Suuri kiitos mahtava työpari, joka veti ylitöinä sekä työkaverit toisesta solusta, jotka tulivat auttamaan kun homma meinasi kaatua.... ♥
Voin hyväksyä sen, ettei mikään minun sanomani lohduta kuolevan ihmisen omaisia vähääkään. Itse samassa tilanteessa olleena tiedän sen.
Mutta oma riittämättömyys ehtiä ja osata hoitaa koko illan kaoottinen tilanne painoi mielen alas. En tiedä saako ja kuuluuko sitä edes hyväksyä. Sama kuin hyväksyisin samalla sen, etten pysty. Sen verran asia painoi, että yön juoksin unissani sekä karkaavien potilaiden että itkevien omaisten perässä käytäviä päästä päähän....
**********
Koirat pääsivät pellolle eräänä iltana. Riemusta juosten ne haistelivat, kieriskelivät ja nauttivat olostaan. Pellossa ja sen vapaudessa on jotain rauhoittavaa.
Toki samaan syssyyn voidaan nyt laittaa myös oma onnettomuus siitä, ettei koirien kanssa harrasteta yhtään mitään. Sohvachampioneja ovat. *huoh*
Edu sai merkillisen hellyyden puuskan ja alkoi loikkia ympärillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!