Arjen eväät

Huh huh!!
Tämä hirvitti jo lähtökohtaisesti, mutta suomalaisella sisulla ja raatorehellisyydellä mennään, koska olin itselleni luvannut, että selvitän mikä omassa ruokavaliossani on se juttu.... (ihan kuin en olisi tiennyt, että olen loputon karkkihiiri!)
Otan esimerkeiksi yhden pari hyvin tavallista työpäivää ja yhden arkivapaan, koska syön jotakuinkin samoin joka päivä niin eipä niissä hirveää eroa tule olemaan, vaikka vaan kahdelta päivältä ottaa.

Mainittakoon, että meillä on töissä erittäin mukava ikävä tapa, että harva se päivä kahvipöydässä on jotain herkkuja. Niiden syöminen on sellainen salavihkainen juttu, johon tarvitsee selvästi erikseen kiinnittää huomiota. Siinähän popsii ohimennen mitä tahansa vain koska ne on tarjolla. (Just wait and see!)

Lokakuun eka päivä tulin töistä kotiin ja kuuntelin puolella korvalla radiokanavaa, jossa juontajat kinastelivat aiheesta maistuuko ruoka paremmalta Iittalan lautaselta kuin paperilautaselta tai mistä tahansa muusta.
Sain pienen (SUUREN!) omantunnon pistoksen kuvitellessani omia eväitäni...

NO NIIN, TUNNUSTUSTEN ÄÄREEN!

Tässä siis tiistai 2.10.  normaali osastovuoro

Aamu kotona alkaa isolla ihanalla mukillisella (Ipanan tuliainen Universal Studioilta, Dinosaurus-faneja kun ollaan kumpikin ♥ ) mustaa teetä, tänään taisi olla testissä Tescon Vanilla Chai, joka kyllä on makuuni erittäin ikävän kitkerää ja vaatii ainakin teelusikallisen sokeria. Siihen viereen Hesari ja kirkasvalolamppu, ja aamuni lähtee käyntiin.

Tavallisesti teemakuni aamuisin on sitrusta ja/tai jotain Earl Grey -tyyppistä. Mustaa teetä kuitenkin, ja ripautan mukin pohjalle vajaan kolmanneksen teelusikasta sokeria kyytipojaksi. Pelkkä paha tapa, se ei edes makeuta mitään....

Minähän syön joka aamu töissä saman aamupalan: marjoja, rahkaa, Alpron soijamaitoa ja chian siemeniä, ja pähkinöitä (pecan, walnut ja cashew) - jossain vanhassa kammottavassa muovipurkissa mallia Kipporvaara.
Viereen muutaman vuoden takainen siskon ostama muki, sekin Jenkkilästä. Sinne siis noin puoli vadillista maitokahvia, nuo jenkkiläiset mukit kun ovat juurikin loistavan kokoisia, mutta töissä kahvi on aina yleensä järjettömän pahaa, joten puoli tuoppia riittää.

Lounaseväät on myös pakattu muoviin, suurimmalta osalta tällä hetkellä Ikean purkkeihin. Ei niitä oikein herkulliseksi pysty kyllä kehumaan - ja ihan asiallista olisikin kysyä miksen näe sitä vaivaa, että laittaisin aterian kauniisti lautaselle ja lämmitä siinä? Miksi se pitää mättää ääntä kohti siitä muovikiposta?  Niin....

Vettä juon työpäivän aikana tuon pullollisen. Sen vetoisuus on 1400 ml eli vajaa puolitoista litraa. Kesäkuumalla tuon lisäksi meni puolisen litraa Vichyä tms, missä on myös suoloja.
Kesällä juon kotioloissa helposti vielä melkein toisen mokoman vettä lisäksi. Olen siis aivan vesiriippuvainen, saan hirveän päänsäryn, jos vesimäärä jää alle tuon pullollisen.

Tänään lounaana eilen tehtyä riivittyä kanaa (koska ne hautuivat padassa niin pitkään, että menivät helposti rikki), lisukkeena wok-vihanneksia ja pakastemaissia, koska en jaksanut/viitsinyt keittää riisiä ja syön muutenkin mielummin vihanneksia ja proteiinin kuin noita hiilareita. (Ruokana, toim. huom. Karkkina niistä ei ole mitään ongelmaa!!!)

