Vauvakuume

Koiranpentua mä metsästän, tahdon saada.... niin, minkä??  No, tuo nyt menee täysin asian edelle ainakin pari vuotta....

Vanharouva, rakas Karo, alkaa olla huonossa kunnossa. Edelleen se sählää ja on aktiivinen kotioloissa, mutta esim. aamulenkeille se ei aina jaksa lähteä ja tänään itki ääneen päivällä kun käveli kotiin.... SLO/SLE ja nuo surkeata surkeammat kynnet tekevät sen elämästä ihan kurjan.
En enää tiedä mitä tehdä. Ruokavalio on tarkistettu, liivatejauheet ja monet öljyt + ravintovalmisteet menee 2 x päivässä mutta aina sekään ei riitä. Seuraava vaihtoehto olisi selvittää voiko koiralta poistaa kynnet kokonaan, mutta haluanko muka alistaa tuon lempeän vanhuksen sellaiseen operaatioon?

Että voi itku!

****

Sen verran pentukoirasta, että vakavaakin vakavampaa pohdiskelua seuraavan koiran rodusta toki käydään. Tolleria en enää ota, syistä, joita en julkisesti pui. Kysyä voi vapaasti. Vastaan, tai sitten en.

Mielessä on kaikenlaista, rajat asettaa vain harrastukset, jotka eivät kovin paljon muutu. Mejä päälajina, ehkä vähän tokoa, vepe voisi olla kiva kesäharrastus leikkimielellä.... ja jos jonnekin missikisoihin joskus.
Rajat toki asettaa sekin, että Karoa en enää pennulle alista, eli sikäli koko keskustelu käydään liiankin ajoissa. Toisaalta en ole varma siitäkään, voinko ottaa pentua Edun kanssa yhtä aikaa. Se kun on arvaamaton minkä tahansa koiran kanssa niin riski pennun kanssa on huomattava.

En ole koskaan pitänyt itseäni ihmisenä, joka haluaa pennun kun on kesäloma. Nyt vaan tuosta jälkimmäisestä syystä mieleen on tullut, että ehkä se on ainoa vaihtoehto. Niin koirat saisi pidettyä pois toistensa jaloista, ja ehkä neljässä viikossa tapahtuisi tottuminen, että uskaltaisi taas lähteä töihin. (Onneksi ensimmäinen kesäloma on vasta aikaisintaan vuoden päästä, joten tämä ei todellakaan ole ajankohtaista....)

****

Aamulla kun Karo jäi istumaan terassille meidän lähtiessä lenkille, mietin miten hienoa olisi kun vanhalle koiralle löytyisi ns. eläkekoti, siis joku ihan tässä naapurissa, joka ottaisi huolehtiakseen lähinnä Karon kävelyt. Itsellä kun ei aina ole aikaa tehdä kahta lenkkiä ja Edun kanssa lenkit vaan on vauhdikkaita. Vanhukselle olisi armeliasta myös sallia rauhalliset nuuskuttelut ja lyhyempi matka.
Voi huokaus!

Sitä voisi päästä helpommalla kun ei koskaan enää ottaisi koiraa. Eipä olisi murheita monenlaisia.