Laitoin viestin tallin pitäjälle, että jos pääsisin mukaan Lotan tunnille ja hän vastasi samantien, että tervetuloa.
Hetki tämän jälkeen fb:n palstalla kyseltiin taluttajaa keskiviikoksi, minkä koin tosin melko nöyryyttäväksi, mutta ei vara venettä jne.
Jälkiviisaana sanon vaan, että ihan hyvä kun oli taluttaja. Seuraavalla kerralla tiedän jo vähän miten kovin niitä voi ottaa ilman, että hajoavat, ja toisaalta hepo ei pääse tekemään mitään järjettömän yllättävää.
Kukkis tosin on suokki ja melko rauhallinen luonteeltaan. Kun on kasvanut tuntihevosena, ymmärtää myös ne täysin älyttömät kyyditettävät, joilla ei ole hajua missä on oikea ja missä vasen....
Aada taluttaa Kukkista, minä seuraan perässä.
Selkään kiipeämisestä en suostu laittamaan kuvaevidenssiä. Oli se sen verran sotkuista ja kun ratsastaja on jäykkä kuin rautakanki.... no, mielikuvitukselle voi jättää varaa.
Aadasta oli paljon apua. Kukkis-hepo oli nimittäin melko reippaalla tuulella päästyään ensimmäistä kertaa tänä keväänä ulos eikä maneesiin. Ja kun minulle oli jäänyt Thai-hevosista mieleen se, että ne ovat varsin herkkiä suustaan, kohtelin Kukkista äärettömän varovaisesti. Kuten eräs sanoi "kuin undulaattia"...
Makke ohjeisti (useammin kuin kerran) pitämään jalat ja hartiat rentoina. Haluaisinpa tietää miten.... Ymmärrän sen ohjista vetämisen kun halutaan suunnanvaihtoa, mutta että jaloillakin pitäisi jotenkin painaa (vastakkaiselta puolelta??), huh, mulla oli ainakin neljä vasenta jalkaa siinä kohtaa.
Huomautusta tuli myös kantapäistä, jotka eivät olleet alaspäin.
Yritin saada hevosen rentoutumaan ja mietin missä sen kantapäät on, mutten keksinyt. =)
Parin kerran käyntikierroksen jälkeen ravasimme pätkän ja siitäkös Kukkis riemastui.
Sehän alkoi puskea tosissaan, ja siinä vaiheessa sain tuntea miten tiukalla ne ohjat on oltava otteessa, että hevonen kuuntelee yhtään. Aada joutui tekemään tosissaan töitä ja komentamaan myös minua kun oli tarkoitus himmata vauhtia ja se vain kiihtyi...
Tunnilla oli vain Lotta Impun kanssa ja eräs toinen tyttö. Sattuneesta syystä en paljon ehtinyt katsoa miten tytöt ratsasti. Lotta oli ainakin riemuissaan kun oltiin kentällä.
Lotta ja Imppu
Seuraavana päivänä oli niska jumissa ja ahteri ja reidet hellänä. Mutta ihan törkeän hauskaa se oli. Pelkäsinkin, että näin siinä käy. Innostuin melko paljon. Olisi niin kivaa ottaa tunteja enemmänkin. Ainoa hidastava tekijä on siitepölykausi, jolloin silmät ei takuulla kestä sitä harjaamista ja laittamista....
Mutta jos saisi valmiiksi laitetun hevosen ja pääsisi vaan ratsastamaan..... ja sitten voisi tehdä maastoretkiä ja... ja... ja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!