Niin, ja aterian jälkeen havaitsin kahvin kanssa natustelevani yhtä keksiä OHIMENNEN, koska työkaveri sellaisia löysi. En tajunnut edes ottaa kuvaa, kun se oli jo mennyt. Ja pirhana, meni toinenkin!!!

Ipana toi taivaallisen hyviä, tosi väkeviä kanelikarkkeja pari pussillista, ja näitä oli jäljellä neljä. Pistelin ne korin pohjalta päivän mittaan ja nautiskelin ärjystä kanelista! NAM!

Meillä on yhden työkaverin kanssa YYA-sopimus: minä tuon hänelle kaikkia naistenlehtiä, joita joko ostan tai tilaan ja hän tuo aika ajoin sitten kiitoksena jotain namia. No, löysin aamulla lokerostani pussillisen Hopea Toffeita....

(Mainitsinko jo, että hiilihydraatit ruuasta on huonoja hiilareita, ja puhdas roskasokeri karkissa ei tunnu olevan ongelma??? Niinpä niin. Kuka tahtoi olla raatorehellinen?)
Tietenkin sitten avasin pussin kotiinpäästyäni. Mikä karkkipäivä??

Töistä tultua en tehnyt mitään purtavaa vaan paikkasin varmuuden vuoksi mahdollista nälkää 7-8 toffeella ja heitin koirien kanssa ihanan pitkän lenkin metsässä. Siellä ehti tulla vähän jo nälkä, joten kotiinpäästyä kiireesti yksi voileipä. Puolivaalea leipä, johon Olympia-sulatejuustoa ja kalkkunaviipale.

Oli pakko vielä hypätä autoon ja käydä sekä kirjastossa että Matkahuollossa. Reissulta palattua keittelin taas teetä (iltaisin aina jotain "vihreää" tai muuten kofeiinitonta, yleensä sitruuna-inkivääri tai minttu) ja lipitin sitä pannullisen (on yhtä kuin kaksi noita Dinosaurus-mukeja, reilu litra) koneen äärellä, jossa kuvittelin tekeväni jotain älykästä. Heh!!
Siirryin kohtuullisen nopeasti keittiön pöydän ääreen, ja aloitin yhden lainaamistani kirjoista.
Ja tietenkin mussutin sen Hopea Toffee -pussin siinä ohessa loppuun.

Myöhemmin tuli kuitenkin vielä iltapalanälkä, joten voileipä kehiin. Ipana toi maailmalta taivaan hyvää cheddar-juustoa, mitä ei täältä saa kuin valmiiksi viipaloituna, vähän sulatejuustomaisena....
Grillasin pari leipää, mutta söin itse vain toisen: välissä rutosti juustoa ja tomaatinviipaleita, ei rasvaa tms.

Leivät työn alla.

Todistaakseni, että vain juustoa ja tomaattia.

Niin niin, nämäkin olisi unohtunut, jollen olisi kuvannut kaikkea:

mozzarellatikkuja. Siis pelkkää juustoa, niin sanottua narujuustoa.

Tuosta lähtee reunasta kivoja narumaisia juustosuikaleita.

Naurettavan hyvää.

Onneksi nämä oli viimeiset.

Voileipä grillattuna.  NAM!! 

Havaintoja päivän päätteeksi kun kuvia katsoo: (työ)ruoka on minulle polttoainetta, eli vähän välttämätön paha, en todellakaan stailaa. Kukaan ei sitä toki kuvien perusteella hetkeäkään edes epäilisi.
Voisihan niitä vähän stailata edes laittamalla tosiaan lounaan lautaselle. Aamupalaa en töissä viitsi siirrellä kiposta lautaselle.

Seuraava osio tässä proggiksessa voisi olla laskea kaloreita.
Toki saan aivan hölmön määrän sokeria pelkistä karkeista, kuten tänään, mutta pahaa pelkään, että muuten normaali ruokailutapani saattaisi olla jopa vähän liian vähäkalorinen. Korvaan siis mahdollisesti kalorivajetta noilla mieliteoilla.

