torstai 4. lokakuuta 2018

Arjen eväät

Huh huh!!
Tämä hirvitti jo lähtökohtaisesti, mutta suomalaisella sisulla ja raatorehellisyydellä mennään, koska olin itselleni luvannut, että selvitän mikä omassa ruokavaliossani on se juttu.... (ihan kuin en olisi tiennyt, että olen loputon karkkihiiri!)
Otan esimerkeiksi yhden pari hyvin tavallista työpäivää ja yhden arkivapaan, koska syön jotakuinkin samoin joka päivä niin eipä niissä hirveää eroa tule olemaan, vaikka vaan kahdelta päivältä ottaa.

Mainittakoon, että meillä on töissä erittäin mukava ikävä tapa, että harva se päivä kahvipöydässä on jotain herkkuja. Niiden syöminen on sellainen salavihkainen juttu, johon tarvitsee selvästi erikseen kiinnittää huomiota. Siinähän popsii ohimennen mitä tahansa vain koska ne on tarjolla. (Just wait and see!)

Lokakuun eka päivä tulin töistä kotiin ja kuuntelin puolella korvalla radiokanavaa, jossa juontajat kinastelivat aiheesta maistuuko ruoka paremmalta Iittalan lautaselta kuin paperilautaselta tai mistä tahansa muusta.
Sain pienen (SUUREN!) omantunnon pistoksen kuvitellessani omia eväitäni...

NO NIIN, TUNNUSTUSTEN ÄÄREEN!

Tässä siis tiistai 2.10.  normaali osastovuoro

Aamu kotona alkaa isolla ihanalla mukillisella (Ipanan tuliainen Universal Studioilta, Dinosaurus-faneja kun ollaan kumpikin ♥ ) mustaa teetä, tänään taisi olla testissä Tescon Vanilla Chai, joka kyllä on makuuni erittäin ikävän kitkerää ja vaatii ainakin teelusikallisen sokeria. Siihen viereen Hesari ja kirkasvalolamppu, ja aamuni lähtee käyntiin.

Tavallisesti teemakuni aamuisin on sitrusta ja/tai jotain Earl Grey -tyyppistä. Mustaa teetä kuitenkin, ja ripautan mukin pohjalle vajaan kolmanneksen teelusikasta sokeria kyytipojaksi. Pelkkä paha tapa, se ei edes makeuta mitään....


Minähän syön joka aamu töissä saman aamupalan: marjoja, rahkaa, Alpron soijamaitoa ja chian siemeniä, ja pähkinöitä (pecan, walnut ja cashew) - jossain vanhassa kammottavassa muovipurkissa mallia Kipporvaara.
Viereen muutaman vuoden takainen siskon ostama muki, sekin Jenkkilästä. Sinne siis noin puoli vadillista maitokahvia, nuo jenkkiläiset mukit kun ovat juurikin loistavan kokoisia, mutta töissä kahvi on aina yleensä järjettömän pahaa, joten puoli tuoppia riittää.


Lounaseväät on myös pakattu muoviin, suurimmalta osalta tällä hetkellä Ikean purkkeihin. Ei niitä oikein herkulliseksi pysty kyllä kehumaan - ja ihan asiallista olisikin kysyä miksen näe sitä vaivaa, että laittaisin aterian kauniisti lautaselle ja lämmitä siinä? Miksi se pitää mättää ääntä kohti siitä muovikiposta?  Niin....


Vettä juon työpäivän aikana tuon pullollisen. Sen vetoisuus on 1400 ml eli vajaa puolitoista litraa. Kesäkuumalla tuon lisäksi meni puolisen litraa Vichyä tms, missä on myös suoloja.
Kesällä juon kotioloissa helposti vielä melkein toisen mokoman vettä lisäksi. Olen siis aivan vesiriippuvainen, saan hirveän päänsäryn, jos vesimäärä jää alle tuon pullollisen.


