Menee miten menee....

Niin se taitaa olla, että kun se alkaa mennä päin helvettiä, se myös menee...

Tää surullisenkuuluisa kaivonporaus:

Myyjä: poraus tehdään päivässä ja sitten seuraavana kytketään kiinni. Se on ihan kahden päivän homma. Laitetaan rakennuslupahakemukseen paikat esim. tuohon ja tuohon (= kaksi paikkaa jotakuinkin keskellä pihaa, kohdassa, johon pääsee hyvin.)

Totuus: viime torstaista on porattu ja mekkaloitu, toisella puolen taloa huutaa rekka-autossa oleva kompressori, toisella pora. Sisällä ei kuule ajatuksiaan ja meteli lisää stressiä, mikä tuli näin todistettua.  Ilmeisesti eilen (VIIDEN!! päivän jälkeen) joku osa on valmis, koska ainakin ne helvetinkoneet on viety pois pihasta. Muuten piha sitten onkin kuin sodan jäljiltä ja osa istutuksista entisiä. Eli paikka on kaikkea muuta kuin esitetty....  Lisäksi meidän pihalla valuu vesi ja kura kuin suihkulähteestä, myös naapurin pihalle on valunut vettä.

Yläpihalta alaspäin.

Kuvan keskellä, jos tarkkaan katsoo, voi nähdä jäänteet mun jasmikkeesta.
KYLLÄ, harmittaa tosi paljon.

Suihkulähde. Mainitsemattakaan, että toi tötterö osuu keskelle polkua.

Kuvassa taustalla näkyvä kuralätäkkö on sivumennen mun valkoisten pionien penkki.....

Kura valuu alapihalle ja naapuriin....

Miten se menikään? 

Pari päivää, ihan helppo homma....

****
Sitten tulee se päivä, kun olen sopinut työkaverin kanssa vuoronvaihdosta. Olisi ollut menoa illalla joten tarjouduin tekemään aamun. Asia sovittiin ja laitettiin kalentereihin.
Tänään aamulla olemme sitten molemmat työmaalla, koska "asiasta ei ollut eilen puhetta".....
No tota.
En ollut myöskään vaihtanut sitä työvuorolistoihin vielä, koska aina voi tulla muutoksia muutosten perään ja tästä syystä teen merkinnät yleensä siinä vaiheessa kun ne toteutuu.
Eipä mitä, onhan se hauskaa ajaa tuolla pimeässä turhat 50km valvotun yön jälkeen.