****
Keskiviikko 3.10.  polipäivä

Seuraavan päivän paheet julkiseksi, myös vähän kirjanpitoa ajankohdista, jolloin ääntä kohti jotain menee:

Klo 5:20 Aamupala kotona sama kuin eilen, tosin teenä taisi olla Tescon sitruunainen jotain.

Klo 7:45 töissä rahka + kahvi samassa tarjoilussa, samoissa purkeissa. Ei uutta auringon alla.
No, tietenkin yökkö oli jättänyt lempikarkkeja puoli pussia pöydälle, joten sosialisoin neljä turkkaria vielä lähtiessäni takaisin omaan koppiini polille.

Lounas klo 11:40: Huono omatunto seuranani asettelin tänään ruuan vähän kauniimmin esille...

ja onhan se nyt totisesti paremman näköinen annos,

vaikka on aivan samaa evästä kuin edellisenä päivänä.

Ja koska voin, tietenkin ohimennen, vetelin tänään sitten jälkkäriksi munkin.

Iltapäivällä en kahvia juonut töissä enää.
Klo 16:00 kotona sitten mies oli keittänyt hyvät kahvit, ja eilisestä oppineena söin pari voikkaria ennen lenkkiä:

Huomatkaa yritys tehdä kuvista vähän kauniimpia

laittamalla edes jotain väriä tuohon leipään....

Lenkin jälkeen ei tänään ollut niin nälkä. Keitin teetä, laitoin takkatulen ja vaihdoin päälleni haalarin.
Tänään iltateenä klo 19:00 Pukka kaneli-lakritsi, ei sokeria.

Eihän se tietenkään sitten yksistään riittänyt.
Klo 20 aikaan tuli nälkä-olo ja tein muutaman Polar-näkkärin, päälle creme bonjour -juustoa, jonka suhteen en kitsastele....
ja perään vielä vajaa puoli purkkia kolmen kaverin jäätelöä, jonka ostin, kun oli punaisella laputettu ja jäänyt perheeltä vielä syömättä. (Huoh.... kehtaan edes ihmetellä liikoja kiloja....)

*****
Torstai 4.10.  vapaapäivä

Aamulla seiskan jälkeen aamutee tuttuun tapaan, seuraksi kaksi tuollaista illallakin tehtyä näkkäriä (koska mitään marjoja ei ollut sulana enkä halua syödä pelkkää rahkaa)
Kuvaa ei ole, koska puhelin oli siinä vaiheessa vielä pois päältä.

Koiralenkin jälkeen maitokahvi.

Lounas 11:30 aikaan. Kotona vaivaudun laittamaan ruuan lautaselle. 

Postia selaillessa meni tämä lounas.

Huh, melko tylsää edes myöntää, että popsin samaa sapuskaa kolme päivää, mutta mies ei ottanutkaan kaikkea kanaa evääksi aamulla, joten en päätynyt tekemään uutta ruokaa.

(Mikä oli sikäli hyvä, että havaitsin yhtäkkiä olevani hirveän nälkäinen, ja siinä tilanteessa ruuan tekeminen on melko epämukavaa, kun haluaisi vaan syödä. Ja sopii vaan kysyä mistä ne hillittömät mieliteot ja pikaruuat silloin tulee... nimim. korvaan kotona lounaan leivällä jos ei ole ruokaa)

Alunperin olin ajatellut tehdä härkäpapupihvejä, mutta ehkä ne osuu kohdalle huomenna.

Klo 13:30 olin vähän viluinen ja join ison kupillisen (yli 5 dl) "kuppikuumaa" eli yhden pussillisen tällaista Lämmin Kuppi -keittoa.

Ja NO EXCUSES: koska lapsi toi karkkia tuliaisiksi, tietenkin sorruin yhden pussin avaamaan.
Voi sokerihiiri soikoon!!
Mulle ei auta kuin totaalinen kieltäytyminen ja lakko.

Kaikkia karkkeja en onneksi popsinut yksin, niitä oli vielä illalla jäljellä ja mies oli huolella tuhonnut ainakin puolet!!

Miehen tultua kotiin klo 14 jälkeen, päätimme lähteä käymään nopeasti asioilla kaupungissa, ja sillä välin kun hän joi kahvia ja söi pari voileipää, paistoin itselleni nopeasti yhden quesadillan: täysjyvätortilla, ja väliin cheddaria ja tomaattia. Paistetaan mieluiten parilassa mutta pannukin käy.