Tänään lounaana eilen tehtyä riivittyä kanaa (koska ne hautuivat padassa niin pitkään, että menivät helposti rikki), lisukkeena wok-vihanneksia ja pakastemaissia, koska en jaksanut/viitsinyt keittää riisiä ja syön muutenkin mielummin vihanneksia ja proteiinin kuin noita hiilareita. (Ruokana, toim. huom. Karkkina niistä ei ole mitään ongelmaa!!!)

Niin, ja aterian jälkeen havaitsin kahvin kanssa natustelevani yhtä keksiä OHIMENNEN, koska työkaveri sellaisia löysi. En tajunnut edes ottaa kuvaa, kun se oli jo mennyt. Ja pirhana, meni toinenkin!!!


Ipana toi taivaallisen hyviä, tosi väkeviä kanelikarkkeja pari pussillista, ja näitä oli jäljellä neljä. Pistelin ne korin pohjalta päivän mittaan ja nautiskelin ärjystä kanelista! NAM!

Meillä on yhden työkaverin kanssa YYA-sopimus: minä tuon hänelle kaikkia naistenlehtiä, joita joko ostan tai tilaan ja hän tuo aika ajoin sitten kiitoksena jotain namia. No, löysin aamulla lokerostani pussillisen Hopea Toffeita....


(Mainitsinko jo, että hiilihydraatit ruuasta on huonoja hiilareita, ja puhdas roskasokeri karkissa ei tunnu olevan ongelma??? Niinpä niin. Kuka tahtoi olla raatorehellinen?)
Tietenkin sitten avasin pussin kotiinpäästyäni. Mikä karkkipäivä??

Töistä tultua en tehnyt mitään purtavaa vaan paikkasin varmuuden vuoksi mahdollista nälkää 7-8 toffeella ja heitin koirien kanssa ihanan pitkän lenkin metsässä. Siellä ehti tulla vähän jo nälkä, joten kotiinpäästyä kiireesti yksi voileipä. Puolivaalea leipä, johon Olympia-sulatejuustoa ja kalkkunaviipale.


Oli pakko vielä hypätä autoon ja käydä sekä kirjastossa että Matkahuollossa. Reissulta palattua keittelin taas teetä (iltaisin aina jotain "vihreää" tai muuten kofeiinitonta, yleensä sitruuna-inkivääri tai minttu) ja lipitin sitä pannullisen (on yhtä kuin kaksi noita Dinosaurus-mukeja, reilu litra) koneen äärellä, jossa kuvittelin tekeväni jotain älykästä. Heh!!
Siirryin kohtuullisen nopeasti keittiön pöydän ääreen, ja aloitin yhden lainaamistani kirjoista.
Ja tietenkin mussutin sen Hopea Toffee -pussin siinä ohessa loppuun.


Myöhemmin tuli kuitenkin vielä iltapalanälkä, joten voileipä kehiin. Ipana toi maailmalta taivaan hyvää cheddar-juustoa, mitä ei täältä saa kuin valmiiksi viipaloituna, vähän sulatejuustomaisena....
Grillasin pari leipää, mutta söin itse vain toisen: välissä rutosti juustoa ja tomaatinviipaleita, ei rasvaa tms.


Leivät työn alla.
Todistaakseni, että vain juustoa ja tomaattia.


Niin niin, nämäkin olisi unohtunut, jollen olisi kuvannut kaikkea:
mozzarellatikkuja. Siis pelkkää juustoa, niin sanottua narujuustoa.
Tuosta lähtee reunasta kivoja narumaisia juustosuikaleita.
Naurettavan hyvää.

Onneksi nämä oli viimeiset.


Voileipä grillattuna.  NAM!! 

Havaintoja päivän päätteeksi kun kuvia katsoo: (työ)ruoka on minulle polttoainetta, eli vähän välttämätön paha, en todellakaan stailaa. Kukaan ei sitä toki kuvien perusteella hetkeäkään edes epäilisi.
Voisihan niitä vähän stailata edes laittamalla tosiaan lounaan lautaselle. Aamupalaa en töissä viitsi siirrellä kiposta lautaselle.

