Tänä Herran vuonna 2017 sattuu tiistaille.
Suomessa Ystävänpäivä.
Allekirjoittaneelle vähän "hankala asia".
Silloin kun olin vielä teini-ikäinen (17-20 v.), asuin nuo vuodet kahdessa maassa, USAssa ja Englannissa, joissa molemmissa tätä päivää vietetään Valentine's Day'nä. Valentine's on ihan jotain muuta kuin ystävyyttä, sehän on rakkauden ja rakastavaisten juhlapäivä, kaikkien tyttö- ja poikaystävien imelistä imelin päivä. Ja hei, sen kohteena oleminen on ehkä parasta mitä on..... =D
Ah, muistan ne ihanat kortit ja kukkakimput ja karkit yms. joita joskus lähetti tai postipoika kantoi kotiin...... ♥ ja kyse ei ollut edes mistään vakavasta. (Äiti oli ihan fiiliksissä niistä kukista ja suklaarasioista....)
Mutta idea oli nimenomaan se, että poika antaa tytölle jotain hassuja lahjoja (esim. Englannissa kohtuullisen harvinaisen lipun jäähalliin luistelemaan, minullehan se oli helppo nakki, mutta niille nuorille miehille ensi kosketus luistimilla jäähän) ja kaikki oli vaan sellaista kivaa vaaleanpunaista höttöä eikä mitään tosirakkautta.
Totta puhuen kyse oli enemmän kaveruudesta kuitenkin..... hmmm... (puhunko itseni kohta tässä pussiin? Auts!!)
Minulle päivä on ollut aina Valentine's ja muistan kun joskus 1990-luvulla sitä alettiin markkinoida Suomeen hysteerisesti nimenomaan Ystävänpäivänä. Silloin oli vielä Posti (kai se oli silloin Posti?) voimissaan ja jengiä kannustettiin postittamaan kortteja yms. (Se oli muuten sitä aikaa kun meidän mamma esim. lähetti vielä pääsiäiskortin.....)
Kaikenlaista krääsää myös tuli myyntiin teemaan liittyen, ja henkilökohtaisesti inhosin koko ajatusta. Koska Valentine's.
Minullehan on aina ollut vähän hankalaa hyväksyä, että kaikki mahdollinen krääsäkulttuuri raahataan tänne maailmalta teemapäivien nimissä, ja eritoten kun siitä muokataan jotain aivan muuta kuin alkuperäinen.
Halloweenin alan pikkuhiljaa hyväksyä, koska se pysyy teemaltaan ja idealtaan alkuperäisenä, mutta tästä Valentinesta en vaan pääse yli....
Ei saa ymmärtää väärin.
Minä arvostan YSTÄVIÄ enemmän kuin mitään. Itselläni tosiystäviä ei ole kuin kourallinen. Ja jokainen heistä takuulla tietää olevansa kaiken sen arvoinen!
Ystävyys on maailman paras asia, ja joskus kun oikein potkii päähän, on ihanaa tietää, että vain yhden viestin tai puhelinsoiton päässä on ihminen, joka tietää miltä minusta tuntuu ja joka kuuntelee ja tsemppaa.
Joku, jonka kanssa juttu jatkuu seuraavalla kerralla suunnilleen siitä lauseesta, mihin viimeksi jäätiin.
En kuitenkaan lähetä yhdellekään heistä Ystävänpäiväkortteja, en viestittele erikseen juuri tänään, että "olet sen arvoinen" tai toivottele yhteisesti somessa mitään ystävänpäiviä.
Haluan muistaa ystäviäni silloin kun he tarvitsevat minua, en tiettynä päivänä vuodessa!
Kaikesta huolimatta lystiä tiistaita kaikille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!