Heti toisen koiralenkin jälkeen keitin kiireesti itselleni vielä ison tuopillisen thaimaalaista inkivääriteetä ja kulauttelin sen vähän liiankin kuumana menemään.
Illalla oli palonaisten kokous, jossa otin poikkeuksellisesti vielä illalla 18:30 pienen pahvimukillisen kahvia ja yhden pullan.

Kotiintultua join vielä yhden ison dinomukillisen sitruuna-inkivääriteetä ja sekoitin joukkoon pienen lusikallisen hunajaa.

Vettä meni päivän aikana puolitoista pullollista.

****
MITÄ OPIN? 

Tarviiko tuota edes sanoa: syön päin prinkkalaa, liikaa sokeria, liikaa huonoja rasvoja, mitä eteen sattuu, täysin kontrolloimatta ja ihan joka päivä jotain herkkuja.

Toisaalta juon riittävästi vettä joka päivä, saan hyvin nesteitä ja proteiinia ja syön vihanneksia runsaasti.
Jos en liikkuisi niin kuin teen, painaisin takuulla tähän mennessä jo hyvinkin sata kiloa. Näihin sentteihin se olisi jo jokseenkin paljon liikaa....

Huokaus!!
Raatorehellisyys ei ole kivaa. Valitettavasti tämä ei nyt heti kasvattanut motivaatiota kehittää ruokailutottumuksia parempaan suuntaan. Kuten sanottu, mun tarvitsis aloittaa täydellinen karkki- ja herkkulakko.  JA siinä samalla sitten varmistaa, että kotona on AINA jotain järkevää syötävää, oikeaa ruokaa, koska korvaan liikaa kaloreita noilla hötöillä ja silloin nälkä olisi seuralainen.

Jossain lehdessäkin tästä puhuttiin. En nyt muista sanottiinko, että totaalinen itseinho voi saada tilanteen muuttumaan paremmaksi, mutta tähän ikään mennessä sitä vähän niin kuin hyväksyy itsensä ja vikansa, joten enpä tiedä.

Päätän ruokailuraportin tähän. Otan sen todennäköisesti uusiksi jossain vaiheessa.
Katsotaan onko syksyn synkkyys/pimeys/kaamosaika ja muu masennukseen taipuva antanut periksi ja onko jotain kehitystä tapahtunut esim. joulun jälkeen...  (en ehkä pidättäisi hengitystä sitä odotellessa, hihi!)

Paskin haaste: syyskuu

Myönnän, että kuukautena syyskuu on ollut melko mukava. Ainahan sitä sheibaa on, ja totta puhuen piti oikein miettimällä miettiä mikä kunnolla jurppisi....  (Parempi näin! Ihmisen elämässä pitää asiat olla oikeasti hyvin, kun haasteen "ongelmat" on tätä luokkaa...)

- Koirapojan jalkariesa on toki tässä kuussa eniten harmia aiheuttanut juttu!!  EI KIVA!

Mainittakoon kuitenkin, että säännöllinen särkylääke ja laserhoito on tehonnut. Se on hyväntuulinen, jaksaa lenkit eikä merkittävästi enää kävele klenkuttaen. Tosin lenkit on melko lyhyitä ja rauhallisia, ja olen vältellyt aktiivisesti kävelyttämästä niitä asfaltilla.  MUTTA, samalla voin sen verran kehua, että ollaan pystytty tekemään useampia pikkulenkkejä päivässä eikä se silti iltaisin onnu. Eli toipumista tapahtuu. JEE!

Laser-hoitoja on nyt otettu viisi, ja kunto kohenee kerta kerralta. Aivan loistavaa! Kolmannen jälkeen (maanantaina) se jo huiskutti häntäänsä aivan innoissaan hoidon päätteeksi, ja totta puhuen menee lääkäriin nyt juosten. (Niinhän ne tytöt lupasi....)

- Selkään ommellut tikit on kanssa yksi varsinainen riesa. (Iso poistettu luomi.)

Ne ommeltiin keskiviikkona yli viikko sitten, samana iltana suojaksi laitettu haavaside jo repsotti, koska paikka ihan rangan päällä on hankala: hikoilee eikä mikään liima pidä. No, minähän näppäränä tempaisin koko sidoksen hiivattiin siitä....