Seuraava osio tässä proggiksessa voisi olla laskea kaloreita.
Toki saan aivan hölmön määrän sokeria pelkistä karkeista, kuten tänään, mutta pahaa pelkään, että muuten normaali ruokailutapani saattaisi olla jopa vähän liian vähäkalorinen. Korvaan siis mahdollisesti kalorivajetta noilla mieliteoilla.

****
Keskiviikko 3.10.  polipäivä

Seuraavan päivän paheet julkiseksi, myös vähän kirjanpitoa ajankohdista, jolloin ääntä kohti jotain menee:

Klo 5:20 Aamupala kotona sama kuin eilen, tosin teenä taisi olla Tescon sitruunainen jotain.

Klo 7:45 töissä rahka + kahvi samassa tarjoilussa, samoissa purkeissa. Ei uutta auringon alla.
No, tietenkin yökkö oli jättänyt lempikarkkeja puoli pussia pöydälle, joten sosialisoin neljä turkkaria vielä lähtiessäni takaisin omaan koppiini polille.


Lounas klo 11:40: Huono omatunto seuranani asettelin tänään ruuan vähän kauniimmin esille...


ja onhan se nyt totisesti paremman näköinen annos,
vaikka on aivan samaa evästä kuin edellisenä päivänä.


Ja koska voin, tietenkin ohimennen, vetelin tänään sitten jälkkäriksi munkin.

Iltapäivällä en kahvia juonut töissä enää.
Klo 16:00 kotona sitten mies oli keittänyt hyvät kahvit, ja eilisestä oppineena söin pari voikkaria ennen lenkkiä:


Huomatkaa yritys tehdä kuvista vähän kauniimpia
laittamalla edes jotain väriä tuohon leipään....

Lenkin jälkeen ei tänään ollut niin nälkä. Keitin teetä, laitoin takkatulen ja vaihdoin päälleni haalarin.
Tänään iltateenä klo 19:00 Pukka kaneli-lakritsi, ei sokeria.


Eihän se tietenkään sitten yksistään riittänyt.
Klo 20 aikaan tuli nälkä-olo ja tein muutaman Polar-näkkärin, päälle creme bonjour -juustoa, jonka suhteen en kitsastele....
ja perään vielä vajaa puoli purkkia kolmen kaverin jäätelöä, jonka ostin, kun oli punaisella laputettu ja jäänyt perheeltä vielä syömättä. (Huoh.... kehtaan edes ihmetellä liikoja kiloja....)



*****
Torstai 4.10.  vapaapäivä

Aamulla seiskan jälkeen aamutee tuttuun tapaan, seuraksi kaksi tuollaista illallakin tehtyä näkkäriä (koska mitään marjoja ei ollut sulana enkä halua syödä pelkkää rahkaa)
Kuvaa ei ole, koska puhelin oli siinä vaiheessa vielä pois päältä.

Koiralenkin jälkeen maitokahvi.


Lounas 11:30 aikaan. Kotona vaivaudun laittamaan ruuan lautaselle. 
Postia selaillessa meni tämä lounas.

Huh, melko tylsää edes myöntää, että popsin samaa sapuskaa kolme päivää, mutta mies ei ottanutkaan kaikkea kanaa evääksi aamulla, joten en päätynyt tekemään uutta ruokaa.

(Mikä oli sikäli hyvä, että havaitsin yhtäkkiä olevani hirveän nälkäinen, ja siinä tilanteessa ruuan tekeminen on melko epämukavaa, kun haluaisi vaan syödä. Ja sopii vaan kysyä mistä ne hillittömät mieliteot ja pikaruuat silloin tulee... nimim. korvaan kotona lounaan leivällä jos ei ole ruokaa)

Alunperin olin ajatellut tehdä härkäpapupihvejä, mutta ehkä ne osuu kohdalle huomenna.


Klo 13:30 olin vähän viluinen ja join ison kupillisen (yli 5 dl) "kuppikuumaa" eli yhden pussillisen tällaista Lämmin Kuppi -keittoa.


Ja NO EXCUSES: koska lapsi toi karkkia tuliaisiksi, tietenkin sorruin yhden pussin avaamaan.
Voi sokerihiiri soikoon!!
Mulle ei auta kuin totaalinen kieltäytyminen ja lakko.



