tiistai 24. syyskuuta 2019

Virkavapaalla

Minähän olen jo useita vuosia pyrkinyt säästämään osan lomista syksyyn, koska nautin näistä syyspäivistä, kun kaikki ihmiset ovat töissään ja kouluissaan, ja tuolla luonnossa saa olla ihan itsekseen. Täysin itsekkäistä syistä siis. Lisäksi lataan akkuja talven varalle tällä tavoin parhaiten.
Jotenkin alkusyksy on ollut töissä raskas. Olen jo jonkun aikaa ollut aika takki tyhjänä. Tulee siis todelliseen tarpeeseen!

Tänä vuonna töissä meinasi tulla ilmiriita, kun jostain ylhäältä päin oli päätetty, että "jokainen tarvitsee vähintään kolme viikkoa putkeen lomaa". On siis tutkimustuloksia, joissa todetaan, että ihminen pääsee eroon työstressistä parhaiten riittävän pitkällä palautumisella.

Mutta mitä sitten kun et kuulu siihen joukkoon "kaikki"? Mitä, jos itse oletkin ihmisiä, joille lyhytkin vapaa palauttaa paremmin kuin stressi pitkästä lomasta kerralla? Niinpä....

Sain esimieheni lupaamaan, että hän puoltaa kun haen syksylle palkattomia vapaita, ns. virkavapaita, koska kesälomat pakotettiin pitämään enkä pystynyt niistä säästämään. Yllätys oli melkoinen, kun ylempi esimies palautti hakemukset hyväksyttynä ja vielä kannustavalla viestillä!


Aloitin siis maanantaista kahdeksan päivät vapaat, joista kolme menee palkattomaksi ja viisi listalle soviteltuja vapaita. Täytyy myöntää, että olen edelleen iki-kiitollinen ihanasta esinaisesta, joka kommentoi heti hakemustani, että "älä nyt viikonloppua hae palkattomaksi, laitetaan siihen sovitusti vapaapäivät".

Stressi alkoi purkaantua jo sunnuntaina kun palasin töistä iltapäivällä. Koiralenkillä oli kevyt hengittää ja jotenkin maailmakin näytti tihkusateesta huolimatta valoisalta ja raikkaalta.


Sadonkorjuuta aloittelin vihdoin eilen. Chilit eivät ole kaikki kypsyneet, otin ne silti talteen. Taimi itsessään oli jo ehtinyt paleltua kasvihuoneessa..... Toin sen keittiön pöydälle ja jos selviää, saa asustaa siinä talven yli. Muussa tapauksessa heivaan sen kompostiin.
Palot avasin ja poistin siemenet ja kuivatin. Silmiä kirvelevä tuoksu saatteli kotiin illansuussa ja laitoin kuivatut chilit blenderiin ja ajoin jauhoksi. Huh, kyllä yskitti kun otti kannen pois. Tavattoman tiukkaa tavaraa!!! Ei parane laittaa isoja lusikallisia ruokaan...

Rypäleet pitää kerätä tänään tai huomenna ja keitellä mehuksi. Katsotaan sitten juodaanko mehuna vai teenkö taas rypälehyytelöä. 
Harmittaa sikäli, että tuo Zilga on tosi kivanmakuinen rypäle, mutta ei niitä kyllä kestä syödä, kun jokaisessa on 4-5 isoa siementä ja niiden sylkemiseen menee koko keskittyminen syömisen sijaan.

Tiistain aamulenkki yllättäen jälleen Teijolla. Mies kun on iltavuorossa, ehdittiin aamulla yhdessä.
Siellä tuli alkumatkasta vastaan näky, jota piti hetken oikein tuijottaa:


Voi olla, että olisi hauska kokeilla nukkua tuollaisessa. En tosin tiedä.... yksin ehkä. Jos siellä on kaksi ja toinen kääntyy, todennäköisesti efekti on kuin myrskyävällä merellä. Siinä on siis puiden väliin ripustettu teltta.


Meillä on Bonolle suunnitteilla vielä yksi näyttely. Ensi viikonloppuna lähdetään oikein "kiertämään maailmaa" eli peräti Ahvenanmaalle. Eckerössä on näyttely sunnuntaina ja yllytyshulluna lähden Bonon siskon omistajan kanssa pienelle retkelle sinne. 
Pesin koiran eilen saunareissulla. Aamulla otin sen pöydälle ja avasin kaikki takut. Ai että, oli kuin silkkiä koko hurtta! 

Sitten lähdettiin retkelle. Vettä tihkutti ja maa on tietenkin kurainen......
Laavulla Bono ei tietenkään hypännyt laitapenkin yli vaan punnersi sen alta, suloiset silkkiset valkoiset vatsakarvat nokista maata hieroen....

Niinpä niin. Toisaalta minä haluan koirani retkikaveriksi ennemmin kuin pönöttämään näyttelykehään virallisena. Joten.... pyykkiä, pyykkiä, tiedossa on pyykkiä. *huoh*


2 kommenttia:

  1. Minä taasen kuulun siihen joukkoon, joka haluaa pitää lomat putkeen. Vuosia ja vuosia jouduin pitämään kesälomani kahdessa tai jopa kolmessa erässä, kun olin vähän kaikkien tuuraaja. Ja sitten kun en osannut pitää puoliani, muut jyräsivät omat etunsa minun edelleni. Kun ensimmäisen kerran "jouduin" pitämään loman putkeen, pelotti ihan pirusti. Ajattelin, etten osaa olla. Mutta hallelujaa, en enään ikinä suostunut jakamaan neljän viikon lomaa pätkiksi. Saas nähdä nyt, muuttuuko mieli, kun on päässyt tuosta työstä pois. Nääh, en usko! Olen kuitenkin niin työtä vieroksuva! =D

    Luokkakaverit kokeilivat viime viikolla yön yli retkellä noita puiden väliin laitettavia telttoja. Ite en päässyt mukaan, mutta olivat kuulemma tykänneet. Kaksi oli aina nukkunut samassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän. Minulla on useita työkavereita, jotka tarvitsee pitkän loman. Lapsuudesta muistan isäni, joka ei päässyt eroon työstressistä ilman reissua ja pitkää vapaata. Mutta koska jokainen on yksilö, minua syljettää ajatus, että vedetään tällainen asia nippuun kuin yhteisesti sovittuna asiana.
      Olen saanut pitää pätkälomia vuodesta 2011 ja se on toivon mukaan näkynyt omassa työhyvinvoinnissani ja hyvin niukoissa sairaspoissaoloissani. Kuitenkaan sillä ei tuntunut olevan mitään väliä, kun asiasta keskusteltiin.

      Saatan joskus vielä kokeilla tuota Tentsileä. Lystikäs ajatus. Mitenhän sinne mennään? Tikapuilla? (Ja tässä kohtaa verkkokalvoille palaa kohtaus, jossa roikun teltan reunassa ja yritän epätoivoisesti päästä sisälle..... *hekottaa*)

      Poista

Uuden pihan muodot

Keväällä kun pakkasin, selvittelin myös somen ihmeellisestä maailmasta, että ilmeisesti uudella paikkakunnalla ei olisi lehtokotiloita. Näin...