Thain kielestä

Thain kieli perustuu tooniin. Sama sana lausutaan viidellä eri tavalla ja se tarkoittaa viittä eri asiaa. Esimerkkinä sana, joka lausutaan ”maa”. Eri toonilla se tarkoittaa hevosta ja koiraa (ja kolmea muuta asiaa, mutta nämä meille opetettiin.) Kieli kuulostaa tästä johtuen mielenkiintoiselta. Mutta minäkin pystyin tuon hevosta tarkoittavan kuulemaan muun keskustelun lomasta ja olin siitä ylpeä.

Viime vuonna joku (suomalainen) kommentoi, että ”ne naukuu”. Kieltämättä vähän mouruavan kollin fiilis ehkä joskus tulee, mutta onko se kansan vika? Nimittäin samassa yhteydessä ko. henkilö sanoi vihaavansa tätä naukumista ja sitä ”miu ja mau” puhetta. No, itse kysyn onko pakko matkustaa maahan toista kertaa, jos tietää että korvat särkyy paikallisten kuuntelemisesta? Vähän sama asia kuin vaatisi Tukholmassa kaikkien puhuvan vain Kemiönsaaren ruotsia sen laulavan rikssvenskan sijaan.

Ihmiset ovat omituisia. Itse voisin opiskella tuota kieltä enemmänkin ihan vaan uudenoppimisen takia. Harmi vaan, ettei sitä voi oppia lukemalla kirjasta juuri tuon toonin takia.

Ja kuriositeettina: ihan kuten missä tahansa muuallakin, palvelu on muuten vielä astetta ystävällisempää kun turisti/faranki edes yrittää sanoa jotain heidän omalla kielellään. En tiedä päteekö tämä myös Suomessa.... mutta jokainen tietää miten kivaa se on, kun toinen yrittää edes vähän "hoono soomi".