Kaikkia karkkeja en onneksi popsinut yksin, niitä oli vielä illalla jäljellä ja mies oli huolella tuhonnut ainakin puolet!!

Miehen tultua kotiin klo 14 jälkeen, päätimme lähteä käymään nopeasti asioilla kaupungissa, ja sillä välin kun hän joi kahvia ja söi pari voileipää, paistoin itselleni nopeasti yhden quesadillan: täysjyvätortilla, ja väliin cheddaria ja tomaattia. Paistetaan mieluiten parilassa mutta pannukin käy.


Heti toisen koiralenkin jälkeen keitin kiireesti itselleni vielä ison tuopillisen thaimaalaista inkivääriteetä ja kulauttelin sen vähän liiankin kuumana menemään.
Illalla oli palonaisten kokous, jossa otin poikkeuksellisesti vielä illalla 18:30 pienen pahvimukillisen kahvia ja yhden pullan.


Kotiintultua join vielä yhden ison dinomukillisen sitruuna-inkivääriteetä ja sekoitin joukkoon pienen lusikallisen hunajaa.

Vettä meni päivän aikana puolitoista pullollista.

****
MITÄ OPIN? 

Tarviiko tuota edes sanoa: syön päin prinkkalaa, liikaa sokeria, liikaa huonoja rasvoja, mitä eteen sattuu, täysin kontrolloimatta ja ihan joka päivä jotain herkkuja.

Toisaalta juon riittävästi vettä joka päivä, saan hyvin nesteitä ja proteiinia ja syön vihanneksia runsaasti.
Jos en liikkuisi niin kuin teen, painaisin takuulla tähän mennessä jo hyvinkin sata kiloa. Näihin sentteihin se olisi jo jokseenkin paljon liikaa....

Huokaus!!
Raatorehellisyys ei ole kivaa. Valitettavasti tämä ei nyt heti kasvattanut motivaatiota kehittää ruokailutottumuksia parempaan suuntaan. Kuten sanottu, mun tarvitsis aloittaa täydellinen karkki- ja herkkulakko.  JA siinä samalla sitten varmistaa, että kotona on AINA jotain järkevää syötävää, oikeaa ruokaa, koska korvaan liikaa kaloreita noilla hötöillä ja silloin nälkä olisi seuralainen.

Jossain lehdessäkin tästä puhuttiin. En nyt muista sanottiinko, että totaalinen itseinho voi saada tilanteen muuttumaan paremmaksi, mutta tähän ikään mennessä sitä vähän niin kuin hyväksyy itsensä ja vikansa, joten enpä tiedä.

Päätän ruokailuraportin tähän. Otan sen todennäköisesti uusiksi jossain vaiheessa.
Katsotaan onko syksyn synkkyys/pimeys/kaamosaika ja muu masennukseen taipuva antanut periksi ja onko jotain kehitystä tapahtunut esim. joulun jälkeen...  (en ehkä pidättäisi hengitystä sitä odotellessa, hihi!)

5 kommenttia:

  1. Ouh, I feel you... Onneksi en ole maailmassa ainoa, joka sortuu kaiken aikaa syömään karkkia, jos sitä on käden ulottuvilla (tai vaikka kaapissakin, mutta kun tietää sen olemassaolon niin...). Mäkin oon miettinyt, että millä hemmetillä tosta sokerin napostelusta pääsis, onko ainoa keino ihan totaalilakko - jonka tiedän omalla kohdalla aivan varmasti epäonnistuvan... Ja mä myös syön erittäin paljon leipää ja korvaan sillä lukuisat ateriat.

    Että todellakin samat fiilikset on mulla syömisten suhteen. Sä sentään saat vedeltyä tota vettä paljon, mäkin mielestäni juon paljon mutta nyt kun oon sitä viime aikoina oikein tarkkaillut, niin on kyllä päiviä, ettei mene lähellekään sitä suositeltua määrää (2l). Toisaalta lipittelen kyllä teetä päivässä tosi paljon (yleensä Clipperin valkoinen tee plus joku maku), että onhan se nestettä sekin, köh köh...