Torstaina ne jo kutisi ihan sietämättömästi, perjantaina olisi tehnyt mieli nojata lähimpään mäntyyn selkä paljaana ja rapsuttaa kuin karhu.....  *huoh*  Tätä siis vielä vajaa viikko??? Ou jee.

Tietenkin kaikenlainen saunominen kiellettiin. Ja eikö just nyt sitten tullut sen verran viileä, että olisi niiiiiin tehnyt mieli. Toinen huoh.

- Selkälihakset on luonnollisesti hirveässä jumissa, ja samoin tikkien vuoksi kaikenlainen venyttely on melko mahdotonta. Kiertoliike kiristää, kumartuminen kiristää, vääntäminen kiristää.... *kele* Kiristää jo päästäkin!  

(Ja arvatkaa vaan repeääkö toi kohta auki kun ompeleet otetaan pois? Nimittäin se on just siinä kohtaa selkää, missä iho aina kiristää kun kumartuu, kiertää, venyttää.....)

- Takan ensimmäinen sytytys: kämppä kuin tulipalon jäljiltä, savut sisällä. Huoh!! En ehkä opi ikinä.

- Piha on edelleen levällään kuin ryssän kaatopaikka. Kasvihuoneessa on toinen kasvusäkki tyhjentämättä, katteet on levittämättä ja lehtiä tietenkin putoilee koko ajan.....  Puhumattakaan isosta kompostista, joka kasvaa täynnä liekoa, mikä lie elämänlanka tms. mutta sellainen, mistä ei eroon pääse ikinä, joten kompostissa olevaa multaa ei siis voi käyttää mihinkään. Nurmikolle sitä voisi varmaan levittää, mutta kuka sen haravoisi ja painaisi piikeillä reikiä nurtsiin....?

- En tiedä minne sijoitan sellaiset kesäkukat, joita voisi periaatteessa talvettaa, mutta viileissä ja valoisissa oloissa. Normaalisti veisin isän varastoon, mutta nyt ovat kotona joten se ei taida käydä.

Varsinkin tänä vuonna maljaköynnös on tosi upea, samoin pelargoneja olisi monta, verenpisaroitakin voisi koettaa talvettaa.....

- Saakelin banaanikärpäsiä on koko maailma täynnä. Aamulla kun kaataa teen, niitä pörrää jo naamalla ja juodessa saa tosissaan varoa, ettei niele muutamaa....

Olen nyt kuukauden pitänyt pöydällä koko ajan lasia, jossa on balsamicoetikkaa, vettä ja fairyä. Se kerää niitä toki jonkin verran, mutta ilmeisesti pääsevät lisääntymään jossain viemärissä tms, koska vaikka lasin pohjalla on viikottain koko sukukunta, jostain syystä niitä lentää kymmenittäin joka päivä.

- Karkkilakko on varsinkin ihan peestä.

Mä haluuuuuun!!!

Salmiakkia!!!

Ihan oikeesti: ei grammaakaan, ei senttiäkään, ja kaksi kuukautta ilman mitään hyvyyksiä. Aivan ahterista! Ja miksi?? Itsensä kiusaamisen nimissäkö??

Rehellisesti mietin, kuka asiasta kärsisi, jos vaan menisin ostamaan karkkia. 

Omatunto ja ylpeys tässä lyö naamalle: sähän lupasit ja uhosit. PAH! 

****

Jep. Asiat on oikeesti todella hyvin, koska tässä on valittamisen aiheet!   *virnu*

Makuasioita

Minä olen keinomakeutusaineiden suurin inhoaja!

Minusta aspartaamipaska (tämä sisältää ihan kaikki eri makeutusaineet) pitäisi kieltää maailmassa, ja vedän täydelliset primitiivikilarit jos muksut ostaa light-juotavia. (Ei sillä, että ostaisivat...) En ymmärrä, miksi uusia limsamakuja tehdään nykyään pääsääntöisesti vain lightina ja miksi kaikki jogurtti/rahka/välipalavanukas ym tahot haluavat mainostaa tuotteitaan järjettömästi vain sokerittomuudella.

