirBnb olis kiinnostanut, mutta en ole ladannut sovellusta puhelimeen ja luonnollisesti se ei kuulu hotellin valikoimiin.

Sitten onneksi tärppäsi, yhdessä hostel-tyyppisessä paikassa oli tilaa neljälle.

Onneksi se Scandicin tyyppi sanoi vielä meidän kiittäessä, että se hostel on sitten laiva...... 

Tässä siis muutaman tunnin huonosti nukutut yöunet.

Aamulla vihdoin kotimatkalle. Todellakin oltiin satamassa ajoissa.

Oltiin päätetty, että ollaan Gärdetin aseman leipäkaupassa aamulla klo 6:00 ostamassa purtavaa. No, oltiin siinä 6:06 joten pahasta myöhästymisestä ei ollut kyse.

Kotimatka sai alkaa.

Täytyy sanoa, että noiden kolmen kanssa matkustan kyllä milloin vaan minne vaan, ja päästän ne keskenäänkin reissuun. Niin coolisti ne suhtautui kaikkeen ja pärjäävät selvästi missä tahansa.

****

Niin, meillähän oli ne rippijuhlatkin.....

Tässä perhepotretti lisättynä ihanalla siskontytöllä. Tällä kertaa teemaväri oli valkoinen sankarin toiveesta.