    Ja hei, täällä on kasvissyöjä, joka syö tosi vähän kasviksia... elän siis oikeesti lähinnä sillä leivällä vaan. Plus teellä ja tummalla suklaalla...

    Mielenkiinnolla odottelen mahdollista jatkoraporttia. Pitääköhän munkin tehdä tällainen raatorehellisyys-postaus, jos se auttais muuttamaan omia tapoja... tosin rohkenen epäillä sitä muutosta, kaikki nämä vuodethan mä oon aina aloittanut paremman elämän sit huomenna...

    Tsemppiä sinne ja hyvää viikonloppua! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, raatorehellisyys kaduttaa toisaalta. Mutta mitäpä sitä kieltämään, näyttäähän peilikuva, missä on pieleen menty.
      Eipä se auta kuin yrittää ottaa niskalenkki mieliteoista (ja syödä ensin kaapit tyhjäksi) ja aloittaa uudestaan.

      Kiitos!! Ihanaa viikonloppua myös itäisempään Suomeen!

      Poista
  2. Sulla on pakosti jotain supervoimia, kun jaksat tehdä sitä työtä mitä teet noilla eväillä, joita syöt. Itse varmaan pyörtyilisin pitkin käytäviä tai nukahtelisin tämän tästä..

    Luin Kinttupolkujen Marikan suosituksesta aikas kivan Gretchen Rubinin kirjan, jonka nimi taisi olla "Tee siitä tapa". Ideana se, että huonoista tavoista kannattaa tehdä itselleen mahdollisimman vaikeita ja hyvistä helppoja. Niinpä päätin, että tästä lähtien mun pitää hakea jokainen viinilasillinen (mun paheeni) kellarista erikseen. Ja kas, heti muuttui sen verran vaikeaksi, että määrä pieneni tosta vaan, kun ei viitsi kovin montaa kertaa rampata rappuja sinne kellarin perälle :).

    Että jos tota soveltais karkinhimoon kellä sellainen on, niin kantsis jättää karkkikippo toiseen päähän taloa ja hakea sieltä sit karkki kerrallaan, jos tekee mieli syödä :). Aikas nerokasta mun mielestä. Ja toimivaakin. Mistään lakoista en perusta. Niillä on vaan käänteinen vaikutus ainakin mun tapauksessa.

    Iloista viikonloppua sinne <3





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tarvii nyt korjata tota mun omaa tekstiä sen verran, että en tarkoittanut eväillä eväitä (jotka mun mielestä kuulostaa ja näyttää kunnollisilta), vaan syömistä yleensä, kun sun työ on rankkaa, mutta ruokaa on aika vähän päivässä. Mutta siis sekavammaksi vaan aina menee, kun alkaa jotain selittämään. Ehkä kantsis oikolukea omat kommenttinsa ennenkuin ne katoaa valvontaan. Liian vaikeaa mulle vissiin.

      Mutta siis, edelleen sitä kivaa viikonloppua!

      Poista
    2. Jep, tämä kertoo karua kieltään juuri siitä miksi popsin jatkuvasti jotain hyvää!!
      Näin kun sen itselleenkin tekee kristallinkirkkaaksi, on jotenkin järkyttävää tajuta, ettei mitään itsekuria löydy. =)

      Ehkä toinen oikea ateria tosiaan olisi paikallaan.
      Aikataulutus on yksi asia (lenkille ei viitsi lähteä just syötyään) ja totuus on, etten oikeastaan ole nälkäinen (koska napostelen....)

      Seliseli!! Hyviä pointteja!
      Viikonloppu pienenä pillerinpyörittäjänä, menee ihan hyvin. =)

      Kiitos, ja myös sinne suuntaan valoisaa pyhää!

      Poista

Kolmen peruspäivän plussat ja miinukset

Onhan näitä haasteita, joihin on pakko tarttua. Tämä on viime viikolta. TIISTAI - erittäin huonosti valvottu yö Mies tulee iltavuorossa töis...