Sokeri on kuulkaa luonnontuote!!

Jos jengillä on paino-ongelma, ja kokee, että se johtuu yksinomaan liiallisesta sokerinsyömisestä, ehkä katse pitäisi kiinnittää jonnekin ihan muualle kuin siihen sokeriin. Vaikka ostoskoriin.
En pysty uskomaan, että porukka lihoisi muodottomaksi vain siksi, että syö joskus aamupalaksi sokerilla maustettua rahkaa tai jogurttia sen leivän tai puuron vieressä. Kukaan ei pysty syömään sellaisia määriä näitä makeita tuotteita, että niillä yksin lihoisi. Sitten kun puhutaan limsoista, alan ongelmaa vähän ymmärtääkin, mutta tarviiko limsaa juoda ruokajuomana tai ylipäänsä edes viikottain?

On tutkimuksia ja sitten on "tutkimuksia". Ja kyllä, osaan lukea niitä itsekin. Aspartaamin käytöstä ollaan kaikenlaista mieltä siitä lähtien, että se aiheuttaa syöpää, ADHD:ta, lapsettomuutta ja pieruvaivoja. Sitten on niitä, jotka sanoo, että se on paras keksintö päällä maan sitten oluen. Noh. Onhan niitä.

Jos se on täysin vaaraton, miksi se tappaa muurahaiset?   (Minua naurattaisi, jos ei itkettäisi, että googlaamalla "aspartaami+muurahaiset" saa mm. tekstin, jossa kehotetaan ostamaan hermomyrkky aspartaamia (esim. Fun Light-mehu, jota meillä sairaalassa juotetaan potilaille...) häätämään muurahaiset....)

Toinen säännöllisesti käytössä oleva argumentti on rasvattomuus.
Edelleen: kuinka moni elää pelkästään näillä maitotuotteilla, joissa sillä olisi jotain väliä? Ja kuinka moni on vaivautunut katsomaan esim. jogurttipurkin kyljestä, että koska rasvattomuus tekee tuotteesta ällöttävän lirun, siihen pitää lisätä tusina erilaista E-koodia (mm. sokeria, HAH!), jotta rakenteesta saadaan suutuntumalle miellyttävä.

Tai mainos:  vähärasvaisempi leivänpäällysmargariini. Siis WTF??? Vähärasvaisempi rasva? Eikö leivän päälle ole tarkoitus laittaa rasvaa? (Tai voi toki tehdä kuten itse teen, että viipaloin siihen pari siivua juustoa, rasvaa se on siinäkin eikä kaipaa mitään voita alle....)
Kyllä siinä on markkinoinnin porukalla ollut kiireitä kun näitä on pohdittu. Järjellä ei totisesti ole sijaa kaikissa majataloissa....

Nämä on makuasioita. Kirjaimellisesti.

Tunnen useita ihmisiä, jotka on pahemmassa sokerikoukussa esim. Pepsi Maxiin (hyi hitto!!) kuin minä olen koskaan ollut karkkeihin. On myös ihan aitoja tutkimustuloksia siitä, että keinomakeutusaineiden käyttö vain lisää makeanhimoa ja lihomista, puhumattakaan ihmisten hormonitoiminnasta, josta ei edes näyttöä vielä ole kun tuotteita on ollut markkinoilla vasta niin vähän aikaa.

Syökää sokeria, ihmiset, jos on pakko jotain makeaa syödä.

Ei sitä(kään) ole pakko syödä desilitrakaupalla, ja leivonnassakin määrää voi monesti vähentää.

****
Aiheeseen liittyen: miten on sujunut reilu kuukausi ilman karkkiostoja?
Kiitos kysymästä, kohtuullisen hyvin. Töissä on ollut karkkia tarjolla ja siellä olen muutamia niitä napostellut. Sen verran kuin nyt yleensä kehtaa pöydässä ottaa.
Kaupassa on ollut yllättävän helppo kävellä karkkihyllyn ohi tai vaikka läpi eikä mielitekoja ole ollut ihmeemmin. Toki on ollut päiviä (väsyneenä korostuu), jolloin esim. lounaan jälkeen on ollut ihan naurettavan järjetön makeanhimo. Tähän asti sen olen korvannut esim. keittämällä kahvit tms.